Kokemuksia hitaasti lämpiävistä miehistä?

  • Viestiketjun aloittaja Ihme ja kumma
  • Ensimmäinen viesti
Leena
Eivät kyyneleet ja sääli kuulu välttämättä yhteen, ei toki...ei se mies minua säälistä luokseen ottanut asumaan!

Jos minä olisin ottanut etäisyyttä olisi mies vaan ajatellut että siinä se taas nähtiin, yksin oli parempi, eipähän sydän särkynyt uudelleen.Tätä en halunnut ja siksipä pistin toimeksi.Yhdessä puhuimme ja sovimme kihloihinkin menosta, toiset eivät vain saa sellaisia päätöksiä yksin tehtyä.Ja se ei todellakaan tarkoita että mies olisi säälistä kanssani tai ei rakastaisi minua.
 
eräs peräs
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen.:
Näillä eväin olen pärjännyt ja saanut haluamani, mutta kukin tavallaan. Jokainenhan määrittelee itse mitä suhteeltaan haluaa ja miten haluaa tulla rakastetuksi.
Aivan. Siksi onkin typerää arvostella tai oikeastaan edes ihmetellä muiden rakkauden ja sitoutumisen edistymistä.

Suurta osaa ihmisistä, varsinkin miessukupuolta muutokset pelottavat. Muutoksen pelko voi olla niin suuri, että se jumittaa ihmisen, eikä hän pääse eteenpäin elämässä. Tällöin pieni potku persiiseen voi olla ihan paikallaan.

Minä ymmrään Leenan ratkaisun ihan hyvin. Ja koska Leenan mies on selvästi myös sitoutumiskauhustaan pästyään, myös tyytyväinen, niin en ymmärrä ollenkaan tätä akkalauman kaahotusta ja kauhistelua.

Minusta elämässä on lupa ja oikeus tavoitella haluamiaan asioita. Minua ei kiinnosta yhtään kenenkään perässä vikiseminen, haluan olla itse aktiivisesti vaikuttamassa elämääni ja sen suuntaan. Se kumpi osapuoli yhteenmuuttoa tailapsentekoa ehdottaa, on sitäpaitsi täysin epärelevanttia (jommankumman se on kuitenkin pakko ensin puheeksi ottaa). Pääasia on, että ajatus meillyttää molempia.

En ymmärrä ollenkaan, että rakkauden laatua tai määrää aletaan arvottaa sen mukaan miten suhde on edennyt siihen pisteeseen missä molemmilla on hyvä ja rakastettu olo.


 
n48
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Alkuperäinen kirjoittaja Nainen.:
Se kumpi osapuoli yhteenmuuttoa tailapsentekoa ehdottaa, on sitäpaitsi täysin epärelevanttia (jommankumman se on kuitenkin pakko ensin puheeksi ottaa). Pääasia on, että ajatus meillyttää molempia.
Tästä ei kai olla juurikaan oltu täällä eri mieltä. Komppaan täysin kirjoittamaasi.
Leena otti puheeksi ja ehdotti, mies kieltäytyi.

Ja nyt tulee se Leenan käyttäytymisen arvostelun paikka; Siitä huolimatta tämä Leena ilmestyi miehen oven taakse kyynelehtien, että takaisin en mene .... Hän ei oikeastaan antanut miehelle vaihtoehtoa, jos mies halusi Leenan kanssa kuitenkin suhdetta jatkaa.
 
yykaakoo
Yhdyn täysin n48:n mielipiteeseen.
Leena vain vähän säälittää, toivottavasti hän lopulta saa oikeasti ja aidosti sen mitä nyt ottaa, koska haluaa ja pystyy siihen.
 
Leena
Ei ei ja vielä kerran ei...minua ei tarvitse kenenkään sääliä! Minulla on onnellinen parisuhde rakastamani miehen kanssa joka rakastaa minua ja se ei siitä miksikään muutu vaikka keksisitte minkälaisia juttuja minusta/meistä tahansa. Yhteenmuuttomme oli ehkä erilainen kuin monella muulla mutta lopputulos oli kenties parempikin kuin monella muulla. =)
 
eräs peräs
Alkuperäinen kirjoittaja Leena:
Ei ei ja vielä kerran ei...minua ei tarvitse kenenkään sääliä! Minulla on onnellinen parisuhde rakastamani miehen kanssa joka rakastaa minua ja se ei siitä miksikään muutu vaikka keksisitte minkälaisia juttuja minusta/meistä tahansa. Yhteenmuuttomme oli ehkä erilainen kuin monella muulla mutta lopputulos oli kenties parempikin kuin monella muulla. =)
Pidä sinä Leena kiinni tästä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
 
juu-uu
Alkuperäinen kirjoittaja eräs peräs:
Alkuperäinen kirjoittaja Leena:
Ei ei ja vielä kerran ei...minua ei tarvitse kenenkään sääliä! Minulla on onnellinen parisuhde rakastamani miehen kanssa joka rakastaa minua ja se ei siitä miksikään muutu vaikka keksisitte minkälaisia juttuja minusta/meistä tahansa. Yhteenmuuttomme oli ehkä erilainen kuin monella muulla mutta lopputulos oli kenties parempikin kuin monella muulla. =)
Pidä sinä Leena kiinni tästä. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.


Ja mies vikisee mennessään.
 
sivhos
Leenan mies ilmeisesti hitaasti lämpiävää sorttia.Nyt taitaa olla ihan hyvin syttyvää sorttia.Leena on osannut lämmittää miehensä suorastaan roihuihin.Usein hiljaiset miehet osoittautuvat miehiksi isolla ämmällä.Tällä ämmällä en tarkoita naista.
 
miehekkyydestä
Alkuperäinen kirjoittaja sivhos:
Leenan mies ilmeisesti hitaasti lämpiävää sorttia.Nyt taitaa olla ihan hyvin syttyvää sorttia.Leena on osannut lämmittää miehensä suorastaan roihuihin.Usein hiljaiset miehet osoittautuvat miehiksi isolla ämmällä.Tällä ämmällä en tarkoita naista.


Mielestäni Mies on sellainen joka tarttuu myös kodin remontteihin, katon korjauksiin ym. itse, pyytämättä. Rakastan katsella mieheni lihaksistoa, kun hän ahertaa fyysisessä työssä. Aloitteellisuus on myös miehekästä, valttia. Mutta makunsa kullakin, minä raahasin entistä miestäni mukana kuin henkistä kivirekeä, mihinkään ei tarttunut ilman neuvoani.
 
eräs peräs
Täällä on käynyt monta kirjoittajaa, tai ainakin monta eri nimimerkkiä kilpaa pätemässä ja mollaamassa Leenaa, tämän miestä ja heidän tapaansa hoitaa asioitaan.

Toivottavasti heistä jokainen tuntee nyt itsensä ja liittonsa aivan erinomaiseksi :)

 
On mielestäni
täysin ymmärrettävää, jos haluaa tutustua mieheen/naiseen kunnolla, ennen kuin alkaa miettimään yhteenmuuttamista lapsista puhumattakaan. Ja omasta mielestäni siihen menee ainakin pari vuotta, ennen kuin on edes jotenkin realistinen näkemys siitä, kenen kanssa on tekemisissä. Ei siinä mielestäni mistään saamattomuudesta ole kysymys, vaan siitä että hyvässä suhteessa on sekä järkeä että tunnetta mukana. Tottakai, tuurilla isotkin laivat seilaa ja voihan sekin onnistua että kahden viikon tuntemisella laitetaan kamat yhteen ja lapsi alulle.
Olen kuitenkin nähnyt näitä uusperheitä... alle puolen vuoden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen, omat ja toisen lapset ja ehkä vielä laitetaan yhteinenkin alulle ja sitten parin vuoden päästä taas erotaan. On siinä soppaa kerrakseen ja muuta ei ole ajateltu kuin itseään..
 
Mies 50
Alkuperäinen kirjoittaja On mielestäni:
täysin ymmärrettävää, jos haluaa tutustua mieheen/naiseen kunnolla, ennen kuin alkaa miettimään yhteenmuuttamista lapsista puhumattakaan. Ja omasta mielestäni siihen menee ainakin pari vuotta, ennen kuin on edes jotenkin realistinen näkemys siitä, kenen kanssa on tekemisissä. Ei siinä mielestäni mistään saamattomuudesta ole kysymys, vaan siitä että hyvässä suhteessa on sekä järkeä että tunnetta mukana. Tottakai, tuurilla isotkin laivat seilaa ja voihan sekin onnistua että kahden viikon tuntemisella laitetaan kamat yhteen ja lapsi alulle.
Olen kuitenkin nähnyt näitä uusperheitä... alle puolen vuoden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen, omat ja toisen lapset ja ehkä vielä laitetaan yhteinenkin alulle ja sitten parin vuoden päästä taas erotaan. On siinä soppaa kerrakseen ja muuta ei ole ajateltu kuin itseään..
.......pelkkää asiaa. Ongelmat käsittääkseni tulevat siitä, että on jotenkin muodikasta ja coolia olla yltiösosiaalinen. Oman elämän hallinta on jotenkin hakusessa, jos sitä nyt edes on ollenkaan.
 
vierailija
Meneekö se aina niin, että jos yhteen muutetaan ja perhe perustetaan, että se päätetään jo heti suhteen alussa? Vai onko sellaisiakin suhteita olemassa, joissa perheen perustamisista ja yhteen muutoista ei osata sanoa juuta eikä jaata ensimmäisen parin vuoden aikana ja sitten myöhemmin tehdäänkin päätös yhteisestä kodista ja lasten hankkimisesta? Olen seurustellut 2 vuotta ihanan miehen kanssa ja pikkuhiljaa olen alkanut haaveilla jo yhteisestä kodista, mutta mies ei ole vihjaissut siihen suuntaan sanallakaan... Olemme puhuneet aiheesta aiemmin ja hän kyllä tietää, mitä minä haluan ja sen vuoksi olen jättänyt pallon hänelle, enkä halua alkaa painostamaan asiassa. Mutta toisaalta, ei kai sitä miehen sitoutumishalua voi loputtomiinkaan odotella..
Ei kai todellakaan voi heti suhteen alussa päättää, että haluan yhteisen kodin ja lapset tämän henkilön kanssa. Ja mikä on suhteen alku? Ensimmäinen kuukausi? Mutta ehkä vuoden kahden sisällä se asia alkaa sitten hahmottua, että onko tämä ylipäätään sellainen ihminen, jonka kanssa asiaa voisi harkita. Jotkut toki tietää haluavansa ehdottomasti myös lapsia, mutta itse ainakin ajattelisin, että sitten vasta yhdessä asumisen myötä näkee, sopiiko myös lapset kuvioon. Olen nainen.
Enkä pidä itseäni silti mitenkään hitaasti lämpiävänä. Ihastun sadasosasekunnissa ja voin haluta seurustella jonkun kanssa, mutta en silti halua muuttaa heti yhteen.
 
vierailija
Vielä jäin kaipailemaan vastausta varsinaiseen kysymykseeni... Eli siis: Onko kenelläkään komusta suhteista/miehistä, joiden kanssa asiat eivät etene vauhdilla, mutta joiden kanssa yhteen muutto ja perheen perustaminen on tullut kuvioihin vasta pidemmän seurustelun jälkeen? Vai meneekö se aina niin, että jos yhteen muutetaan ja perhettää perustetaan, niin kumpikin tietää sen alusta asti ja yhteinen koti on hommattuna ja pullat uunissa jo vuoden sisällä? Olen nyt kaksi vuotta seurustellut miehen kanssa, emmekä vielä asu yhdessä ja mietin vain, että onkohan sellaista olemassakaan, että mies ei kahteen ensimmäiseen vuoteen yhteen muuttoa halua, mutta sitten kolmantena vuotena haluaakin?

Kun toisaalta tietysti tajuan, että jokainen suhde on yksilöllinen, eikä niitä voi verrata, mutta kaipa tässä jotain todennäköisyyksiä yritän laskea tilastojen perusteella.. Ikäväkseni vaikuttaa siltä, että ne parit, jotka yhteisen kodin ja perheen perustavat, tekevät sen joko ensimmäisen vuoden aikana, tai sitten ei koskaan...
Ei kai kukaan nyt ihan oikeasti hanki lasta alle vuoden sisään tutustumisesta?
 

Yhteistyössä