Kesäkuiset 2022

@Charrypie - 86 Onnea poikalupauksesta Ihanaa, kun jo tietää sukupuolen! Puoliväli häämöttää

@Nml1 Hyvä että raudat on tsekattu! Ekat liikkeet on mullakin ollu kuplintaa ja tuuppauksia, painalluksia. Sen jälkeen se alkaa jo enemmän tuntua siltä, että joku tönii sua sisältäpäin ja kääntyilee Jossain vaiheessa liikkeet alkaa tuntua myös mahan ulkopuolelle, itsellä tosin molemmissa raskauksissa vasta rv20 jälkeen. Esikoisen kohdalla en tunnistanu ekoja liikkeitä ees vauvaksi, kuopuksen kanssa osasin odottaa eri tavalla liikettä Eli ei mitään stressiä, jos ei tunnu vielä hetkeen!

@Pampula3 Kurjaa, että sulla on jo nyt harkkasupistuksia Mullakin alkoi kuopuksesta noin rv20, esikoisesta vähön myöhemmin… Mutta toivon mukaan ei hetkeen edistä mitään

@hanba Kirppiskierroksia odotetaan täälläkin! Vielä ei mullakaan ton eteisistukan takia liikkeet tunnu ulospäin, odotan jo kovasti että muukin perhe pääsis tunnustelemaan Meillä muut puhuu pojasta, mä oon varma kolmannesta tytöstä Synnytystä en oo pystyny ajattelemaan - molemmat oli traumaattisia omalla tavallaan. Pitkiä, kivuliaita. Ponnistusvaiheet on olleet helppoja avautumiseen verrattuna, mutta elättelen toivoa, että tän kolmosen kanssa synnytyksen kesto taas puolittus ja kivut kestäs lyhyemmän aikaa Pelkopolia pitäs alkaa miettimään…

 

Täällä on oltu vähän joululomalla nettisivuilta mutta nyt taas kommentoimassa! Hauskaa, että kaikki menee niin samoissa vaiheissa. Vaikka odotan esikoista, on kaikki normifarkut jääneet käytöstä pois viimeistään kuukausi sitten ja uutisia kertoessani osa on sanonut, että arvasi. Odotan siis todella isoa vatsaa loppua kohti, epäselväksi ei jää, että raskaana ollaan Liikkeitä en kyllä tunnista, toivottavasti viikolla 20 edes, tuntuu oudolta kun oireita ei juuri ole paitsi hengästyminen ja raskas olo. Nyt 16+3 ja rakenne vasta kuukauden päästä 4.2.. Ihmeissäni seuraan myös vaunukeskusteluja, ei ole mitään tietoa, mistä päästä tulisi aloittaa niiden pohtimisessa!

 

Täällä on oltu vähän joululomalla nettisivuilta mutta nyt taas kommentoimassa! Hauskaa, että kaikki menee niin samoissa vaiheissa. Vaikka odotan esikoista, on kaikki normifarkut jääneet käytöstä pois viimeistään kuukausi sitten ja uutisia kertoessani osa on sanonut, että arvasi. Odotan siis todella isoa vatsaa loppua kohti, epäselväksi ei jää, että raskaana ollaan Liikkeitä en kyllä tunnista, toivottavasti viikolla 20 edes, tuntuu oudolta kun oireita ei juuri ole paitsi hengästyminen ja raskas olo. Nyt 16+3 ja rakenne vasta kuukauden päästä 4.2.. Ihmeissäni seuraan myös vaunukeskusteluja, ei ole mitään tietoa, mistä päästä tulisi aloittaa niiden pohtimisessa!

Ah, niin tuttua tuo hengästyminen. Pistää aktiivisen ihmisen ihan hämilleen, kun kauppakassin kantaminenkin tuntuu maratonilta ja minä kun kehuin päässeeni täysin pahoinvoinnitta (parina päivänä taisi etoa, nyt kun muistelee, siis viikkoja ennen kuin raskaudesta tiesi). Mutta enköhän eilen oksentanut sitten oikein olan takaa. Taisi tosin liittyä turhan kovaksi äityneeseen nälkään...

 

@Wasi Se on kyllä hassua miten ihmisillä vatsat tulee niin eri aikaan näkyviin eikä yhtään voi ennalta tietää että minkä kokoinen se lopussa on. Muistan miten ärsyttävää oli kun monet tutut kauhisteli vatsan kokoa loppuraskaudessa, ja lopulta sieltä syntyi silti vain 3.2kg vauva rv41+0. Tällä kertaa aion kantaa vatsaani vaan ylpeänä, olipa se lopussa miten suuri tahansa.

Ah, vaunu ym mietinnät on parasta! Lähde liikkeelle siitä millainen on teidän tarve; millanen asuinympäristö, millasessa maastossa lenkkeilet, käytätkö paljon julkisia, haluatko että saa turvakaukalon vaunun runkoon kiinni jne. Ite tykkään myös lukea ihmisten kokemuksia netistä eri vaunuista.

 

Oon kans aatellu tuota maha juttua, jossain vauvaryhmässä jollakin oli rv 16 maha sen kokoinen, että synnyttää ihan just, ja toisilla ei ees vielä oo tullu juurikaan hentoista kumpua enempää.
Mulla tänään 16+6 ja mahaa ei oikeastaankaan juurikaan ole, hyvin pieni kumpu. Kyllä se maha kerkiää kasvaa raskauden edetessä. Ja aion kantaa mahaa ylpeydellä, ja toivon, ettei mahaa kommentoitaisi että voi kun se on pieni tai voi kuinka se on kasvanut valtavaksi. Vaikka maha on uloke vauvan siellä kasvaessa, on se silti odottavan äidin vartaloa ja sitä kohtaan toivoo keho rauhaa.

 

Mulla maha tuli aikaisessa vaiheessa esille ja tuntuu nyt jo melko suurelta. Äitiyshousut ollut jo monta viikkoa käytössä. Eilen iski pienoinen kriisi mahasta, kun tuntui, että sehän ehtii paisua ihan mahdottomaksi. Hassu kriisi, koska muulloin olen ollut ihan tyytyväinen, että se kasvaa. Mielialat meinaa vähän heitellä

Hiivasta kärsitään täälläkin. Tuntuu, ettei millään pääse siitä eroon, vaikka kuinka käyttää voidetta. Reilu kaks viikkoa jo vaivannut. Kai se joskus loppuu.

Mä pengoin esikoisen vauvavaatteita ja totesin, ettei mitään tarvitsisi/saisi ostaa. Miten sitä olikin kertynyt niin paljon. Voisi vaatettaa ainakin kaksoset silti ihana katsella kaupassa käydessä pieniä vaatteita.

 

Mulla oikeestaan nyt tällä viikolla pullahtanu ihan yhtäkkiä selkeä maha esiin. Nyt siis 18+2, eikä pysty peittelemään. Vatsaakaan ei saa sisään vedettyä mutta myös hyvin ylpeänä kannan kumpuni, tuli siitä sitten minkä kokoinen tahansa.

 

Sama juttu, iloisena ja ylpeänä kannan mahaani mutta tuo liikkuminen vain mietityttää, jos nyt jo kaipaan tuolia kenkien laittoa varten ja ylipäänsä kaikenlainen noukkiminen ei ole kiva juttu, niin mitenköhän pärjään toukokuussa? Mielenkiinnolla odotan mitä muutoksia vielä tulee. Ja oon siis yleensä aika liikunnallinen niin hämmentävä muutos, kun ei voi tehdä kaikkea mitä pää käskee.

 

Mulla taas on vähän erikoinen ongelma, kun tosiaan aina ollut tosi pieni maha niin nyt 17+2 ei sitä juurikaan edes huomaa. Tai ainakaan normi vaatteilla ei huomaa, toki jos laitan jonkun kireen paidan niin sitten näkyy pieni kumpu. Mut siis tosiaan tuntuu ettei edes olis raskaana kun maha on aina alussa niin pieni... Töihin otin nyt eilen äitiyshousut käyttöön kun noi normi työhousut painaa tosi ikävästi juuri mahan kohtaan.

 

Sama juttu, iloisena ja ylpeänä kannan mahaani mutta tuo liikkuminen vain mietityttää, jos nyt jo kaipaan tuolia kenkien laittoa varten ja ylipäänsä kaikenlainen noukkiminen ei ole kiva juttu, niin mitenköhän pärjään toukokuussa? Mielenkiinnolla odotan mitä muutoksia vielä tulee. Ja oon siis yleensä aika liikunnallinen niin hämmentävä muutos, kun ei voi tehdä kaikkea mitä pää käskee.

Mua kanssa hirvittää, että miten tulee selviämään mahan kanssa. Työkseni käyn tukea tarvitsevien nuorten kotona ja muutamassa paikassa todella ahtaat parkkipaikat ja en todella tuu pääsemään autosta ulos, kun vatsa vielä tästä kasvaa...

 

@KK86 Mulla hiiva vaatii usein sen emätinkapselin voiteen lisäksi että menee ohi. Se voide kyllä auttaa kutinaan ja kirvelyyn mut ei mulla riitä yksin häätämään tulehdusta.

Ihana lukea miten erilaisia vatsoja mahtuu jo tähänkin pieneen ryhmään. Kaikki vatsat on kauniita; koosta ja muodosta riippumatta. Toivon todella että jokainen säästyis typeriltä ulkonäköön liittyviltä kommenteilta. Raskaus on muutenkin niin iso mullistus sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja siinä on itellä käsiteltävää paljon näiden 9kk aikana. Yritän muistaa ite vaan nauttia tästä taas, kun tiedän et tämä on niin kamalan lyhyt aika elämästä. On vaan niin ihmeellistä kasvattaa sisällään uutta elämää.

Nyt oon tuntenu aina välillä yksittäisiä liikkeitä. Määrä ei vielä päätä huimaa päivätasolla mut olen silti niin onnellinen jokaisesta tuntemuksesta.

 

Hiivassa kannattaa hoitaa myös mies eli rasvat hänellekin. Näin loppunu iteltä joskus kierre.

 

Eihän niiden mahojen kanssa oikeen meinaa loppuvaiheessa pärjätäkään, mutta mahtavaa, että LA on kesällä: ei tartte solmia kengännauhoja tai kiskoa talvisaappaita jalkaa viimesillään Mulla on kaksi talvivauvaa, joten oon ihan fiiliksissä tästä

Kaikki mahat on ihania ja parasta on, kun se on ihan se oma Täällä on ollu vähän hiljasempi meno nyt mahassa, varmaan vaihtanu asentoa…

Rakenneultraan tuntuu olevan pieni ikuisuus, vaikka eiköhän kuukausi nopeesti mene! Täälläkin 4.2. Olin alkuun sitä mieltä, ettei oteta äitiyspakkausta, kun meillä on jo paljon kaikkea. Nyt kun kattelin tarkemmin sitä uutta niin sehän on tosi kiva Eli pojalle ehkä otetaan, tyttökamaa on vähän liikaa tallessa

 

Mä oon jotenkin ihan hirveen kärsimätön, niin senkin takia toi pieni maha ärsyttää... Nyt vaan haluisin jo ison mahan ja äitiysloman ja mielellään sen vauvankin jo äkkiä!

 

Mulla kasvava vatsa (stratosfäärinen turvotus) oli ensimmäinen oire mistä arvasin tehdä testin kp92, ei mennyt enää perus turvotuksen piikkiin (eli tuolloin olisi sitten ollut rv 12+4, kun uä:ssä hetkeä myöhemmin arvioitiin kestoa). Nyt rv 16+0 ja on muuten melkoinen vatsa jo, olo kuin rahtilaivalla. Jostain syystä olen kerännyt hurjasti painoakin, olisiko nyt ainakin 7kg tullut. Toki se sitten näkyy, kun lähtötilanne oli varsin rasvaton ja timmi.

 

Mulla kasvava vatsa (stratosfäärinen turvotus) oli ensimmäinen oire mistä arvasin tehdä testin kp92, ei mennyt enää perus turvotuksen piikkiin (eli tuolloin olisi sitten ollut rv 12+4, kun uä:ssä hetkeä myöhemmin arvioitiin kestoa). Nyt rv 16+0 ja on muuten melkoinen vatsa jo, olo kuin rahtilaivalla. Jostain syystä olen kerännyt hurjasti painoakin, olisiko nyt ainakin 7kg tullut. Toki se sitten näkyy, kun lähtötilanne oli varsin rasvaton ja timmi.

Mulla kans melkoinen pallo jo maha mutta kun monta raskautta jo takana niin ei kai se mikään ihme ole pieniä liikkeitäkin olen jo ollut tuntevinani

Onko täällä muita jotka on joutunut sairastaan koronan nyt raskausaikana? Meillä ennen joulua tuli tämä tauti kotiin koululaisten mukana ja on nyt käynyt läpi meidän suurperhettä että enää 1 on jäljellä ilman tartuntaa. Oireita ollut myös laidasta laitaan. Itsekin sairastin sen. Onneksi meni kaikilla kohtuudella ohi.

Vaunuja ja vaatteita en oo vielä pahemmin miettinyt. Kuopuksen jäljiltä vaunut on kyllä vielä tallessa mutta vaatteet oon hävittänyt lähes kaikki Toisaalta jo oikein odotan että pääsisin niitä hypistelemään. Tyttöä kertoili nipt että ois tulossa ja kaikki muutenkin kunnossa

"suurperheeläinen"

 

Mulla kans melkoinen pallo jo maha mutta kun monta raskautta jo takana niin ei kai se mikään ihme ole pieniä liikkeitäkin olen jo ollut tuntevinani

Onko täällä muita jotka on joutunut sairastaan koronan nyt raskausaikana? Meillä ennen joulua tuli tämä tauti kotiin koululaisten mukana ja on nyt käynyt läpi meidän suurperhettä että enää 1 on jäljellä ilman tartuntaa. Oireita ollut myös laidasta laitaan. Itsekin sairastin sen. Onneksi meni kaikilla kohtuudella ohi.

Vaunuja ja vaatteita en oo vielä pahemmin miettinyt. Kuopuksen jäljiltä vaunut on kyllä vielä tallessa mutta vaatteet oon hävittänyt lähes kaikki Toisaalta jo oikein odotan että pääsisin niitä hypistelemään. Tyttöä kertoili nipt että ois tulossa ja kaikki muutenkin kunnossa

"suurperheeläinen"

Sairastin Ite kk sitten. 37,3 korkein lämpö ja peruslenssu rokotetta en ole uskaltanut ottaa (rokotehaitat saaneet ensihoitajan peloteltua).

 

Mulla kans melkoinen pallo jo maha mutta kun monta raskautta jo takana niin ei kai se mikään ihme ole pieniä liikkeitäkin olen jo ollut tuntevinani

Onko täällä muita jotka on joutunut sairastaan koronan nyt raskausaikana? Meillä ennen joulua tuli tämä tauti kotiin koululaisten mukana ja on nyt käynyt läpi meidän suurperhettä että enää 1 on jäljellä ilman tartuntaa. Oireita ollut myös laidasta laitaan. Itsekin sairastin sen. Onneksi meni kaikilla kohtuudella ohi.

Vaunuja ja vaatteita en oo vielä pahemmin miettinyt. Kuopuksen jäljiltä vaunut on kyllä vielä tallessa mutta vaatteet oon hävittänyt lähes kaikki Toisaalta jo oikein odotan että pääsisin niitä hypistelemään. Tyttöä kertoili nipt että ois tulossa ja kaikki muutenkin kunnossa

"suurperheeläinen"

Ootte olleet @Nml1 kanssa onnekkaita, jos tauti oli lievä Mulla on tiedossa valitettavasti erilaisia tarinoita, mm. tämän taudin takia keskosena syntyneitä vauvoja

Kuulun itse valmiiksi riskiryhmään, joten oon aina raskaana ottanut kaikki suositellut rokotteet, nyt myös koronatehosteen. Hengityskone pelottaa itseä enemmän kuin mahd. rokotehaitat. Haluan myös suojella lähipiiriin kuuluvia muita riskiryhmäläisiä, vaikka heillä omat rokotteet onkin

Kahden lapsen äitinä joudun myös pitämään ensisijaisesti aina itseni ”hengissä” - mua pelottaa lapsieni takia myös synnytyksessä enemmän se, että mulle kävisi jotain kuin että vauvalle.

 

Ootte olleet @Nml1 kanssa onnekkaita, jos tauti oli lievä Mulla on tiedossa valitettavasti erilaisia tarinoita, mm. tämän taudin takia keskosena syntyneitä vauvoja

Kuulun itse valmiiksi riskiryhmään, joten oon aina raskaana ottanut kaikki suositellut rokotteet, nyt myös koronatehosteen. Hengityskone pelottaa itseä enemmän kuin mahd. rokotehaitat. Haluan myös suojella lähipiiriin kuuluvia muita riskiryhmäläisiä, vaikka heillä omat rokotteet onkin

Kahden lapsen äitinä joudun myös pitämään ensisijaisesti aina itseni ”hengissä” - mua pelottaa lapsieni takia myös synnytyksessä enemmän se, että mulle kävisi jotain kuin että vauvalle.

Mulla oli 1 rokote otettuna ennen kun raskauduin. Toisesta kysyin ensimmäisessä neuvolassa ja sain niin välttelevän vastauksen siellä hoitajalta että jäin vielä miettimään otanko toista ollenkaan tai vaikka vasta sitten kun pahimmat riskiviikot on ohi. Lopulta en sitten ehtinyt kun tosiaan korona meille eksyi.

Muulla perheellä oli 1-2 piikkiä otettuina niillä jotka oli jo iän puolesta sen ehtineet saada mutta just 12v täyttänyt ja alle sen ikäiset oli ilman rokotteita. Ja todellakin tiedän että onnekkaita on oltu. Oireitakin oli tosiaan laidasta laitaan. Lievimmät sairasti parin päivän pikku pääkivulla, pahimmat oli noin viikon huonommassa kunnossa. Mutta nyt on tosiaan jo lähes koko porukka sairastanut taudin.

Onni ja helpotus on ollut kotidoppler jolla olen voinut pienen sykkeitä välillä kuunnella kun neuvolaväli on nyt taudin vuoksi venynyt jo pariin kuukauteen. Ja nyt on jo liikkeitäkin alkanut tuntumaan

 

Itsekin kovasti täällä pohdin, ottaako kolmostehoste raskausaikana vai ei. Olen kyllä erittäin rokotemyönteinen, mutta aina se mietityttää kun on tällainen vasta vähän aikaa käytössä ollut rokote. Jos en olisi raskaana, ottaisin heti kun kolmospiikin aika on, mutta nyt tuntuu että repeän kahteen suuntaan, enkä osaa päättää. Ehkä vähän enemmän kallistun ottamisen kannalle, mutta vielä tässä on hetki ennen kuin päätöksen aika on.

 

Mä kävin ottamassa kakkosrokotteen rv16. Pyörittelin myös paljon vaihtoehtoja päässäni, mutta korona alkoi ahdistamaan niin paljon, että päädyin rokotteeseen. Asun varsinais-suomessa, jossa todella paljon tartuntoija ja olen sosiaalialalla, joten ihmisiäkin pitää kohdata päivittäin.. Doppleri oli kovassa käytössä rokotuksen jälkeen, mutta kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.

Joutuiko/joutuuko te koronan sairastaneet piikittämään veren ohennusta?

 

Mä kävin ottamassa kakkosrokotteen rv16. Pyörittelin myös paljon vaihtoehtoja päässäni, mutta korona alkoi ahdistamaan niin paljon, että päädyin rokotteeseen. Asun varsinais-suomessa, jossa todella paljon tartuntoija ja olen sosiaalialalla, joten ihmisiäkin pitää kohdata päivittäin.. Doppleri oli kovassa käytössä rokotuksen jälkeen, mutta kaikki ainakin toistaiseksi hyvin.

Joutuiko/joutuuko te koronan sairastaneet piikittämään veren ohennusta?

En joutunut.

 

Kuinka te muut odottajat olette sopeutuneet muuttuvaan kehoon? Onko vain jännittävää ja onnellista, vai onko jollakulla ahdistusta?

Itsellä nyt rv 16+2 kasassa ja vatsa kasvanut hurjasti ja painoa tullut nestepöhönä 7-8kg - ja itselle se tuntuu välillä todella ahdistavalta. Nuoruudessa kärsin joitakin vuosia anoreksiasta, aikuisiällä elämä mennyt pitkälti kehokeskeisesti kovasti treenaten ja kropan tikissä pitäen, siksi ehkä keskittyykin tällaiseen epäolennaiseen kai kaikki tunteet on toisaalta ymmärrettäviä, onhan tämä iso muutos.

 

Mulla on 2 rokotetta, ja kolmannen aion ottaa nyt raskaana ollessa. Minäkin sote-alalla töissä joten ei tarvi ihan kamalasti asiaa miettiä. Sen kyllä myönnän että alkuraskaudessa en olisi uskaltanu ehkä ottaa, mut nyt toisella kolmanneksella se ei pelota. Sitä kyllä pelkään et saisin koronan vakavan tautimuodon raskaana ollessa.

Kehonmuutoksista sen verran, että ekalla kierroksella se jännitti jonkun verran. Nyt kun oon nähny ja kokenu kerran jo sen miten käsittämättömällä tavalla keho pystyy muuntautumaan kasvattaakseen uuden ihmisen sisällään ja toisaalta myös palautumaan siitä kaikesta nii ei jännitä enää. Aattelen myös niin, että ei kehon kuulukaan olla samanlainen koko elämän ajan, vaan kyllä kaikki elämänkokemukset ja elämänvaiheet sitä saa muokata. Arvostus omaa kehoa kohtaan on myös kasvanu älyttömästi raskauden, synnytyksen ja yhä jatkuvan imetystaipaleen myötä. Ainoa mitä jännitän on vaan se, et kun fyysinen kunto on nyt heikompi mitä ennen ekaa lasta nii saa nähä tuleeko jotain isompia kolotuksia tässä matkalla vielä.

 

Mulla ei tässä vaiheessa mitenkään ahdista kehon muutokset, vaikka välillä käykin mielessä että kuinkahan isoksi tämä maha ehtii kasvaa, kun on jo nyt näin iso edelliseen raskauteen verrattuna.

Aina välillä pyörähtää synnytyksen jälkeinen palautuminen mielessä, mutta yritän olla ottamatta siitä stressiä vielä. Edellisen synnytyksen jälkeen raskauskilot ei oikein ottanut lähteäkseen, mikä vaivasi itseäni, vaikka normaalipainoinen olin sekä ennen ensimmäistä raskautta että sen tuomine kiloineen. Imetin 1,5 vuotta ja sinä aikana kiloja ei lähtenyt yhtään ensimmäisten päivien jälkeen, ei siinäkään vaiheessa kun oli aika palata liikkumaan ihan kunnolla täydellä teholla.

Imetyksen päättymisen jälkeen senttejä lähti, mutta kiloja ei, ja vatsan pömpötys ei lähtenyt. Epäilen että erkauma ei palautunut kunnolla.

Nyt olen pyrkinyt raskausaikana liikkumaan mahdollisimman paljon ja monipuolisesti, kroppaa tietty kuunnellen, ja tekemään kaikkea mikä voisi ennaltaehkäistä erkaumaa ja edesauttaa palautumista. Ihan jo sen vuoksi, että vaikka en tässä vaiheessa asiaa stressaa, niin tiedän että synnytyksen jälkeen tulee taas jossain vaiheessa se aika, kun kilot ja pömpöttävä vatsa alkavat häiritä minua, ja haluan päästä niistä eroon.

Mulla ei vielä ole kertynyt yhtään lisää painoa, mutta samalla kaavalla mentiin edellisessäkin raskaudessa, että puolivälissä vasta alkoi kilot kertyä ja 12 niitä kokonaisuudessaan tarttui mukaan.