vierailija
Ajattelin aina, että olen se ihminen joka ei ikinä voi eikä halua pettää kumppaniaan. Olin päättänyt, että se ei ole ollenkaan mahdollista. Ei ole, ei missään tilanteessa.
Tässä sitä ollaan, kohta vuoden olen ollut ihastunut mieheen. Mies pysyy keskusteluissa melko jäävinä, on näyttänyt että välittää, ja haluaa minua. Mutta hän on ihanan selkärangallinen. Ei ole tapahtunut mitään, tai on kosketus. Hyvin humalainen hetki, joka kyllä sytytti koko roihun. En edes katunut koko hetkeä. Ei ole ollut seksiä, hetkessä ei edes suudeltu. Olemme katselleet toisiamme jo vuosia, siis viimeiset 5 vuotta. Mutta koska hän on minua 10 vuotta nuorempi, niin ajattelin että kuvittelen.
En kuvitellut. Minulla on hyvä elämä, minun oma kumppani palvoo maata jalkojeni alla. Mutta tämä ihastuminen vie järjen. Koitan väkisin unohtaa mutta aina kun näen tämän toisen miehen niin mieleni on aivan sekaisin ja jokainen ajatus hänestä. Mitä helvettiä teen, menenkö johonkin hypnotisoitavaksi? Millä saan tämän tunteen pois?
Mihin uskoa? Tämä tunne tappaa.
Tässä sitä ollaan, kohta vuoden olen ollut ihastunut mieheen. Mies pysyy keskusteluissa melko jäävinä, on näyttänyt että välittää, ja haluaa minua. Mutta hän on ihanan selkärangallinen. Ei ole tapahtunut mitään, tai on kosketus. Hyvin humalainen hetki, joka kyllä sytytti koko roihun. En edes katunut koko hetkeä. Ei ole ollut seksiä, hetkessä ei edes suudeltu. Olemme katselleet toisiamme jo vuosia, siis viimeiset 5 vuotta. Mutta koska hän on minua 10 vuotta nuorempi, niin ajattelin että kuvittelen.
En kuvitellut. Minulla on hyvä elämä, minun oma kumppani palvoo maata jalkojeni alla. Mutta tämä ihastuminen vie järjen. Koitan väkisin unohtaa mutta aina kun näen tämän toisen miehen niin mieleni on aivan sekaisin ja jokainen ajatus hänestä. Mitä helvettiä teen, menenkö johonkin hypnotisoitavaksi? Millä saan tämän tunteen pois?
Mihin uskoa? Tämä tunne tappaa.