Hei
Oon nyt parin päivän aikana saannut tästä ivf hoidosta hirmuisen mörön itselleni monessakin mielessä. Ensimmäiseksi olen nyt äärimmäisen epävarma haluanko tehdä sen! Olen jo kerennyt muutamat kyyneleetkin tirauttamaan. Tällä hetkellä toivon et tähän olisi jäännyt enemmän aikaa miettiä ja reagoida. Tällä hetkellä on myös äärimmäisen pitkä kierto menossa, joten sekin tuo pelkoa menkkojen alkamiseen, koskahan ne oikein alkavat. Todennäköisesti to tai pe. Raskaustestin teolle on aivan liian aikaiset päivät tälllä hetkellä. Toki eilen aamulla ja tänään olen ollut huonovointinen, mutta se voi olla tähän murheeseen liitännäinen ja vatsaa on koskenut perjantaisen ultran jälkeen. Kaikkein ihaninta olisikin et se olisi tärpännyt tästä kierrosta. Mene ja tiedä sitä!
Huomenna alkaa uusi viikko ja huomenna pitäisi tarttua puhelimeen. Naisten polille on soitto aika klo 8-9. Oma työkuvioni ei anna periksi silloin soittaa sinne, itse pystyisin olla vasta ti yhteydessä. Puolisoni on luvannut kyllä tavittaessa jo huomenna soittaa. Tarvitsisimme molemmille lähetteen infektio verikokeisiin ja jonkun olisi neuvottava meille pistäminen. Täysin uusi asia meille molemmille. Onko sairaalla antaa näin lyhyellä varoitusajalla neuvoa pistämiseen? Se jää nähtäväksi, vai siirtyykö seuraava yritys kierto vielä luomukierroksi kun kukaan ei kerkeä opettamaan. Ehkä vähän toivoisin tätä salaa, jolloin mietintä aikaa olisi kuukauden päivät, mutta ehkä se vaan pahentaa tressiäni kun jään asioita miettimään ja tulisin vain entistä epävarmemmaksi asian suhteen.
Piikitys itsestään kauhistuttaa minua. En ole itseäni koskaan joutunut piikittämään ja nyt olisi senkin aika. Toisaalta koskaan en ole esim. verikoetta pelännyt vaikka siinäkin piikki on. Toki sen tekee ammatti ihminen ja minä taas olen poropeukalo puolisoni rinnalla.
Apteekista pitäisi käydä lääkkeet ostamassa, jotta ne olisivat sitten valmiina. Tiedä vaikka ei ole apteekissa valmiina niin kerkeävät ne tilaamaan ja me saamaan ne ajoissa. Toki pelko on tässä perseessä, jos on tärpännyt mitä teen lääkkeille jotka odottavat valmiina käyttöänsä.
Työnjohtajalle ilmoitus. Onneksi sentää nainen, mutta lapseton. Mahtaako ymmärtää tai löytyykö ymmärrystä? Raskas työ, työvuoroihin muutoksen pyyntö. Mahdolliset kuormien purut pois punktio viikoilta ja niiden perään toiset kaksi viikkoa ettei satu mitään. Eli toisin sanoen neljän viikon varovaisuus. Näin ainankin nyt asian miellän. Niin ja jos ei tärppää ekasta hoidosta niin voi juku, mitäpä sitten? Varovaisuus sen vuoksi, et pelkään vatsan olevan tosi kipeänä ennen punktiota, kerta kun tiessä olevat montut ja kuopatkin kuulema tuntee.
Emätinpuikko, ei hyvää päivää. Minä joka ei ole koskaan edes käyttänyt tamppoonia niin miten osaan tuollaisen työntää paikoilleen kahdesti päivässä. Minä joka kärsin aamuisin vessassa ravaamisesta, ripuloin monesti aamussa. Niin miten se kestää menossa? Joku mainitsi sen ulostamisen mukana tippuvan. Oliskohan mahdollista esim. laittaa yöksi puikko ja aamuisin suun kautta ottaa joku vastaava tabletti? Tuntuu ajatuskin ällöttävältä tunkea nappeja alapäähän. Okei ihan varmaan normaalia, mut silti.
Tässä kai ne pahimmat ajatukset ovat. Piikitys, työnjohtaja, emätinpuikko... Se pelko ja ahdistus on läsnä, teenkö ja teemmekö oikein, Mitä seuraamuksia minulle ilmenee?
Toivottavasti joku osaisi teistä auttaa ja neuvoa, etenkin antaa tukea asiaan. Sitä nyt tuntuisin eniten kaipaavan. Haluaisin sen perua, mut toisaalta haluaisin mennä. Itse olen itseni pahin vihollinen. Epävarmuuteni paistaa asiassa jo nyt. Vaikka perjantaina käyntii niin tien ovat jo löytäneet uniin ja myöskin päivät menee asiaa miettiessä laidasta laitaa. Toisena hetkenä olen reippaasti menossa ja toisena vaivun synkkyyteen.
Niin ja tosiaan kun kunta tarjoaa kolme mahdollisuutta ifv hoitoihin. Eli jos saamme 8 munasolua ja kaikki on ok. Yksi kun laitetaan oikeaan paikkaan ja loput menee pakkaseen. Jos on nega niin alkaako meillä seuraa ifv hoito kakkosena? Eli käytämmen kunnan tarjoamista hoidoista toisenkin? Vai onko niin kauan ykkös hoitoa kun kaikki munasolut on pakkasesta käytetty? Toivottavasti joku edes ymmärsi mitä tarkoitin.
Niin ja lopuksi, olenkohan sittenkään valmis äidiksi?