Lokakuiset 2022 ❄️🤍🍂

Mulla on ollut väsymystä, ajoittaista etovaa oloa ja hirmuinen nälkä samaan aikaan, ilmavaivoja ja ummetusta(tosi kivaa) aamuyöstä heräilen vähän väliä, paprikoihin tullut ihan älyttömän kova himo, kahvi maistuu pahalle normaalisti juon 6-7 kuppia päivässä hyvä jos saan sen kupillisen juotua.

Ilmavaivat kuulostaa tutulta. Mie sairastuin koronaan tammikuun puolessa välissä ja meni sekä maku että hajuaisti niin ei oo vielä ollu itellä mitään hajuongelmia ku ei haista mitään eikä maistakkaan närästys kyllä tullut taas esiin.

Hui, katsoin juuri että mun on täytynyt raskautua heti edellisen keskenmenon jälkeen kun hcg on palautunut nollille. Tammikuun 7 päivä nimittäin näytti 0 ja 4 päivä on alkaneet edelliset menkat.

 

Mulla on etovaa oloa, tänään sijoittui selkeästi aamuun. En saanut alas kuin smoothieta ja kahvia, kaikki muu ällötti. Huimausta on kanssa, väsymystä joka johtuu yhä jatkuvista yöheräilyistä ja valvomisista, hajamielisyyttä, alavatsan turpoamista, rinnat on kipeet ja niihin nipistelee toisinaan, ilmavaivoja, ummetusta…ajoittaista herkemmin hengästymistä.

Unohdin repun lattialle, jossa oli myskikurpitsakeittoa pakasterasioissa. Lähdettiin avokin kanssa käymään saunassa, koira yksin kotona ja sillähän oli ollut hauskaa…oli yrittänyt purra vetoketjuja rikki saamatta reppua auki (mutta vetoketjujen sulkuominaisuus oli mennyt paikoitellen rikki), keitot oli osittain tilsittynä repun pohjalla. Sinä iltana alkoi olla jo etovaa oloa, joten kun haistelin repun sisältöä samalla kun siivosin aiheutunutta sotkua, niin totesin että minä en tätä keittoa pysty syömään . Veikkaan että ei tule olemaan ensimmäinen ja viimeinen unohdus…

Uskaltaisinkohan minäkin liittyä fb-ryhmään…

 

Mä nyt päätin sittenkin ilmoittautua fb-ryhmään, helpompi seurailla keskustelua siellä. Pelottaa edelleen, enkä haluaisi innostua kamalasti, mutta en ole koskaan tykännyt pessimisti ei pety -asenteesta joten menköön...!

 

Oon jo kerran joutunut lähtemään kesken leikin fb-ryhmästä pois keskenmenon vuoksi mutta laitanmpa nyt minäkin muista inspiroituneena pyyntöä tulemaan toivossa on hyvä elää!

 

Oon jo kerran joutunut lähtemään kesken leikin fb-ryhmästä pois keskenmenon vuoksi mutta laitanmpa nyt minäkin muista inspiroituneena pyyntöä tulemaan toivossa on hyvä elää!

Sama juttu, mutta pääseehän sieltäkin aina pois!
Nyt haluaa vaan lukea kaiken hömpän mitä aiheeata irtoaa, ainakin niian kauan kun tätä iloa kestää

 

Oon jo kerran joutunut lähtemään kesken leikin fb-ryhmästä pois keskenmenon vuoksi mutta laitanmpa nyt minäkin muista inspiroituneena pyyntöä tulemaan toivossa on hyvä elää!

Apua, pitäsköhän munkin. Kelle sitä pyyntöä pitikään lähettää?

 

Apua, pitäsköhän munkin. Kelle sitä pyyntöä pitikään lähettää?

Vaikka minulle

 

Täällä kans yks ehkä lokakuunen odottaja. Ensimmäistä odotan ja kaikki uutta ja jännää. Monet tunteet on käyty läpi jo tässä vaiheessa ilosta ahdistukseen. Välillä tuntuu, että olen todella yksin tämän asian kanssa. Kenellekkään en uskalla kertoa raskaudestani vielä näin aikaisessa vaiheessa ja toisaalta veikkaan että sitten kun kerron reaktiot joita saan eivät ole myönteisiä. Itkettää mutta olen itse onnellinen tilanteestani, harmittaa kun tuntuu että mulla ei olisi oikeutta olla iloinen ja onnellinen

 

Täällä kans yks ehkä lokakuunen odottaja. Ensimmäistä odotan ja kaikki uutta ja jännää. Monet tunteet on käyty läpi jo tässä vaiheessa ilosta ahdistukseen. Välillä tuntuu, että olen todella yksin tämän asian kanssa. Kenellekkään en uskalla kertoa raskaudestani vielä näin aikaisessa vaiheessa ja toisaalta veikkaan että sitten kun kerron reaktiot joita saan eivät ole myönteisiä. Itkettää mutta olen itse onnellinen tilanteestani, harmittaa kun tuntuu että mulla ei olisi oikeutta olla iloinen ja onnellinen

Nuo ilosta ahdistukseen tunteet on tuttuja varmasti aika monelle, kuten itsellenikin vaikka tätä vauvaa on yritetty kohta kaksi vuotta! Silti alussa välillä iskee se fiilis että hitsi, perun koko jutun!

Hormonit varsinkin tässä vaikuttaa aika paljon Ja herkistää kaikenlaisille tunteille ja oloille.

TERVETULOA lokakuisiin! ja paljon iloa raskauteen. Olet kokemassa pian paljon uutta ja kaunista, myös luonnollisesti jännitystä ja pelkojakin. Vaakakupissa on silti sinullakin huomattavasti enemmän niitä plussia kuin miinuksia

 

Vaihtelevat on tunteet näin vanhemmallakin iällä: olenko oikeasti raskaana? Pysyykö tämä mukana? Uskallanko iloita raskaudesta vielä? Toivottavasti se on oikeassa paikassa. Ei uskalla kertoa kenellekkään, jos jotain sattuu. Ja muuta kun ei voi tehdä kuin odottaa ja se odottavan aika on todistetusti pitkä! Täytän tänä vuonna 42 ja laskettu aika olisi meilläkin lokakuussa. Raskausoireitakin on, mutta sitäkin joskus ajattelee, että kuvittelenkohan minä nämä oireet (rinnat kipeät, kylmä, nälkä ja satunnaiset hajut/maku/suu tuntuma laukaisevat pahoinvoinnin: eilen se oli nakkikeiton nakit). Vaihdoin jo ruokavalion raskausdiabetes ruokavalioksi, sillä edellisessä oli radi ja tuskin tässäkään vältyn siltä.

 

Täällä myös odotetaan esikoista! Vielä en ole oikein sisäistänyt, että minäkö se tässä raskaana olen Rinnat on arat ja vatsaa välillä nipistelee, mutta toistaiseksi olen onneksi säästynyt pahoinvoinnilta. Pidetään peukut pystyssä, että kaikilla etenisi raskaus onnellisesti loppuun asti

 

Täällä kans yks ehkä lokakuunen odottaja. Ensimmäistä odotan ja kaikki uutta ja jännää. Monet tunteet on käyty läpi jo tässä vaiheessa ilosta ahdistukseen. Välillä tuntuu, että olen todella yksin tämän asian kanssa. Kenellekkään en uskalla kertoa raskaudestani vielä näin aikaisessa vaiheessa ja toisaalta veikkaan että sitten kun kerron reaktiot joita saan eivät ole myönteisiä. Itkettää mutta olen itse onnellinen tilanteestani, harmittaa kun tuntuu että mulla ei olisi oikeutta olla iloinen ja onnellinen

Kuulostaa siltä, että tilanteesi on jollain tavalla haasteellinen, tai että ajankohta tuntuu sinusta haasteelliselta? Osaatko kertoa miksi sinusta tuntuu siltä, että uutisen vastaanotto ei tulisi olemaan myönteinen? Eikä siis ole missään nimessä pakko kertoa, mutta jos tahdot purkaa mietteitäsi, niin kuuntelen mielelläni . Kaikista tärkeintä on se, että sinulle raskaus on mieluinen ja onnellinen tapahtuma .

 

Täällä kans yks ehkä lokakuunen odottaja. Ensimmäistä odotan ja kaikki uutta ja jännää. Monet tunteet on käyty läpi jo tässä vaiheessa ilosta ahdistukseen. Välillä tuntuu, että olen todella yksin tämän asian kanssa. Kenellekkään en uskalla kertoa raskaudestani vielä näin aikaisessa vaiheessa ja toisaalta veikkaan että sitten kun kerron reaktiot joita saan eivät ole myönteisiä. Itkettää mutta olen itse onnellinen tilanteestani, harmittaa kun tuntuu että mulla ei olisi oikeutta olla iloinen ja onnellinen

Täällä voit ainakin jutella asiasta eli et ole ihan yksin. Toivottavasti lähipiirisi kuitenkin ymmärtää miten isosta ja ihanasta jutusta on kyse sinulle.

Tietämättä tilanteestasi enempää, tämä tuskin on yhtään sama juttu, mutta mua jännittää kertoa kolmannesta lapsesta. Pelkään ihmisten reaktioita, varsinkin kun olin tosi uupunut viime vauvavuoden (eli viime vuoden ) lopulla. Jouduin olla monta viikkoa saikulla ja tuntui etten selviä mitenkään järjissäni. Ja nyt taas mennään…

 

Hei kaikki! Sain viime viikolla 3. koronapiikistä aika kovat oireet ja olin töistäkin pois jonkun päivän sen takia. Viime päivinä olen tuskaillut, että se laittoi näköjään kierronkin sekaisin - kuumia aaltoja ja yöhikoilua vaan pukkaa menkkojen sijaan. Tänään sitten ihmettelin, että kauanko ne rokotusoireet oikein jatkuvat, kun oli yltiöpäisen epämääräinen olo. Sitten sain päähäni tehdä raskaustestin - ja siihen tuli kontrollin lisäksi hentoinen viiva! Tein uuden testin nyt illalla, ja viiva oli vähän vahvistunut, ei kuitenkaan kontrolliviivan veroinen. Toivottavasti nyt kaikki on kunnossa!

Edellinen lapsi on puolitoistavuotias - huomenna juuri neuvola, ja hänen jälkeensä mulla on ollut vain yhdet menkat, nyt tammikuussa. Sain aikaiseksi yövieroittaa hänet vasta joulukuussa, se oli ilmeisesti pitänyt kierron poissa, koska sen jälkeen menkat tosiaan tulivat. Imetän häntä vielä aamuin illoin ja se tässä vähän huolestuttaa. Että pitäisikö se nyt lopettaa raskauden takia... Mutta se on kyllä hänelle niin tärkeää, että jos tämä olisikin tuulimuna tms., niin sääli olisi sen takia mitään äkkivieroitusta tehdä.

Joku aiemmin jännitti kolmannesta lapsesta kertomista. Tuleva lapsi olisi meille viides, ja tosi tervetullut. Ajatelkoon muut mitä haluavat. Jos joku kommentoi ikävästi, niin se olkoon heidän ongelmansa...

Olo on tosiaan koko päivän ollut jotenkin outo, ei nyt pahoinvoivakaan, mutta vähän siihen suuntaan. Väsymys on kyllä jäätävä.... Laskettu aika olisi lokakuun puolivälissä.

 

@Lavender_ niin paljon onnea!! Ihanaa että teillä tärppäsi uudelleen. Tuohon äitiyspakkaukseen huutelen, että itse ostan sen toiselta odottajalta, joka ei sitä olisi ottanut. Sellaisen siis voi saada ulkomaille, vaikkakaan ei virallisia reittejä

Kiitos tästä ihanasta viestistä @possu. Tuli niin hyvä olo!! Ollaan miehen kanssa niin onnellisia tästä uudesta mahdollisuudesta

Miten sun raskaus on sujunut? Toukokuu tulee jo pian, tsemppiä viimeisiin kuukausiin) Kiva, että saat äitiyspakkauksen, olin itsekin miettinyt, että olisi kiva ostaa se toiselta odottajalta, joka ei ota sitä. Pitänee katsoa jos onnistuu, kun asia on ajankohtaista. Olen tulossa lomalle Suomeen kesällä. Se vuoden 2022 muumihaalari on niin söpö!!

 

Hei kaikki! Sain viime viikolla 3. koronapiikistä aika kovat oireet ja olin töistäkin pois jonkun päivän sen takia. Viime päivinä olen tuskaillut, että se laittoi näköjään kierronkin sekaisin - kuumia aaltoja ja yöhikoilua vaan pukkaa menkkojen sijaan. Tänään sitten ihmettelin, että kauanko ne rokotusoireet oikein jatkuvat, kun oli yltiöpäisen epämääräinen olo. Sitten sain päähäni tehdä raskaustestin - ja siihen tuli kontrollin lisäksi hentoinen viiva! Tein uuden testin nyt illalla, ja viiva oli vähän vahvistunut, ei kuitenkaan kontrolliviivan veroinen. Toivottavasti nyt kaikki on kunnossa!

Edellinen lapsi on puolitoistavuotias - huomenna juuri neuvola, ja hänen jälkeensä mulla on ollut vain yhdet menkat, nyt tammikuussa. Sain aikaiseksi yövieroittaa hänet vasta joulukuussa, se oli ilmeisesti pitänyt kierron poissa, koska sen jälkeen menkat tosiaan tulivat. Imetän häntä vielä aamuin illoin ja se tässä vähän huolestuttaa. Että pitäisikö se nyt lopettaa raskauden takia... Mutta se on kyllä hänelle niin tärkeää, että jos tämä olisikin tuulimuna tms., niin sääli olisi sen takia mitään äkkivieroitusta tehdä.

Joku aiemmin jännitti kolmannesta lapsesta kertomista. Tuleva lapsi olisi meille viides, ja tosi tervetullut. Ajatelkoon muut mitä haluavat. Jos joku kommentoi ikävästi, niin se olkoon heidän ongelmansa...

Olo on tosiaan koko päivän ollut jotenkin outo, ei nyt pahoinvoivakaan, mutta vähän siihen suuntaan. Väsymys on kyllä jäätävä.... Laskettu aika olisi lokakuun puolivälissä.

Mun käsittääkseni imetys raskausaikana on ihan ok jos se vaan itestä tuntuu hyvältä, eli ei ainakaan sen takia tarvi pakolla vieroittaa!

Mua jännittää se kolmannesta lapsesta kertominen lähinnä siis siksi kun ollaan oltu vähän jaksamisen äärirajoilla jo näiden kahden ekankin kanssa. Vähän niin kuin sahaisin itse omaa jalkaani. Asun ulkomailla ja vauva meni hoitoon reilu 7kk iässä ja tuo töiden ja päikyn aloitus yhdistettynä sairastelurumbaan ja koronatajoituksiin oli vähän liikaa meille.

 

Mun käsittääkseni imetys raskausaikana on ihan ok jos se vaan itestä tuntuu hyvältä, eli ei ainakaan sen takia tarvi pakolla vieroittaa!

Mua jännittää se kolmannesta lapsesta kertominen lähinnä siis siksi kun ollaan oltu vähän jaksamisen äärirajoilla jo näiden kahden ekankin kanssa. Vähän niin kuin sahaisin itse omaa jalkaani. Asun ulkomailla ja vauva meni hoitoon reilu 7kk iässä ja tuo töiden ja päikyn aloitus yhdistettynä sairastelurumbaan ja koronatajoituksiin oli vähän liikaa meille.

Ymmärrän hyvin. Toisaalta - ei kai sitä ole pakko kovin nopeasti kertoakaan, jos ei halua. Itse emme pitäneet kolmannesta ja neljännestä kertomisen kanssa mitään kiirettä. Halusimme nauttia onnesta itseksemme, ilman sen paremmin hössöttäjiä kuin mitään kauhistelijoitakaan.

Kiitos imetysrohkaisusta. Mulle jäi esikoisen aikoihin epäilys siitä, että olisiko hänen imetyksensä voinut vaikuttaa silloisiin keskenmenoihin. Tutkimusten mukaanhan näin toki ei ole. Onneksi on huomenna tuo kuopuksen neuvola, niin pääsee juttelemaan näistä ja muistakin. Vähän se viivan suhteellinen haaleus kyllä askarruttaa. Toisaalta olen edellisissä kahdessa raskaudessa testannut vasta myöhemmin, rvk 5-6, joten kaipa senkin takia viiva on silloin ollut heti tumma.

 

Kiitos kaikille ihanista vastauksista tilanne tosiaan on, että suhteeni on tuore joka saattaa aiheuttaa ihmisissä reaktioita "miksi hankkiutua raskaaksi noin tuoreessa suhteessa". Olen kuitenkin sen verran iäkäs, että minulla ei ole "varaa" odotella montaa vuotta että suhde olisi oikean ikäinen lapsen saantiin. Ei mitään varmuutta siitä tuleeko suhteeni kestämään, mutta se on varmaa että tätä lasta tulen rakastamaan

vierailija -83

 

Mä varovaisesti voisin liittyä mukaan

Eilen tein plussan ja tänään oli jo selkeesti viiva vahvistunut.
La ois 21.10. Tuntuu niin epätodelliselta, täällä vaan hymyilen töissä

 

Minäkin liityn varovasti mukaan. Sain varhaisen keskenmenon tammikuun alussa ja nyt heti seuraavasta kierrosta tulin uudelleen raskaaksi. Tänään pamahti erittäin tumma viiva testiin heti paikalla - mikä on jo tosi kiva juttu yksistään, koska viimeksi viiva ei oikein meinannut vahvistua ja menikin sitten kesken.

Vähän vaikea arvioida, milloin laskettu aika olisi, kun kierto oli nyt tämä ensimmäinen edellisen raskauden jälkeen, mutta veikkaukseni kehon ja muun seurannan perusteella olisi lokakuun puolen välin paikkeilla. Täytyy hankkia digitesti ja katsoa, mitä se sanoo. Varmaan varhaisultrakin olisi hyvä, että aikajänne selkenee.

Rinnat on olleet tasaisen kipeät toista viikkoa, palelee ja hikoiluttaa vuorotellen, pissalla saa käydä aivan jatkuvasti (todella rasittavaa!) ja öisin sykkeet on nousseet normaalia korkeammaksi ja näen todella värikkäitä ja selkeitä unia. Suuta myös kuivaa jatkuvasti. Muuten olo on onneksi ihan hyvä, vähän väsyneen pölähtänyt, mutta kuitenkin ok.

Pelottaa kyllä, että pysyykö tällä kertaa pieni matkassa, mutta ei se auta kuin suhtautua positiivisesti todennäköisyyksien kautta ja ottaa vastaan se, mitä on tullakseen

 

Kiitos tästä ihanasta viestistä @possu. Tuli niin hyvä olo!! Ollaan miehen kanssa niin onnellisia tästä uudesta mahdollisuudesta

Miten sun raskaus on sujunut? Toukokuu tulee jo pian, tsemppiä viimeisiin kuukausiin) Kiva, että saat äitiyspakkauksen, olin itsekin miettinyt, että olisi kiva ostaa se toiselta odottajalta, joka ei ota sitä. Pitänee katsoa jos onnistuu, kun asia on ajankohtaista. Olen tulossa lomalle Suomeen kesällä. Se vuoden 2022 muumihaalari on niin söpö!!

Sormet ristiin ja vaikka varpaatkin, että tarrasukat kestää ja saatte pikkuisen syliin asti

Miulla on mennyt raskaus aika helposti. Ei ole ollut mitään oireita oikeastaan koko aikana, hengästymistä lukuunottamatta. Ainoa 'takapakki' oikeastaan oli se, että täällä kaikille tarjotaan NIPT, mutta meille se ei toiminut (eivät saa tarpeeksi vauvan dna:ta minun verestä), joten ollaan tarkemmassa seurannassa. Itse ei olla juurikaan huolissamme, sillä kaikki ultrat on näyttäneet täysin terveen pikkumiehen, eikä muutama vuosi sitten (ilman niptiä) olisi kukaan sanonut mitään. Nähdäänpähän meidän vaavia vähän useammin

Toivottelen täältä kaikille jaksamisia ekan komanneksen kanssa

 

Täällä olis 6+3 ja huomenna varovaisen toiveikkaana varhaisultraan.

 

Varovaisesti kurkkaan minäkin tänne lokakuisten joukkoon. Tänään tasan kaksi viikkoa inseminaatiosta, ja virallinen testipäivä on vasta huomenna, mutta olen saanut selkeitä viivoja testeihin nyt maanantaina, keskiviikkona ja tänään. Ei mitään ns. leffaviivoja mutta ei ole kyllä tarvinnut tihrustaakaan nähdäkseen jotain. Akuviikon testit katsoin nopeasti ja laitoin roskiin, tän päiväisestä otin jo kuvankin todisteeksi. Vielä en oikein usko, että olisin oikeasti raskaana. Olen siis yksin lähtenyt tähän perheenperustamishommaan, ja raskaus on saatu aikaan klinikalla. Laskettu aika on suunnilleen 22.10., riippuen vähän siitä laskeeko menkoista vai inseminaatiopäivästä.

Ainoa selkeä, normaalista poikkeava oire tällä hetkellä on korkeat sykkeet, sekä levossa että varsinkin liikkuessa.

 

Oon seurannut tätä keskustelua jo pitkään sivusta toiveena liittyä mukaan. Tammikuun loppupuolella 24pv todella hailakka positiivinen testi. Clear blue digi näytti viikkoja 1-2. Edellisellä viikolla 17pv alkoi alavatsa jomottelut ja 19pv rusehtava vuoto joka jatkui viikon ja loppui seinään. Lisäksi tuolla viikolla tuli raskausoireita kuten pahoinvointia sekä flunssan oireita aina illasta. Ruoka alkoi maistua oudolta ja janotti ja vessatti todella paljon. Pari kertaa tuli ihan verta ja parin millin hyytymää sen viikon aikana. Neuvola totesi, että kuulostaa alkavalta keskenmenolta ja teki lähetteen labraan jossa käyn 21.2 katsomassa onko HCG lähtenyt nousuun. Samalla viikolla neuvola.
En kestä epätietoisuutta, joten varasin itselleni varhaisultran joka oli eilen (kuukautisista laskettuna olisin viikoilla 7+0). Ultrassa löytyi ruskuaispussi kohdun sisältä (luojan kiitos, pelkäsin tosi paljon kohdunulkoista) mutta sikiökaikua ei näkynyt eikä kuulunut. Ultraaja oli todella mukava ja kertoi, että tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että joko tämä on tuulimuna tai sitten oletkin vasta viikolla 4. Kovasti hän yritti tihrustaa paikkaa johon sikiö on muodostumassa ja omin sanoin, ehkä sen löysikin mutta varmuutta ei osannut antaa. Tsemppasi tosi paljon, että hänen mielestään kaikki näyttäisi menevän siihen suuntaan että raskaus etenee normaalisti ja olen vain liian aikaisilla viikoilla vielä. Kuukautiskiertoni on todella epäsäännöllinen (27-39pv) minkä vuoksi tuo teoria vähäisistä viikoista kävisi järkeen. Olen melko varma, että ovulaationi on tapahtunut noin 14.1 kieppeillä (oireista tunnistettuna). Mies yritti myös lohduttaa, että käynti oli loppuunsa positiivinen kun lääkäri antoi toivoa mutta jotenkin itseä harmittaa ja itkettää koko asia.

Sain lähetteen naisten akuuttiin ultrattavaksi viikon parin päähän. Tarkastetaan näkyykö silloin mitään. Jos ei niin aloitetaan tyhjennys.

Jos olisin ovuloinut 14.1 paikkeilla. 17.1 alkoivat ensimmäiset raskausoireet (pahoinvointi, flunssainen olo, väsymys, alavatsatuntemukset jne.). 24.1 hailakka positiivinen testi (mies ei nähnyt viivaa, minä näin) ja clear blue 1-2viikkoa. Saman viikon lauantaina 29pv iltavirtsasta testi selkeä positiivinen, sekä seuraavan viikon torstaina 3.2 aamuvirtsasta tummanpunainen positiivinen. Raskausoireet kokoajan pysyneet ja lisäksi rinnat aristavat, nännit kosketusarat ja vatsa on illasta pinkeä ja turvonnut kuin ilmapallo. Niin onko näillä meriiteillä mitenkään mahdollista, että olisinkin vasta viikolla 4?

Ahdistaa ja itkettää epätietoisuus varsinkin kun taustalla on ollut tosi suuri pelko siitä, että en tule lapsia koskaan saamaan. Nyt kun jotain toivoa on annettu niin tilanne on tällainen. Pakko oli saada purkaa jonnekin tämä oma olo

 

Moi,

Hienoa, että joku on jo pääsemässä varhaisultraan! Itse en tiedä, mitä ajatella - olen tehnyt nyt kolmena aamuna liuskatestin ja viivat ovat samanlaisia koko ajan, selvästi kontrolliviivaa haaleampia. Ostin eilen yhden testin, joka näyttää viikot, mutta sen ajattelin säästää ensi viikkoon, jos niin pitkälle pääsen.

Eilen oli kuopuksen neuvola. Nykytiedon mukaan kuulemma tosiaan jatkaa imetystä ihan rauhassa raskaudesta huolimatta. Sain myös ekan neuvola-ajan maaliskuun tokalle viikolle - toivottavasti se nyt tulee käyttöön.

Mitään raskausoireita ei oikeastaan ole, paitsi mielialan tunnistan tutuksi, ja välillä tulee kuumia aaltoja.