Moi kaikille!
Olen ahkerasti lukenut koko ketjun läpi ja jokaisen kohdalla jännittänyt, miten käy Ja myös ilahtunut kaikista positiivisista uutisista, kuten myötäelänyt menetyksissä. Kirjoitan tänne ekaa kertaa. Olen 45-vuotias ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nelisen vuotta. Näin se elämä yllättää, sillä aiemmin ei ole rakasta kumppania tullut vastaan. Meille oli heti itsestäänselvää, että lapsi saa tulla, jos se vain enää on mahdollista. Näistä ajatuksista en ole kenenkään ulkopuolisen kanssa puhunut, koska olen jotenkin ajatellut sen olevan jopa noloa näin iäkkäänä. Minulla ei ennestään ole siis lapsia. Eli ensimmäistä kertaa edes anonyymina uskallan toiveen tuoda esiin. Olette antaneet hieman toivoa siis
Kiertoni on edelleen säännöllinen ja reilu vuosi sitten myös labrat olivat sekä miehellä että minulla Ok. Amh-arvoni oli peräti 2.3 ja miehen tuotantotehtaalla kaikki hyvin. Kävimme kolme kertaa inssissä yksityisellä ikäni vuoksi, mutta tulosta ei tullut. Kerran r-testi näytti haamuplussan, joten jäi kemialliseksi. Lääkäri oli aivan mahtava ja uskoi, että minulla olisi varsin hyvät mahikset raskautua ivf:llä, mutta emme hoitoihin lähteneet. Päätös oli tehty jo aiemmin ensikäynnin yhteydessä. Tämä toisinaan harmittaa, mutta en varsinaisesti kadu. Jopa inssit hormonihoitoineen olivat kivuliaita ja hieman vaikeita. Edelleen pidän toivoa yllä, vaikka en ihmeeseen varsinaisesti usko. Jospa sittenkinLääkörin mukaan edes merkittävä ylipaino ei vaikuta hoitojen onnistumiseen - olennaista on ikä. Tämän toin esiin siksi, että julkisella puolellahan on varsin tarkka painoindeksiraja. Jos joku teistä tätä pähkäilee, niin toivon tämän huojentavan mieltä. Kyseessä oli alansa yksi parhaista asiantuntijoista. Toivotan tsemppiä kaikille ja paljon plussia! En vielä uskalla rekisteröityä, mutta katsotaan myöhemmin. Ehkä vuoden 2024 ketjuun…