Tuli kyyneleet silmiin lukiessa. Ihana kun avaudut noin. Monen monista viesteistäs mulla on sellainen ihana kuva teistä, että oot lukemassa iltasatua ja sen jälkeen juttelette kaikesta, tyttö kova kyselemään. Ja iskä kasvattaa upeasti tyttöä kohti suurta vahvuutta ja kaunista sydäntä.Joo siis haha. Muistan ku tybykkä syntyi ni luin kätky kuolemasta kolmevuotiaaksi asti ni jotenki n hermoilin et tulis se 3v nii päästään siitäkin vaarasta eroon. Eikä sitä tarvitsisi murehtia. Mä ymmärrän pienel tapaa vaikka se on väärä valinta. miks niin moni isä lähtee pois lapsen elämästä ku se huoli ja stressi mikä siitä tulee ni on välil tosi suurta ja sitkun heti ei saa parannettua tai asiaa tietoonsa sitä hermostuu herkästi. Se huolettomuus et ei oo mielessä ni jotenkin tuntuu helpolle. Siis kelaa munkin aivot toimii niin välillä et jos en oo yhteyksis lapsella on kaikki hyvin ku mun mieli on huoleton. Mut sitkun lähestyn ni ne huolet palaa ja se oikeesti pelottaa et käy huonosti ehkä moni ei vaan kestä sitä pelkoa ja siksi pakenee. Sillonkun mun iso pyörä heitti ja olin rinkan kanssa vaeltamassa kohti lapin erämaita jossa asun metsässä. Mut yks ainoo asia sai mut palaamaa vaik soudin ja hupasin et muutanko sinne kun olin metsässä jo kävelemässä. Ni mun sydämmessä tuntui niin pahalta jos en näkisi tytön kasvavan ni sydänhän siinä särkyisi. Mä oikeesti rakastan sitä palleroo et kyyneleet tulee. Ehkä se rakkaus pelottaa ku mitä jos se katoaa. Mä oon niin kovin kiintynyt siihen.
Sä oot oikeessa just menee netin googleen kirjottelee et mistä johtuu ja sit se mieli alkaa valitsemaan niitä juttui. Mä huomasin et olin vaatimassa tytöltä täyttä oireiden kuvailua ja sitkun se ei osannut täysin vastata ni mun hermo ja neuvoton olo alkoi kiristyä. Mut joo menettämisen pelkohan se. Mä sanoin tytölle tänään ettei elämästä aina tiedä mut nautitaan hetkestä. Kumpa se ohje takoituis munkin kalloon. Koskaan ei tiedä millon on jäähyväisten aika ja rakas lähtee ni tehään siitä upee show toi loppu oli mitä nyt vasta kelailin.
Siisku lispe teillä on upee meno. Mekin tytön kaa voidaan just jutella mist vaan ku kahdestaan ja siihen kannusta et kaikesta voi jutella ja voit sanoo mitä mieltä itse olet rohkeesti sanot vaan. Sit lähipiiris niit blokkareita jotka kuvittelee et kaikki onkuin ne ja hermostuu ihan normi keskustelustakin jos se ei ole omaan mieleen sopivaa hiton ärsyttävää. Mut siehän oot kiva äippä lapsilles. Sähän voisit sivutoimeks ottaa hulluttelu koulutuksen kaikille kouluikäsille joka viikko yks hulluttelu tunti koululukkariin. Siis tää on hauska mun mieli on jotenkin omituinen välillä kehtaan ja välillä en kehtaa kun muka niin noloa. Mut joo työstän manipulaatio juttua ja kevytmielisyyden tuottama häpeä ja miksi pelkää olla uudessa tyhmäkin. Et mikä siinä tyhmyydesä muka on väärin ja miksi se nega murtaa vahvimmankin.
Vävy,.? Siis kokelas?
Juttelin muuten tänään pitkään ystävän kanssa heikkoudesta, häpeästä ja vahvuudesta. Oli kyllä antoisa keskustelu. Molemmilla meillä oli vähän vauhdikkaampi, turvattomampi lapsuus. Häntä lisäksi kiusattiin pienenä.
Molemmat vävykokelaat olivat mukana.
Kolmantena poikana oli poikani ja sitten mun rinsessat. Oli meitä melkonen jengi! Ja ääntä meistä lähtee aina, voi luoja sentään.
apua pyykkiralli jäi kesken, täytyy singahtaa vauhdilla!!!