Vauvalla oli puhetta siitä, että Bojan oli jotenkin pehmeämmän ja vapautuneemman oloinen Kärtsärin seurassa nyt Suomessa. Tai oikeastaan molemmista voisi sanoa samaa. Luottivat toisiinsa täysin tai jotain. Mitä mieltä olette täällä?
Hei vaan kaikille
. Minä siellä vaavin puolella lupasin laittaa tänne oman teoriani tästä (ainakin minulle) ilmiselvästä tunnelman muuttumisesta rennommaksi poikien välillä.
Täällä ja siellä onkin sillä välin ollut ihan kiitettävästi puhetta aiheesta, eli ei näissä minun mietteissäni ole mitään maata järisyttävää. Aika samoilla linjoilla ollaan näköjään suurin osa. Eli myös minusta vaikuttaa siltä, että asioista on takuulla keskusteltu jollain tasolla. Joko pelkästään poikien kesken, tai joku muukin osapuoli on ollut mukana (luulisin itse asiassa että vääjäämättä on ollut, koska kaikillahan meillä on silmät päässä enkä ollenkaan usko, ettei näitä mahdollisia muita osapuolia kiinnosta yhtään poikien välinen suhde). Ja jonkinlaiseen, toivottavasti kaikkia tyydyttävään lopputulokseen on tultu. Ainakin J ja B näyttäisivät olevan tosi sinut toistensa seurassa ja pystyvän suhtautumaan toisiinsa ja käyttäytymään toistensa seurassa todella vapautuneesti ja luottavaisesti. Minun silmääni siis vieläkin vapautuneemman ja luottavaisemman oloisina kuin aikaisemmin. Ja olihan ne molemmat aivan onnesta piukeana taas kun toisensa näkivät. B vielä kotimatkalla aivan ekstaasissa. Voi olla, että tämä kaikki johtuu vaan siitä säännöllisestä yhteydenpidosta. Tuntevat toisensa nyt paremmin, ja molemmat ovat luottavaisin mielin ystävyyssuhteessa täysin mukana, koska on tullut selväksi että kumpikaan osapuoli ei ole tässä vaan näkyvyyttä tavoittelemassa, ja viisuhuuman mentyä huomasivat, että tosiaan viihtyvät erinomaisesti toistensa seurassa myös arkielämässä.
Mutta. Tästä seuraa spekulaatiota, josta toivon ettei kukaan hermostu. Saa olla eri mieltä, saa skipata, en tosiaan halua pahoittaa kenenkään mieltä tällä. Tämä on vain oma näkökulmani peilattuna omiin elämänkokemuksiini, enkä todellakaan väitä tietäväni mitä pojat tuntee ja ajattelee.
Itse olen aina aistinut todella syvää vetovoimaa ja väittäisin, että myös s*ksuaalista jännitettä, poikien välillä. Tämä oli aivan käsinkosketeltavaa esim. ekalla Tavastialla. Ja nimenomaan purkautumatonta sellaista, jolla molemmat leikitteli mutta mihin eivät ehkä kuitenkaan uskaltanut heittäytyä täysin edes leikillään. Minä henk koht en mitenkään voi ajatella, että tämä energia olisi voinut hävitä mihinkään pelkän avoimen keskustelun avulla. Siis niin, että toinen on ehkä avannut asiaa ja toinen on vetänyt pakkia päälle, että ei kiinnosta tämä syistä X, Y tai Z. Eikä edes niin, että molemmat on myöntäneet kiinnostuksen mutta eivät ole halunneet viedä sitä eteenpäin. Kemia/s*ksuaalinen energia oli selvästi vielä tallella yhteisesiintymisten aikana ja vähän pilkahteli muuallakin. Mutta se jännite ei ollut enää niin sähköistä.
Omaan mieleeni ei ainakaan tule kuin 2 mahdollista syytä tälle. Ellen siis tosiaan nyt näe vaan omiani ja/tai ylianalysoi tätä koko juttua (ja luultavasti teenkin just näin). Eli ehkä ovat kokeilleet jotain vähän pidemmälle vietyä ja huomanneet, että ei sittenkään kiinnosta "siinä mielessä" jolloin kiintymys ja ystävyys tietenkin säilyy taustalla mutta samalla tavallaan vapautuvat siitä kihelmöivästä tunteesta että "mitä jos?", ja lopputulos on tämä rentoutunut, hyvä olo toistensa seurassa.
Tai sitten.... Shippilasit päässä ja sen huomioon ottaen että kemiat on kuitenkin nähdäkseni tallella, itse tykkäisin tietenkin kallistua tähän jälkimmäiseen.
Tulipa aikamoista soopaa taas tuutattua eetteriin. Sori tästä. Enkä tosiaan halua loukata ketään. Toivottavasti täällä on vielä se sama positiivinen tunnelma niinkuin aiemmin, että kaikesta saa puhua ja olla eri mieltäkin, kuitenkaan toisiaan dissaamatta.
Kaivan vielä vanhan nimimerkin tähän, jos tulee enemmän keskustelua aiheesta ja haluan jollekin vastata.
(Välimeren ruusutarhuri)
(Kyssäri onkin sitten tupenrapinat, vähän jo hirvittää miten metsä vastaa mun huuteluihin)