Oho, kiitos kovasti! Tämä oli tosi kiva kuulla. Nyt kiinnostaa kyllä, että pystytkö avaamaan (jos ei liian henk. koht.) että minkätyyppisiin kipupisteisiin angstit yleensä menevät, jos tämä ei mennyt?
- Joymuffin
Nyt tulee pitkähkö ficci-pohdintoja ja itsetutkiskelua sisältävä jorina. Olette varoitetut.
Mä hajoan yleensä niihin angsteihin, joissa joku ei tule kuulluksi tai nähdyksi, ohitetaan tai jätetään yksin selviämään tunteidensa tai minkä vain kanssa. Esimerkkinä vaikka kuuroficci, ensisuudelman jälkeen kun B ei omassa paniikissaan pysty yhtään kuulemaan tai kohtaamaan Jereä. Ahdistavinta mitä oon ficci-maailmassa kohdannut. Ketään ei vaan jätetä tuollaiseen tilanteeseen kuulematta.
Tai sellaisiin tilanteisiin, kuin siinä ficissäsi, jossa B muuttaa yhtäkkiä viisuprepartyista Suomeen, mutta on heti parin päivän jälkeen luovuttamassa ja pakenemassa. Ei noin B, tuunko vähän potkimaan persiille, että ryhdistäydyt ja lopetat pakenemisen. Joo, tunnistan jotain itsestäni. Siinä oli muuten kaikessa epätäydellisyydessään myös erittäin ihastuttava Bojan.
No sitten on klubificci, jossa B tulee torjutuksi omien vanhempiensa taholta. Tässä ei tarvitse edes olla mitään omakohtaista taustalla, että ahdistaa ihan järkyttävästi.
Strippari-ficissä vois olla noita elementtejä, jotka osuu, mutta kuitenkaan ei ole. Ainakaan mulle. En tiedä olenko jotenkin eri tavalla virittynyt kuin yleensä, vai onko se tuo ficci. Vai molemmat.
Vaikka on draamaa ja pakenemista, muuta häröilyä ja ailahtelua, se miten se suhde ja luottamus rakentuu on vaan tosi kaunista ja menee yli kaiken muun. Lukiessa on valmis hyväksymään, että näin tämä menee, näistä lähtökohdista (jotka raottuvat meille vähitellen) tämä ei välttämättä kestä ikuisesti, mutta jokainen yhteinen hetki on silti sen arvoista. Carpe diem, ja mitä näitä on. Toki voihan se myös kestää ikuisesti, on tässä kai vielä sekin vaihtoehto avoinna.
Tulee mieleen puoliksi muistamani lausahdus, joka menee jotenkin niin että kun tarttuu tähtiin, tuntee samalla kivun ja kirkkauden. Kirkkaimmat ja kauneimmat asiat myös sattuu.
Sellaista. Olisikohan nyt aamupalan aika. (Oivalsin tässä kirjoittaessa jotakin myös pelastamisteemasta, mutta katsellaan nyt ensin miten tuo ficci jatkuu.)