Syyskuiset 2023

Moi! Pakko oli tulla ketjuun mukaan, vaikka en yhtään ole varma, onko tämä totta vai onko kyseessä esimerkiksi kemiallinen raskaus. Pakko päästä johonkin purkamaan ajatuksia. Mulla alkoi torstaina alkuillasta ihan yhtäkkiä oikealla alavatsalla pistävä kipu, kuin joku tuikkisi sukkapuikolla vatsaan. Otin Buranaa ja menin nukkumaan ja ajattelin että menee varmaan yön aikana ohi.
Aamulla totesin, että ei mennyt, sama tuikkiminen jatkui vaan. Lähdin kesken työpäivän terveyskeskukseen, tarkastuttamaan, että kyseessä ei vaan ole umpisuolen tulehdus. Musta otettiin tulehdusarvo, virtsanäyte (pissatulehduksen tarkastus), tehtiin alatietutkimus ja tunnusteltiin vatsaa. Lääkäri totesi, että lämpöäkin on. Tulehdusarvo kuitenkin oli ihan normaali. Sain litalginia ja panadolia. Koska tulehdusarvo ei ollut koholla, ei ainakaan kiireellä tarvinnut lähteä sairaalaan umpparin takia. Lähdin kotiin lepäämään virtsanäytepurkin kanssa, lääkäri kertoi, että otetaan myös raskaustesti. Naurahdin sitä miehelle, enhän voinut kuvitella, että se mitenkään olisi mahdollista.
Vein näytteen eilen ja menin vastaanotolle. En muistanut edes ottaa sitä aamupissasta. Menin sitten lääkärinhuoneeseen, jossa todettiin, että tulehdusarvo edelleen normaali. Mutta testitulos oli ollut positiivinen Voin kertoa, että olin niin ällikällä lyöty. En ollut osannut yhtään kuvitella asiaa ja toisekseen, menkat alkaisi alkuviikosta, eli en tietenkään ollut ajatellutkaan asiaa. Huomenna olen menossa vielä verikokeisiin.

Laskurin mukaan laskettu aika olisi 27.9.
Olen siis 37-vuotias ja mieheni on 40 v. Meillä on ennestään 14- ja 10-vuotiaat lapset. Tässä olemme alkushokista selvinneet ja jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. En uskalla vielä rekisteröityä, sillä en todellakaan ole varma, olenko raskaana oikeasti. Mutta jos tämä on totta, mielelläni liityn myös Facebook ryhmään. Aiemmasta lapsestani olin myös ja sieltä jäi elämääni yksi parhaista ystävistäni

 

Moi! Pakko oli tulla ketjuun mukaan, vaikka en yhtään ole varma, onko tämä totta vai onko kyseessä esimerkiksi kemiallinen raskaus. Pakko päästä johonkin purkamaan ajatuksia. Mulla alkoi torstaina alkuillasta ihan yhtäkkiä oikealla alavatsalla pistävä kipu, kuin joku tuikkisi sukkapuikolla vatsaan. Otin Buranaa ja menin nukkumaan ja ajattelin että menee varmaan yön aikana ohi.
Aamulla totesin, että ei mennyt, sama tuikkiminen jatkui vaan. Lähdin kesken työpäivän terveyskeskukseen, tarkastuttamaan, että kyseessä ei vaan ole umpisuolen tulehdus. Musta otettiin tulehdusarvo, virtsanäyte (pissatulehduksen tarkastus), tehtiin alatietutkimus ja tunnusteltiin vatsaa. Lääkäri totesi, että lämpöäkin on. Tulehdusarvo kuitenkin oli ihan normaali. Sain litalginia ja panadolia. Koska tulehdusarvo ei ollut koholla, ei ainakaan kiireellä tarvinnut lähteä sairaalaan umpparin takia. Lähdin kotiin lepäämään virtsanäytepurkin kanssa, lääkäri kertoi, että otetaan myös raskaustesti. Naurahdin sitä miehelle, enhän voinut kuvitella, että se mitenkään olisi mahdollista.
Vein näytteen eilen ja menin vastaanotolle. En muistanut edes ottaa sitä aamupissasta. Menin sitten lääkärinhuoneeseen, jossa todettiin, että tulehdusarvo edelleen normaali. Mutta testitulos oli ollut positiivinen Voin kertoa, että olin niin ällikällä lyöty. En ollut osannut yhtään kuvitella asiaa ja toisekseen, menkat alkaisi alkuviikosta, eli en tietenkään ollut ajatellutkaan asiaa. Huomenna olen menossa vielä verikokeisiin.

Laskurin mukaan laskettu aika olisi 27.9.
Olen siis 37-vuotias ja mieheni on 40 v. Meillä on ennestään 14- ja 10-vuotiaat lapset. Tässä olemme alkushokista selvinneet ja jännityksellä odotan, mitä tuleman pitää. En uskalla vielä rekisteröityä, sillä en todellakaan ole varma, olenko raskaana oikeasti. Mutta jos tämä on totta, mielelläni liityn myös Facebook ryhmään. Aiemmasta lapsestani olin myös ja sieltä jäi elämääni yksi parhaista ystävistäni

Voi mikä myllytys teillä on ollut voin kuvitella miten pyörällä siellä on pää, koska itselläkin oli ja alussa oli kuitenkin vähemmän dramatiikkaa minkälaiset fiilikset sulla nyt on päällimmäisenä raskaudesta? Siis yllättyneisyyden alla?

@Monka ja @J-Annika kiitos teidän viesteistä, auttaa kovasti kun tajuaa, ettei tää oma tilanne nyt niiiiiiin spesiaali ole. Mä tiedän, että olisin voinut katua sitä, että.jätettiin kolmas yrittämättä vuosien päästä, mutta tuskin harmittelisin urapolkuani, mikä se sitten tämän johdosta myöhemmin onkaan. @Monka Mulla myös aika intensiivinen vaihe uralla ja vedän monia projekteja, jotka vöistämättä jää tämän vuoksi holdiin. Mutta koitan nyt päästää vähän ohjaksista irti ja ajatella, että tää on sitä elämää. Just tää, mitä ei niin suunnittele ja ohjaa. Ja kaikelle on tarkoitus mut mua jännittää aivan älyttömästi se hetki, kun tästä pitää kertoa töissä. Siis ei ehkä edes jännitä vaan pelottaa. Ja sieltä se suurin ahdistuskin taitaa kummuta.

 

Voi mikä myllytys teillä on ollut voin kuvitella miten pyörällä siellä on pää, koska itselläkin oli ja alussa oli kuitenkin vähemmän dramatiikkaa minkälaiset fiilikset sulla nyt on päällimmäisenä raskaudesta? Siis yllättyneisyyden alla?

@Monka ja @J-Annika kiitos teidän viesteistä, auttaa kovasti kun tajuaa, ettei tää oma tilanne nyt niiiiiiin spesiaali ole. Mä tiedän, että olisin voinut katua sitä, että.jätettiin kolmas yrittämättä vuosien päästä, mutta tuskin harmittelisin urapolkuani, mikä se sitten tämän johdosta myöhemmin onkaan. @Monka Mulla myös aika intensiivinen vaihe uralla ja vedän monia projekteja, jotka vöistämättä jää tämän vuoksi holdiin. Mutta koitan nyt päästää vähän ohjaksista irti ja ajatella, että tää on sitä elämää. Just tää, mitä ei niin suunnittele ja ohjaa. Ja kaikelle on tarkoitus mut mua jännittää aivan älyttömästi se hetki, kun tästä pitää kertoa töissä. Siis ei ehkä edes jännitä vaan pelottaa. Ja sieltä se suurin ahdistuskin taitaa kummuta.

joo mun eka ajatus oli, et hitto mä en halua kertoa ja toisena heti kirosin kelan uudet vanhempainmallit ja tulojen katsomisen. Mutta hyvin me tästä selvitään kaikki elämässä kuitenkin on tärkeämpiä asioita kuin työ ja raha silti saa olla hetkellisesti turhamainen, koska se on inhimillistä.

mä eilisen illan rukkasin kevään ratsastustunteja ja otin vielä tälle kuulle estetunnin. Tän jättäminen tauolle tekee tiukkaa ja sallin itselleni harmituksen, koska on tosi iso osa mun elämää

 

Sama

Ja komppaan pihistelijöitä, mä myös mietin raaskinkonlaittaa roposiani varhaisultraan lainkaan.

Ahdistusta on monella alkuraskaudessa huomaan, mutta onko muille tullut sellaisia paniikin hetkiä vielä, että oliko tää nyt ihan järkevää meille raskaus siis oli ylläri ja tosi inhottavaa, kun välillä nostaa päätään nämä ajatukset. Tulee syyllinen olo monestakin syystä. Mietin, että hormonitko ne laittaa näin sekaisin pään vai mikä.. välillä siis tuntuu, että oon liian vanha jo vauvarumbaan ja oon kaikki 35v (tiedän sen olevan vielä kohtuu vähän)

Hep! Täällä toinen panikoija, 37v ja ensimmäinen lapsi ja aivan ylläri kun ei pitänyt olla mahdollista raskautua.

Tässä on elämä suunniteltu ihanan huolettomaksi ja lapsivapaaksi, enkä ole kaivannut tähän yhtälöön muita.

Enkä ole ikinä edes sietänyt lapsia

Mutta en uskalla keskeyttääkään, koska tuntuu, että katuisin sitä. Mutta juuri sanoin miehellekin, että ei minua kyllä pahemmin keskenmeno harmittaisi... Sitten tulee samalla huono omatunto, mitä jos kaikki meneekin hyvin ja lapsi syntyy ja rakastaisin lastani. tuntuisi varmaan kauhealta, että olen raskauden aikana ajatellut näin...
Mutta eihän sitä ihminen tunteilleen minkäään mahda!

 

Voi mikä myllytys teillä on ollut voin kuvitella miten pyörällä siellä on pää, koska itselläkin oli ja alussa oli kuitenkin vähemmän dramatiikkaa minkälaiset fiilikset sulla nyt on päällimmäisenä raskaudesta? Siis yllättyneisyyden alla?

@Monka ja @J-Annika kiitos teidän viesteistä, auttaa kovasti kun tajuaa, ettei tää oma tilanne nyt niiiiiiin spesiaali ole. Mä tiedän, että olisin voinut katua sitä, että.jätettiin kolmas yrittämättä vuosien päästä, mutta tuskin harmittelisin urapolkuani, mikä se sitten tämän johdosta myöhemmin onkaan. @Monka Mulla myös aika intensiivinen vaihe uralla ja vedän monia projekteja, jotka vöistämättä jää tämän vuoksi holdiin. Mutta koitan nyt päästää vähän ohjaksista irti ja ajatella, että tää on sitä elämää. Just tää, mitä ei niin suunnittele ja ohjaa. Ja kaikelle on tarkoitus mut mua jännittää aivan älyttömästi se hetki, kun tästä pitää kertoa töissä. Siis ei ehkä edes jännitä vaan pelottaa. Ja sieltä se suurin ahdistuskin taitaa kummuta.

Ihan sama täällä. Meillä on töissä alkamassa iso projekti nyt, jossa oon vetovastuussa.. sen pitäisi olla valmis kesällä - toivottavasti en tiedä miten tästä kertoa ja milloin… yritän säästää kertomusta mahdollisimman pitkälle toukokuuhun jos vain vatsa antaa vain mahdollisuuden en halua kertoa lapsille, enkä tutuille… en tiedä mikä siinä on hankalaa

 

Ihan sama täällä. Meillä on töissä alkamassa iso projekti nyt, jossa oon vetovastuussa.. sen pitäisi olla valmis kesällä - toivottavasti en tiedä miten tästä kertoa ja milloin… yritän säästää kertomusta mahdollisimman pitkälle toukokuuhun jos vain vatsa antaa vain mahdollisuuden en halua kertoa lapsille, enkä tutuille… en tiedä mikä siinä on hankalaa

Juu ei mitään ennen kuin on ”pakko”, taitaa olla aika yleistä kyllä

 

On ollut viime päivinä vaikeuksia löytää mitään syötävää mikä maistuisi. Ja nyt se löytyi: tuore ruisleipä, maksamakkaraa ja valkosipulisuolakurkkua!

 

Ihanat te kaikki! Mulle tuli paljon normaalimpi olo tästä kaikesta tunnmyrskystä, kuin mitä aikoihin on ollut siis mua hävettää aivan sairaasti omat tunteet, mutta mikäs teet kun tietää toisaalta jo senkin, että tähän alkuraskauteen kuuluu jos minkälaista semipsykoosia hormonien johdosta

@Monka Oliko noissa uusissa vanhempainrahan laskutavoissa siis jotain huononnuksia? Apua jos on, koska siis nyt kun kaikki kustannukset on tapissa (lainat, ruuat, sähkö, kaikki) niin todella ei olis varaa nollatuloihin me ajateltiin miehen kanssa, että 6kk eteenpäin tehtöis 50/50 molemmat töitä ja oltais kotona - nykyisin tällainenkin on mahdollista silloin saa siis 50% vanhempainrahasta, työsopparin on oltava 40-60% työajalla.

 

Ihanat te kaikki! Mulle tuli paljon normaalimpi olo tästä kaikesta tunnmyrskystä, kuin mitä aikoihin on ollut siis mua hävettää aivan sairaasti omat tunteet, mutta mikäs teet kun tietää toisaalta jo senkin, että tähän alkuraskauteen kuuluu jos minkälaista semipsykoosia hormonien johdosta

@Monka Oliko noissa uusissa vanhempainrahan laskutavoissa siis jotain huononnuksia? Apua jos on, koska siis nyt kun kaikki kustannukset on tapissa (lainat, ruuat, sähkö, kaikki) niin todella ei olis varaa nollatuloihin me ajateltiin miehen kanssa, että 6kk eteenpäin tehtöis 50/50 molemmat töitä ja oltais kotona - nykyisin tällainenkin on mahdollista silloin saa siis 50% vanhempainrahasta, työsopparin on oltava 40-60% työajalla.

Tuohon tuo toimii varmaan just täydellisesti! Oon itse tulospalkkauksella ja olisin mielummin ottanut verotuksen mukaan kuin viimeisen 12kk. Tää olo kun vaikuttaa ja tietää jo nyt, et taso ei välttämättä ole sama kuin täysissä sielun ja ruumiin voimissa.

 

Oottepa te aktiivisia kirjoittamaan! Hyvä, että mä ees ehdin lukea näitä.

Tähän asuntoteemaan liittyen: me ostettiin pandemian alussa kolmio sillä ajatuksella, että saan työhuoneen. Sitä ennen asuttiin kaksiossa, joka oli etätyölle ihan riittämätön. Nyt mun rauhallinen työtila on lastenhuone, jonne mahtuu toinenkin pieni. Ei otettu lainaa silloin tappiin, niin ollaan säästetty siitä asti maltilliseen tahtiin sitä varten, että voidaan jossain vaiheessa vaihtaa isompaan. Me ei vain missään nimessä haluta tältä alueelta pois, koska sijainti on meille aivan loistava. Täällä vain ei oikein isommat asunnot liiku. Tää on kuitenkin ehkä tyyliin vuoden 2027 ongelma, joten mitäpä sitä nyt asiaa enempää miettimään.

Keskenmenneen raskauden kohdalla ajattelin, että en mene varhaisultraan. Täällä vaihtoehdot on tosiaan luokkaa 300 €. Se hetkellinen sykkeen näkeminen ei tuo mulle mielenrauhaa. Mun puoliso kuitenkin otti keskenmenon tosi raskaasti. Osittain menetetyn lapsen takia, mutta en ollut kauhean kaukana kuolemasta itse. Tehdään tää enemmän hänen takiaan paikassa, jossa meidän esikoisen hoidot tehtiin. On kuitenkin sykkeen havaitsemisen jälkeen enää 3 % todennäköisyys siihen, että asiat päättyy huonosti, Se prosentuaalinen todennäköisyys lohduttaa häntä.

Tän takia kaikki teidän muiden keskenmenoviestit puhuttelee mua tosi paljon. Mä ymmärrän teidän pelkoja ihan hirveän hyvin. Mua pelottaa edelleen joka päivä, että tässä käy huonosti. Erityisesti seuraavat puolitoista viikkoa hirvittää, koska puoliso on työmatkalla. Silloin mun pitäisi hoitaa yksin sekä keskenmeno että esikoinen.

 

Oottepa te aktiivisia kirjoittamaan! Hyvä, että mä ees ehdin lukea näitä.

Tähän asuntoteemaan liittyen: me ostettiin pandemian alussa kolmio sillä ajatuksella, että saan työhuoneen. Sitä ennen asuttiin kaksiossa, joka oli etätyölle ihan riittämätön. Nyt mun rauhallinen työtila on lastenhuone, jonne mahtuu toinenkin pieni. Ei otettu lainaa silloin tappiin, niin ollaan säästetty siitä asti maltilliseen tahtiin sitä varten, että voidaan jossain vaiheessa vaihtaa isompaan. Me ei vain missään nimessä haluta tältä alueelta pois, koska sijainti on meille aivan loistava. Täällä vain ei oikein isommat asunnot liiku. Tää on kuitenkin ehkä tyyliin vuoden 2027 ongelma, joten mitäpä sitä nyt asiaa enempää miettimään.

Keskenmenneen raskauden kohdalla ajattelin, että en mene varhaisultraan. Täällä vaihtoehdot on tosiaan luokkaa 300 €. Se hetkellinen sykkeen näkeminen ei tuo mulle mielenrauhaa. Mun puoliso kuitenkin otti keskenmenon tosi raskaasti. Osittain menetetyn lapsen takia, mutta en ollut kauhean kaukana kuolemasta itse. Tehdään tää enemmän hänen takiaan paikassa, jossa meidän esikoisen hoidot tehtiin. On kuitenkin sykkeen havaitsemisen jälkeen enää 3 % todennäköisyys siihen, että asiat päättyy huonosti, Se prosentuaalinen todennäköisyys lohduttaa häntä.

Tän takia kaikki teidän muiden keskenmenoviestit puhuttelee mua tosi paljon. Mä ymmärrän teidän pelkoja ihan hirveän hyvin. Mua pelottaa edelleen joka päivä, että tässä käy huonosti. Erityisesti seuraavat puolitoista viikkoa hirvittää, koska puoliso on työmatkalla. Silloin mun pitäisi hoitaa yksin sekä keskenmeno että esikoinen.

Mulla tuli ihan kylmät väreet tämän luettua, niin suuri sympatia sinne. Ja miten voikin olla, että se 3% sitten osuukin omalle kohdalle, se kyllä murskaa mielen.
Voimia tuleviin viikkoihin.

Eilen just sanoin miehelle, että pitää olla hullu että kerta toisensa jälkeen on valmis ottamaan sen riskin että tässä menee rikki, varsinkin kun se raskaaksi tulo ollut jo hankalaa. Onneks on paikkoja joista sitä vertaistukea saa.

Sitä ihmettelen miten moni taitaa joutua menemään yksityiselle varhaisultraan. Me käytiin edellisestä vaan toteamassa keskenmeno siellä, koska en kestänyt odottaa vkl yli ja palata töihin vuotaen, niinkun naistentautien mielestä olisi pitänyt. Muuten päästy tosi helposti kunnalliselle, vissiin niin alue kohtaista.

-R

 

Täällä ei todellakaan pääse kunnalliselle varhaisultraan. Välineitä on vain äitiysyksikössä, jonne ei ole asiaa kuin ajanvarauksella eli lääkärin hyväksymällä lähetteellä. Keskenmenotkin ovat ensisijaisesti päivystyksen asia, eikä siellä välttämättä ultrata ollenkaan. Tiedän nyt kokemuksesta, että täällä sairaalassa on osastojen välistä kinaa, missä keskenmenojen komplikaatiot hoidetaan.

 

Aika vähän pääsee mihinkään ultraan vaikka olisikin vaivoja. Itse soittelin kerran kun oli todella kipeät munasarjat välillä ja sanoivat että mene yksityiselle en jaksanut keskenmenosta soitella mihinkään, kun olisivat vain laittaneet päivystykseen jonottamaan ja siellä olet priolistalla 1000.. Naisten vaivoja harvoin otetaan tosissaan ja ultria harvassa terveyskeskuksessa edes ole… olen oppinut ja aikaa sitten etten soittele mistään vaivasta terkkaan - yksityiselle vaan suoraan hahha

 

Joo täälläkään ei kyllä kunnallisella pääse millään ilveellä ylimääräisiin ultriin kolmannessa raskaudessa pääsin radin takia koko arvioon siinä ihan lopussa kun pyytämällä pyysin mut sit mun naapuri sano että Seki pääs ihan vaan ku oli sanonu et olis kiva käydä, hänellä ei siis ollut mitään huolen aiheita, ainoastaan korkeahko ikä ensisynnyttäjällä meillä on neuvolassa kyllä ne ultralaitteet, vieläpä aika uudet pelit ja vehkeet mutta harva niillä pääsee ajamaan semmosella tablettiin liitetyllä ultra laitteella kyllä useasti katsottu loppu raskaudessa tarjontaa, se oli kyllä kätevää ettei tarvinnut odotella aikaa pitempää niin pieneen tarkistukseen

täällä tuntuis pahoinvointi helpottaneen eilen ja tänään ollut tosi hyvä olo, yökkimistä kyllä ja pientä etomista mutta ei mitään viime viikkoihin verrattuna. Tietysti pieni paniikki nostaa päätään onko kaikki kunnossa mutta mulla on semmonen muistikuva että on edellisessäkin raskauksissa mennyt näin ja välillä tullut sitten uudestaan... Tyttöjä odottaessa olo ei missään välissä tätä pahemmaksi mennyt mitä nyt on tänään 7+2 hirveesti tekis mieli jo alkaa ommella ja neuloa vauvajuttuja mut yritän vielä malttaa mielen sinne np ultraan asti

 

Heips, täällä uusi ilmoittautuisi mukaan! Listoille en vielä tule, ekan ultran jälkeen sitten. Kovassa pohdinnassa nyt varatako aikaa varhaisultraan, esikoisesta en käynyt, mutta nyt jotenkintosi epävarma olo tästä raskaudesta, koska ei ole mitään oireita (esikoisesta oli vahvat alusta alkaen ja hyperemeesi rv17 saakka) + edellisessä kierrossa ennen tätä plussaa sain kemiallisen, josta ehdin jos 4 vrk iloita ennen kuin testi lähti haalenemaan. Nyt viikon ajan testi vahvistunut ollen tänään tasavahva, joten ajattelin uskaltautua tänne kirjoittamaan. Oma kierto on ollut epäaäännöllinen kierukan poiston jälkeen, joten tarkkaa la en tiedä, laskurilla veikkaisin 23.9, mutta varmistunee sitten ultrassa jos sinne asti pöästään ja siellä elämää on. Toinen lapsi siis kyseessä meille, esikoinen v2020 syntynyt, hauskasti syyskuinen myös hänkin

 

Niin ja ps. ihanan aktiivisia olette, jatkakaa samaan malliin! Facesta onen myös kiinnostunut jatkoon, kunhan tosiaan ekat ultray käytynä.
ja pahoinvoinnista oli puhetta, oma esikko on tyttö ja oli siis hirveä läpi päivän pahoinvointi ja jouduinnesteytykseenkin useampaan otteeseen. Olen kuullut paljon myös muilta että tytöt aiheuttaa pahoinvointia ja pojat ei.Joten saap nähdä! Nyt ei vielä mitään oireita, ei pahoinvointiakaan. En muista milloin esikoisesta se oksentaminen alkoi, mutta aika aikisin kyllä. Nyt ei tosin vielä ole edes 5+0, joten kyllähän se vielä voinee alkaa…

 

Oottepa te aktiivisia kirjoittamaan! Hyvä, että mä ees ehdin lukea näitä.

Tähän asuntoteemaan liittyen: me ostettiin pandemian alussa kolmio sillä ajatuksella, että saan työhuoneen. Sitä ennen asuttiin kaksiossa, joka oli etätyölle ihan riittämätön. Nyt mun rauhallinen työtila on lastenhuone, jonne mahtuu toinenkin pieni. Ei otettu lainaa silloin tappiin, niin ollaan säästetty siitä asti maltilliseen tahtiin sitä varten, että voidaan jossain vaiheessa vaihtaa isompaan. Me ei vain missään nimessä haluta tältä alueelta pois, koska sijainti on meille aivan loistava. Täällä vain ei oikein isommat asunnot liiku. Tää on kuitenkin ehkä tyyliin vuoden 2027 ongelma, joten mitäpä sitä nyt asiaa enempää miettimään.

Keskenmenneen raskauden kohdalla ajattelin, että en mene varhaisultraan. Täällä vaihtoehdot on tosiaan luokkaa 300 €. Se hetkellinen sykkeen näkeminen ei tuo mulle mielenrauhaa. Mun puoliso kuitenkin otti keskenmenon tosi raskaasti. Osittain menetetyn lapsen takia, mutta en ollut kauhean kaukana kuolemasta itse. Tehdään tää enemmän hänen takiaan paikassa, jossa meidän esikoisen hoidot tehtiin. On kuitenkin sykkeen havaitsemisen jälkeen enää 3 % todennäköisyys siihen, että asiat päättyy huonosti, Se prosentuaalinen todennäköisyys lohduttaa häntä.

Tän takia kaikki teidän muiden keskenmenoviestit puhuttelee mua tosi paljon. Mä ymmärrän teidän pelkoja ihan hirveän hyvin. Mua pelottaa edelleen joka päivä, että tässä käy huonosti. Erityisesti seuraavat puolitoista viikkoa hirvittää, koska puoliso on työmatkalla. Silloin mun pitäisi hoitaa yksin sekä keskenmeno että esikoinen.

Hui, hurja kuulla, että sullakin on ollut hengen lähtö lähellä km yhteydessä.

Mua ei itsessään ne keskenmenot (kliinisenä tapahtumana) ole sillä tavalla ahdistanut, oon mennyt aamulla sairaalaan, saanut lääkkeet ja tyhjennys alkanut jossain vaiheessa. Kaikista eniten ajan menettäminen ja se pelko, että onnistuuko tämä koskaan. Vastoin kaikkia tilastoja, meillä molemmat kkm verrattain myöhäisessä vaiheessa. Ensimmäinen 9+1 ja toinen 8+3, kehitys pysähtynyt siis noilla viikoilla ja sikiö kuollut. Mulle siitä np-ultrasta on tätä myöden tullut aika epämiellyttävä paikka kun ei olla sieltä kertaakaan hyviä uutisia saatu.

 

Hui, hurja kuulla, että sullakin on ollut hengen lähtö lähellä km yhteydessä.

Mua ei itsessään ne keskenmenot (kliinisenä tapahtumana) ole sillä tavalla ahdistanut, oon mennyt aamulla sairaalaan, saanut lääkkeet ja tyhjennys alkanut jossain vaiheessa. Kaikista eniten ajan menettäminen ja se pelko, että onnistuuko tämä koskaan. Vastoin kaikkia tilastoja, meillä molemmat kkm verrattain myöhäisessä vaiheessa. Ensimmäinen 9+1 ja toinen 8+3, kehitys pysähtynyt siis noilla viikoilla ja sikiö kuollut. Mulle siitä np-ultrasta on tätä myöden tullut aika epämiellyttävä paikka kun ei olla sieltä kertaakaan hyviä uutisia saatu.

Tuohon mennessä sitä ehtii aika paljon asennoitumaan siihen lapseen ja tulevaisuuteen. Onhan se shokki, kamala oli itselläkin viimeksi vaikken ollu viikkoon saanu enää kotona sykkeitä ja tiesin ettei uutiset ole hyvät. Pitkään kummitteli mielessä. Toivon niin, että tällä kertaa uutiset on hyvät, siihen me nyt tällä hetkellä luotetaan, koska muu on turhaa

Ar ultran sijaan kuuntelen sykkeitä, saanu ne aina kuuluviin 8+0 eteenpäin. Eli kk päästä vois kokeilla. Se antaa alussa ennen liikkeitä itselle kuitenkin vähän mielenrauhaa.
Vaikka aamulla ennen nousemista oli jo paha olo, niin päivä menny lopulta ihan jees! Suoriuduin jopa lounastapaamisesta

on vaan jotenkin tukala olo, kun hiertää jotenkin rintalastan alta (pahoinvointi) ja mulle tuli sata kiloa hormoonipöhöä parissa päivässä olo on jo siitä niin ällö ‍ onneksi tää tasoittuu, mut just nyt valitan siitä, koska se tuntuu epämukavalle, sori vaan kaikki!

 

Tuohon mennessä sitä ehtii aika paljon asennoitumaan siihen lapseen ja tulevaisuuteen. Onhan se shokki, kamala oli itselläkin viimeksi vaikken ollu viikkoon saanu enää kotona sykkeitä ja tiesin ettei uutiset ole hyvät. Pitkään kummitteli mielessä. Toivon niin, että tällä kertaa uutiset on hyvät, siihen me nyt tällä hetkellä luotetaan, koska muu on turhaa

Ar ultran sijaan kuuntelen sykkeitä, saanu ne aina kuuluviin 8+0 eteenpäin. Eli kk päästä vois kokeilla. Se antaa alussa ennen liikkeitä itselle kuitenkin vähän mielenrauhaa.
Vaikka aamulla ennen nousemista oli jo paha olo, niin päivä menny lopulta ihan jees! Suoriuduin jopa lounastapaamisesta

on vaan jotenkin tukala olo, kun hiertää jotenkin rintalastan alta (pahoinvointi) ja mulle tuli sata kiloa hormoonipöhöä parissa päivässä olo on jo siitä niin ällö ‍ onneksi tää tasoittuu, mut just nyt valitan siitä, koska se tuntuu epämukavalle, sori vaan kaikki!

Mä en tajua tätä alustaa. En todellakaan oo laittanu tuonne mitään tähtihymiöö. Ja osa näkyy pelkkänä pallona.

 

Hep! Täällä toinen panikoija, 37v ja ensimmäinen lapsi ja aivan ylläri kun ei pitänyt olla mahdollista raskautua.

Tässä on elämä suunniteltu ihanan huolettomaksi ja lapsivapaaksi, enkä ole kaivannut tähän yhtälöön muita.

Enkä ole ikinä edes sietänyt lapsia

Mutta en uskalla keskeyttääkään, koska tuntuu, että katuisin sitä. Mutta juuri sanoin miehellekin, että ei minua kyllä pahemmin keskenmeno harmittaisi... Sitten tulee samalla huono omatunto, mitä jos kaikki meneekin hyvin ja lapsi syntyy ja rakastaisin lastani. tuntuisi varmaan kauhealta, että olen raskauden aikana ajatellut näin...
Mutta eihän sitä ihminen tunteilleen minkäään mahda!

Jaan nämä samat ajatukset ja fiilikset 100 %! Helpottavaa lukea, että jollain muulla samanlaisia mietteitä. Olen itse tosi ahdistunut ja epävarma, mutta keskeytys ei tunnu vaihtoehdolta ja tiedän, ettei puolisoni sitä halua. Olen kauhuissani siitä, miten elämä mahdollisesti tulee muuttumaan ja miten minä muutun. Pakko mennä päivä kerrallaan ja luottaa siihen, että mieli mukautuu asiaan, miten sitten käykään. Tsemppiä sinulle

 

Tuohon mennessä sitä ehtii aika paljon asennoitumaan siihen lapseen ja tulevaisuuteen. Onhan se shokki, kamala oli itselläkin viimeksi vaikken ollu viikkoon saanu enää kotona sykkeitä ja tiesin ettei uutiset ole hyvät. Pitkään kummitteli mielessä. Toivon niin, että tällä kertaa uutiset on hyvät, siihen me nyt tällä hetkellä luotetaan, koska muu on turhaa

Ar ultran sijaan kuuntelen sykkeitä, saanu ne aina kuuluviin 8+0 eteenpäin. Eli kk päästä vois kokeilla. Se antaa alussa ennen liikkeitä itselle kuitenkin vähän mielenrauhaa.
Vaikka aamulla ennen nousemista oli jo paha olo, niin päivä menny lopulta ihan jees! Suoriuduin jopa lounastapaamisesta

on vaan jotenkin tukala olo, kun hiertää jotenkin rintalastan alta (pahoinvointi) ja mulle tuli sata kiloa hormoonipöhöä parissa päivässä olo on jo siitä niin ällö ‍ onneksi tää tasoittuu, mut just nyt valitan siitä, koska se tuntuu epämukavalle, sori vaan kaikki!

MUsta tuntuu kanssa, että rutisen täällä vain tätä ahdistustani, joten otan kaikkien muiden rutinat ilolla vastaan

Täällä kanssa tosi tahmea vointi. Sen aina vaan unohtaa, miten hirveä olo tässä alussa on. Kroppa on kirjaimellisesti jollain muulla lainassa nyt tästä seuraavat 8kk eteenpäin, eikä se jää epäselväksi. Mulle on tullut lievä etova olo, päätä särkee, viluttaa ja väsyttää 24/7. Ja oon yhä aivan sairaan kiukkuinen.

Tämä on poika. Sanokaa minun sanoneen.

Hei kun siitä fb-ryhmästä on ollut puhetta, niin olisiko ketään, jota kiinnostaisi siirtää keskustelu jo tässä vaiheessa sinne? Wa ryhmään en lähde, kun puhelinnumero on työnumero ja siksi salainen. Mutta salaisen fb-ryhmän voisi kyllä jo perustaa, jollen sitten olisi siellä vain yksin

 

Minäkin uskaltaudun mukaan, en ihan vielä rekisteröidy kuitenkaan epävarmat fiilikset, niin kuin monella muullakin meillä tämä olisi toinen lapsi, 2021 syntyneen kaveriksi. Tätä ennen ollut yksi tuulimuna, mikä todettiin np-ultrassa
Laskettu aika olisi kuukautisista 18.9. Ei oikein mitään oireita, välillä vähän särkee alavatsaa. Ovulaatiostakaan ei hajua, kun oireita oli sekä kp10-12 että kp 16-20. Tein positiivisen testin kp 30 ja kp 32 tuli pyyhittäessä verta, mikä vähän pistää mietityttämään. Ensimmäisessä raskaudessa ei tullut. En tiedä voiko se olla kiinnittymisvuotoa mikä tuli vasta myöhemmin ulos, en tiedä.. varhaisultraan todennäköisesti mentävä, ei pysty odottaa np-ultraan asti
-Annika

 

MUsta tuntuu kanssa, että rutisen täällä vain tätä ahdistustani, joten otan kaikkien muiden rutinat ilolla vastaan

Täällä kanssa tosi tahmea vointi. Sen aina vaan unohtaa, miten hirveä olo tässä alussa on. Kroppa on kirjaimellisesti jollain muulla lainassa nyt tästä seuraavat 8kk eteenpäin, eikä se jää epäselväksi. Mulle on tullut lievä etova olo, päätä särkee, viluttaa ja väsyttää 24/7. Ja oon yhä aivan sairaan kiukkuinen.

Tämä on poika. Sanokaa minun sanoneen.

Hei kun siitä fb-ryhmästä on ollut puhetta, niin olisiko ketään, jota kiinnostaisi siirtää keskustelu jo tässä vaiheessa sinne? Wa ryhmään en lähde, kun puhelinnumero on työnumero ja siksi salainen. Mutta salaisen fb-ryhmän voisi kyllä jo perustaa, jollen sitten olisi siellä vain yksin

perusta vaan! Mä voin tulla sinne hengaan sun kans ymmärrän ton työnumeron, mulla on kans, mut löytyy Googlesta nimellä, niin vähän ehkä eri juttu.
Aina sieltä pääsee pois ja monesti joutunutkin lähtemään, mutta nyt varsinkin alussa, kun ei muille voi kertoa mitään, niin on mulle henkireikä et pysyn järjissäni 🫣

 

Tervetuloa uusille!

Mäki voin FB ryhmään liittyä jos joku laittaa pystyyn, ite en uskalla koska oon niin käsi semmosista et onnistuisin vaan tekemään julkisen ryhmän ja sit kaikki tietäisi

Ja unohtakaa toi mun aikaisempi höpinä siitä että pahoinvointi loppu nyt olo on taas ihan kamala.... No saihan pari päivää lomaa siitä ja syödä kunnolla

 

Tervetuloa uusille ja tsemppiä itse kunkin ahsistuksiin. Rankkoja taustoja monilla keskenmenojen kanssa. Itse oon tosiaan niin onnekas, että tätä raskautta edeltää yksi raskaus, josta tuloksena terve lapsi syliin. Siksi en osaa niin aktiivisesti pelätä pahinta, mutta tottakai ne ajatukset käy päässä ja en oo uskaltanut vielä ollenkaan heittäytyä fiilistelemään ajatusta vauvasta.

Täällä nyt 7+0 ja voi kettu oon ihan naatti. Ei jaksais niinku millään näitä oloja, vaikka edelleenkin ovat tosi paljon lievemmät kuin esikoisesta samoilla viikoilla. Mut tää väsymys ja ihme epämääränen huono olo ja kuvotus vie ilon elämästä. Tänään oksetus ehkä aiempaa pahempaa, vaikka ei ole vieläkään tarttenut oksentaa.