Huh! Kahlattu monta sivua viestejä!
Oon vahvasti taustaillut ja nyt hetki tarvi olla kokonaan pois, kun ahdisti ajatella koko yritystä. Eipä itsellä oikein edes ole mitään kerrottavaa, kun tuntuu ns. turhalta koko yritys.
Ens viikolla pitäis vihdoin päästä sinne ensikäynnille, saa nähdä mitä siellä sanotaan tai tapahtuu. Jotenkin edelleen pelko, että näytetään ovea, vaikka sille ei periaatteessa ole syytä. Odotan kyllä kovasti et hoidot alkaisi, koska sit on jonkinlainen kierto eikä enää täysin meidän käsissä tää homma. Ja toisaalta myös uskon et se on ainoa mahku saada plussa, mutta en tällä hetkellä kauheesti jaksa uskoa et enää plussaa tai vauvaa tulee
Tässä sorruin vanhoihin pettymyksen ja uskonpuutteen helpottamis keinoihin ja ostin muutaman pienen vaatteen
yritän valaa sillä itseeni uskoa et käyttäjä vielä on tulossa.
Täällä oli keskustelua lapsiluvusta.
Oon ihan pienestä halunnut ison perheen ja olikin just ennen miehen tapaamista päättänyt, että 5 vuotta ja sit yritän saada yksin lapsen.
Haluaisin edelleen seitsemän lasta, mutta se ei ole millään muotoa mahdollista tai realistista. Ollaan puhuttu neljästä, mutta tällä hetkellä toive on saada edes se toinen pieni ihminen vielä meidän perheeseen.