Tässä se kirjoittamani runo viisufinaaliyöstä. Saattaa olla hempein runo, jonka olen koskaan kirjoittanut, ja niitä on kuitenkin takana nelinumeroinen määrä.
Lasketaan aurinko
mahtuisivatko käteni käsiisi
suurempi pienemmän sisälle
ratkaisematon mysteeri, valmis
päänmentävä olkapään kaarre
johon loksahtaa kuin luotu
ovet aukeavat kehyksinä
aina uusia käytäviä valoon
puut reunustavat, antavat tilaa
pirskovat kastetta hiuksiin
jotka valuvat lupauksina huulille
lasketaan sydämen lyömät kipinät
aurinko ja pisteet jotka koskevat
tarvottu aamunkoittoon
voipuneina, selvitetty yhdessä
mysteerejä ja ihmetelty seuraavia
vielä ei ole riittävän varhaista nukkua
silti tehdään tilaa tuleville unille
sormet kurottuvat ihon uumeniin
hakeutuvat huokosista sisimpään
jos sieltä löytyisi vielä uutta
näkemätöntä kauneutta
tahdon tavoittaa sen ennen aamua
rakastaa tunteja, jotka pakattiin
jotka mahtuivat mukaan
- Joymuffin