Olen täysin eri mieltä kolumnistin kanssa. Lukuharrastukseni melkein loppui kokonaan aikuisena kun minulla oli pakkomielle saada kirjat luettua kokonaisuudessaan. Ja sitten kun kirja ei kiinnostanut, se makasi yöpäydällä kuukausia lukemattomana, mutta uutta en voinut aloittaa koska vanha oli kesken.
Lapsuudessa tätä ongelmaa ei ollut koska kaikki kirjat olivat helposti luettavia, jännittäviä ja nopeatempoisia. Ja yleensä lyhyitä. Aikuisena aloin lukea enemmän tietokirjoja ja tylsää ammattikirjallisuutta ja älyllisiä taideromaaneja. Ja siitä alkoi lukuharrastukseni alamäki.
Lopulta tajusin, että lukemisen on tarkoitus olla hauskaa ajanvietettä. Ei kirja poikkea elokuvista siinä mielessä. Jos toiminta tai komedia kiinnostaa, ei kannata käyttää aikaansa ranskalaisiin mustavalkoisiin mykkäelokuviin. Aloin lukea lähinnä tietyn mieluisan genren kirjoja ja otin tavakseni lopettaa kirjan mikäli se ei imaissut mukaansa. Kun ensimmäiseen lukusessioon varaa pari tuntia, asian saa kyllä selville. Mikäli jaksaa samaa tarinaa lukea kaksi tuntia putkeen, kirja tulee kyllä luettua.
www.is.fi
