Laskettuaika 2022

Tervetuloa kaikki uudet ja toivotaan todella että kyytiläiset pysyy matkassa mukana

Vaikea samaistua mutta hurjasti voimia myös teille kovin pahoinvoiville / hyperemeesistä kärsiville. Odotus tuntuu välillä pitkälle muutenkin, ilman pahoinvointiakin.

Viikon takainen, huolensekainen päivystyskäynti poiki lähetteen lääkärikäynnille synnytyssairaalaan. Oli helpottava käynti: kohdunsuu napakasti kiinni, vauvalla ultrassa kaikki hienosti, vanha sektioarpikin tutkittiin ultralla tarkasti ja sekin on hyvässä kunnossa. Lääkäri oli tosi mukava ja ymmärtäväinen. Epäili kipujen tulevan kuitenkin sektioarvesta ja ehkä osin kohdun kasvusta, mutta totesi ettei mitään syytä ole huolestua. Eli nyt olen pystynyt sitten touhuamaan lähes normaalisti, kun en kokoajan mieti että vähän koskee ja onkohan kaikki hyvin. Synnytyspelkopolillekin kuulemma pääsen, jos vain haluan. Kiitos neuvoista kaikille, vertaistuki tulee välillä tarpeeseen.

Käärmeinen 18+1 nyt (pian jo puoliväli ja rakenneultra!)

 

Moikka, tulen varovaisin mielin kurkistamaan tänne ketjuun. Olen vasta rv 3+6 (menkat eivät alkaneet tänään, positiiviset testit tein to ja pe) ja tiedostan, että vielä voi käydä mitä vaan. Meillä tärppäsi viidennestä yrityskierrosta.

Olen 31v, puoliso 46v ja meillä on 1v5kk ikäinen lapsi. Keskeytyksen ja keskeytyneen keskenmenon olen kokenut ennen esikoista. Luultavasti tästäkin raskaudesta tulee pelkojentäyteinen.

Siirryn nyt lukemaan ketjun läpi, että pääsen paremmin kärryille, keitä täällä on ja minkälaisissa raskauden vaiheissa.

 

Laskettuaika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3 Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
6.5. Piipaa93
8.5. possu.
4.6 Coguine
5.6. Charrypie-86
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89

 

Heippa! Tervetuloa kaikille uusille.

@KÄÄRMEINEN hienoa kun sait mielenrauhaa ja vauvalla kaikki hyvin. Pelkopolikäynti on varmasti hyvä vaihtoehto, itsekkin käynyt joka raskaudessa.

Täällä on ollut tosi kovia supistuksia ja kipuja. Neuvola laittoi lääkärille joka on reilu viikon päästä. Polille pitää lähteä aikaisemmin jos olo pahenee. Olen nyt juonut ja koittanut levätä aina kun pystyn. Hieman hankalaa tälläisen 1 vuotiaan taaperon kanssa, mutta onneksi miehellä on viikonloput vapaata töistä. Kummallinen pahoinvointi on tullut takaisin ja olo on kyllä aika outo. Ensiviikolla vien virtsanäytteet labraan ja varaan sokerirasitukseen ajan. Olikin jo muutaman viikon oikein ihana ja seesteinen keskiraskaus ja nyt sit tapahtui täyskäännös.
Rv24+6

 

Tuollainen lista löytyy, jos uudet haluavat tietonsa listalle. Yritin katsoa uusimman listan ja vastata siihen. Toivottavasti oli oikea lista

 

Heippa! Tervetuloa kaikille uusille.

@KÄÄRMEINEN hienoa kun sait mielenrauhaa ja vauvalla kaikki hyvin. Pelkopolikäynti on varmasti hyvä vaihtoehto, itsekkin käynyt joka raskaudessa.

Täällä on ollut tosi kovia supistuksia ja kipuja. Neuvola laittoi lääkärille joka on reilu viikon päästä. Polille pitää lähteä aikaisemmin jos olo pahenee. Olen nyt juonut ja koittanut levätä aina kun pystyn. Hieman hankalaa tälläisen 1 vuotiaan taaperon kanssa, mutta onneksi miehellä on viikonloput vapaata töistä. Kummallinen pahoinvointi on tullut takaisin ja olo on kyllä aika outo. Ensiviikolla vien virtsanäytteet labraan ja varaan sokerirasitukseen ajan. Olikin jo muutaman viikon oikein ihana ja seesteinen keskiraskaus ja nyt sit tapahtui täyskäännös.
Rv24+6

Tsemppiä supistusten ja olojen kanssa löytyykö lähipiiristä jotain, joka voisi auttaa taaperon kanssa, jotta voisit levätä myös arkisin? Meneekö supistukset levossa ohi?

 

Laskettuaika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3 Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
6.5. Piipaa93
8.5. possu.
4.6 Coguine
5.6. Charrypie-86
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89
23.6 Pampula3

 

@Pampula3 muistan sinut aikaisemmista keskusteluista. Paljon onnea plussauksesta ja toivotaan kaikkea hyvää raskauteesi.
Kesäkuinen meille näillä näkymin tulossa.

 

Tsemppiä supistusten ja olojen kanssa löytyykö lähipiiristä jotain, joka voisi auttaa taaperon kanssa, jotta voisit levätä myös arkisin? Meneekö supistukset levossa ohi?

Läheiset ovat melkeimpä kaikki työelämässä, joten ei kauheasti apua ole. Mies kyllä pystyy joustaan töistä ja auttaa minkä pystyy. Ainakin toistaseksi pärjätään ihan hyvin. Levossa onneksi pahin kipu laantuu ja on vaan vatsankovettumisia.

 

Laskettuaika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3 Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
23.4. vaniljapulla
6.5. Piipaa93
8.5. possu.
4.6 Coguine
5.6. Charrypie-86
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89
23.6 Pampula3

 

Kiitos kaikille vanhoille tutuille viesteistä, ja tosiaan mukava tutustua myös kaikkiin muihin Monet ovatkin jo hyvillä viikoilla, onnea vielä kaikille!

Itsellä niin alussa että tänä aamuna iski kauheat pelot siitä jos tämä unelma viedäänkin pois kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ennen 2.5 vuoden yritystä haaveilin 2.5 vuotta että voitaisiin aloittaa yritys kunnes mieskin oli lopulta mukana ajatuksessa. Tuntuisi kohtuuttomalta jos 5 vuoden odottamisen jälkeen tämä unelma vietäisiin pois, en tiedä miten siitä selviäisi... Toista ihmettä tuskin enää tulisi. Mulla on aiemmat 2 lasta syntyneet hätäsektiolla joten mulla on tehty pystyviilto ja nyt alkoi pelottaa hirmuisesti tuon sektioarven vaikutukset raskauteen sekä se että kohdun on todettu olevan hyvin kiinnikkeinen. Googlettaminen pahensi asiaa. Onko muilla ollut alkuraskaudessa pelkotiloja? Miten ootte päässeet niistä yli? Aiemmista raskauksista on sen verran aikaa etten muista tällaisia pelkoja olleen, toki aiemmat kokemukset vaikuttuvat nyt myös.

Koska voisi aikaisintaan mennä varhaisultraan? Ehkä rauhoittaisi vähän kun tietäisi onko alkio kiinnittynyt oikeaan paikkaan ja näkisi sydämen sykkeen...

Sori kun viesti on hieman alakuloinen, olen melko positiivinen ihminen ja näen yleensä asiat valoisasti. Nyt on todella vaikea olla näiden pelkojen kanssa...

 

Laskettuaika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3 Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
23.4. vaniljapulla
6.5. Piipaa93
8.5. possu.
4.6 Coguine
5.6. Charrypie-86
10.6 Mimmimami
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89
23.6 Pampula3

 

Läheiset ovat melkeimpä kaikki työelämässä, joten ei kauheasti apua ole. Mies kyllä pystyy joustaan töistä ja auttaa minkä pystyy. Ainakin toistaseksi pärjätään ihan hyvin. Levossa onneksi pahin kipu laantuu ja on vaan vatsankovettumisia.

Ok, toivotaan että tilanne pysyisi vakaana, ei pahenisi supistukset. Tsemppiä

Minulla eka raskaus, niin kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä. Minulla myös harjoitussupistukset alkanut, mutta niihin ei ole vielä liittynyt mielestäni kipua. Mutta tulee vähän semmoinen outo olo ja tarve pysähtyä, mennä makaamaan. Ja vatsa tuntuu ihan kovalta.

 

Moi. Ikävä tuoda negatiivista kyselyä mutta tästä en pysty kenenkään kanssa oikeastaan puhua, joten ajattelin täällä kysyä.. Esikoinen, todella toivottu lapsi tulossa ensi keväänä. Pitkä parisuhde takana jonka aikana paljon ongelmia ollut, ja nyt raskauden aikana kaikki taas mennyt huonommaksi.. Mies on ottanut hälläväliä asenteen ja tuntuu että olen aivan yksin raskauden kanssa. Onkohan kukaan ollut tilanteessa, jossa odotus aikana asiat ovat menneet niin pahaksi että miettii eroa.. Tuntuu surulliselta itkeä viikosta toiseen, kun itse iloitsee tästä mahdollisuudesta ja samalla kaikki muu tuntuu murenevan lopullisesti

 

Laskettu aika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3. Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
23.4. vaniljapulla
6.5. Piipaa93
8.5. possu.
4.6. Coguine
5.6. Charrypie-86
10.6. Mimmimami
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89
23.6 Pampula3
3.7. Apustaja

 

Täällä alkoi eilen 12. viikko, oireet ovat myös vähentyneet, jonka takia olen tietysti pelännyt pahinta. Kunnes sitten tulee joku repäisykipu tai kuvotus, jonka jälkeen uskon taas että kaikki ok.

Nt-ultraan on vielä 2,5 viikkoa, jolloin 13+4. Onneksi käytiin varhaisultrassa silloin tsekkaamassa syke + koko, ainakin silloin vastasi viikkoja kun tuo ultra meni niin myöhäiseksi.

Viime päivinä iskenyt välillä sellanen pieni jännitys ja fiilis, että alun hitauden jälkeen tämä raskaus eteneekin itse asiassa aika vauhdilla. Tai villiä ajatella, että ei kovin montaa viikkoa kun ensimmäinen kolmannes on takana. Välillä tuntuu, että tekisi mieli laittaa raskaus "tauolle", että saisi sittenkin vähän enemmän aikaa vielä sulatella asiaa Mutta samalla toki onnellinen tästä kaikesta ja toiveikas että toukokuussa meillä on oma aarre

 

Moi. Ikävä tuoda negatiivista kyselyä mutta tästä en pysty kenenkään kanssa oikeastaan puhua, joten ajattelin täällä kysyä.. Esikoinen, todella toivottu lapsi tulossa ensi keväänä. Pitkä parisuhde takana jonka aikana paljon ongelmia ollut, ja nyt raskauden aikana kaikki taas mennyt huonommaksi.. Mies on ottanut hälläväliä asenteen ja tuntuu että olen aivan yksin raskauden kanssa. Onkohan kukaan ollut tilanteessa, jossa odotus aikana asiat ovat menneet niin pahaksi että miettii eroa.. Tuntuu surulliselta itkeä viikosta toiseen, kun itse iloitsee tästä mahdollisuudesta ja samalla kaikki muu tuntuu murenevan lopullisesti

Kovasti voimia sinulle!
Ainakin täällä kohtalotoveri.
Raskausaika ja lapsen odotus ovat valtava muutos sekä tulevalle äidille, isälle että koko parisuhteelle. Voi olla ihan kriisin paikka. Meillä ollut näin monesti, kun on kyse isosta muutoksesta. Raskaushormonit eivät myöskään ehkä monella auta asiaa.
Meillä myllertänyt kaikissa neljässä raskaudessa, joka kerta olen miettinyt eroa ja välillä ollaan nukuttu eri osoitteissakin. Keskustelemalla (välillä pystytty kahden kesken, välillä kumpikin tahoillaan, myös ammattiauttajien kanssa) on joka kerta saatu asiat siihen pisteeseen, että on ollut halua ja jaksamista vielä jatkaa liittoa.
Meillä ollut myös miehen masennusta sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ajoittain. Näihinkin olemme saaneet onneksi apua ajoissa. Aikaisemminkin olisi kyllä pitänyt pyytää.
Pyydä sinä apua esim. ensin neuvolasta, he varmasti ohjaavat oikealle taholle. Sekin jo auttaa että puhuu. Pyydä tukea ajoissa ennen kuin uuvut, ei tarvitse pärjätä yksin.
Toivon sinulle voimia ja onnea raskausaikaan, toivon, että kaikki muuttuu paremmaksi. Meillä kävi näin. Puhumalla yhdessä ja erikseen moni asia voi ratketa jos rakkautta vielä on. Jos ei, ylitsevuotava rakkautesi vauvaa kohtaan kannattelee sinua kyllä, jos päätät jatkaa matkaasi hänen kanssaan kaksin. Ja silloinkin, varmasti mahdollinen muu perheesi, ystävät ja ammattiauttajat tukevat, kun vain otat avun vastaan.

 

Kiitos paljon vastauksestasi! Olen miettinytkin tuota, että neuvolassa ottaisin puheeksi pienesti asian. Tietenkin jännittää siinä se, kuinka paljon sielä sitten udellaan tilanteista, kun todella vaikea monesti puhua asioista.. Se tässä tilanteessa myös harmittaa, että mies laittaa päihteiden käytön tällä hetkellä suureksi osaksi aikaansa.. Raskaus oli molemmille suuri yllätys, koska olimme siinä uskossa, ettemme lasta voi saada. Tietenkin siinä vaiheessa kun testit tein ja isoski 'järkytykseksi' positiiviset testit, molemmat suuresti innostuivat asiasta vaikka iso yllätys olikin.. Tätä innostusta ei vain miehellä kauaa kestänyt, ja nyt on muuttunut käytöks ja tekeminen suuresta päihteiden käytöstä aivan ääri päähän..

 

Moi. Ikävä tuoda negatiivista kyselyä mutta tästä en pysty kenenkään kanssa oikeastaan puhua, joten ajattelin täällä kysyä.. Esikoinen, todella toivottu lapsi tulossa ensi keväänä. Pitkä parisuhde takana jonka aikana paljon ongelmia ollut, ja nyt raskauden aikana kaikki taas mennyt huonommaksi.. Mies on ottanut hälläväliä asenteen ja tuntuu että olen aivan yksin raskauden kanssa. Onkohan kukaan ollut tilanteessa, jossa odotus aikana asiat ovat menneet niin pahaksi että miettii eroa.. Tuntuu surulliselta itkeä viikosta toiseen, kun itse iloitsee tästä mahdollisuudesta ja samalla kaikki muu tuntuu murenevan lopullisesti

Paljon voimia tilanteeseen Täällä on tilaa kaikenlaisille keskusteluille. Kannustaisin ottamaan asian puheeksi neuvolassa. Minulla taustalla haastava parisuhde, ja nykyisessäkään ei ole aina yhtä onnea ollut. Aiemmassa parisuhteessa mies ei halunnut hakea apua. Nykyisessä olemme samalla linjalla olleet avun hakemisen suhteen, ja saaneet apua haasteisiin jo siinä tilanteessa, kun ei ole vielä ihan loppu.

 

Kiitos paljon vastauksestasi! Olen miettinytkin tuota, että neuvolassa ottaisin puheeksi pienesti asian. Tietenkin jännittää siinä se, kuinka paljon sielä sitten udellaan tilanteista, kun todella vaikea monesti puhua asioista.. Se tässä tilanteessa myös harmittaa, että mies laittaa päihteiden käytön tällä hetkellä suureksi osaksi aikaansa.. Raskaus oli molemmille suuri yllätys, koska olimme siinä uskossa, ettemme lasta voi saada. Tietenkin siinä vaiheessa kun testit tein ja isoski 'järkytykseksi' positiiviset testit, molemmat suuresti innostuivat asiasta vaikka iso yllätys olikin.. Tätä innostusta ei vain miehellä kauaa kestänyt, ja nyt on muuttunut käytöks ja tekeminen suuresta päihteiden käytöstä aivan ääri päähän..

Ehkä miehesi läpikäy nyt suurta kriisiä. Tai sitten on jotain ihan muuta.
Joka tapauksessa, nyt on tärkeää, että sinä otat vastuun itsestäsi, ja olet myös vastuussa lapsesi turvallisesta alusta elämään.
Päihteet ja vauvaelämä eivät sovi yhteen, voivat olla jopa vaarallinen yhdistelmä. Puhuminen neuvolassa ja miehen kanssa (en tiedä, onnistuuko tämä teillä) on varmasti vaikeaa, pelottavaa, häpeäkin monelle.
Mutta nyt vauva ja sinä, hänen kotinsa, kaiken edelle!
Muistan jostain lukeneeni: "Vauva, sinä olet hänen kotinsa. Parisuhteesi, oma arkesi, se on hänen lapsuutensa."

 

Hei, täällä toinen samanmoinen taustalla, mukavaa saada vertaistukea ja lueskella sekä välillä kommentoida, kun lähipiirissä ei ole ketään odottavaa eikä muutenkaan enää ihan pieniä lapsia kellään.

Meillä myös viides yhteinen tulossa, miehellä lisäksi yksi aikuinen lapsi ja toinen teini-ikäinen. Meillä yhteiset lapset -12, -14, -16 ja -18 syntyneitä, vuoden -20 lapsi meni kesken kolmannella kuulla. Nyt LA 25.4. ja kovasti odottelen liikkeitä tuntuvaksi, koska kaipaan elonmerkkejä, on jäänyt tuo km pelottamaan. No, ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta sekä yrittää olla onnellinen jokaisesta hetkestä, kun vielä saa olla raskaana!

Tsemppiä meininkiin ja jaksamista oloihin, ihanaa hulinaa riittää teillä ja meillä!

Kiva kuulla et muitaki suurperheisiä täällä!! Ja aika samoille vuosille sattunu lapset meillä

Meillä kans oli km ekan jälkeen ja kyllä sitä muistaa kuinka pelotti seuraava raskaus. Pyyskn silloin tiheämmin neuvola käyntejä ja sydänääniä kävin kuunteluttaan usein. Voimia sulle pelkojen kans

Kyllä sitä on välillä helisemässä tään katraan kans mut onneks mies on paljon kotona ja läheisiä on auttamassa.

 

Paljon voimia tilanteeseen Täällä on tilaa kaikenlaisille keskusteluille. Kannustaisin ottamaan asian puheeksi neuvolassa. Minulla taustalla haastava parisuhde, ja nykyisessäkään ei ole aina yhtä onnea ollut. Aiemmassa parisuhteessa mies ei halunnut hakea apua. Nykyisessä olemme samalla linjalla olleet avun hakemisen suhteen, ja saaneet apua haasteisiin jo siinä tilanteessa, kun ei ole vielä ihan loppu.

Komppaan, täällä on tilaa kaikenlaisille keskusteluille. Kannustan myös ottamaan asian puheeksi neuvolassa; olin esikoisen loppuraskaudessa ja syntyessä samassa tilanteessa, pyrin jotenkin "suojelemaan" silloista miestäni ja parisuhdettani ja olin vaiti asioista. Lopulta oltiin siinä pisteessä, kun avasin suuni ja aloin vihdoin olemaan rehellinen, ensin itselleni ja sitten muille, ettei paluuta siihen parisuhteeseen ollut enää. Se ei vaan omalla tunnetasolla ollut enää mahdollista rakastaa toista kaiken sen jälkeen mitä lopulta olin kokenut. Miehen päihteidenkäytön "laajuus" ja muut hänen elämänsä ongelmat kokonaisuudessaan selvisivät vasta lapsen synnyttyä.

Alkuun tuntui yksinäiseltä arki vauvan kanssa, mutta ihana perhe ja ystävät ottivat minusta koppia. Kaupungin tarjoama avoin äiti-lapsikerho antoi uusia ystäviä ja vertaistukea. Sitten eräänä päivänä reilu vuosi eron jälkeen, kävi kummallinen sattumusten sarja mikä käänsi senhetkisen elämän suunnan: muuan mies yläkerran naapurista laittoi viestiä. Sitten siinä oli fyysistä vetovoimaa ja kissa-hiiri-leikkiä vuoronperään kun kumpikaan ei uskaltanut ottaa askeleita eteenpäin samaan aikaan. Noh, nyt me olemme kuudetta vuotta yhdessä ja tämä mies on ottanut myös poikani omakseen. Siitäkin huolimatta että ex-mies käytti ensimmäiset vuoden-pari runsaasti aikaa meidän häiriköimiseemme ja joku muu mies olisi saattanut jo lähteä karkuun.

Kannustan kertomaan neuvolassa, läheisille, kenelle vaan, siinä kohtaa kun sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä. Ole armollinen itsellesi äläkä syyllistä ainakaan itseäsi tilanteesta. Parisuhteessa voi olla vielä toivoa, ja jos ei ole, niin pärjäät kyllä itsekin. Vauvan olisi tietysti idyllistä elää alusta alkaen onnellisessa ydinperheessä, mutta lapset sopeutuvat kyllä moneen, eroperheisiinkin eivätkä välttämättä näe sitä mitenkään outona. Päihteidenkäyttö ei kuitenkaan sovi etenkään pienestä vauvasta huolehtivalle tai hänen perheeseensä..

 

Laskettu aika 2022

4.1. Skyela
29.1. Töppönen_
1.2. Minttuni
9.2. Puhalluskukka
12.3. Jonna83
25.3. Käärmeinen
3.4. Aneliina
19.4. Alinna86
23.4. vaniljapulla
5.5. possu.
6.5. Piipaa93
4.6. Coguine
5.6. Charrypie-86
10.6. Mimmimami
14.6. Bluebelle
15.6. Kirjoh89
23.6 Pampula3
3.7. Apustaja

 

Päivitin LAn tuohon listaan, kun se meillä tosiaan vaihtui nt-ultrassa.

Tervetuloa uusille ja voimia vaikeiden asioiden ja olojen kanssa painiville <3

Tämä viikonloppu menikin sitten uutisia levitellessä ja nyt on käyty läpi lähes koko lähipiiri. Tällä viikolla pitäisi tulla seulat ja niiden mukana sukupuoli. Ajateltiin että tehdään kakunleikkausvideo ja lähetetään se lähipiirille sukupuolen paljastamiseksi. Mietittiin live streamiakin, mutta se oli häiden aikana niin hankala, että skipataan suosiolla ja nauhoitetaan jotain kivaa sen sijaan Suuremmin kuulutetaan vauvasta sitten vasta rakenneultraan jälkeen.

 

Päivitin LAn tuohon listaan, kun se meillä tosiaan vaihtui nt-ultrassa.

Tervetuloa uusille ja voimia vaikeiden asioiden ja olojen kanssa painiville <3

Tämä viikonloppu menikin sitten uutisia levitellessä ja nyt on käyty läpi lähes koko lähipiiri. Tällä viikolla pitäisi tulla seulat ja niiden mukana sukupuoli. Ajateltiin että tehdään kakunleikkausvideo ja lähetetään se lähipiirille sukupuolen paljastamiseksi. Mietittiin live streamiakin, mutta se oli häiden aikana niin hankala, että skipataan suosiolla ja nauhoitetaan jotain kivaa sen sijaan Suuremmin kuulutetaan vauvasta sitten vasta rakenneultraan jälkeen.

Onko teillä myös nipt? Tavallisessa seulassa ei sukupuolta selviä?