Aikamoinen puutarha

Tahdon vielä sanoa, että vaikka en jokaiseen kirjoitukseen vastaa, niin kuin eivät muutkaan varmasti tee, niin kaikki pohdinnat täällä ovat todella arvokkaita, ja luen ne. Yhdessä mietitään, miksi J&B ovat meitä niin koskettaneet.

 

Voi meitä. Samoissa syvissä vesissä. Nämä ficit ovat niin ihania etten oikein meinaa niitä kestää. Onko siis Enid vai joku muu? Kiitos ihanasta iltapalasta, vaikka jonkun haavan tuo stoori avasi ja itkin. Isoin ajatus mikä mulla muodostui päässä oli: Mun oma elämä on ohi. Kaikki on ohi, kaikki on tässä. Ja se ei ollut onnellinen tunne. Eikä edes totta - tiettävästi elämäni ei ole ohi, toki moni osa siitä on. Nuoruus on. Tuiverrus marraskuun illan suortuvissa, lepatus rinnassa, odotus ja täyttymys, ohi. Sitäkö heistä haen?

Pahoittelen sekavuutta nimimerkkien suhteen! on eri kuin Enid. Ja pahoittelen myös sitä, jos ficcini heitti sinut matalalentoisiin ajatuksiin (( Olet ihana, ja sinulle on edessä vielä paljon kaikkea hyvää ja seikkailuntäyteistä elämääsi<3 Ymmärrän kyllä tuon kaipuun johonkin kadonneeseen... Itsekin ehkä työstän tällä K/B:hen ihastumisella jotakin sellaista näin neljänkympin hujakoilla. Mutta kukka rintaan ja uskotaan universumin meillekin suunnitelleen kivoja asioita tulevaan<3

 

Pahoittelen sekavuutta nimimerkkien suhteen! on eri kuin Enid. Ja pahoittelen myös sitä, jos ficcini heitti sinut matalalentoisiin ajatuksiin (( Olet ihana, ja sinulle on edessä vielä paljon kaikkea hyvää ja seikkailuntäyteistä elämääsi<3 Ymmärrän kyllä tuon kaipuun johonkin kadonneeseen... Itsekin ehkä työstän tällä K/B:hen ihastumisella jotakin sellaista näin neljänkympin hujakoilla. Mutta kukka rintaan ja uskotaan universumin meillekin suunnitelleen kivoja asioita tulevaan<3

Tajusin sekoiluni nimimerkeissä, pahoittelut. Sen sijaan älä vaan pahoittele ficcisi vaikutusta - se ei lennättänyt minua niinkään matalalentoon vaan pikemminkin sisimpääni. Jotenkin näiden katkeransuloisten tarinoiden kautta pystyn ekaa kertaa tosi pitkään aikaan katsomaan itseäni. En hutaisten peilistä vaan oikein syvälle itseen. Se on arvokasta. Uskon että tästä lopulta tulee ulos aika paljon itsestään oppineena - ja onneksi matkan varrelle mahtuu paljon ihania asioita, pursi on aikamoisessa aallokossa.

Kiitos kaikille kirjoittajille, yhdyn aiemman kirjoittajan sanoihin että vaikka kaikkiin ei vastaa, kaikkien sanat täällä ovat tärkeitä.

 

Kaikki tunteet ovat täällä sallittuja. Itse ihastelen kumpaakin kaukaa. Juuri niin kun joskus kirjoitin, ihailen samalla lailla kun Lomonosovin posliinikissoja takan reunalla, tai upeaa ohdakepensasta jota en kuitenkaan halua omaan pihaani kasvamaan. Tai naapurin laitumellla keimailevaa orivarsaa joka vaan loistaa energiaa ja ihaillen katson kuinka nuori ja upea luojanluoma se onkaan.

Jäin miettimään tätä poikiin rakastumista. Jos olisin nuori en silti pystyisi ajattelemaan kumpaakaan missään tapauksessa itselleni.. eivät ole kumpikaan yhtään tyyppiäni. Olen herkkä enkä halua itselleni herkkää miestä.

Bojan on aivan liian "kaunis poika". Haluan kuitenkin olla se suhteen kauniimpi osapuoli.

Jere on ehdottomasti enemmän omaan makuuni, mutta jotenkin kategorioin lätkäjätkäksi, jonka kanssa vaikea puhua aamupalapöydässä vaikka Etelä-Afrikan apartheid-politiikasta. Ja vaikka pystyisikin, niin silti en voisi ikinä panna Jereä edes teoriassa. Mitenkään. Tätäkin tässä lomalla pohdin.

Lisäksi haluan, ehdottomasti, että mies käy kuumana kun hellankoukku juuri minuun. Haluan sairaalloisesti olla jonkun sortin palvonnan kohde. Siis vain oman mieheni, muiden mielipiteillä ei ole tuon taivaallista merkitystä.

En varmasti olisi itse ikinä ollut kummankaan kiinnostuksen kohteena monestakaan syystä. Lisäksi olen nähnyt liian selvästi, vahvasti ja läheltä että ovat kiinnostuneita toisistaan. En haluaisi miestä jolla olisi noin vahva yhteys johonkin muuhun ihmiseen.

Ja silti nään aivan selvästi kuinka polttavan kuumia, upeita ja ihania ovat. Kun nään kuuman kuvan hymyilevästä ja ruskettuneesta Jerestä, katson häntä "Bojanin silmin". Ja sama toisin päin.

Mun oma maatiaislajikkeeni on jaksanut palvoa mua jo yli 20 vuotta. Täytyy katsoa koska palo sammuu katseessa, olen varautunut että sekin päivä tulee. Vähän aikaa sitten selitti kevyessä humalassa tuttavamiehelle kuinka hän oli "Leilan" nuoruudessaan napannut. Yhtä liikuttavaa joka kerta. Tuttavamies ei varmaan yhtään tajunnut toisen höpinöitä, en minä nyt mikään saalis ole kuitenkaan ikinä ollut.
Mutta pidetään se meidän välisenä salaisuuteena.

Kiitos taas ihanista ficeistä Enid ja lehdykäinen ja pohdinnoista. Itse en ikinä osaa kirjoittaa kovin lyhyesti, tätäkään, helmasynti.

Yöllinen pohtija, minä myös leijun jalat irti maasta ja kanavat auki. Näen maailman taas ihan eri lailla. Olen puhaltanut hehkuvaa hiiltä omaan suhteeseen, ja sekin on ollut piristävää


Leila

 

Nää kaikki ajatukset näissä samankaltaissa viesteissä tuntuu todella tutuilta. Minäkin keski-ikäinen, ainakin aiemmin ihan järkevä, naisihminen. En pysty ymmärtämään, miksi minulle on niin tärkeää että nää kaksi olisi yhdessä. Ja miksi minusta tuntuu niin vahvasti, että heidän kuuluisi olla. Ja kuitenkin tajuan reaaliteetit hyvin selvästi ja ymmärrän, että näin ei ehkä tule tapahtumaan. Mutta silti toivon sitä, enemmän kuin toivon itseni löytävän uuden parisuhteen (edellisestä on aikaa…).

Päiväkirja-avautuja tässä taas hei, tunnepurkauksen jälkeen hieman rauhoittuneena. Halusin vaan kiittää teitä kaikkia ihania vertaistuesta! Minäkin siis lähtökohtaisesti olen ihan kohtuullisen rationaalinen aikuinen ihminen suht vaativassa työssä (onneksi nyt on kesäloma), ja tuntuu todella merkitykselliseltä tietää, että en ole yksin tämän hulluuden kanssa. Toisaalta tämä on todella kiehtova ilmiö, tällainen joukkosekoaminen aikuisiällä. Ja toisaalta, voiko näin vahva ilmiö näin monella ihmisellä yhtä aikaa olla ihan vailla pohjaa? Jostain syystä mulla on tosi iso varmuus tässä asiassa, mä en epäile että tää olisi vain harhaa tms, vaan oon tästä ihan varma, en osaa selittää miksi. Siksi muhun on kolahtaneet ne tarot-luennatkin tosi voimakkaasti, vaikka en koskaan ennen ole tarotteihin uskonut. Järkipuoli minussa yrittää kyllä koko ajan pitää esillä jotain realismia, eli ettei B&J:llä ole mitään tulevaisuutta, mutta mun sydän ei suostu epäilemään.

 

Voi miten nauratti ja itketti tuo kuvaus arjen luisumisesta pienimuotoiseen kaaokseen ja työarjestasi. Kovin tutulta kuulostaa. Teen myös asiantuntijatyötä - kehittämistä jne. johon pitäisi keskittyä, iso projekti päällä, ja olen vaan tyynesti (no en niinkään tyynesti) todennut että tässä jamassa ei valmista tule ja kokonaisuus siirtyy elokuulle. Ihmettelen ettei kukaan ole huomannut henkistä jamaani tai jos on, ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään.

Sama kokemus myös että olen enemmän auki ja ollut upeita keskusteluja esim työkavereiden kanssa. Joku tuli palaa nyt. Joku kanava on auki. Suren ihan hirveästi sitä elämän kevään lopullista päätöstä vaikka kauan se on ollut päätöksessä mutta sen lopullisuus iski nyt, kadun joitain valintoja, elämätöntä elämää, virheitä, pelkoja, käsittelemättömiä asioita, ohitettuja mahdollisuuksia, suren nykyarjen vaikeutta ihan joka ikinen päivä (lapsen sairaus) johon en voi vaikuttaa, koen häpeää ajatuksistani nostaa kytkintä ja lähteä. Enhän ikinä niin tekisi. Se mihin voin lähteä ovat nämä ajatukset. Olen aivan koukussa ja jos ei kesäloma paranna tätä tautia, kutsuu terapia varmaan... enkä haluaisi että tämä loppuu ikinä.

Anteeksi omanapavuodatus. Tarinanne, luennat, ficit, omat kertomuksenne resonoivat niin vahvasti että pakahdun. Terapiaa tämäkin lienee?

Valitettavasti ei tuonut kesäloma tähän tautiin helpotusta... Päinvastoin tuntui pahenevan, kun oli enemmän aikaa upota syvemmälle tähän hulluuteen. Kai tähän sitten aika auttaa, ehkä, toivottavasti?

 

Enid ja , kiitos ihanista iltasaduista! Kirjoitatte kummatkin niin kauniisti ja herkästi.

Täällä kanssa yksi keski-ikäinen ihmettelee hurahtamistaan. Sekä K että JO musallisesti uusia löytöjä, kuuntelen kumpaakin päivittäin ja keikkaliput taskussa molempien keikoille.

Ja sitten tämä K/B -hulluus. Sinänsä shippaus ei uutta, luin joskus aikoinani mm. LOTR-slashia, mutta ensimmäistä kertaa siihen kaninkoloon vei kaksi oikeaa ihmistä. Se heidän kemiansa on vaan jotain täysin vastustamatonta. Ja vaikka se olisikin kaikki vain platonista sielunkumppanuutta, on se kaunista ja kiehtovaa silti. Ja vielä kauniimpaa olisi, jos se oikeasti olisikin jotain enemmän...

 

Olin juuri kirjoittamassa aiheesta, näemmä tullut sinä aikana uusia viestejä liittyen tähän keskeneräiseen viestiini. Välillä sitä miettii, että ollaanko kaikki pähkähulluja. Näistä ketjuistahan on porukkaa kaikonnut kun on luopunut toivosta tai jopa tullut siihen tulokseen, ettei mitään koskaan ollutkaan. Mutta porukka joka täällä on jäljellä tuntuu olevan keski-iältään huomattavan korkeaa (suurin osa 35-55 tms), syvällistä, herkkää, intuitiivista porukkaa. Tokihan tuolla shippaus/ficciskenessö on paljon nuorempaakin porukkaa, teinejä joiden ficit ovat tasoa "I love you forever Bojan!" "I love you too, let's get married!", mutta tämä on ihan eri ihmisryhmä. Emme taida olla yhtään tyypillinen ihmisryhmä tällaisille sekoamisille. Ja ehkä siellä taustalla onkin jotain täysjärkistä.

 

Päätin nyt ottaa nimimerkin. Minä olen kirjoittanut tänne jo monta kertaa. Olen keski-ikäinen nainen, se joka asuu ulkomailla, ja mainitsi noita lentokenttähyvästejä kokeneensa. Myös kaksi jalat alta vienyttä rakastumista, joista toisessa olen edelleen, mutta emme vain ole enää rakastuneita. Vuosiin.

Mieheni alkaa olla nyt selkeästi utelias siitä, että miten olen koneella paljon enemmän kuin ennen, enkä Facessa, ja miksi tuo sama naama (Käärijä? Tuskin hän Bojania on ehtinyt niin montaa kertaa nähdä.) toistuu mun näytöllä uudestaan ja uudestaan. Selitä tämä nyt sitten miehelle, joka ei ole 17 vuoteen osoittanut minkäänlaista seksuaalista kiinnostusta minua kohtaan. Tai muuta halailua tai intiimiä. Olen paremminkin se palveluskunta tässä taloudessa, joka vielä maksaa puolet tai enemmän meidän laskuista.

Tämä on hyvä ryhmä.

Kerroin ystävälleni tänään meistä, ja (taas) K&B:stä. Hän vain totesi, että nämä kaksi ovat selkeästi 'valon tuojia', erityisiä ihmisiä, jotka saavat muut liikkeelle, tavalla tai toisella.

Aion tästä lähtien allekirjoittaa nimellä Sipriina.

-Sipriina

 

Vaikka noiden kahden prinssin välit katkeaisi huomenna yhtäkkiä täysin niin mikään ei silti saa mua ikinä muuttamaan mieltäni sen suhteen että JOTAIN niiden välillä oli / on.

 

Mutta mitäs jos seuraava keskustelu on käyty:

J: Mä rakastan, ja haluun, mutten pysty
B: Mä tiedän, että rakastat ja haluat. Sitä pystymistä sun pitää miettiä
J: En tiedä kyllä, mitä tästä tulee ilman sua
B: No, en tiedä minäkään

Sen jälkeen molempien videoissa epätoivoa. Ihanat fic-kirjoittajat voi jatkaa tästä eteenpäin!

Oli muuten Jeren nimpparit maanantaina - mietin vaan sitä 'synttärivideota'.

Tämä keskustelu kuulostaa mun korvaan niin mahdolliselta. <3

Tarkoitatko nimppareilla sitä, että K olisi odottanut B:ltä yhteydenottoa tai onnitteluviestiä, mutta ei olisi sitä saanut ja siksi tullut se vitsailuun piilotettu alavireinen Mr. Lonely/Bojalle burgeria -postaus? Vai mitä ajattelit?

 

Hei, kiitos te kaikki. Olen ihan liikuttuneena lukenut näitä viestejä. Tämä keskustelu on taas kerran jotakin tosi tärkeää. Ja kyllä tämä on juurikin terapiaa, terapeuttista: Itsensä äärelle pysähtymistä, itsensä kuulemista ja tunteiden tuntemista, niiden ja oman tarinan lempeää ymmärrystä. Kiitos kun olette siellä ja auki ja tämäkin kaikki voi tapahtua

Hymyilytti kovin moni asia mitä edellä kirjoititte. Oma työni on myös vastaavanlaista ja sitten perheen pyöritys kaikkinensa. Toisaalta tuntuu, että omien nuorten aikuistumisen kautta olen ehkä saanut palan omaa nuoruutta taas takaisin, kun voi elää sitä heidän rinnalla. Tämän shipin ja K loven myötä huomaan myös olevani enemmän auki, kommunikoin suoremmin ja välittömämmin. Mieleen palaa usein Carpe Diem ja "en pelkääkään tätä maailmaa", ikään kuin omiksi kompassin suunniksi.

Tuosta mitä kirjoititte ajan kulumisesta ja luopumisenkin kivusta. Tunnistan hyvin! Samaan aikaan haluan itse uskoa, että moni asia on mahdollista. Elämä yllättää myös hyvin ja hyviä asioita voi tapahtua. Huomaan, että itse tarvitsen, janoan suorastaan, aika ajoin sellaista pakahduttavaa jännitystä ja löytämisen riemua, heittäytymistä, yhteyttä, vaikka ihan vain pieninä hetkinä kerrallaan. Sellaista elävänä olemisen tunnetta. Vaihtelevasti se toteutuu ja erilaisten asioiden kautta. Tämä K, K&B ja B ihastus ja shippi on ollut yksi sellainen minulle. Esim se Tavan yö oli jotain ihan uskomatonta kokea ja jakaa teidän kanssa Sitten on joitakin muita minulle tosi tärkeitä omia maailmoja, kuten D/s dynamiikka ja siihen liittyvät hetket ja asiat Sellaisia levähdyksen ja energian saarekkeita, olemme kaikki ansainneet niitä elämiimme, mitä ne sitten ovatkaan

 

Kiitos kaikille jotka ficcejä jaksaa kirjottaa itselläkin pyörii erilaisia skenaarioita päässä mutta en ikinä osaisi kirjottaa niistä mitään järkevää entäs tarot-mamma, harrastatko sä muuten kirjottamista vai onko sun noi tarot tekstit muuten vaan tosi hyvin ja selkeästi kirjoitettuja? kun sulla tuntuu noista kahdesta olevan niin selkeä ja syvällinen kuva ja saat sen tuotua meillekin niin hyvin esiin niin olisi varmaan tajunnanräjäyttävää jos sä kirjottasit ficcejäkin, en ees uskalla aatella

 

Voi Sipriina, kuulostaa surulliselta että liekkinne on sammunut.

Mä myös olen kokenut mieheni lähinnä taisteluparikseni että "tuli vittusaatana mitä tahansa paskaa tuulettimeen uudestaan ja uudestaan me noustaan yhdessä aina ylös". Semmosen helvetin suorittamis-taistelumoodin ylläpitäminen 15 vuotta todella
jättää jälkensä . Meillä on myös ollut pitkiä kuivia kausia, jolloin koko mies on inhottanut.

Tänä keväänä kun muovikassit tippui maahan tämän KB jutun johdosta, sanoin miehelle että pärjään yksinkin, en tarvitse häntä mihinkään, jos jään suhteeseen jään puhtaasta rakkaudesta ja tiettyjen asioiden on vaan yksinkertaisesti muututtava, koska minä ansaitsen hyvää elämässäni koska olen kontannut todella, todella kauan.

Nyt mies vinoilee että hänellä on uusi vaimo johon on päivitetty uusi käyttöliittymä. Kuulemma tämä uusi käyttöliittymä on varsin mieluinen

Leila

 

Tarkoitatko nimppareilla sitä, että K olisi odottanut B:ltä yhteydenottoa tai onnitteluviestiä, mutta ei olisi sitä saanut ja siksi tullut se vitsailuun piilotettu alavireinen Mr. Lonely/Bojalle burgeria -postaus? Vai mitä ajattelit?

En muuta kuin että oli Jeren nimipäivät maanantaina 26.6. En tiedä onko tällä hänen postauksensa kanssa mitään tekemistä. Useimmissa muissa maissa ei ole nimipäiviä, eikä ainakaan Jeren päiviä. Joten olisi Jeren hölmöä odottaa huomiota. Mutta jospa hän oli hölmö?

- Sipriina

 

Kiitos kaikille jotka ficcejä jaksaa kirjottaa itselläkin pyörii erilaisia skenaarioita päässä mutta en ikinä osaisi kirjottaa niistä mitään järkevää entäs tarot-mamma, harrastatko sä muuten kirjottamista vai onko sun noi tarot tekstit muuten vaan tosi hyvin ja selkeästi kirjoitettuja? kun sulla tuntuu noista kahdesta olevan niin selkeä ja syvällinen kuva ja saat sen tuotua meillekin niin hyvin esiin niin olisi varmaan tajunnanräjäyttävää jos sä kirjottasit ficcejäkin, en ees uskalla aatella

Kiitos kehuista, mutta mä olen itseasiassa tosi epäluova ihminen. Varmaan voisi luulla että henkilö joka harrastaa tarotteja olisi muutenkin luova, mutta minä en ole. Ehkä osaan vaan kirjoittaa luennoista tarpeeksi selkeästi koska tarotit on ollu mun juttu niin kauan. Jätän siis ficcien kirjoittamiset teille muille, tulen iloiseksi jo siitä jos saatte mun luennoista uusia ideoita.
Bojanin luennan muuten teen varmaan huomenna jossain vaiheessa

 

En muuta kuin että oli Jeren nimipäivät maanantaina 26.6. En tiedä onko tällä hänen postauksensa kanssa mitään tekemistä. Useimmissa muissa maissa ei ole nimipäiviä, eikä ainakaan Jeren päiviä. Joten olisi Jeren hölmöä odottaa huomiota. Mutta jospa hän oli hölmö?

- Sipriina

Ahaa, tulikos nuo burgeri-nimpparistoorit juuri maanantaina? Hmm, no sehän selittää sitten niitäkin, kun olivat hiukan randomeita ja herättivät hämmennystä monessa fanissa ainakin Vauvan puolella.

Omasta puolestani olen ollut hiukan synkissä mietteissä tänään. Jonkinlaista pohdiskelevaista huolta olen kantanut kotoperäisen lajikkeen voinnista, ja tuntuu, etten ole oikein löytänyt ihmisiä joiden kanssa jakaa näitä ajatuksia.

 

Huomasin instasta et K ollu tänään jonku pienen potilaan synttäreillä jotka hoitajat oli järkänny. Ja kehuttiin kuinka lämmin, sydämellinen ja aidosti läsnä K oli ollu. Eli kyl se edelleen on ihana oma ittensä vaik etenki siellä toisella palstalla sitä epäilläänkin. Toivoisinkin et stooreissa nähtäis edes välillä sitä lämmintä ja sydämellistä puolta eikä kaikki ois niin huumoripainotteista. Mut ihana et hän löytää aikaa tollasiin yllätyksiin <3

 

Huomasin instasta et K ollu tänään jonku pienen potilaan synttäreillä jotka hoitajat oli järkänny. Ja kehuttiin kuinka lämmin, sydämellinen ja aidosti läsnä K oli ollu. Eli kyl se edelleen on ihana oma ittensä vaik etenki siellä toisella palstalla sitä epäilläänkin. Toivoisinkin et stooreissa nähtäis edes välillä sitä lämmintä ja sydämellistä puolta eikä kaikki ois niin huumoripainotteista. Mut ihana et hän löytää aikaa tollasiin yllätyksiin <3

huomasin saman olin heti aww

 

Huomasin instasta et K ollu tänään jonku pienen potilaan synttäreillä jotka hoitajat oli järkänny. Ja kehuttiin kuinka lämmin, sydämellinen ja aidosti läsnä K oli ollu. Eli kyl se edelleen on ihana oma ittensä vaik etenki siellä toisella palstalla sitä epäilläänkin. Toivoisinkin et stooreissa nähtäis edes välillä sitä lämmintä ja sydämellistä puolta eikä kaikki ois niin huumoripainotteista. Mut ihana et hän löytää aikaa tollasiin yllätyksiin <3

Nii, olis kyl hyvä että etenki porukat vauval tajuais että me ei tiedetä läheskään kaikkea, hyvä jos tiedetään edes 1% K tekemisistä

 

Solidaarinen halaus kaikille muille shipistä seonneille.
Pitäisi hoitaa vaativaa työasiaa ja kotia. Mistään ei tule mitään! Olen koko ajan puhelimella tai koneella someissa, katsomassa viikkokausia vanhoja tiktok-edittejä ja täällä lukemassa uudestaan ja uudestaan puhuttelevimpia viestejä JB:n s/d/switch/mitäikinä-dynamiikan koko ajan uskomattomissa nyansseista ja pyörittelen niitä päässäni unissa ja valveilla (tai tuntuu että olen ollut unessa viisuista asti). Työprojektit seisoo, koti kaaos. Toisaalta: tunnen lähentyväni ihmisiä töissä ja vapaa-ajalla. Ikävissä palavereissa tms olen välillä spontaanisti kehunut muita tai saanut aikaan yhdessä nauramista. Päädyn pidempiin keskusteluihin, olen jotenkin auki ja luulen että ihmiset huomaa sen. Humalassa päädyn näköjään helpommin herkkiin ja lämpimiin tilanteisiin oman sukupuoleni edustajien kanssa. Liikutun asioista. Jopa eläimet näyttävät viihtyvän seurassani paremmin kuin ennen.
Ehkä syssymmällä on aikaa olla taas ilottomampi ja neuroottisempi oma itsensä ja ottaa hampaat irvessä rästihommat kiinni?
🩷

Tutulta kuulostaa auki oleminen. Ihmisten kohtaamisissa hymyilen herkästi, enkä ole mikään hymytyttö ollut koskaan. Muiden kehuminen on myös nyt tuttu juttu. Ennen oli isompi kynnys sanoa mitään positiivista kenellekään. Joku jarru oli päällä. Yhden kerran mulle on sanottu, että näytän jotenkin erilaiselta kuin ennen. No, oon ainakin laihtunut 6 kiloa.

 

Mutta mitäs jos seuraava keskustelu on käyty:

J: Mä rakastan, ja haluun, mutten pysty
B: Mä tiedän, että rakastat ja haluat. Sitä pystymistä sun pitää miettiä
J: En tiedä kyllä, mitä tästä tulee ilman sua
B: No, en tiedä minäkään

Sen jälkeen molempien videoissa epätoivoa. Ihanat fic-kirjoittajat voi jatkaa tästä eteenpäin!

Oli muuten Jeren nimpparit maanantaina - mietin vaan sitä 'synttärivideota'.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten pitkälle ovat pystyneet tilannetta sanoittamaan keskenään. Karuin tilannehan voi olla, ettei kummallakaan ole sellaisia romanttisia tunteita, jotka johtaisivat vaikka tuon kaltaiseen keskusteluun. Nyt kun mietin, niin mulla ei ole mitään käsitystä mikä tilanne oikeasti on juuri nyt. Jeren muuttaminen uuteen asuntoon gf kanssa pudotti tunnelman pohjamutiin ja on kyllä mulle aika vahva merkki siitä, että KB tarina alkaa olla loppu.

 

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten pitkälle ovat pystyneet tilannetta sanoittamaan keskenään. Karuin tilannehan voi olla, ettei kummallakaan ole sellaisia romanttisia tunteita, jotka johtaisivat vaikka tuon kaltaiseen keskusteluun. Nyt kun mietin, niin mulla ei ole mitään käsitystä mikä tilanne oikeasti on juuri nyt. Jeren muuttaminen uuteen asuntoon gf kanssa pudotti tunnelman pohjamutiin ja on kyllä mulle aika vahva merkki siitä, että KB tarina alkaa olla loppu.

viellä ei kannata toivoo heittää kaivoon ja alkaa synkistelee

 

Huomasin instasta et K ollu tänään jonku pienen potilaan synttäreillä jotka hoitajat oli järkänny. Ja kehuttiin kuinka lämmin, sydämellinen ja aidosti läsnä K oli ollu. Eli kyl se edelleen on ihana oma ittensä vaik etenki siellä toisella palstalla sitä epäilläänkin. Toivoisinkin et stooreissa nähtäis edes välillä sitä lämmintä ja sydämellistä puolta eikä kaikki ois niin huumoripainotteista. Mut ihana et hän löytää aikaa tollasiin yllätyksiin <3

Myönnän, että mulla meni usko Khon noiden viime postausten jälkeen ja tietysti vähän muutkin asiat vaikutti. Mulla oli tunne, että tuo tyyppi on kaukana b tasosta, vaikka ihmissuhteissa ei tasoista pitäisikään puhua. Nyt alkaa usko häneen vähän palata, mutta miksi, miksi hänen täytyy antaa itsestään noin huono kuva stooreissa, kun ei tarvitsisi muuta kuin olla oma itsensä. Juuri ennen noita epäonnistuneita stooreja uskoin, että on todennäköistä että KB ovat yksityisesti jopa paljonkin yhteydessä. Jotain hajosi viime päivinä noihin videoihin ja gf n kanssa uuteen asuntoon muuttamiseen. Nyt ei ole enää sitä tunnetta, että olisivat yhteydessä. Sen puolesta ei tunnu puhuvan mikään. Myös se Are you oli mulle ihan käsittämätön kesken muun höpinän, tuleeko siitä kenellekään mitään mieleen, oliko sillä joku tarkoitus?

 

Myönnän, että mulla meni usko Khon noiden viime postausten jälkeen ja tietysti vähän muutkin asiat vaikutti. Mulla oli tunne, että tuo tyyppi on kaukana b tasosta, vaikka ihmissuhteissa ei tasoista pitäisikään puhua. Nyt alkaa usko häneen vähän palata, mutta miksi, miksi hänen täytyy antaa itsestään noin huono kuva stooreissa, kun ei tarvitsisi muuta kuin olla oma itsensä. Juuri ennen noita epäonnistuneita stooreja uskoin, että on todennäköistä että KB ovat yksityisesti jopa paljonkin yhteydessä. Jotain hajosi viime päivinä noihin videoihin ja gf n kanssa uuteen asuntoon muuttamiseen. Nyt ei ole enää sitä tunnetta, että olisivat yhteydessä. Sen puolesta ei tunnu puhuvan mikään. Myös se Are you oli mulle ihan käsittämätön kesken muun höpinän, tuleeko siitä kenellekään mitään mieleen, oliko sillä joku tarkoitus?

Sori taisi tulla aika negatiivinen teksti, huomenna varmaan kaikki näyttää valoisammalta.