Hei kaikki, ja etenkin "vierailija". Kerran nimettömänä tänne viestittelin, mutta jäin edelleen taustalle. Minäkin olen seuraillut keskustelua nyt puolisen vuotta. Toisen jo "ikääntyneemmän" haaveilijan viestin rohkaisemana ajattelin rekisteröityä tarjotakseni tukea "vierailijan" haaveelle. Olen nimittäin jo vuotta sinua vanhempi, tosin kolmen jo reilusti kouluikäisen lapsen äiti, mutta yllättäen vielä palasin tässä perheellisyysasiassa lähtökuopalle uuden lapsettoman miehen myötä. En olisi ennalta aavistanut tällaista käännettä, mutta miehen täyttymättömäksi jäänyt toive lapsesta oli niin voimakas, että piti käydä uudelleen läpi nämäkin ajatukset ja tässä sitä sitten ollaan, vaikka todennäköisyydet ovat jo mitä ovat.
Syksyllä koimme keskenmenon viikolla 9, sen jälkeen uutta raskautta ei ole kuulunut, minkä vuoksi nyt on käynnissä ensimmäinen ovulaation induktiohoitokierto. Ei puuttuvan ovulaation vuoksi, vaan siksi, että aika kuluu ja minä vanhenen joka kuukausi - aikaa odotteluun ei oikein ole, joten otetaan kaikki tuki ja apu vastaan, mitä lääketiede tarjoaa. Mitään vikaa ei sinällään kummassakaan ole. Kesällä jatketaan IVF:ään, ellei apu kevyemmistä hoidoista löydy. Lahjamunasoluhoito jää vielä harkintaan, mutta kaiken tapahtuneen jälkeen ajatus on kääntynyt siihen, että "kaikki koitetaan" ennen kuin luovutetaan. Eipä jää sitten jossiteltavaa.