vierailija
Ymmärrän kyllä, että "kyllä tänä iltana saat piparia" voi olla enemmänkin humoristinen heitto vietyäni matot ulos, tampattuani ne, pyyhittyäni pölyt ja lattiat. Enkä oikeasti odota sitä palkintona.
Mutta entäpä kun niitä luvattuja pipareita alkaa olla kasoittain jossain, ehkä jo sadottain, kun vain tietäisi missä?
Kun parisuhteessa yhdeksän asiaa kymmenestä toimii hienosti, mutta vällyjen välissä ei mitään.
Onko millään tavalla ymmärrettävää jo turhautuakin?
Asiasta on puhuttu tai ainakin yritetty. Aihe on puolisolleni arka, lähes tabu. "Kyllä minä sinua haluan" hän sanoo, mutta niitä tekoja ei vain näy, ei kuulu. Hän kertoo työpaikkansa vievän kaikki mehut (9 vuoden ajan tämä syy ja siihen liittyvä haaveilu irtisanoutumisesta), lapsensa isä aiheuttaa mielipahaa, milloin mitäkin, mutta jokatapauksessa asioita, joihin minä en voi kovinkaan paljoa vaikuttaa. Silti ne tulevat väliimme peiton alle. Lupaukset piparista vievät jo toisinaan uskottavuuden hänen muistakin puheistaan.
Mitä teen, annanko periksi?
Joskus vuosia sitten rakastelua tapahtui, ei ehkä kovin usein, mutta sen verran, että tapahtui. Hän on minulle se kaikkein upein ja haluttavin, kerron sen hänelle usein, kuiskaten korvaan tai lähettämällä viestin. Jätän matkalle lähtiessäni vaatekaappiin, jääkaappiin tai kylppärin kaappiin rakkauden tunnustukseni kirjelappusella. Yllätän hänet kukkalähetyksellä töihin, joskus kotiin. Poissa ollessani hän on aidosti aamun ensimmäinen ajatukseni, positiivinen ja aurinkoinen sellainen. Kerron tämänkin toisinaan soitellessamme aamuisin.
Totuus kuitenkin on, että joko pää tai pallit räjähtävät.
Mutta entäpä kun niitä luvattuja pipareita alkaa olla kasoittain jossain, ehkä jo sadottain, kun vain tietäisi missä?
Kun parisuhteessa yhdeksän asiaa kymmenestä toimii hienosti, mutta vällyjen välissä ei mitään.
Onko millään tavalla ymmärrettävää jo turhautuakin?
Asiasta on puhuttu tai ainakin yritetty. Aihe on puolisolleni arka, lähes tabu. "Kyllä minä sinua haluan" hän sanoo, mutta niitä tekoja ei vain näy, ei kuulu. Hän kertoo työpaikkansa vievän kaikki mehut (9 vuoden ajan tämä syy ja siihen liittyvä haaveilu irtisanoutumisesta), lapsensa isä aiheuttaa mielipahaa, milloin mitäkin, mutta jokatapauksessa asioita, joihin minä en voi kovinkaan paljoa vaikuttaa. Silti ne tulevat väliimme peiton alle. Lupaukset piparista vievät jo toisinaan uskottavuuden hänen muistakin puheistaan.
Mitä teen, annanko periksi?
Joskus vuosia sitten rakastelua tapahtui, ei ehkä kovin usein, mutta sen verran, että tapahtui. Hän on minulle se kaikkein upein ja haluttavin, kerron sen hänelle usein, kuiskaten korvaan tai lähettämällä viestin. Jätän matkalle lähtiessäni vaatekaappiin, jääkaappiin tai kylppärin kaappiin rakkauden tunnustukseni kirjelappusella. Yllätän hänet kukkalähetyksellä töihin, joskus kotiin. Poissa ollessani hän on aidosti aamun ensimmäinen ajatukseni, positiivinen ja aurinkoinen sellainen. Kerron tämänkin toisinaan soitellessamme aamuisin.
Totuus kuitenkin on, että joko pää tai pallit räjähtävät.