Itse huomasin jyrkän hiljenemisen palstalla sen jälkeen kun Ukrainaan hyökättiin, en tiedä oliko sattumaa vai saiko se ihmisillä aikaan sen ettei viiti ja jaksa enää heitellä täällä tai oikein missään mtn läppää..
Korona hellitti ja kevät on jo pitkällä. Elämä on palautunut normaalimmaksi.
Etätöiden ja etäopiskelun takia ruudun ääressä olosta on saatu tarpeeksi.
Katsoin Ylellä mainostetun brittisarjan Peribrittiläinen skandaali, jos oikein muistan sarjan nimen.
Pääosassa on tunnettu naisnäyttelijä. Ohjelma perustuu tositarinaan.
Samalla chattailin netissä. Sain myyntipuhelun veroasioista. Pienellä jäsenmaksulla olisin saanut alennusta mm. vakuutusmaksuista. Selasin uutisia ja juutuin tälle palstalle.
Iloitsin, kun moderaattori siivosi pahimpia Ukraina-aiheisia ketjuja.
En viitsi heittää läpppää vakavista tai kevyistä aiheista. Kai ikä tasoittaa kirjoitustyyliäni.
Eilen katsoin Sukuni salat tv-ohjelman jakson, jossa vieraili Miitta-täti. Minua ei saisi ohjelmaan millään ilveellä.
Haluan jättää edesmenneet sukulaiseni rauhaan. Äitini isän tausta joskus kiinnosti, mutta asia ei enää askarruta mieltäni.
Ulkona tuulee kovasti. Vien roskat ulos ja palautan simapullon tölkkiautomaattiin.
Ostin simapullon ja kaksi munkkia marketista. Konditorio oli myynyt kaikki kotitekoiset loppuun ennen kello iltakuutta.
Kävelin sitten kuntoportaat ylös ja herkuttelin huipulla vappusimalla munkeilla.
Nuori nainen juoksi puuskuttaen raput ylös. Nousin ylös ja kävelin portaat alas.
Seuraavana päivänä paistoin munkkeja. Lapsuusdessani oli hyvin usein munkkikestit.
Jos yhteistyöni tämän palstan moderaattorin kanssa jatkuu yhtä hyvin kuin tänään ehkä jatkan tällä palstalla rupattelua. En rekisteröidy ja osaan jo väistellä Echon sivalluksia. Hän elää elämäänsä ja minä omaani.
”Kaikille tilaa riittää… ei kukaan ole onneton” pidetty lasten virsi Soi päässäni.