Surullista luettavaa suomalaisten naisten köyhyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Suomalaiset köyhät on kuulemma niin rikkaita niin ei voi verrata kehitysmaiden ja eteläeuroopan köyhiin joille ne rahat pitää antaa. Niin rikkaita että kokoomus olisi vielä leikkaamassakin tuista.
 
Kyllä itse keksin opiskeluaikoina yhden jos toisenkin tulonlähteen opintotuen päälle. Varmaan se viitseliäisyys lopulta puuttuu monelta. Ennemmin käytetään aika marisemiseen..
 
Kyllä itse keksin opiskeluaikoina yhden jos toisenkin tulonlähteen opintotuen päälle. Varmaan se viitseliäisyys lopulta puuttuu monelta. Ennemmin käytetään aika marisemiseen..
Kaikilla ei voimavarat riitä ylimääräiseen. Itse ainakin uuvun töissä /opiskelussa niin paljon että pakko vaan levätä loppupäivä. Ei puhettakaan mistään harrastuksista tai sosiaalisesta elämästä edes
 
Yksi jutun ihminen sanoo: "Olen opiskelija, ja se näkyy arjessani. Olen väsynyt jatkuvaan kitkuttamiseen.
Näilläkin säästöillä joudun ajamaan kouluun ja työharjoitteluun noin 80 kilometriä päivässä. Luottotiedottoman on vaikeaa saada asuntoa lähempää.
On ahdistavaa, kun jokainen euro ja sentti pitää laskea vain pärjätäkseen, ja rahasta on silti aina tiukkaa. Ulosotto vie pienistä tuloista suuren osan joka kuukausi, eikä velka edes lyhene. Jos joku laite hajoaa, ei hyvä heilu."
Jos on itse sössinyt asiansa niin, että luottotiedot on menneet ja velkoja ulosotossa, niin turha valittaa. Silloin purraan hammasta ja maksetaan itseaiheutetut velat pois. Eikä opiskeluaikana kukaan rahalla juhli.
 
Suurin osa elää tuollaista aikaa opiskellessaan.
Jep. Opiskeluaika oli jatkuvaa kituuttamista. Opintotuki ja asumislisä olivat (silloin vuonna nakki ja kivi) n. 450 euroa, siitä 300 vuokraan, 50 laskuihin ja lopulla 50 eurolla ruokaa kuukaudeksi. Kesät töissä, ja niistä rahoista sitten säästettiin, että talven pärjäsi. Mitään lomia ei tosiaankaan ollut. Minusta ihan normaalia opiskelijan arkea.
 
Mitä tulolähteitä keksit?

Kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan omasta puolestani. Kesät tein töitä. Talvellakin monesti viikonloppuvuoroja, jos vain jostain sai. Joskus lähdin lauantai- ja sunnuntaiaamuisin viideltä kävelylle keräämään viikonlopun juopottelijoiden pullot puistoista ja baarien ulkopuolelta. Parhaimmillaan saattoi kävelylenkin aikana kerätä 10 euron edestä pulloja.
Ymmärrään, että töitä ei välttämättä noin vaan saa, mutta yleensä jotain löytyy, jos on valmis tekemään mitä tahansa eikä odota saavansa huippupalkkaa. Kaupan kassan sijaisuuksia, siivoushommia, lapsenvahtihommia, talvella lumenluontia, kesällä ruohonleikkausta, Kesätöitä löytää melko varmasti, jos on valmis menemään esim. kesäravintolaan tiskariksi. Kuumaa, paskaa hommaa huonolla palkalla, mutta kyllä siitä niin paljon rahaa saa, että sillä taas talven elää. Täällä ainakin haetaan koko ajan ravintoloihin työntekijöitä eikä tarvitse edes olla mitään alan koulutusta.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Jep. Opiskeluaika oli jatkuvaa kituuttamista. Opintotuki ja asumislisä olivat (silloin vuonna nakki ja kivi) n. 450 euroa, siitä 300 vuokraan, 50 laskuihin ja lopulla 50 eurolla ruokaa kuukaudeksi. Kesät töissä, ja niistä rahoista sitten säästettiin, että talven pärjäsi. Mitään lomia ei tosiaankaan ollut. Minusta ihan normaalia opiskelijan arkea.

Opiskelijan elämässä on se hassua, että opintolaina lasketaan osaksi tuloa.
 
Jep. Opiskeluaika oli jatkuvaa kituuttamista. Opintotuki ja asumislisä olivat (silloin vuonna nakki ja kivi) n. 450 euroa, siitä 300 vuokraan, 50 laskuihin ja lopulla 50 eurolla ruokaa kuukaudeksi. Kesät töissä, ja niistä rahoista sitten säästettiin, että talven pärjäsi. Mitään lomia ei tosiaankaan ollut. Minusta ihan normaalia opiskelijan arkea.

Näin on. Mä myös tein aina töitä opintojen lomassa, kun oli mahdollista.
 
Kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan omasta puolestani. Kesät tein töitä. Talvellakin monesti viikonloppuvuoroja, jos vain jostain sai. Joskus lähdin lauantai- ja sunnuntaiaamuisin viideltä kävelylle keräämään viikonlopun juopottelijoiden pullot puistoista ja baarien ulkopuolelta. Parhaimmillaan saattoi kävelylenkin aikana kerätä 10 euron edestä pulloja.
Ymmärrään, että töitä ei välttämättä noin vaan saa, mutta yleensä jotain löytyy, jos on valmis tekemään mitä tahansa eikä odota saavansa huippupalkkaa. Kaupan kassan sijaisuuksia, siivoushommia, lapsenvahtihommia, talvella lumenluontia, kesällä ruohonleikkausta, Kesätöitä löytää melko varmasti, jos on valmis menemään esim. kesäravintolaan tiskariksi. Kuumaa, paskaa hommaa huonolla palkalla, mutta kyllä siitä niin paljon rahaa saa, että sillä taas talven elää. Täällä ainakin haetaan koko ajan ravintoloihin työntekijöitä eikä tarvitse edes olla mitään alan koulutusta.
Sulla on asenne kohdillaan. (y)
 
Yksi jutun ihminen sanoo: "Olen opiskelija, ja se näkyy arjessani. Olen väsynyt jatkuvaan kitkuttamiseen.
Näilläkin säästöillä joudun ajamaan kouluun ja työharjoitteluun noin 80 kilometriä päivässä. Luottotiedottoman on vaikeaa saada asuntoa lähempää.
On ahdistavaa, kun jokainen euro ja sentti pitää laskea vain pärjätäkseen, ja rahasta on silti aina tiukkaa. Ulosotto vie pienistä tuloista suuren osan joka kuukausi, eikä velka edes lyhene. Jos joku laite hajoaa, ei hyvä heilu."
Jos on itse sössinyt asiansa niin, että luottotiedot on menneet ja velkoja ulosotossa, niin turha valittaa. Silloin purraan hammasta ja maksetaan itseaiheutetut velat pois. Eikä opiskeluaikana kukaan rahalla juhli.

On kyllä huolestuttavaa, jos jo tuossa iässä luottotiedot ovat menneet. Näitä ongelmia alkoi syntyä, kun pikavippejä tuli saataville. Ne pitäisi kieltää.
 
No kiitos, mutta minusta tuo on se normi. Onko tosiaan niin, että ihmiset nykyään odottavat, että yhteiskunta maksaa, vaikka tosiasiassa itse pitäisi ne rahansa tienata, eikä valittaa, että saan liian vähän tukia. Toki mielelläni otin sen opintotuen vastaan, mutta siihen lisäksi sitten hankin rahaa ihan itse.

Näin tein itsekin ja opiskelin ulkomailla, joten koulutus ei ollut ilmaista. Opintolainat sain maksettua samoin kuin muun opintoja varten otetun lainan melko nopeasti, vaikka aluksi tuloni eivät edes olleet järin suuret, kun pääsin työelämään tekemään opintojani vastaavaa työtä.
 
On kyllä huolestuttavaa, jos jo tuossa iässä luottotiedot ovat menneet. Näitä ongelmia alkoi syntyä, kun pikavippejä tuli saataville. Ne pitäisi kieltää.

Vanhempien pitäisi kotona opettaa lapsilleen rahankäyttöä. Minua on pitkään huoelstuttanut se, että nykylapset eivät enää tajua rahan arvoa samalla tavalla kuin edellinen sukupolvi, koska käteistä ei enää käytetä. Kaikki maksetaan kortilla, jolloin lapselle ei synny sitä kokemusta siitä, miten paljon milläkin rahalla saa. Raha on jokin abstrakti asia, johon ei synny kosketuspintaa. Aikuisten valvollisuus olisi opettaa lapsilleen, miten rahaa käytetään viisaasti, mutta valitettavsti tuntuu siltä, että monella nuorella vanhemmalla on itselläänkin rahankäytössä isoja ongelmia, jolloin on tietenkin mahdotonta opettaa järkevää rahankäyttöä lapsilleen.
 
No kiitos, mutta minusta tuo on se normi. Onko tosiaan niin, että ihmiset nykyään odottavat, että yhteiskunta maksaa, vaikka tosiasiassa itse pitäisi ne rahansa tienata, eikä valittaa, että saan liian vähän tukia. Toki mielelläni otin sen opintotuen vastaan, mutta siihen lisäksi sitten hankin rahaa ihan itse.
Ikävä kyllä se on niin.

Voi sitä itkua ja parkua mikä syntyy kun Suomen tulonsiirtoihin perustuvaa hyvinvointivaltiota aletaan ajamaan alas isommalla kädellä seuraavalla hallituskaudella.
 
Ihmettelen opiskelijoiden vanhempien pihiyttä. Olin vuosia yh-äiti ja tuin rahallisesti lasteni opiskelua.
Olen saanut tukemiselleni korvauksen ruhtinaallisesti.
Mihin vanhemmat tarvItsevat rahansa siihen aikaan kun lapsi kiristää suolivyötään opiskelija-asunnossaan? Monessa pereheessä erotaan, ja uusioperhe tai uusi suhde vie rahat.
Tästä aiheesta ei uskalleta keskustella. Vanhempien onni on niin kallis asia.
 
Vanhempien pitäisi kotona opettaa lapsilleen rahankäyttöä. Minua on pitkään huoelstuttanut se, että nykylapset eivät enää tajua rahan arvoa samalla tavalla kuin edellinen sukupolvi, koska käteistä ei enää käytetä. Kaikki maksetaan kortilla, jolloin lapselle ei synny sitä kokemusta siitä, miten paljon milläkin rahalla saa. Raha on jokin abstrakti asia, johon ei synny kosketuspintaa. Aikuisten valvollisuus olisi opettaa lapsilleen, miten rahaa käytetään viisaasti, mutta valitettavsti tuntuu siltä, että monella nuorella vanhemmalla on itselläänkin rahankäytössä isoja ongelmia, jolloin on tietenkin mahdotonta opettaa järkevää rahankäyttöä lapsilleen.

Juuri näin. Meillä näin tehdään, ja se on luontevaa, koska meille vanhemmille on molemmilla lapsuudenkodissa siihen opetettu ja olemme molemmet menneet varhain kesätöihin ja opintojen ohella on tehty töitä. Nyt ollaan yrittäjiä molemmat, joten lapset näkevät, miten paljon työtä sen rahan eteen pitää tehdä.
 
Juuri näin. Meillä näin tehdään, ja se on luontevaa, koska meille vanhemmille on molemmilla lapsuudenkodissa siihen opetettu ja olemme molemmet menneet varhain kesätöihin ja opintojen ohella on tehty töitä. Nyt ollaan yrittäjiä molemmat, joten lapset näkevät, miten paljon työtä sen rahan eteen pitää tehdä.
Tässä asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Olin lukioaikaan kesätöissä elintarviketehtaassa ja asuin sisareni perheen asunnossa. Hoidin myös heidän tytärtä. Jos olisin keskittynyt opintoihini raskaan raadannan sijasta, ehkä olisin kirjoittanut yo-kirjoituksissa täydet pisteet ja innostunut yliopisto-opinnoista.
Suurperheen hännän huippuna raha oli äärimmäisen tiukalla. En laittanut lapsieni kohdalla vahinkoa kiertämään.
Molemmat lapseni opiskelivat ulkomaila ja eivät jääneet tähän maahan Perhettä perustamaan.
Olen poikkeusyksilö säännössä tässä maassa. Mielipiteeni yleensä herättävät vain kiukkua.
Näen asiat eri tavalla kuin perusellit mielipidepalstoilla. Ei köyhyydessä ja kurjuudessa ole mitään ihailtavaa.
Auttakaa lapsianne opintojen hahoituksessa niin paljon kuin pystytte. Se taatusti kannattaa.
 

Yhteistyössä