Niin toivottoman ihastunut

Ajattelin aina, että olen se ihminen joka ei ikinä voi eikä halua pettää kumppaniaan. Olin päättänyt, että se ei ole ollenkaan mahdollista. Ei ole, ei missään tilanteessa.

Tässä sitä ollaan, kohta vuoden olen ollut ihastunut mieheen. Mies pysyy keskusteluissa melko jäävinä, on näyttänyt että välittää, ja haluaa minua. Mutta hän on ihanan selkärangallinen. Ei ole tapahtunut mitään, tai on kosketus. Hyvin humalainen hetki, joka kyllä sytytti koko roihun. En edes katunut koko hetkeä. Ei ole ollut seksiä, hetkessä ei edes suudeltu. Olemme katselleet toisiamme jo vuosia, siis viimeiset 5 vuotta. Mutta koska hän on minua 10 vuotta nuorempi, niin ajattelin että kuvittelen.

En kuvitellut. Minulla on hyvä elämä, minun oma kumppani palvoo maata jalkojeni alla. Mutta tämä ihastuminen vie järjen. Koitan väkisin unohtaa mutta aina kun näen tämän toisen miehen niin mieleni on aivan sekaisin ja jokainen ajatus hänestä. Mitä helvettiä teen, menenkö johonkin hypnotisoitavaksi? Millä saan tämän tunteen pois?

Mihin uskoa? Tämä tunne tappaa.

 

Joskus luin Harlekiini kirjoja.
Pistä osa 2 peliin kun on tuotos valmis.

 

Mihin siis uskoa? Järkeen vai tunteeseen?

Jos tilanne ei helpota päässä, päädyn eroon. En niinkään toisen miehen takia ja rynnätäkseni hänen syliinsä vaan siksi koska tulen hulluksi jos tämä jatkuu aina vaan.

Sen verran kunnioitan nykyistä kumppaniani etten voisi toisen takia sinänsä häntä jättää. Mutta yksinkin olisi parempi. Miten ikinä ihastuksen saa loppumaan?

Olen miettinyt kun toisen miehen kanssa on valtava fyysinen palo. Niin se kaikki saattaisi loppua jos saisin seksiä hänen kanssaan. Jos yhden yön saisin. Vain yhden. Sillä pärjäisin. Toisaalta voisin haluta vain nukkua hänen kanssaan. Yhden yön. Jos kukaan ei tietäisi niin sattuisiko se ketään? Olisiko tämä roihu helpottanut jos saisin hetken hänen kanssaan.

Mutta käytänkö sitten hyväksi jo toistakin miestä? Olen sekaisin. Minun jolle ei ikinä tätä pitänyt tapahtua. Miten tämä on mahdollista edes

 

No onko se ukko varattu?

 

Joskus luin Harlekiini kirjoja.
Pistä osa 2 peliin kun on tuotos valmis.

Hyvin yhdistelty. Työskentelen Suomen kielen parissa kyllä. Mutta harlekiini kirjoja en ole kirjoittanut.

Toivon itsekin, että tämä olisi pahaa unta. Mutta tämä on ihan valtava taakka kantaa. Olen koittanut ajatella myös, että "tunne, tunne niin saatanasti!!!!" Tuntenut ja toivonut loppuvan sillä. Sitten näen tämän toisen miehen ja hänen katseensa saa minut sulamaan ja olen aivan päästäni sekaisin taas.

Olen selittänyt itselleni, että tunne vaan, tunteet ovat ihania. Mutta mikään ei auta.

Omassa parisuhteessani ei ole mitään vikaa. On kaikkea, mutta silti kävi näin. Ajattelin, että näin käy heikoille tai huonossa parisuhteessa eläville.

 

No onko se ukko varattu?

Ei. Ikäeromme on myös saanut pääni pyörälle. En ikinä, en ikinä ajatellut ihastuvani nuorempaan mieheen ja näin paljon nuorempaan. Miten tässä kävi näin, en tiedä. Oli pakko kirjottaa johonkin, koska olo alkaa olemaan sellainen, että oksennan ihan juuri.

 

Ei. Ikäeromme on myös saanut pääni pyörälle. En ikinä, en ikinä ajatellut ihastuvani nuorempaan mieheen ja näin paljon nuorempaan. Miten tässä kävi näin, en tiedä. Oli pakko kirjottaa johonkin, koska olo alkaa olemaan sellainen, että oksennan ihan juuri.

No ootko itse naimisiin ehtinyt?

Mä oon sitä mieltä, että vaikken palstan tiukkapipona liputa avoliittojen puolesta, niin ennen papin aamenta voi vielä vaihtaa.

 

Ja oletko itse hedelmällisessä iässä?
Nuoret kundit saattavat vielä haluta lasta.

 

Olen naimisissa ja yhteistä, oikeasti yhteistä arkea takana 17 vuotta. En voi heittää kaikkea menemään jonkun toisen takia. Ajattelin, että ohi tämä menee. Mutta miten ei lopu ollenkaan nyt. On ollut ylä- ja alamäkiä, mutta aina yhdessä selvitty. Nyt minä tunnen näin, ja olen aivan pettynytkin itseeni. Miten voin olla tuntea näin kaiken jälkeen? Aivan järjetöntä,

Ja kummankin meistä mielestä, toivon tälle nuoremmalle miehelle perhettä ja sellaista elämää kun ansaitsee. Silti samaan aikaan sattuu, ja tuntuisi hyvältä jos hän löytäis jonkun oman ikäisen.

Olen siis antanut itseni tuntea, sekä koittanut tukahduttaa kaiken. Juossut monia kilometrejä itseni aivan uuvuksiin useasti, että unohtaisin. En unohda,fyysinen kipinä on ollut jotain sellaista jota on aika vaikea unohtaa.

 

Ja oletko itse hedelmällisessä iässä?
Nuoret kundit saattavat vielä haluta lasta.

No tässä se oma ongelmani tuleekin.

Toivon hänelle perhettä. Itse en enää taida haluta lapsia, voisin ikäni puolesta vielä saada. Koen kuitenkin, että se saattaisi olla itselleni este olla hänen kanssaan vaikka hän sanoisi, ettei se ole este.

Alan olemaan pisteessä, jossa minun pitää erota. Mutta ei myöskään olla tämän ihastuksen kanssa. Tämä ei taida olla reilua enää kenellekään.

 

No, en sinuna ottaisi eroa, mulle avioituminen on sen verran iso päätös.

Mutta mä lohdutan sua tämmösellä ikävällä faktalla jonka kuulin: nuoret kundit saattaa pitää itseään vanhempaa, vielä 30-40-vuotiasta muijaa kivan näköisenä. Mutta sitten kun ne itse ovat 35-40- vuotiaita, niin viiskymppisiään lähenevä, ruttuinen vaimo kuulemma hävettää, koska heillä itsellä käy flaksi vielä 20-30-vuotiaiden parissa ja kaverit on omanikäisiä.

Anna sen sällin ottaa joku freesimpi ja sä keskityt "papparaiseesi"

 

Ikäkriisi yhdistettynä "viime hetken hullaantumiseen"?
Jos kerran sinulla on kumppanisi kanssa muutoin hyvä olla, ei oikeasti mitään ongelmia, niin valjasta nämä tunteesi omaan mieheesi. Kiehnää ja hekumoi hänen kanssaan.
Anna tämän toisen mennä.

 

Tämä nuorempi mies kunnioittaa perhettäni oikeasti niin selkärankaisella tavalla, että myös hänen puoleltaan tiedän että minkäänlainen pettäminen ei tule kyseeseen. Sitä sellaisella ajatuksella vaan leikittelee.

Toki tiedän, jos eroan niin saisin yöni hänen kanssa. Mutta toivon hänelle niitä asioita myös elämään jotka itse koin viimeisen 12 vuoden aikana.

Tämä tilanne on vaikea ja kuluttava. Yksin taidan jäädä loppujen lopuksi.

 

Tämä nuorempi mies kunnioittaa perhettäni oikeasti niin selkärankaisella tavalla, että myös hänen puoleltaan tiedän että minkäänlainen pettäminen ei tule kyseeseen. Sitä sellaisella ajatuksella vaan leikittelee.

Toki tiedän, jos eroan niin saisin yöni hänen kanssa. Mutta toivon hänelle niitä asioita myös elämään jotka itse koin viimeisen 12 vuoden aikana.

Tämä tilanne on vaikea ja kuluttava. Yksin taidan jäädä loppujen lopuksi.

Mutta millainen oli avioliittosi ennen ihastumista toiseen?

 

Ikäkriisi yhdistettynä "viime hetken hullaantumiseen"?
Jos kerran sinulla on kumppanisi kanssa muutoin hyvä olla, ei oikeasti mitään ongelmia, niin valjasta nämä tunteesi omaan mieheesi. Kiehnää ja hekumoi hänen kanssaan.
Anna tämän toisen mennä.

Olen tehnyt myös tätä. Meillä on seksiä ja hekumointia. Olen siirtänyt ihastukseni myös omaan makuuhuoneeseen, sillä tavalla että sekin jo hieman oksettaa itseäni. Olen ottanut miehelleni enemmän aikaa, aloitettu uusi harrastus ja minä todella haluan asioiden menevän niin. Mutta ei taida tunnepuoli ihmisen sisällä toimiakkaan niin kuin itsekin tähän asti kuvittelin.

 

Mutta millainen oli avioliittosi ennen ihastumista toiseen?

Hyvä. Ei ole ikinä ollut huono.

Ja todellakaan, en ikinä uskonut näin käyvän itselleni. Ei tässä ole järjen kanssa mitään tekemistä.

 

Hyvä. Ei ole ikinä ollut huono.

Ja todellakaan, en ikinä uskonut näin käyvän itselleni. Ei tässä ole järjen kanssa mitään tekemistä.

Eli unohdat sen ukon. Tuollaisia tulee varmaan jokaisessa avioliitossa eteen.

 

Eli unohdat sen ukon. Tuollaisia tulee varmaan jokaisessa avioliitossa eteen.

Siksihän kirjoitan. Olen yrittänyt, ihan todella sydäntä riipien yrittänyt viimeisen vuoden tehdä työtä sen eteen. Lukenut aiheesta, lukenut miten ihastuminen tapahtuu ihmiskehossa, etsinyt tietoa jumalauta tunteiden sammuttamiseen.

Ei nyt nähty yli kuukauteen, ajattelin että nyt sydämessä helpottaa ehkä. Nyt. Kunnes viime viikolla kohtasimme, ja se katse. Bum. Kräks. Tässä taas ollaan.

 

Olen tehnyt myös tätä. Meillä on seksiä ja hekumointia. Olen siirtänyt ihastukseni myös omaan makuuhuoneeseen, sillä tavalla että sekin jo hieman oksettaa itseäni. Olen ottanut miehelleni enemmän aikaa, aloitettu uusi harrastus ja minä todella haluan asioiden menevän niin. Mutta ei taida tunnepuoli ihmisen sisällä toimiakkaan niin kuin itsekin tähän asti kuvittelin.

Ota järki käyttöön. Vaikka nyt menetkin tunteen aallonharjalla, ossat myös käyttää järkeäsi, se tulee tekstissä läpi. Teillä kahdella ei ole mitään oikeita suuria ongelmia parisuhteessanne, ehkä joku pitkälle liitolle tyypillinen harmaa alue menossa, missä tunteet laimenee koska kaikki on niin tuttua ja turvallista? Mutta siihen tuttuun ja turvalliseen lopulta nojautuu. Pidä omastasi vain kiinni ja anna tämän nuoremman elää omaa elämäänsä. Selkärankaisena miehenä. Iskosta päähäsi ajatus siitä, että tämä nuorempi on jonkun toisen oma. Aivan kuten sinäkin.
Ota etäisyyttä tilanteista, joissa olette toistenne kanssa tekemisissä, jos suinkin mahdollista. Keskity perheeseesi, mieheesi ja lapsiinne. Ja anna ohimenevän olla ohimenevää äläkä paisuttele, kuvittele muuta.

 

Sitten pitää vaan naida naksauttaa nuorta miestä ja ajatukset selkenevät. meillä ei ole kuin yksi elämä.

 

No, en sinuna ottaisi eroa, mulle avioituminen on sen verran iso päätös.

Mutta mä lohdutan sua tämmösellä ikävällä faktalla jonka kuulin: nuoret kundit saattaa pitää itseään vanhempaa, vielä 30-40-vuotiasta muijaa kivan näköisenä. Mutta sitten kun ne itse ovat 35-40- vuotiaita, niin viiskymppisiään lähenevä, ruttuinen vaimo kuulemma hävettää, koska heillä itsellä käy flaksi vielä 20-30-vuotiaiden parissa ja kaverit on omanikäisiä.

Anna sen sällin ottaa joku freesimpi ja sä keskityt "papparaiseesi"

Pitäisiköhän minun antaa asiantuntijalausunto kiinnostuksen kohteista?

 

Hyvin yhdistelty. Työskentelen Suomen kielen parissa kyllä. Mutta harlekiini kirjoja en ole kirjoittanut.

Toivon itsekin, että tämä olisi pahaa unta. Mutta tämä on ihan valtava taakka kantaa. Olen koittanut ajatella myös, että "tunne, tunne niin saatanasti!!!!" Tuntenut ja toivonut loppuvan sillä. Sitten näen tämän toisen miehen ja hänen katseensa saa minut sulamaan ja olen aivan päästäni sekaisin taas.

Olen selittänyt itselleni, että tunne vaan, tunteet ovat ihania. Mutta mikään ei auta.

Omassa parisuhteessani ei ole mitään vikaa. On kaikkea, mutta silti kävi näin. Ajattelin, että näin käy heikoille tai huonossa parisuhteessa eläville.

Vinkkinä, suomen kielen.

 

Ajattelin aina, että olen se ihminen joka ei ikinä voi eikä halua pettää kumppaniaan. Olin päättänyt, että se ei ole ollenkaan mahdollista. Ei ole, ei missään tilanteessa.

Tässä sitä ollaan, kohta vuoden olen ollut ihastunut mieheen. Mies pysyy keskusteluissa melko jäävinä, on näyttänyt että välittää, ja haluaa minua. Mutta hän on ihanan selkärangallinen. Ei ole tapahtunut mitään, tai on kosketus. Hyvin humalainen hetki, joka kyllä sytytti koko roihun. En edes katunut koko hetkeä. Ei ole ollut seksiä, hetkessä ei edes suudeltu. Olemme katselleet toisiamme jo vuosia, siis viimeiset 5 vuotta. Mutta koska hän on minua 10 vuotta nuorempi, niin ajattelin että kuvittelen.

En kuvitellut. Minulla on hyvä elämä, minun oma kumppani palvoo maata jalkojeni alla. Mutta tämä ihastuminen vie järjen. Koitan väkisin unohtaa mutta aina kun näen tämän toisen miehen niin mieleni on aivan sekaisin ja jokainen ajatus hänestä. Mitä helvettiä teen, menenkö johonkin hypnotisoitavaksi? Millä saan tämän tunteen pois?

Mihin uskoa? Tämä tunne tappaa.

Noin ne hormonimme meitä vievät.

Sinulla on vaihtoehtoja:

• Et tee mitään vaan jäät haaveilemaan loppuiäksesi, kärvistelet ajoittain menetettyä mahdollisuutta. Eläkkeellä saatat hieman katkerana muistella "olisi sittenkin pitänyt".
• Pistät toimeksi ja vietät satujen yön miehen kanssa. Sen jälkeen tunnet syylllisyyttä ja euforiaa. Jatkossa mietit, miten vastata miehen uusintapyyntöihin ja pelkäät että jäät kiinni.
• Keskustelet miehesi kanssa ja kerrot, mitä sinulle on tapahtunut. Ehdotat avointa suhdetta, siis sitä että molemmat saavat käydä luvalla vieraissa. Tuon jälkeen hän antaa luvan ja suhteenne jatkuu entisellään (epätodennäköisin), lusikat menevät jakoon tai mies hyväksyy ehdotuksesi, mutta suhteenne muuttuu "platoniseksi". Kestätkö, jos jonkin ajan kuluttua molemmat miehet kertovatkin löytäneensä sinua nuoremman, kauniimman ja paremman sänkykumppanin?

 

Vinkkinä, suomen kielen.

Niin, onkohan tuo harmaa provo, vai työskenteleekö suomen kielen parissa?

 

Noin ne hormonimme meitä vievät.

Sinulla on vaihtoehtoja:

• Et tee mitään vaan jäät haaveilemaan loppuiäksesi, kärvistelet ajoittain menetettyä mahdollisuutta. Eläkkeellä saatat hieman katkerana muistella "olisi sittenkin pitänyt".
• Pistät toimeksi ja vietät satujen yön miehen kanssa. Sen jälkeen tunnet syylllisyyttä ja euforiaa. Jatkossa mietit, miten vastata miehen uusintapyyntöihin ja pelkäät että jäät kiinni.
• Keskustelet miehesi kanssa ja kerrot, mitä sinulle on tapahtunut. Ehdotat avointa suhdetta, siis sitä että molemmat saavat käydä luvalla vieraissa. Tuon jälkeen hän antaa luvan ja suhteenne jatkuu entisellään (epätodennäköisin), lusikat menevät jakoon tai mies hyväksyy ehdotuksesi, mutta suhteenne muuttuu "platoniseksi". Kestätkö, jos jonkin ajan kuluttua molemmat miehet kertovatkin löytäneensä sinua nuoremman, kauniimman ja paremman sänkykumppanin?

4.vaihtoehto: se nuori häiskäle löytää oman kumppaninsa, ihastuu tähän kympillä ja asiat raukeaa siihen.