Minä seurustelin mieheni kanssa 2 vuotta ennen kun muutimme yhteen. Tämä kahden vuoden seurustelu ei ollut kovin hääppöistä. Miehelle oli kaverit ja harrastukset yms. tärkeämpiä kuin minä, eli emme viettäneet aikaa yhdessä kovinkaan paljoa. Olin todella tympääntynyt mieheeni ja kun selvisi ettei hän halua muuttaa yhteen kanssani, niin ajattelin ettei tästä suhteesta todellakaan tule ikinä mitään. Ostin oman asunnon ja aloin remontoimaan sitä itseni näköiseksi. Mies tarjoutui tapetointi apuun ja oikeastaan ensimmäistä kertaa kahden vuoden aikana olimme koko viikonlopun yhdessä tapetoimassa asuntoani ja mukavaa oli. Tämän jälkeen ei mennyt kauaa, kun hän ehdotti, että muuttaisi luokseni, jos vielä niin haluan. Hän muutti ja nyt ollaan asuttu 2 vuotta yhdessä ja etsitään tällä hetkellä uutta asuntoa meille. Mieheni muuttui täysin, kun hän muutti luokseni. Vietämme paljon aikaa yhdessä puuhastelemalla kaikenlaista, kotityöt tehdään yhdessä, kissani josta mies ei ennen pitänyt on nyt hänelle todella tärkeä. Olen ollut todella onnellinen näiden viimeisen kahden vuoden aikana ja niin on mieskin. Alussa meni toki aikaa, että opin luottamaan mieheeni, koska olin monet kerrat kokenut, etten ole tärkeä hänelle. Nyt tunnen olevani miehelle todella tärkeä ja rakas. Selvisi myöhemmin, että hänellä oli sitoutumiskammo, johtuen vanhempiensa erosta. Itse koen myös niin, että mieheni ei oikeasti rakastanut minua aluksi, vaan rakastui minuun vasta kun asuimme yhdessä. Nykyään koen olevani todella tärkeä ja rakas hänelle!
Emme olisi enää yhdessä, jos mieheni ei heti alussa (asuntoni oston) olisi muuttanut mieltään. Olin päättänyt erota, koska en todellakaan enää halunnut olla sellaisessa suhteessa mitä meillä oli.
Itse olen sellainen ihminen, että haluan ehdottomasti asua rakkaani kanssa. On niin ihanaa mennä nukkumaan ja herätä toisen vierestä, tehdä kotitöitä yhdessä, elää yhdessä. Kaikki ihmiset eivät tälläisiä ole...
Onko miehesi asunut ennen avoliitossa? Jos hänen eksänsä oli pirttihirmu ja hänelle on jäänyt kammo avoliitosta? On niitä kaikenlaisia traumoja ja kammoja ihmisillä, mitä kummallisimmista asioista. Itse en pysty sitoutumiskammoisia täysin ymmärtämään, mutta eipä monikaan ymmärrä minun muurahaiskammoani!
Jos miehesi tosiaan on sellainen ihminen, että tarvitsee omaa tilaa niin paljon, ettei halua asua kenenkään kanssa, niin eipä sille varmaan mitään voi. Ei kannata jäädä moneksi vuodeksi odottelemaan, koska sinä haluat enemmän. Minun tilanteessa päätökseni ostaa oma koti varmaan tavallaan vaikutti miehen muutokseen... mutta olisi voinut käydä toisinkin.