Samaistun tuohon, että raskaaksi tulo myös pelottaa/jännittää, vaikka sitä niin toivookin. Varsinkin kun eka lapsi olis itelle, niin kaikki muuttuu ja on uutta. Tietysti miehen kaks lasta ollut tosi pieniä kun alettu seurustella, toista oon öisin syöttänyt tuttipullolla ja vaihdellut vaippoja, et siten on kokemustakin lapsiarjesta, kun pitkään olivat viikko-viikko ennen kuin heistä tuli koululaisia, mut kuitenkin. Kyllä se mietityttää ja ennen kaikkea murehdin meneekö kaikki hyvin, pärjätäänkö, miten vaikuttaa parisuhteeseen jne. Ja just kun on koulut ja työt ym. Tosin tää yliopisto-opiskelu melko itsenäistä, mut vaatii se sellasta aikataulutusta ja itsensä johtamista et saa aikaiseksi jotain.
Mietiskelin just, et mulla pitäis muutaman päivän kuluttua alkaa menkat, aika varma olen että alkaakin eli ei tästäkään kierrosta tärppiä. Sit onkin vuosi täynnä yritystä.