Hei
Oon nyt parin päivän aikana saannut tästä ivf hoidosta hirmuisen mörön itselleni monessakin mielessä. Ensimmäiseksi olen nyt äärimmäisen epävarma haluanko tehdä sen! Olen jo kerennyt muutamat kyyneleetkin tirauttamaan. Tällä hetkellä toivon et tähän olisi jäännyt enemmän aikaa miettiä ja reagoida. Tällä hetkellä on myös äärimmäisen pitkä kierto menossa, joten sekin tuo pelkoa menkkojen alkamiseen, koskahan ne oikein alkavat. Todennäköisesti to tai pe. Raskaustestin teolle on aivan liian aikaiset päivät tälllä hetkellä. Toki eilen aamulla ja tänään olen ollut huonovointinen, mutta se voi olla tähän murheeseen liitännäinen ja vatsaa on koskenut perjantaisen ultran jälkeen. Kaikkein ihaninta olisikin et se olisi tärpännyt tästä kierrosta. Mene ja tiedä sitä!
Huomenna alkaa uusi viikko ja huomenna pitäisi tarttua puhelimeen. Naisten polille on soitto aika klo 8-9. Oma työkuvioni ei anna periksi silloin soittaa sinne, itse pystyisin olla vasta ti yhteydessä. Puolisoni on luvannut kyllä tavittaessa jo huomenna soittaa. Tarvitsisimme molemmille lähetteen infektio verikokeisiin ja jonkun olisi neuvottava meille pistäminen. Täysin uusi asia meille molemmille. Onko sairaalla antaa näin lyhyellä varoitusajalla neuvoa pistämiseen? Se jää nähtäväksi, vai siirtyykö seuraava yritys kierto vielä luomukierroksi kun kukaan ei kerkeä opettamaan. Ehkä vähän toivoisin tätä salaa, jolloin mietintä aikaa olisi kuukauden päivät, mutta ehkä se vaan pahentaa tressiäni kun jään asioita miettimään ja tulisin vain entistä epävarmemmaksi asian suhteen.
Piikitys itsestään kauhistuttaa minua. En ole itseäni koskaan joutunut piikittämään ja nyt olisi senkin aika. Toisaalta koskaan en ole esim. verikoetta pelännyt vaikka siinäkin piikki on. Toki sen tekee ammatti ihminen ja minä taas olen poropeukalo puolisoni rinnalla.
Apteekista pitäisi käydä lääkkeet ostamassa, jotta ne olisivat sitten valmiina. Tiedä vaikka ei ole apteekissa valmiina niin kerkeävät ne tilaamaan ja me saamaan ne ajoissa. Toki pelko on tässä perseessä, jos on tärpännyt mitä teen lääkkeille jotka odottavat valmiina käyttöänsä.
Työnjohtajalle ilmoitus. Onneksi sentää nainen, mutta lapseton. Mahtaako ymmärtää tai löytyykö ymmärrystä? Raskas työ, työvuoroihin muutoksen pyyntö. Mahdolliset kuormien purut pois punktio viikoilta ja niiden perään toiset kaksi viikkoa ettei satu mitään. Eli toisin sanoen neljän viikon varovaisuus. Näin ainankin nyt asian miellän. Niin ja jos ei tärppää ekasta hoidosta niin voi juku, mitäpä sitten? Varovaisuus sen vuoksi, et pelkään vatsan olevan tosi kipeänä ennen punktiota, kerta kun tiessä olevat montut ja kuopatkin kuulema tuntee.
Emätinpuikko, ei hyvää päivää. Minä joka ei ole koskaan edes käyttänyt tamppoonia niin miten osaan tuollaisen työntää paikoilleen kahdesti päivässä. Minä joka kärsin aamuisin vessassa ravaamisesta, ripuloin monesti aamussa. Niin miten se kestää menossa? Joku mainitsi sen ulostamisen mukana tippuvan. Oliskohan mahdollista esim. laittaa yöksi puikko ja aamuisin suun kautta ottaa joku vastaava tabletti? Tuntuu ajatuskin ällöttävältä tunkea nappeja alapäähän. Okei ihan varmaan normaalia, mut silti.
Tässä kai ne pahimmat ajatukset ovat. Piikitys, työnjohtaja, emätinpuikko... Se pelko ja ahdistus on läsnä, teenkö ja teemmekö oikein, Mitä seuraamuksia minulle ilmenee?
Toivottavasti joku osaisi teistä auttaa ja neuvoa, etenkin antaa tukea asiaan. Sitä nyt tuntuisin eniten kaipaavan. Haluaisin sen perua, mut toisaalta haluaisin mennä. Itse olen itseni pahin vihollinen. Epävarmuuteni paistaa asiassa jo nyt. Vaikka perjantaina käyntii niin tien ovat jo löytäneet uniin ja myöskin päivät menee asiaa miettiessä laidasta laitaa. Toisena hetkenä olen reippaasti menossa ja toisena vaivun synkkyyteen.
Niin ja tosiaan kun kunta tarjoaa kolme mahdollisuutta ifv hoitoihin. Eli jos saamme 8 munasolua ja kaikki on ok. Yksi kun laitetaan oikeaan paikkaan ja loput menee pakkaseen. Jos on nega niin alkaako meillä seuraa ifv hoito kakkosena? Eli käytämmen kunnan tarjoamista hoidoista toisenkin? Vai onko niin kauan ykkös hoitoa kun kaikki munasolut on pakkasesta käytetty? Toivottavasti joku edes ymmärsi mitä tarkoitin.
Niin ja lopuksi, olenkohan sittenkään valmis äidiksi?
Nyt oli paljon asiaa, mihin en itse pysty vastaamaan, siis eli noiden käytännön asioiden suhteen/ivf-hoidot. Niistä ei ole kokemusta. Mutta ihan varmasti pystyt siihen, vaikka tuntuu nyt hankalalta! Onhan tuossa paljon sinuu stressaavia tekijöitä kerralla, ole siis itelles armollinen siinä, äläkä vertaa omaa kokemustasi mihinkään "näin pitäisi jaksaa" ajatusmalliin, tai muiden kokemuksiin. On hyvä kysyä täältä siis kyllä kokemuksii tueksi! Mutta että älä myöskään ota niistä paineita, jokane kokee asiat eri tavoin
Uskon, että tuo emätinpuikkoasia ei enää ekojen kertojen jälkeen tunnu niin ylitsepääsemättömältä, ja tampoonin käyttö on kuitenkin vähän eri asia. Että jos pystyt, mun neuvo tähän olisi, että älä mieti sitä etukäteen (helpommin sanottu ku tehty, varmasti), kokeile ensin ja luota siihen että se asia kyllä ratkeaa tavalla tai toisella.
Jos työnantaja ei ymmärrä sun tarpeita tässä, voit olla yhteydessä työterveyteen ja vaikka hakea saikkua sitten jos muu ei auta. Kertoo enemmän työnantajasta ja työpaikasta, ku sinusta, jos ei tässä ymmärrä. Luulisi että korvaavaa työtä löytyy, kun ajoissa ottaa asian puheeksi ja miettii vähä etukäteen miten asian ilmaisee, jotta tarve tulee kunnolla ilmi.
Kun tässä on näin monta asiaa mitkä nyt ressaa, oisko hyvä miettiä, mistä muusta voit karsia arjessa? Voitko esim uupumuksen tmv, jos tuntuu että sellaista on yhtään, ottaa pari pv saikkua töistä ja antaa aikaa itelle kasata ittes? Tai jostain muusta arjen asiasta jos pystyy keventmään, että mieli pystyy työstään tätå asiaa? Monesti auttaa, kun pääsee hommiin stressaavan asian suhteen - etukäteen panikointi on aina pahinta! Toimeen tarttuminen vie asiaa eteenpäin ja antaa mielellekin tilaa työstää asiaa, kun saat samalla vastauksia sun mielessä nyt myllertäviin "entä jos", "mitä sitten?" kysymyksiin. Kyllä asiat yleensä järjestyy
ja tän pitäs olla semmone asia, mihin saat terveydenhuollosts tukea/apua tarvittaessa.
Kysyit, että ootko valmis äidiksi. No, siihen ei toki kukaan muu ku sinä ite pysty vastaamaan. Mutta mistä sellanen ajatus on nyt tullut? Onko se kauan ollut mielessä? Johtuuko se vaan nyt tästä prosessin tuomasta pelosta ja ahdistuksesta? Koska jos se nyt johtuu ivf hoidoista, niin eihän äitiyteen valmiutta voi sillä mitata, miten sietää lapsettomuushoitoja. Kykenevä äiti ei ole yhtä kuin lapsettomuushoitojen läpi runnominen ilman ahdistusta, stressiä tai muuta. Äitiys on sitten ihan muuta. Jos tämä ivf hoito asia on hankalaa, se ei tarkoita millään muotoa, että et olisi valmis äidiksi. Että ihan muiden kysymysten kautta kuuluu sitä miettiä
Tän ei tarvitse olla helppoa eikä ees kivaa, todellakaan. Se ei ole mittari tässä nyt mihinkään.
anna itelles lupa tuskailla tän asian suhteen, mutta jos menee ylenpalttiseksi, ehkä sellanen klassinen huoliaika on syytä asettaa, eli että esim klo 18-18:30 on lupa murehtia asiaa ja tehä vaikka ajatuskarttaa siitä, mutta sitten se sivuun ja tee muuta, mukavaa.
Äitiyteen vielä; koita miettiä, ja listaa vaikka paperille, mitkä on ne syyt ollut miksi tän lapsen haluat? Ootko miettinyt sitä elämää realistisesti haasteineen, ja mille ne tuntuu? Missä haluat olla esim 5 vuoden päästä, kenen kanssa?
Aamun vatsarumbaan vielä: voin kokemuksesta sanoa, että stressi pahentaa sitä ihan tuhottomasti. Välillä pienikin stressi, jos on jatkuvaa. Nyt pidät itestäs huolta, ja mietit kaiken muun sitten toissijaisesti. Jos jokin tuntuu sille että se vaan ottaa eikä anna, kannattaa miettiä, haluaako sellasta asiaa jatkossa pitää läsnä arjessaan. Ja toisaalta, jos hetken pinnistelee, esim hoitojen alottamisen kanssa, voisko tilanne raueta kun pääsee toimimaan?
ja kattoo sitä sit vaikka uudelleen, et pystyykö jatkamaan. Joskus ns dedisten asettaminen itelle auttaa kummasti! Että x ajan päästä katson mikä tilanne, ja sitten toimin sen mukaan.
Hurjasti tsemppiä ja voimia
ja ne puikot sulaa nopeasti ja saa varmasti hyvin sormella laitettua. Paras varmaan olla hetki makuulla niiden laiton jälkeen. Punktiota ei myöskään kannata pelätä, pyydät vaan lääkityksen ja tarvittaessa rauhoittavan ennen. Mä sain ja ei sattunut yhtään. Hyvin se menee
Tervetuloa meidän porukkaan!
tänään dpo7 ja ihan naurettavaa testata yhtään mitään. Tuloksena roskishaamu. 
tää on kyl kamalaa, miten täs pystyy olla testaamatta sinne sunnuntaihin saakka ainakin. Mulla nyt dpo6.