Kaipa sitä voisi ainakin bussilipun kotia maksaa. Muistaakseni sain opiskeluaikoina tukea niin, että puhelin ja sähkölaskun jälkeen jäi 2.5€ päivässä ruokaan plus opiskeluruoka. Se oli käytännössä ilmaista.
Kahdella eurolla sai silloin oikeastaan hyvin ruokaa. Riisipaketista söi pitkään ja siihen kylkeen jauhelihapaketista kolme-neljä ateriaa, kylkeen siivu tomaattia tai paprikaa. Tonnikalaan ei ollut enää varaa. Löysin kaalin ja ostin perunoita. Kerran kuussa oli ehkä varaa ostaa suklaata tai olut.
Se internetarmeija on todella suuri joukko. Seurailin siitä uutisia ja anonyymien hakkeriryhmää. Hirveän paljon uusia innokkaita hakkereita. Ihmiset haluavat kantaa kortensa kekoon. Ei vaikuttanut äärettömän hankalalta sellainen perushäirintä. Pingaustako se oli tai jotain. Ehkä meille tulee täysin uudenlainen sukupolvi tällaisen myötä. Oli siellä kyllä vanhojakin ihmisiä.
Toivottavasti hyperhyökkäyksiin pystytään kunnolla varautumaan. Pakettini ei olisi lährtenyt menemään, jos myös Otto-automaatti olisi ollut jumissa.
Katsoin aamun uutiset. Tuntuu kuin eläisimme yön painajaisessa.
Laulaja Chisu sanoi laittavansa habituksensa pakasteeseen ja etsivänsä urallaan uusia ulottuvuuksia.
Vuosi 2023 on kuulema varpuaikaa. Hän tarkoitti kuvauksella maassa olevaa kasvustoa.
Niukkuudessa eli köyhyydessä on paljon hyviä puolia. En tarvitse kuluttaa ja haalia uusia tavaroita.
Kävin eilen sisustusliikkeessä ja tulin tyhjin käsin kotiin. Ei tehnyt mieli ostaa yhtään mitään.
Aloin miettiä millainen minun varpuvuosi tulee olemaan. Uudistunko ihmisenä millään lailla vai poljenko paikallani. En haluaisi olla taiteilija, joka pusertaa biisejä puolisonsa kanssa.
Minulle hiljaisuus ja yksineläminen on suurinta taidetta. Voin tulla ja mennä eikä kukaan huutele perääni.
Olen aikoinaan tuntenut yhden Varpu-nimisen. Onkohan nimellä mitään tekemistä varpunen-linnun kanssa.
En tykkää ylitunteellisesta Varpunen jouluyössä laulusta. Toki tiedän laulun synnyn taustan.
Laulun tulkinta minua riepoo.