Lokakuiset 2022 ❄️🤍🍂

Täällä on hirveä nimiongelma... Olen miettinyt pääni puhki ja käynyt läpi kaiken maailman nimilistoja netissä, mutta mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Oletteko te jo alkaneet nimiä miettiä?

Mulla on pojalle aika lukkoonlyöty kokonaisuus, tytölle yksi vähän epävarmempi kokonaisuus myös. Kaipaisin myös jotain nimilistoja, joissa olisi muitakin kuin näitä tän hetken trendinimiä. Raskaus+ -apissa on ihan kivasti erimaalaisten nimien listoja mutta niiden varteenotettavimpien (suomi, ruotsi, englanti) osalta enimmäkseen juuri niitä yleisimpiä/suosituimpia. Lehtien kuolinilmoitukset on kyllä tarkassa syynissä

 

Täällä on hirveä nimiongelma... Olen miettinyt pääni puhki ja käynyt läpi kaiken maailman nimilistoja netissä, mutta mikään ei ole tuntunut täysin oikealta. Oletteko te jo alkaneet nimiä miettiä?

Ei kyllä oo tullu meillä mietittyä nimiä ollenkaan. Että saas nähhä missä vaiheessa sitä innostuu. Ehkä se ois kuitenki hyvä jossai vaiheessa alottaa kahtelemmaan ettei menis kovin myöhään

 

Mäkin voisin vähitellen uskaltautua jo FB-ryhmään. Kenelle tästä piti laittaa viestiä?

 

Mäkin voisin vähitellen uskaltautua jo FB-ryhmään. Kenelle tästä piti laittaa viestiä?

Vaikka minulle

 

Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja oli kyllä niin kiva käynti. Ei varsinaisesti mitään erikoista, mutta ultrailtiin aika pitkään ja osui mukava ja selkeästi potilaastaan kiinnostunut lääkäri. Nyt sitten saakin odotella rakenneultraa viisi pitkää viikkoa.

Tein muuten vappuna ekan "vauvahankinnan", pienen pehmolelun. Ja kerroin kavereille: vastaanotto oli yllättynyt mutta superpositiivinen

 

Mulla oli tänään neuvolalääkäri ja oli kyllä niin kiva käynti. Ei varsinaisesti mitään erikoista, mutta ultrailtiin aika pitkään ja osui mukava ja selkeästi potilaastaan kiinnostunut lääkäri. Nyt sitten saakin odotella rakenneultraa viisi pitkää viikkoa.

Tein muuten vappuna ekan "vauvahankinnan", pienen pehmolelun. Ja kerroin kavereille: vastaanotto oli yllättynyt mutta superpositiivinen

Vau, hienoa, että sait kerrottua ja suhtautuivat positiivisesti!

Mullakin ensi viikolla lääkäri, mutta tietääkseni siellä ei ultrata. Dopplerilla kai sentään kuunnellaan. Vähän on tässä tänään ja eilen tullut pohdittua, että onkohan kaikki kunnossa, kun ei oikein ole liikkeitä tuntunut. Mutta juuri äsken hän tuntui ilmoittelevan itsestään.

Olin tänään toiseksi nuorimman lapsen kerhon äitienpäivätapahtumassa. Lapsi ei sitten jättänyt kenellekään epäselväksi, että "meillä on yks vauva mahassa". Vähän välillä nolotti, mutta tosi kivasti ihmiset suhtautuivat (tai jos eivät, niin eivät ainakaan näyttäneet sitä). Olipa siellä yksi toinenkin vauva tulossa suht. samaan aikaan.

 

Vau, hienoa, että sait kerrottua ja suhtautuivat positiivisesti!

Mullakin ensi viikolla lääkäri, mutta tietääkseni siellä ei ultrata. Dopplerilla kai sentään kuunnellaan. Vähän on tässä tänään ja eilen tullut pohdittua, että onkohan kaikki kunnossa, kun ei oikein ole liikkeitä tuntunut. Mutta juuri äsken hän tuntui ilmoittelevan itsestään.

Joo, mun lääkäri sanoi myös ettei kaikki ultraa mutta että hän ei oikein osaa olla ultraamatta Todella vilkasliikkeinen tyyppi siellä oli, ja tuntuu ihan kummallisesta kun niitä liikkeitä ei kuitenkaan itse vielä tunne. Ekaa kertaa mä myös vähän liikutuin nähdessäni vauvan screenillä, lääkäri ihanasti viittasi vauvaan hänenä, ja sanoi että "siinä hän nyt katselee äitiään".

 

Meillä nimivaihtoehdot karsittu pariin ja nyt vaan makustellaan ja odotetaan että näkee sitten minkänimiseltä vauva näyttää. Saatiin tosiaan tietää, että poikaa odotellaan Itellä on kyllä ollukin vahva poikafiilis ja olihan se siistiä saada vahvistus että osu kohdilleen

 

Oletteko muuten jo tunteneet paljon liikkeitä ja mistä lähtien? Minä tässä joka päivä odottelen että tuntuisi ja varsinkin osaisi tunnistaa että oli vauva eikä muuten tuo normaali mahan toiminta. Nyt 17+6, eli voi olla että viikon pari saa vielä odottaa. Ensimmäisestä aloin tuntemaan muistaakseni juuri silloin 20 raskausviikolla. Rakenneultra on jo ensi viikolla eli sitä myös odottelen, toivottavasti selviää kumpi tulee niin sen jälkeen mukavampi alkaa hommata vauvatavaraakin ja saa blokattua sitä mitä jo kaapeista löytyy.

 

Oletteko muuten jo tunteneet paljon liikkeitä ja mistä lähtien? Minä tässä joka päivä odottelen että tuntuisi ja varsinkin osaisi tunnistaa että oli vauva eikä muuten tuo normaali mahan toiminta. Nyt 17+6, eli voi olla että viikon pari saa vielä odottaa. Ensimmäisestä aloin tuntemaan muistaakseni juuri silloin 20 raskausviikolla. Rakenneultra on jo ensi viikolla eli sitä myös odottelen, toivottavasti selviää kumpi tulee niin sen jälkeen mukavampi alkaa hommata vauvatavaraakin ja saa blokattua sitä mitä jo kaapeista löytyy.

Mulla oli viikonloppuna jo aika huolestunutkin olo, kun ei ollut mitään selkeää liikehdintää useampaan päivään. Muuten olen tuntenut hentoja liikkeitä silloin tällöin jo monta viikkoa. Mutta kuin taikaiskusta vauva alkoi toissapäivänä liikkua todella selkeästi. Ihan kuin olisi tiennyt, että nyt alkoi 17+0 raskausviikkoa, nyt pitää alkaa liikkua isommin.

"Isommin" on toki suhteellista, pääosin hipaisujen tasolla ollaan yhä. Mutta välillä on jokunen muljahduskin tuntunut, vissiin vaihtaa asentoa jotenkin isommin.

Nyt odottelen pääsyä neuvolalääkärille. Nimien kanssa ollaan ihan umpisolmussa yhä. Miestä ei tunnu stressaavan, mutta itseäni kyllä. Toivottavasti nyt joku oikean oloinen löytyisi molemmille vaihtoehdoille. Pojalle on jotain vaihtoehtoa, mutta tytölle ei mitään.

 

Vielä noihin liikkeisiin, niin niiden tuntuminenhan on hirveän yksilöllistä. Mulla on aina tuntunut tosi varhain ja siksi hermostuttaa, jos rv 16 on ihan hiljaista. Mutta monihan alkaa tuntea paljon myöhemmin eli jos ei ole omaa aiempaa kokemusta varhaisista liikkeistä, niin ei varmasti tarvitse huolestua.

 

Sainkin äitienpäivälahjaksi sitten ekat varmat potkut! Kyllä tässä joka päivä on muutama potku tuntunut niin tulee itsellekin koko ajan konkreettisemmaksi se vauvan tulo.

 

Mulla ei edelleenkään tunnu mitään varmaa, oikein hiljaa keskittymällä saatan havaita jotain mikä ehkä voi olla vauvan liikettä mutta selkeitä tuntemuksia odottelen edelleen. Tänään siis 16+6 ja lääkärin mukaan ei ole mitään liikkeitö vaimentavia tekijöitä (istukka takana, kohtuullisen hoikka). Mutta ihan rauhassa täällä vielä odottelen.

Ostin maanantaina kirppikseltä ekat vauvanvaatteet. Ihan pienimpien kokojen ostaminen tuntuu jostain syystä vaikeelta, että oikeastiko joku voi olla niin pieni! Oon myös aiemmista kuvitelmista poiketen kokenut vaatteiden ostamisen vähän haastavaksi kun sukupuolta ei tiedä. Kuvittelin ostavani oman maun mukaisesti hyvin unisex-henkisiä juttuja sukupuolesta riippumatta mutta ei se ookaan niin helppoa!
Sain tänään myös ikea-toimituksen ja sen myötä kämppä alkaa olla "valmis", eli siinä kuosissa missä se nyt ehtii hetken olla ennen vauvatavaran invaasiota. Mitään vauvaan liittyviä kotihankintoja ei siis vielä ole.

 

Mulla ei edelleenkään tunnu mitään varmaa, oikein hiljaa keskittymällä saatan havaita jotain mikä ehkä voi olla vauvan liikettä mutta selkeitä tuntemuksia odottelen edelleen. Tänään siis 16+6 ja lääkärin mukaan ei ole mitään liikkeitö vaimentavia tekijöitä (istukka takana, kohtuullisen hoikka). Mutta ihan rauhassa täällä vielä odottelen.

Ostin maanantaina kirppikseltä ekat vauvanvaatteet. Ihan pienimpien kokojen ostaminen tuntuu jostain syystä vaikeelta, että oikeastiko joku voi olla niin pieni! Oon myös aiemmista kuvitelmista poiketen kokenut vaatteiden ostamisen vähän haastavaksi kun sukupuolta ei tiedä. Kuvittelin ostavani oman maun mukaisesti hyvin unisex-henkisiä juttuja sukupuolesta riippumatta mutta ei se ookaan niin helppoa!
Sain tänään myös ikea-toimituksen ja sen myötä kämppä alkaa olla "valmis", eli siinä kuosissa missä se nyt ehtii hetken olla ennen vauvatavaran invaasiota. Mitään vauvaan liittyviä kotihankintoja ei siis vielä ole.

Heh, joo pienet vaatteet saattaa olla tosi pieniä tai sitten kuitenkin ihan liian isoja. Meillä kaikki syntyneet keskimäärin 3,5-kiloisina ja 62 cm ollut aika hyvä koko melkein alusta asti. On meillä myös jokunen 56 cm vaate, mutta varsinkin kestovaipan kanssa niiden käyttöikä on hirveän lyhyt. 50-senttisiä ei taida olla ollenkaan. Tai ehkä pari lahjavaatetta (ulkomailta tulleita, ilman kokomerkintää) ovat sitä kokoa, mutta ne ovat tuntuneet ahtailta jo ekan viikon tai parin jälkeen. Mutta - jos tulisi parikiloinen vauva, niin tilanne olisi ihan toinen.

Mäkin olen ajatellut, että jos nyt jonkun uuden unisex-vaatteen ostaisi vauvalle, mutta en ole nähnyt mitään kivoja. Vaippaharsoja tarttisi hommata, näköjään neljä lasta oli maksimikäyttöikä esikoiselle hankituille harsoille, kun ovat repeilleet nyt sieltä täältä. Lisäimuina toki menevät mainiosti.

Meillä on myös kalustettu, laitettiin pystyyn kerrossänky kahdelle nuorimmalle. Yllättäen yläsängyn on kuitenkin kaapannut toinen koululaisista, joten kuopus ei ole vielä päässyt sinne yhtään harjoittelemaan, mitä nyt päivisin on käynyt pyörimässä. Toisaalta tuntuu kyllä itsestäkin haikealta siirtää hänet pois omasta petistä, kun on kuitenkin vielä niin pieni. Joten ei kai sen kanssa vielä kiirettä. Nyt pitäisi uusia pari kaappia ja viritellä tilanjakoverhoja juuri tuohon kerrossänkyhuoneeseen. Kun vaan ei olisi töitä niin tolkuttomasti koko ajan...

Töistä puheen ollen luulen, ettei raskaus ole vielä paljastunut kollegoille tai esimiehelle, olen pitänyt takkia tai laukkua sylissä tms., kun olen käynyt hänen kanssaan juttelemassa tai ollut muuten ihan lähellä sellaisia, jotka vatsaan kiinnittäisivät huomiota. Meillä on tietynlainen organisaatiouudistus käynnissä ja minun pitäisi saada selkeästi parempi asema sen myötä, mutta mustaa valkoisella on tässä jo odoteltu jonkin aikaa enkä haluaisi, että raskaus vahingossakaan vaikuttaisi siihen millään tavalla heikentävästi. (Toki sen voisi teoriassa riitauttaa väittäen, että raskaus on vaikuttanut heikentävästi mahdollisuuksiini, mutta sellaista en ikinä jaksaisi käydä läpi ja todistaminen olisi tässä tapauksessa mahdotonta.) Kuun loppu on ymmärtääkseni ihan viimeinen deadline, jonne sitä voivat enää venyttää, joten tässä päiviä laskeskellessa.

 

²

Heh, joo pienet vaatteet saattaa olla tosi pieniä tai sitten kuitenkin ihan liian isoja. Meillä kaikki syntyneet keskimäärin 3,5-kiloisina ja 62 cm ollut aika hyvä koko melkein alusta asti. On meillä myös jokunen 56 cm vaate, mutta varsinkin kestovaipan kanssa niiden käyttöikä on hirveän lyhyt. 50-senttisiä ei taida olla ollenkaan. Tai ehkä pari lahjavaatetta (ulkomailta tulleita, ilman kokomerkintää) ovat sitä kokoa, mutta ne ovat tuntuneet ahtailta jo ekan viikon tai parin jälkeen. Mutta - jos tulisi parikiloinen vauva, niin tilanne olisi ihan toinen.

Mäkin olen ajatellut, että jos nyt jonkun uuden unisex-vaatteen ostaisi vauvalle, mutta en ole nähnyt mitään kivoja. Vaippaharsoja tarttisi hommata, näköjään neljä lasta oli maksimikäyttöikä esikoiselle hankituille harsoille, kun ovat repeilleet nyt sieltä täältä. Lisäimuina toki menevät mainiosti.

Meillä on myös kalustettu, laitettiin pystyyn kerrossänky kahdelle nuorimmalle. Yllättäen yläsängyn on kuitenkin kaapannut toinen koululaisista, joten kuopus ei ole vielä päässyt sinne yhtään harjoittelemaan, mitä nyt päivisin on käynyt pyörimässä. Toisaalta tuntuu kyllä itsestäkin haikealta siirtää hänet pois omasta petistä, kun on kuitenkin vielä niin pieni. Joten ei kai sen kanssa vielä kiirettä. Nyt pitäisi uusia pari kaappia ja viritellä tilanjakoverhoja juuri tuohon kerrossänkyhuoneeseen. Kun vaan ei olisi töitä niin tolkuttomasti koko ajan...

Töistä puheen ollen luulen, ettei raskaus ole vielä paljastunut kollegoille tai esimiehelle, olen pitänyt takkia tai laukkua sylissä tms., kun olen käynyt hänen kanssaan juttelemassa tai ollut muuten ihan lähellä sellaisia, jotka vatsaan kiinnittäisivät huomiota. Meillä on tietynlainen organisaatiouudistus käynnissä ja minun pitäisi saada selkeästi parempi asema sen myötä, mutta mustaa valkoisella on tässä jo odoteltu jonkin aikaa enkä haluaisi, että raskaus vahingossakaan vaikuttaisi siihen millään tavalla heikentävästi. (Toki sen voisi teoriassa riitauttaa väittäen, että raskaus on vaikuttanut heikentävästi mahdollisuuksiini, mutta sellaista en ikinä jaksaisi käydä läpi ja todistaminen olisi tässä tapauksessa mahdotonta.) Kuun loppu on ymmärtääkseni ihan viimeinen deadline, jonne sitä voivat enää venyttää, joten tässä päiviä laskeskellessa.

Kyllä minäkin tuossa tapauksessa odottaisin ennen kertomista. Itselle kävi niin ikävästi kun sain uuden työpaikan ja menin kertomaan raskaudesta ennen kuin nimi oli paperissa niin peruivat sen sitten kokonaan. Tietysti vaadin korvauksia syrjinnästä, mutta harmittaa kyllä vietävästi!

 

Että voikin yhdestä ruokailusta saada itselleen näin valtavan morkkiksen! Olin eilen kavereiden kanssa pizzalla. Tilasin pizzan, jossa on kylmäsavulohta koska muistin aiemmilta kerroilta että kala on ollut pizzan päällä uunissa eli kypsennettyä. En erikseen kysynyt asiaa kun seurassa oli myös porukkaa, joiden kanssa en raskaudesta halua puhua. Pizza saapui ja eiköhän kalat ollut sen päällä raakana. En sitten kehdannut siinä kohtaa enää nostaa asiasta meteliä kun kyseessä oli oma moka, ja söin pizzan. Syöminen on kyllä elämän varrella tuottanut jos jonkinlaisia tunteita mutta ei koskaan tällaista.

En nyt varsinaisesti usko mitään peruuttamattoman vaarallista tapahtuneen, yllätyin vaan omasta reaktiostani kun oon tähän asti osannut ottaa ns. rennosti ja nyt sitten vietin lähes yöttömän yön kuvitellen että siellä se vauva nyt kuolee listeriaan (jonka itämisaika on viikosta ylöspäin, ei esim puolitoista tuntia). Huoh.

 

Että voikin yhdestä ruokailusta saada itselleen näin valtavan morkkiksen! Olin eilen kavereiden kanssa pizzalla. Tilasin pizzan, jossa on kylmäsavulohta koska muistin aiemmilta kerroilta että kala on ollut pizzan päällä uunissa eli kypsennettyä. En erikseen kysynyt asiaa kun seurassa oli myös porukkaa, joiden kanssa en raskaudesta halua puhua. Pizza saapui ja eiköhän kalat ollut sen päällä raakana. En sitten kehdannut siinä kohtaa enää nostaa asiasta meteliä kun kyseessä oli oma moka, ja söin pizzan. Syöminen on kyllä elämän varrella tuottanut jos jonkinlaisia tunteita mutta ei koskaan tällaista.

En nyt varsinaisesti usko mitään peruuttamattoman vaarallista tapahtuneen, yllätyin vaan omasta reaktiostani kun oon tähän asti osannut ottaa ns. rennosti ja nyt sitten vietin lähes yöttömän yön kuvitellen että siellä se vauva nyt kuolee listeriaan (jonka itämisaika on viikosta ylöspäin, ei esim puolitoista tuntia). Huoh.

Itse myös alkuraskaudessa mitään miettimättä otin hienommassa lounaspaikassa hampurilaisen ja järkytyin kuinka raaka pihvi siellä oli välissä. Ei siis kysytty kypsyysasteesta edes mitään. Jäin kyllä kiinni työkaverille kun kävin palauttamassa sen keittiöön ja pyysin uutta. Uudenkin pihvin liha oli mielestäni liian punainen vaikka olin sanonut olevani raskaana ja tarvitsen pihvin kypsänä. En kehdannut vaihtaa sitä uudelleen ja söin osan siitä. Tuli myös kauhea morkkis jälkeenpäin.

 

Oon tuntenu liikkeitä ite jo oisko jotai ehkä reilu muutaman viikon, ja mies tunsi tänään ekan kerran selvästi. Nyt menossa siis 19+3 olin kyllä varautunu ettei tuntuis nii aikasin, ku kaikkialla vaa sanotaan että ekalla kerralla voi mennä pitempään ennenku tuntee. Mutta sielläse vaa jyllää menemää

Tsemppiä Merin sulle sinne töihin. Ärsyttävää että pitää piilotella tollei vaikka sille ei pitäis olla mitään syytä.

 

Itse myös alkuraskaudessa mitään miettimättä otin hienommassa lounaspaikassa hampurilaisen ja järkytyin kuinka raaka pihvi siellä oli välissä. Ei siis kysytty kypsyysasteesta edes mitään. Jäin kyllä kiinni työkaverille kun kävin palauttamassa sen keittiöön ja pyysin uutta. Uudenkin pihvin liha oli mielestäni liian punainen vaikka olin sanonut olevani raskaana ja tarvitsen pihvin kypsänä. En kehdannut vaihtaa sitä uudelleen ja söin osan siitä. Tuli myös kauhea morkkis jälkeenpäin.

Mä en uskalla kovin monissa ravintoloissa enää syödäkään raskaana ollessa enkä kovin monenlaisia ruokia. Kolmosta odottaessa kävi kahdesti, kahdessa eri ravintolassa niin, että liha olikin keskeltä punaista (eka oli burgerpihvi ns. hienommassa ravintolassa ja tokalla kerralla oli kyseessä kana jossain nepalilaisessa / intialaisessa paikassa). Niin paljon se stressasi, että pyysin neuvolasta lähetteen toksoplasmakokeisiin. Siihen kuuluu kaksi käyntiä labrassa, ja nuo tapaukset ajoittuivat niin, että jälkimmäinen tapahtui juuri ennen sitä toista labraa, joten ajoitin tokaan kokeeseen menon niin, että se toimi samalla ekana testinä jälkimmäiselle keissille. Siitä en sitten kokenut enää kontrollia tarvitsevani, kun taisi jo lapsen syntymä olla niin lähellä. Negat tuli.

Heti kolmosen synnyttyä siirryttiin kokonaan kasvisruokavaliolle, joten lihoista ei ole enää ollut stressiä. Yleensä syömme vegaanisesti, mutta muukin kasvisruoka käy. Kerran neljännessä raskaudessa olimme reissussa (ihan Suomessa kyllä) ja ostimme kahvilasta mukaan patongin, jossa piti olla kasviksia ja goudajuustoa. Mutta syötyäni puoleenväliin havaitsin, että siellä olikin myös valkohomejuustoa! Sillä kertaa menin kyllä tosi paniikkiin, sillä oli hirveä hellepäivä ja ostimme patongin vain vähän ennen ravintolan sulkemista, joten mietin, kauankohan se oli sitten syöjäänsä odotellut. Onneksi ei sitten tullut mitään.

Tokassa raskaudessa sain miehen sukulaisilla huonosti kypsennettyä lammasta. Silloinkin kävin toksoplasmakokeissa. Ja monta kertaa on ravintoloissa ym. ollut juurikin epäselvyyttä, onko kaikki käynyt uunin kautta vai ei. Monihan ei näistä välitä tippaakaan, mutta itseäni jää aina vaivaamaan.

 

Mä oon myös viime vuoden kokannut itselleni pääasiassa kasvisruokaa mutta syönyt lihaa ja kalaa kyllä ravintoloissa. Yritän ottaa syömisten kanssa sillä lailla rennosti etten ota tietoisia riskejä mutta en myöskään stressaa itseäni hajalle leivän pinnassa olevista siemenistä tai salaattipöydän porkkanaraasteen puhtaudesta. Nyt kun pahoinvoinnin loppumisen jälkeen ruoka taas maistuu ja kiinnostaa oon havahtunut siihen, miten iso ilo ruoka ylipäätään normaalisti on mun elämässä

 

Mä oon myös viime vuoden kokannut itselleni pääasiassa kasvisruokaa mutta syönyt lihaa ja kalaa kyllä ravintoloissa. Yritän ottaa syömisten kanssa sillä lailla rennosti etten ota tietoisia riskejä mutta en myöskään stressaa itseäni hajalle leivän pinnassa olevista siemenistä tai salaattipöydän porkkanaraasteen puhtaudesta. Nyt kun pahoinvoinnin loppumisen jälkeen ruoka taas maistuu ja kiinnostaa oon havahtunut siihen, miten iso ilo ruoka ylipäätään normaalisti on mun elämässä

Hmm joo, no mä en taas tuota siemenjuttua oikein edes ymmärrä, käsittääkseni muissa maissa niitä ei ole kielletty. Joo, niissä on / voi olla raskasmetalleja, mutta myös hurjan paljon ravintoaineita ja hyviä rasvoja, seesaminsiemenissä myös paljon kalsiumia. Kahdessa ekassa raskaudessa vain pellavansiemenet olivat kiellettyjä. Kolmannessa oli kielletty jo muutkin, mutta hoksasin sen vasta tosi myöhään ja olin syönyt suunnilleen joka päivä tahinia leivän päällä. Nyt en syö päivittäin, mutta juuri lounaaksi tein kyllä falafelpullia, joihin laitoin seesaminsiemeniä ja samalla tein hummusta, johon laitoin tahinia. Välillä laitan myös auringonkukansiemeniä joihinkin ruokiin.

Eri lailla vakavasti suhtaudun noihin, mistä voi seurata hengenvaarallinen tai vammauttava infektio.

 

Täällä vielä odotellaan liikkeitä (18+1), mutta esikoinen toki kyseessä ja ultraajan mukaan kohtu taaksepäin kallellaan, joten eiköhän ne vähitellen sieltä. Eilen illalla arvelen, että olisi voinut tuntua jotain pientä, kun kummipoikani nukahti osin mun mahan päälle ja vähän "painoi" sitä, mutta enpä ole varma. Kotidopplerilla välillä kuunnellut sydänääniä ja ne ainakin laukkaavat reippaasti - tiistaina ohjelmassa neuvolalääkäri. Joten eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Myös maha on tällä viikolla ikään kuin ilmaantunut näkyviin. En oikein ole varma, missä kohti se tapahtui, mutta tuossa se nyt on ihan eri tavalla kuin vielä viime viikonloppuna.

Vähän on nimiä pohdittu ja muutamia aika kivoja yhdistelmiä on syntynyt, mutta nyt ei hetkeen oo tullut aktiivisesti pohdiskeltua. Ehkä sit ultran jälkeen enemmän, kun tiedetään toivottavasti, että kumpi on tuloillaan.

Tuntuu aika hurjalta, että enää muutama viikko puoliväliin. Nämä viikot hujahtaa nyt melkoista vauhtia jotenkin. Tuntuu, että koko ajan on perjantai ja uusi rv aluillaan.

 

Täällä vielä odotellaan liikkeitä (18+1), mutta esikoinen toki kyseessä ja ultraajan mukaan kohtu taaksepäin kallellaan, joten eiköhän ne vähitellen sieltä. Eilen illalla arvelen, että olisi voinut tuntua jotain pientä, kun kummipoikani nukahti osin mun mahan päälle ja vähän "painoi" sitä, mutta enpä ole varma. Kotidopplerilla välillä kuunnellut sydänääniä ja ne ainakin laukkaavat reippaasti - tiistaina ohjelmassa neuvolalääkäri. Joten eiköhän kaikki ole ihan hyvin. Myös maha on tällä viikolla ikään kuin ilmaantunut näkyviin. En oikein ole varma, missä kohti se tapahtui, mutta tuossa se nyt on ihan eri tavalla kuin vielä viime viikonloppuna.

Vähän on nimiä pohdittu ja muutamia aika kivoja yhdistelmiä on syntynyt, mutta nyt ei hetkeen oo tullut aktiivisesti pohdiskeltua. Ehkä sit ultran jälkeen enemmän, kun tiedetään toivottavasti, että kumpi on tuloillaan.

Tuntuu aika hurjalta, että enää muutama viikko puoliväliin. Nämä viikot hujahtaa nyt melkoista vauhtia jotenkin. Tuntuu, että koko ajan on perjantai ja uusi rv aluillaan.

Totta, aika menee hirveää kyytiä! Kun vielä miettii, että meillä kolme syntynyt rv 38 ja myöhäisinkin 39+0, niin puoliväli voi todella olla lähempänä kuin ajattelisikaan.

Aamulla taas tuskailin äitiysvaatteiden kanssa, että hommatako jotain loppuunsa tulleiden tilalle vai sinnitelläkö niillä vielä jäljellä olevilla, jotta voin hyvällä omalla tunnolla laittaa nekin pois tämän raskauden jälkeen Yksi mahdollisuus, jos pidempää käyttöikää haluaa, on hommata sellaisia äitiysvaatteita, jotka toimivat myös imetysvaatteina. Mutta ainakin tähän mennessä juuri niihin imetyspaitoihin olen kyllästynyt aivan totaalisesti jo pelkkänä imetyspaita-aikanakin. Onneksi ne ovatkin sitten hajoilleet tietyn käyttöiän jälkeen, niin on ollut hyvä syy päivittää.

 

Täällä tuntuivat tänään 18+1 ekaa kertaa liikkeet ihan jo vatsan päältä! Ainakin vauva on siis kasvanut.

 

Kävin tänään ylimääräisessä ultrassa kurkkaamassa vauvaa Vaikka tiedän, että liikkeiden tuntemisellä ei ole vielä mikään kiire (18+4 tänään), sain viikonloppuna itseni moneen otteeseen kiinni siitä, että tökin mahaa ja yritin saada tyyppiä liikkeelle niin että sen tuntisi. Tähän mennessä olen siis tuntenut vain hyvin satunnaisia ja hyvin hentoisia liikkeitä. Oon kuitenkin lähdössä ylihuomenna reissuun ja tajusin, että viettäisin varmaan koko reissun huolehtien jos en nyt kävisi tsekkaamassa, että kaikki on hyvin. Ja kaikki oli siis oikein hyvin