Raskauden keskeytys vai lapsen pito

[vierailija]

Heippa!

Pakko purkaa tuntemuksia jonnekkin.
Viime viikolla selvisi että olen raskaana. Raskaus on yllätys (jälkiehkäisypilleri) ei ollut toiminut.
Raskaus on ihan alkuvaiheissa koska ei näkynyt viel gynekologisessa varhaisultrassa.

Täytän 29 ja mieheni täyttää 31. Olemme naimisissa.
Mies hyväpalkkaisissa töissä mutta itselläni ei tällä hetkellä töitä. Eikä oikein koulujakaan taustalla.

Olin joskus todella kova kannassani etten halua lapsia mutta olen hieman lämmennyt ajatukselle että ehkä sitten joskus.

Mietin kuitenkin paljon millaista lapsiarki olisi jne. Huolenaiheenani on kuitenkin oma jaksaminen ja terveys. Sairastan masennusta ja koko kevät on ollut todella vaikeaa. Masennusta olen sairastanut vuosia. Lääkekokeiluja useita eikä toivottua vastetta ole saatu. Kärsin myös ahdistuneisuudesta ja siihen syön lyrica lääkettä, vaikka olen raskaana. Minulla on myös epävakaa persoonallisuushäiriö ja vaikeat uniongelmat. Olen jatkuvasti uupunut.
Pian alkaa ad/hd tutkimukset.

Minun on ollut kevään aikana vaikea saada edes itseäni hoidettua, ruoka, suihkussa käynnit ym.

Minusta jokainen lapsi ansaitsee tasapainoiset vanhemmat ja kokisin entistä enemmän tuskaa jos itselläni ei voimavarat riittäisi lapsen hoitoon.

Sukumme ja lähipiirimme asuu useiden satojen kilometrien päässä. Olisimme siis yksin täällä.

Ajatus abortista tuntuu haikealta mutta mietin että se voi olla inhimillisin vaihtoehto.

Tiedän ettei koskaan ole oikeaa hetkeä lapselle mutta olin aina ajatellut että oma mielenterveyteni tulisi olla edes balanssissa. Säästeliäästi kykenee elämään ja pienellä rahalla hankkimaan lapsen tarpeet.

Toivon asiallisia kommentteja jo valmiiksi haastavaan tilanteeseen

 

[vierailija]

Se että pohdit asiaa näin perusteellisesti kertoo siitä että kykenet ottamaan vastuuta. Vanhemmuuteen saa kyllä tukea, mutta sitä pitää osata pyytää.

Olen itse persoonallisuushäiriösen äidin tytär. Hän haki perheellemme apua mutta hän ei kyennyt kuitenkaan näkemään omaa sairauttaan, vaikka tunnisti avun tarpeen. Oli raskasta olla lapsi perheessä, jossa aikuinen ei kykene vastuunottoon. Mutta raja mielestäni menee siinä että tunnistaako oman vastuunsa vai ei.

Olen itse 37. Toivoin lasta 10 vuotta ja edelleen. Ei ole itsestään selvyys saako lapsia. Voimia pohdintaan.

Huomautan vielä että vanhemmuteen tosiaan ole oikeaa aikaa. Vaikka sairauteni olisi balanssissa, vauva-aika voi keikauttaa balanssin rysäyksellä. Ja sitä sattuu kyllä vaikka ei olisi aiempia mt ongelmia.

Juttele vaikka jonkun ammattilaisen kanssa mietteitäsi läpi?

 

[vierailija]

Se että pohdit asiaa näin perusteellisesti kertoo siitä että kykenet ottamaan vastuuta. Vanhemmuuteen saa kyllä tukea, mutta sitä pitää osata pyytää.

Olen itse persoonallisuushäiriösen äidin tytär. Hän haki perheellemme apua mutta hän ei kyennyt kuitenkaan näkemään omaa sairauttaan, vaikka tunnisti avun tarpeen. Oli raskasta olla lapsi perheessä, jossa aikuinen ei kykene vastuunottoon. Mutta raja mielestäni menee siinä että tunnistaako oman vastuunsa vai ei.

Olen itse 37. Toivoin lasta 10 vuotta ja edelleen. Ei ole itsestään selvyys saako lapsia. Voimia pohdintaan.

Huomautan vielä että vanhemmuteen tosiaan ole oikeaa aikaa. Vaikka sairauteni olisi balanssissa, vauva-aika voi keikauttaa balanssin rysäyksellä. Ja sitä sattuu kyllä vaikka ei olisi aiempia mt ongelmia.

Juttele vaikka jonkun ammattilaisen kanssa mietteitäsi läpi?

Moikka!

Kiitos vastauksesta. Mulla tosiaan on hoitosuhde ja kerran viikkoon juttelen psykiatrisen hoitajan kanssa. Kuitenkin en ole saanut selvyyttä omaan valintaani. Ammattilaisetkin painottaa että valintani on minun ja kumpakaan ei ole väärä valinta. Valinta tulee olemaan juuri tällä hetkellä oikea, eikä sitä tarvitse jälkeenpäin katua.

Ja uskon että mielenterveys voi heittää kuperkeikkaa lapsen synnyttyäkin. Mietin vain tätä lähtötilannetta joka on jaksamisen kannalta todella heikohkoa, miten se tästä ainakaan paranisi.

 

[vierailija]

Eiköhän se vastaus tullut tuossa. Huolehdit itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi se riittää. Ei lisää rasitteita tai taakkoja elämääsi. Kaikkien parhaaksi.

 

[vierailija]

Meillä mies sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kierukka petti ja päätös oli että ei lasta kaikkien ongelmien keskelle. Teetin abortin enkä ole katunut.

 

[vierailija]

MT-ongelma ei välttämättä ole este lapsen saamiseen. Et avannut hirveästi miten puolisosi pystyisi jakamaan hoitotaakkaa. Sekin vaikuttaa. Meillä on miehellä maanisdepressiivisyyttä ja kerran lasten aikana ollut osastolla psykoosin takia. Itselläni takana vakava masennus ja burn-out. Meillä on myös ystäväperheitä joissa on skitsofreniaa ja masennusta, ja jopa työkyvyttömyyseläkkeellä olevia vanhempia. Eikä monilla heistä ole mitään tukiverkkoja. Joten omista kokemuksista puhuen, kyllä se arki voi olla ihan toimivaakin. En itse näe mt-sairauksia juuri erilaisena esteenä kuin fyysisetkään sairaudet, elämää pitää ehkä järjestellä joiltain osin mutta voi olla ihan täysipainoista. Jos päihteiden käyttöä ei ole niin kannattaa puolison kanssa miettiä tätä, olette juuri hyvässä iässä, vanhempana voi olla vaikeampi jaksaa kuin nuorempana. Yhden lapsen kanssa ei myöskään ole niin rankkaa kuin useamman.

 

[vierailija]

MT-ongelma ei välttämättä ole este lapsen saamiseen. Et avannut hirveästi miten puolisosi pystyisi jakamaan hoitotaakkaa. Sekin vaikuttaa. Meillä on miehellä maanisdepressiivisyyttä ja kerran lasten aikana ollut osastolla psykoosin takia. Itselläni takana vakava masennus ja burn-out. Meillä on myös ystäväperheitä joissa on skitsofreniaa ja masennusta, ja jopa työkyvyttömyyseläkkeellä olevia vanhempia. Eikä monilla heistä ole mitään tukiverkkoja. Joten omista kokemuksista puhuen, kyllä se arki voi olla ihan toimivaakin. En itse näe mt-sairauksia juuri erilaisena esteenä kuin fyysisetkään sairaudet, elämää pitää ehkä järjestellä joiltain osin mutta voi olla ihan täysipainoista. Jos päihteiden käyttöä ei ole niin kannattaa puolison kanssa miettiä tätä, olette juuri hyvässä iässä, vanhempana voi olla vaikeampi jaksaa kuin nuorempana. Yhden lapsen kanssa ei myöskään ole niin rankkaa kuin useamman.

Mies on paljon töissä ja hänellä on pitkät työmatkat joten hoitovastuu olisi paljon minulla.
Miehellä myös ollut jatkuvaa väsymystä uniapnen takia ja meinaa päivittäin nukahtaa rattiin. Mielenterveysongelmia hänellä ei ole.

Oma lapsuus ei ollut hyvä ja varmasti sen takia nykyään paljon kärsinkin.
Se varmaan osin vaikuttaa siihen että pelkään myös kasvattavani lapsen joka omaa mt ongelmia ja hän kokee minun olevan poissaoleva, välinpitämätön ym. Jos vointini romahtaa vielä tästä, en voisi millään olla läsnä lapselle.

 

[vierailija]

Mies on paljon töissä ja hänellä on pitkät työmatkat joten hoitovastuu olisi paljon minulla.
Miehellä myös ollut jatkuvaa väsymystä uniapnen takia ja meinaa päivittäin nukahtaa rattiin. Mielenterveysongelmia hänellä ei ole.

Oma lapsuus ei ollut hyvä ja varmasti sen takia nykyään paljon kärsinkin.
Se varmaan osin vaikuttaa siihen että pelkään myös kasvattavani lapsen joka omaa mt ongelmia ja hän kokee minun olevan poissaoleva, välinpitämätön ym. Jos vointini romahtaa vielä tästä, en voisi millään olla läsnä lapselle.

Olisko muutto lähemmäs jomman kumman vanhempia mahdollinen jolloin olisi tukea lähellä tarvittaessa?

 

[vierailija]

Olisko muutto lähemmäs jomman kumman vanhempia mahdollinen jolloin olisi tukea lähellä tarvittaessa?

Ei valitettavasti ole. Vanhemmat asuu 500km päässä. Ei ole etätyömahdollisuutta ja vastaavia töitä miehelle ei ole tarjolla lähempänä kotiseutua. Myöskään ei ole intoa palata sinne

 

[vierailija]

Mies on paljon töissä ja hänellä on pitkät työmatkat joten hoitovastuu olisi paljon minulla.
Miehellä myös ollut jatkuvaa väsymystä uniapnen takia ja meinaa päivittäin nukahtaa rattiin. Mielenterveysongelmia hänellä ei ole.

Oma lapsuus ei ollut hyvä ja varmasti sen takia nykyään paljon kärsinkin.
Se varmaan osin vaikuttaa siihen että pelkään myös kasvattavani lapsen joka omaa mt ongelmia ja hän kokee minun olevan poissaoleva, välinpitämätön ym. Jos vointini romahtaa vielä tästä, en voisi millään olla läsnä lapselle.

Guar aiheuttaa uniapneaa ja levätuotteet myös

 

[vierailija]

Guar aiheuttaa uniapneaa ja levätuotteet myös

Polyypit, ylipaino, nielun ahtaus.... lääkäriin ja cpap- laite pikimmiten käyttöön.

 

[vierailija]

Ei valitettavasti ole. Vanhemmat asuu 500km päässä. Ei ole etätyömahdollisuutta ja vastaavia töitä miehelle ei ole tarjolla lähempänä kotiseutua. Myöskään ei ole intoa palata sinne

Nyt ei ole kysymys "innosta". Sun täytyy valittaa siitä lääkkeestä välittömästi fimealle

 

[vierailija]

Polyypit, ylipaino, nielun ahtaus.... lääkäriin ja cpap- laite pikimmiten käyttöön.

Lääkäri ei suositellut laitetta, käski vain hiemat tiputtamaan painoa ja se prosessi miehellä meneillään

 

[vierailija]

Nyt ei ole kysymys "innosta". Sun täytyy valittaa siitä lääkkeestä välittömästi fimealle

No ensinnäkin ei lapsen takia tarvitse muuttaa paikkakunnalle jossa ei viihdy.

 

[kilttimies]

Mikä ehkäisy teillä on käytössä ja miksei mies ole valmis hoitamaan lasta?

 

[vierailija]

Mikä ehkäisy teillä on käytössä ja miksei mies ole valmis hoitamaan lasta?

En ole sanonut etteikö mies ole valmis hoitamaan. Hän vain on paljon töissä ja jonkun on raha tuotava taloon.

 

[vierailija]

En ole sanonut etteikö mies ole valmis hoitamaan. Hän vain on paljon töissä ja jonkun on raha tuotava taloon.

Paljonko olet onnistunut laihduttamaan ja miten se näkyy?

 

[vierailija]

Paljonko olet onnistunut laihduttamaan ja miten se näkyy?

Mies laihduttaa ei ap.

 

[vierailija]

Paljonko olet onnistunut laihduttamaan ja miten se näkyy?

Joo ei mulla ole tarvetta laihduttamiselle. Painan reilu 50kg

 

[vierailija]

Heippa!

Pakko purkaa tuntemuksia jonnekkin.
Viime viikolla selvisi että olen raskaana. Raskaus on yllätys (jälkiehkäisypilleri) ei ollut toiminut.
Raskaus on ihan alkuvaiheissa koska ei näkynyt viel gynekologisessa varhaisultrassa.

Täytän 29 ja mieheni täyttää 31. Olemme naimisissa.
Mies hyväpalkkaisissa töissä mutta itselläni ei tällä hetkellä töitä. Eikä oikein koulujakaan taustalla.

Olin joskus todella kova kannassani etten halua lapsia mutta olen hieman lämmennyt ajatukselle että ehkä sitten joskus.

Mietin kuitenkin paljon millaista lapsiarki olisi jne. Huolenaiheenani on kuitenkin oma jaksaminen ja terveys. Sairastan masennusta ja koko kevät on ollut todella vaikeaa. Masennusta olen sairastanut vuosia. Lääkekokeiluja useita eikä toivottua vastetta ole saatu. Kärsin myös ahdistuneisuudesta ja siihen syön lyrica lääkettä, vaikka olen raskaana. Minulla on myös epävakaa persoonallisuushäiriö ja vaikeat uniongelmat. Olen jatkuvasti uupunut.
Pian alkaa ad/hd tutkimukset.

Minun on ollut kevään aikana vaikea saada edes itseäni hoidettua, ruoka, suihkussa käynnit ym.

Minusta jokainen lapsi ansaitsee tasapainoiset vanhemmat ja kokisin entistä enemmän tuskaa jos itselläni ei voimavarat riittäisi lapsen hoitoon.

Sukumme ja lähipiirimme asuu useiden satojen kilometrien päässä. Olisimme siis yksin täällä.

Ajatus abortista tuntuu haikealta mutta mietin että se voi olla inhimillisin vaihtoehto.

Tiedän ettei koskaan ole oikeaa hetkeä lapselle mutta olin aina ajatellut että oma mielenterveyteni tulisi olla edes balanssissa. Säästeliäästi kykenee elämään ja pienellä rahalla hankkimaan lapsen tarpeet.

Toivon asiallisia kommentteja jo valmiiksi haastavaan tilanteeseen

Sinulla on aika paljon haasteita elämässä, ettei ylimääräisiä voimavaroja ole. Liian vaikea elämäntilanne. Itse kallistuisin keskeytykseen.