@aniiloraK tuttua on. Mä oon muutaman seuraamisen lopettanut ja varmaan pitäisi enemmänkin, nyt kun tuntuu että omassa somekuplassa on tosi paljon raskautumista ollut. Pahiten kuitenkin iskee ne tuttujen raskautumiset. Olen kiitollinen jos niistä kuulen esim. somesta tai tekstarilla koska silloin saan käsitellä asian ensin itse, eikä tarvitse heti vetää tekohymyä ja onnitteluja vaikka sydämeen sattuu. Tämä on mennyt jopa niin pitkälle että kun on jotkut juhlat/ muu kokoontuminen tiedossa missä ihmisiä, jotka mun ns. "saattaa ilmoittaa raskaudesta" listalla, ahdistun etukäteen kun mietin joudunko siihen tilanteeseen että he kertovat iloiset uutiset ja siitä seuraa se onnittelurumba ja yleinen vauvakeskustelu pitkäksi aikaa ja itse joudut siinä pitämään itseäsi kasassa vaikka tekisi mieli paeta paikalta. Pahimmassa kauhuskenaariossa joku toope vielä kysyy multa tai mieheltä että "noh mites teillä, joko ois teidänkin aika tehdä vauva".
Eli kyllä tuttua on, ettei osaa iloita muiden uutisista. Naurettavinta/säälittävintä on että tunsin kateutta myös serkkuni tilanteesta kun kuulin, että he olivat aloittaneet yrityksen ja kahdesta ekasta kierrosta tärppi ja varhainen keskenmeno. Siis että toisen km olin kateellinen, koska meillä ei kertaakaan edes plussaa. Huoh.
Viikon päästä on tiedossa yhdet pikkujoulut joiden yhdeltä osallistujalla juuri tuli ilmoitus että on pitkällä raskaana. Niin tietää taas mihin keskustelu keskittyy siellä. Mutta olen kiitollinen ettei tullut yllätyksenä vaan kertoi etukäteen. Saan taas aikaa käsitellä tätä ennen tilaisuutta.
Mies ei meillä ymmärrä näitä tunteita, kun hänellä ei tää asia vielä ole mennyt niin tunteisiin. Tuntuu että näin se yleensä on että miehet on viilipyttyjä ja naiset katkeroituu nopeammin (lapsettomuusasioissa siis).