Laskettuaika 2022

Mulla oli eilen eka neuvola ja siellä tosiaan totesin, että aamuvaaka näytti jo tässä vaiheessa sen 4 kiloa enemmän kuin normaalipaino. Terkkari sitten totesi, että tässä alussa jo verimäärä kasvaa ja toki rintojenkin kasvu vaikuttaa. Yleisesti yritän olla murehtimatta liikaa painon nousua saati kehon muutoksia. Koitan vain ajaa jo etukäteen sisään sitä ajatusta, että todennäköisesti se kroppa raskauden jälkeen ei tule enää koskaan näyttämään samalta kuin ennen, eikä toisaalta tarvitsekaan. Aika näyttää kuinka helppoa niihin muutoksiin on suhtautua, mutta ajan kanssa varmaan sekin onnistuu

5+6 oli eka neuvola ja painoa n. 3kg enemmän, kuin viimeksi kotona.. On kyllä mahakin niin turvoksissa, että housut kiristää.

 

Saako kysyä sellaista että kuinka usein teilläpäin on neuvolat / muut raskauden seurantakäynnit? Ja onko riittävän usein, liian harvoin vai turhan usein omasta mielestänne?

Omalla kohdalla huoli nousee jotenkin herkemmin pintaan, jos neuvoloiden välit ovat pitkät. Pitäisi neuvolassa yrittää puhua enemmän omista ajatuksistakin, tavallaan se keskenmenon pelko on edelleen vähän pinnassa ja toisaalta sitten taas jännittää hirveästi että jaksanko kohtuullisesti nämä tulevat viikot.

Uutta viikkoa pukkaa ja rv 17+3. Töissä jaksaminen vähän alkoi jännittää kun viime viikko oli ihan tuskallinen. Onneksi enää tämä viikko ja sitten on ensi viikolla vähän minilomaa ja pääsee huilaamaan pikkuisen. Hirveästi odotan rakenneultraa jo, vielä kolme ja puoli viikkoa..

 

Saako kysyä sellaista että kuinka usein teilläpäin on neuvolat / muut raskauden seurantakäynnit? Ja onko riittävän usein, liian harvoin vai turhan usein omasta mielestänne?

Omalla kohdalla huoli nousee jotenkin herkemmin pintaan, jos neuvoloiden välit ovat pitkät. Pitäisi neuvolassa yrittää puhua enemmän omista ajatuksistakin, tavallaan se keskenmenon pelko on edelleen vähän pinnassa ja toisaalta sitten taas jännittää hirveästi että jaksanko kohtuullisesti nämä tulevat viikot.

Uutta viikkoa pukkaa ja rv 17+3. Töissä jaksaminen vähän alkoi jännittää kun viime viikko oli ihan tuskallinen. Onneksi enää tämä viikko ja sitten on ensi viikolla vähän minilomaa ja pääsee huilaamaan pikkuisen. Hirveästi odotan rakenneultraa jo, vielä kolme ja puoli viikkoa..

Alkuraskaudessa on n. 4 vko välein . Ja sitten kun on RV yli 30 niin 1-2 vko välein. Jos raskaus etenee normaalisti niin ei syytä tiheämpään seurantaa.

 

Meillä hoitaja kävi tuon aikataulun läpi ja totesi, että tosiaan tässä alussa on harvemmin eikä lääkärintarkastustakaan tehdä, jos kaikki etenee normaalisti. Siinä mielessä ei varsinaisesti häiritse, koska ajattelen, että sinne kuitenkin saa soittaa jos on jotain huolia tai alkaakin outoja oireita tms.

 

Vierailija, tiedän kyllä ettei välttämättä syytä tiheämpään seurantaan ole, ainakaan fyysistä syytä. Mä olen kuitenkin omalla kohdallani pohtinut, että aion kysyä, voisiko seurantaväliä vähän lyhentää. Aiempi raskaus oli henkisesti todella vaikea oman elämäntilanteen vuoksi, ei niinkään fyysisesti, ja silloin kävin "autopilotilla" neuvolassa. Eli menin just niin kuin neuvola sanoi. Nyt koen että itselle on tärkeää tietää että kaikki on hyvin, kaikki sujuu ja että pystyn puhumaan niistä ajatuksista myös neuvolassa mitä raskaus herättää. Vauva on erittäin toivottu ja kahden keskenmenon jälkeen entistä vahvemmin haluaisin just tämän raskauden päättyvän onnelliseen ja sujuvaan synnytykseen. Etenkin kun esikoisen synnytyksessä kaikki mahdollinen meni pieleen, jouduin synnyttämään käytännössä yksin ja lopulta jouduin hätäsektioon ja vietin muutaman päivän pyörätuolissa sairaalassa. (Vaikka lopulta sitten nopeasti kuntouduinkin.)

Kukaan ystävä ei juuri nyt ole raskaana, vaikka isolla osalla pieniä lapsia onkin ja vertaistukea ei välttämättä "omien" piiristä löydy. Olen yrittänyt uskaltaa ajatella, että neuvola on just minua, tätä raskautta ja meidän perhettä varten, eikä toisinpäin. Täytyy kysyä ensi viikolla mitä terveydenhoitaja sanoo jos jatkossa haluaisin käydä esimerkiksi 3 viikon välein.

 

Vierailija, tiedän kyllä ettei välttämättä syytä tiheämpään seurantaan ole, ainakaan fyysistä syytä. Mä olen kuitenkin omalla kohdallani pohtinut, että aion kysyä, voisiko seurantaväliä vähän lyhentää. Aiempi raskaus oli henkisesti todella vaikea oman elämäntilanteen vuoksi, ei niinkään fyysisesti, ja silloin kävin "autopilotilla" neuvolassa. Eli menin just niin kuin neuvola sanoi. Nyt koen että itselle on tärkeää tietää että kaikki on hyvin, kaikki sujuu ja että pystyn puhumaan niistä ajatuksista myös neuvolassa mitä raskaus herättää. Vauva on erittäin toivottu ja kahden keskenmenon jälkeen entistä vahvemmin haluaisin just tämän raskauden päättyvän onnelliseen ja sujuvaan synnytykseen. Etenkin kun esikoisen synnytyksessä kaikki mahdollinen meni pieleen, jouduin synnyttämään käytännössä yksin ja lopulta jouduin hätäsektioon ja vietin muutaman päivän pyörätuolissa sairaalassa. (Vaikka lopulta sitten nopeasti kuntouduinkin.)

Kukaan ystävä ei juuri nyt ole raskaana, vaikka isolla osalla pieniä lapsia onkin ja vertaistukea ei välttämättä "omien" piiristä löydy. Olen yrittänyt uskaltaa ajatella, että neuvola on just minua, tätä raskautta ja meidän perhettä varten, eikä toisinpäin. Täytyy kysyä ensi viikolla mitä terveydenhoitaja sanoo jos jatkossa haluaisin käydä esimerkiksi 3 viikon välein.

Kannattaa kysyä jos pääsisi neuvola psykologile juttelemaan noista sun ajatuksista. Se voisi olla parempi kuin tiheät neuvola käynnit. Mua ainakin on auttanut se että päässyt puhumaan raskauden tuomista huolista. Jos ei neuvolassa ole psykologia niin ainakin psykiatriselle sairaanhoitajalle pitäisi päästä. Pyydä myös päästä (synnytys) pelkopolille. Vaikka sinne ei ainakaan meillä pääse helposti. Itselläni oli esikoisen raskaus stressin täyteinen. Erosin lapsen isästä ja sitten vielä lapsi on ns erityislapsi. Nyt ei ole ollut raskauden aikana stressiä mutta masennus iski. Psykologi sanoi että ekan raskauden tuomat huolet ym voi heijastua vasta nyt. Kun on kaikki hyvin niin alitajunnasta tulee pelot. Pelkää että mitä jos lapsen isä jättää yms.

 

Neuvolakäyntejä on ekassa raskaudessa paljon enemmän kuin muissa - ite en muista käyneeni montaakaan kertaa neuvolassa kakkosen kanssa

Käärmeinen, suosittelen myös keskusteluapua, mm. psykiatrinen sairaanhoitaja voi olla tosi suuri apu! Ja pyydä pelkopolille pääsyä, itsellä oli esikoisen kanssa traumaattinen synnytys ja pääsin tokassa raskaudessa sinne! Se helpotti vähön tokaa synnytystä. Muista, että olennaista on SUN kokemus! Mun eka synnytys oli paperilla kuulemma ”täysin normaali”, mutta kokemuksena niin vaikea, etten olis pystyny synnyttää (millään tavalla, koska pelkäsin myös leikkausta) kakkosta läpikäymättä ekaa. Pysy siis tiukkana, vaikka sun kokemuksia ja tunteita joku yrittäskin vähätellä

 

Hei vaan tosiaan kaikille, plussattu reilu viikko sitten ja kesäkuista odotellaan! Meidän kolmas yhteinen lapsi

 

Meillä ylihuomenna neuvola, minust näit sais olla vähemmänkin, ihan turhaa löpinää ja en ehkä koe omaa terkkaa ihan samalle aaltopituudelle vaikka ihan mukava onkin.
Sen sijaan ultria saisi olla mun puolesta vaikka joka viikko! Ei haittais yhtään

Miten ihmeessä sinne rakenteeseen jaksaa vielä odottaa monta viikkoa???

 

Nt-kuulumisia! Vauvalla näyttäisi olevan kaikki hyvin ja häntä kovasti tanssitti, joten ei saatu mukaan oikeastaan yhtään tarkkaa kuvaa. Mittaukset saatiin kuitenkin tehtyä ja niskaturvotus on normaali. Seulat tulee vielä ensiviikolla ja sitten tiedetään myös, onko mini tyttö vai poika

Niin ja aamulla kävin sokerirasituksessa, joka oli puhdas kuten ajattelinkin. Tuntui turhalta istua kaksi tuntia tyhjänpanttina vaikka toki tiedän että vauvan parasta tässä ajatellaan...

 

Heissan täältäki. Meille tosiaan tulossa viides yhteinen lapsi, plus perheeseen kuuluu miehen teini-ikäinen tyttö. Muut lapset vuosimallia - 14, - 16, - 18, ja - 20. Ja tulevan LA on 15.2.2022. Joten täälä menoa ja meininkiä riittää.

Lähipiirissä ei nyt ole muita raskautuneita niin ollu mukava lueskella teän juttuja ja aattelin uskaltautua mukaan.

Tämä raskaus menny oikeastaan aika samaa kaavaa kuin muutkin. Alussa pahoinvointia mut onneks ei oksentelua (tsemppiä hirveesti teille joilla sitä on). Nyt menossa rv 23 ja alkaa muistuttelemaan issias... Muissakin raskauksissa ollut vaivaa, mut ei näon aikaisilla viikoilla... Toivon et pystyn liikkuun eikä mene jalka alta.

Painoa mulla kertyny n.20-30kg raskausissa ja normaalipainosta oon lähteny aina liikenteeseen. Olen sisänsä onnekas et imetys on aina vieny kaikki kilot n.puolessa vuodessa pois. Tsemppiä teille joita kilot ahdistaa, samaa vähän sanon niinkö muutki et yrittäkää olla ressaamatta, se paino nousee kaikilla ja kyllä sitä sit synnytyksen jälkeen ehtii laihdutella. Ja tosiaan siitä voi sanoa terkkarille ettei halua tietää painosta mitään. Käydä puntarilla selin ja sanoa ettei merkkaa korttiin painoa, pelkästään koneelle.

Mut jaksamista kaikille, mie jatkat täälä hulabaloon pyöritystä ja yritän pärjätä issiaksen kanssa. Liikkeitä tuntuu jo tosi selvästi koska istukka takaseinässä. Kiva ko lapsetkin jo ihan innoissaan tulokkaasta

 

Heissan täältäki. Meille tosiaan tulossa viides yhteinen lapsi, plus perheeseen kuuluu miehen teini-ikäinen tyttö. Muut lapset vuosimallia - 14, - 16, - 18, ja - 20. Ja tulevan LA on 15.2.2022. Joten täälä menoa ja meininkiä riittää.

Lähipiirissä ei nyt ole muita raskautuneita niin ollu mukava lueskella teän juttuja ja aattelin uskaltautua mukaan.

Tämä raskaus menny oikeastaan aika samaa kaavaa kuin muutkin. Alussa pahoinvointia mut onneks ei oksentelua (tsemppiä hirveesti teille joilla sitä on). Nyt menossa rv 23 ja alkaa muistuttelemaan issias... Muissakin raskauksissa ollut vaivaa, mut ei näon aikaisilla viikoilla... Toivon et pystyn liikkuun eikä mene jalka alta.

Painoa mulla kertyny n.20-30kg raskausissa ja normaalipainosta oon lähteny aina liikenteeseen. Olen sisänsä onnekas et imetys on aina vieny kaikki kilot n.puolessa vuodessa pois. Tsemppiä teille joita kilot ahdistaa, samaa vähän sanon niinkö muutki et yrittäkää olla ressaamatta, se paino nousee kaikilla ja kyllä sitä sit synnytyksen jälkeen ehtii laihdutella. Ja tosiaan siitä voi sanoa terkkarille ettei halua tietää painosta mitään. Käydä puntarilla selin ja sanoa ettei merkkaa korttiin painoa, pelkästään koneelle.

Mut jaksamista kaikille, mie jatkat täälä hulabaloon pyöritystä ja yritän pärjätä issiaksen kanssa. Liikkeitä tuntuu jo tosi selvästi koska istukka takaseinässä. Kiva ko lapsetkin jo ihan innoissaan tulokkaasta

Hei, täällä toinen samanmoinen taustalla, mukavaa saada vertaistukea ja lueskella sekä välillä kommentoida, kun lähipiirissä ei ole ketään odottavaa eikä muutenkaan enää ihan pieniä lapsia kellään.

Meillä myös viides yhteinen tulossa, miehellä lisäksi yksi aikuinen lapsi ja toinen teini-ikäinen. Meillä yhteiset lapset -12, -14, -16 ja -18 syntyneitä, vuoden -20 lapsi meni kesken kolmannella kuulla. Nyt LA 25.4. ja kovasti odottelen liikkeitä tuntuvaksi, koska kaipaan elonmerkkejä, on jäänyt tuo km pelottamaan. No, ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta sekä yrittää olla onnellinen jokaisesta hetkestä, kun vielä saa olla raskaana!

Tsemppiä meininkiin ja jaksamista oloihin, ihanaa hulinaa riittää teillä ja meillä!

 

Oon tässä muutaman päivän pohdiskellut. Rinta-arkuus ei enää vaivaa, lievää satunnaista. Ja kohtutuntemuksiakaan ei juurikaan. Olo melkeinkin kuin normaali tila ennen raskautta. Tietysti hengästymistä ja nenän tukkoisuutta hieman. Mutta ne vähäisetkin oireet vielä lieventyny, nii jännäillään, että onko kuitenkin menossa kesken. Nyt 6+3 ja ultra 7+1 lisääntymislääketieteen yksikössä. Oireet tosin voi hyvinkin aaltoilla ja osalla voi olla hyvinkin oireeton raskaus, silti se pohdituttaa. Ei mitään kipuja tai vuotoja ole ollut

 

Oon tässä muutaman päivän pohdiskellut. Rinta-arkuus ei enää vaivaa, lievää satunnaista. Ja kohtutuntemuksiakaan ei juurikaan. Olo melkeinkin kuin normaali tila ennen raskautta. Tietysti hengästymistä ja nenän tukkoisuutta hieman. Mutta ne vähäisetkin oireet vielä lieventyny, nii jännäillään, että onko kuitenkin menossa kesken. Nyt 6+3 ja ultra 7+1 lisääntymislääketieteen yksikössä. Oireet tosin voi hyvinkin aaltoilla ja osalla voi olla hyvinkin oireeton raskaus, silti se pohdituttaa. Ei mitään kipuja tai vuotoja ole ollut

Minulla oli noilla viikoilla useinkin niin, että välissä oli päiviä, jolloin ei ollut mitään raskausoireita ja muutaman päivän päästä alkoi taas alavatsa nippailut tai jokin muu. Miulla tosin on ollut yleisesti todella vähän oireita koko alkuraskauden - lähinnä hyvin harvat ruuat maistuneet ja tuota nipistelyä alavatsalla. Ei kannata ainakaan vielä huolestua

 

Tuosta oireettomuudesta - minulla hävisi oireet kokonaan alkuraskaudessa ja olin täysin varma keskenmenosta. Lääkärillekin sanoin ennen ultraa, että kesken on mennyt mutta sieltä löytyi kuitenkin sykkeellinen alkio. Tästä muutama päivä eteenpäin, niin oireet palasivat kahta kauheammin.

 

Oon tässä muutaman päivän pohdiskellut. Rinta-arkuus ei enää vaivaa, lievää satunnaista. Ja kohtutuntemuksiakaan ei juurikaan. Olo melkeinkin kuin normaali tila ennen raskautta. Tietysti hengästymistä ja nenän tukkoisuutta hieman. Mutta ne vähäisetkin oireet vielä lieventyny, nii jännäillään, että onko kuitenkin menossa kesken. Nyt 6+3 ja ultra 7+1 lisääntymislääketieteen yksikössä. Oireet tosin voi hyvinkin aaltoilla ja osalla voi olla hyvinkin oireeton raskaus, silti se pohdituttaa. Ei mitään kipuja tai vuotoja ole ollut

Toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin! Mun tuttavapiiristä oon kuullut näitä oireettomia raskauksia ja kuitenkin kaikki mennyt hyvin. Onneksi sulla on kohta ultra, epätietoisuus on pahinta, tsemppiä odotteluun!

Omaa napaa.
Täällä oli toka neuvola, sykkeet kuulu ja löivät tasaisesti siinä reilu 150 tuntumassa, kyllä oli niin kiitollinen olo
Onneks terkka sano et saan mennä milloin vain kuuntelee sykkeitä jos siltä tuntuu kun vähän panikoin tota pitkää väliä seuraavaan aikaan että saa tietää taas kaiken olevan hyvin.
Pieniä liikkeitä tunnen kyllä välillä mut koska ne ei oo selkeitä vielä ja kun päivät pitkät oksentaa ja makaa ehtii ajatella sitä sun tätä. Eilenkin oksensin 5kertaa eli periaatteessa kaikki mitä söin tuli ylös
Todella toivoisin tän huonon olon jo väistyvän koska huomaan sen vaikuttavan kyllä negatiivisesti kaikkeen

Täällä menossa rv 16

Tervetuloa mukaan uudet!

 

Hei, uskaltaudun mukaan porukkaan. Täällä on paljon tuttuja nimiä, @minttuni @Alinna86 @KirJoh89 @Piipaa93. Ihanaa kun olette täällä. En tiedä muistaako kukaan enää minua. Mukava tutustua myös kaikkiin muihin. Kirjoittelin 2020 haaveilijoiden ryhmässä aktiivisesti, ja hetken myös 2021 ryhmässä. Mutta pitkä yrittäminen ja ainaiset pettymykset alkoivat käydä raskaaksi, lopetin kirjoittamisen ja pikkuhiljaa lopetimme "yrittämisen", ehkäisyä ei kuitenkaan aloitettu. Olen tehnyt paljon surutyötä siitä ettei meille tule enempää lapsia (-10 ja -13 syntyneet lapset meillä on) ja hyväksynyt hiljalleen asian, ja paljon muuta hyvääkin on tullut elämään kuten unelmien työ ja koiranpentu.

Nyt 2, 5 vuoden jälkeen yrityksen aloittamisesta sain kuitenkin ihan muutamassa sekunnissa kaksi yhtä vahvaa viivaa raskaustestiin. Tein testin tosin vasta varmaan jotain dpo 22. Nyt menossa ilmeisesti rv 5+2. Olo on älyttömän onnellinen, toisaalta pelokas ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ihan alussahan tässä ollaan vasta, kumpa kaikki menisi hyvin. Ikää minulla 36-vuotta ja mm. se pelottaa. Suurin murhe on kuitenkin oma rakas mieheni, jolle uutinen oli aika shokki koska emme uskoneet enää tämän olevan mahdollista. Muutenkin toive kolmannesta lapsesta on ollut lähinnä minulla mutta suostui kuitenkin mm. tutkimuksiinkin 1,5 v sitten joten on hän ollut tässä pitkässä matkassa myös mukana yrittämisessä. Toivottavasti hän tuosta tokenee, uskon että tarvitsee nyt aikaa sulatella asiaa ja jos kaikki menee hyvin loppuun asti, tulee hän varmasti olemaan yhtä upea isä myös tälle uudelle pienelle kuin kahdelle vanhemmalle lapselle.

Sori pitkä viesti. Enpä uskonut että saisin vielä kirjoitella odottavien ryhmässä. Täytyy varmasti liittyä myös kesäkuisiin. Oliko täällä muita kesäkuisia?

 

Täällä kans pari päivää ollut ilman selvää huonovointisuutta, rinnatkaan ei niin täytelöisiltä tunnu, kipeiltä kuitenkin edelleen. Lisäksi vielä aika ikävät alaselkä/lantiokivut ja satunnaisesti vaaleanpunaista pyyhkiessä rv 7+1
Onko jollain tiedossa Varsinais-Suomessa suht edullista paikkaa, missä pääsis tässä kohdin ultraan? Noiden isojen paikkojen hinnoittelut on vähintäänkin epämääräisiä

 

Hei, uskaltaudun mukaan porukkaan. Täällä on paljon tuttuja nimiä, @minttuni @Alinna86 @KirJoh89 @Piipaa93. Ihanaa kun olette täällä. En tiedä muistaako kukaan enää minua. Mukava tutustua myös kaikkiin muihin. Kirjoittelin 2020 haaveilijoiden ryhmässä aktiivisesti, ja hetken myös 2021 ryhmässä. Mutta pitkä yrittäminen ja ainaiset pettymykset alkoivat käydä raskaaksi, lopetin kirjoittamisen ja pikkuhiljaa lopetimme "yrittämisen", ehkäisyä ei kuitenkaan aloitettu. Olen tehnyt paljon surutyötä siitä ettei meille tule enempää lapsia (-10 ja -13 syntyneet lapset meillä on) ja hyväksynyt hiljalleen asian, ja paljon muuta hyvääkin on tullut elämään kuten unelmien työ ja koiranpentu.

Nyt 2, 5 vuoden jälkeen yrityksen aloittamisesta sain kuitenkin ihan muutamassa sekunnissa kaksi yhtä vahvaa viivaa raskaustestiin. Tein testin tosin vasta varmaan jotain dpo 22. Nyt menossa ilmeisesti rv 5+2. Olo on älyttömän onnellinen, toisaalta pelokas ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ihan alussahan tässä ollaan vasta, kumpa kaikki menisi hyvin. Ikää minulla 36-vuotta ja mm. se pelottaa. Suurin murhe on kuitenkin oma rakas mieheni, jolle uutinen oli aika shokki koska emme uskoneet enää tämän olevan mahdollista. Muutenkin toive kolmannesta lapsesta on ollut lähinnä minulla mutta suostui kuitenkin mm. tutkimuksiinkin 1,5 v sitten joten on hän ollut tässä pitkässä matkassa myös mukana yrittämisessä. Toivottavasti hän tuosta tokenee, uskon että tarvitsee nyt aikaa sulatella asiaa ja jos kaikki menee hyvin loppuun asti, tulee hän varmasti olemaan yhtä upea isä myös tälle uudelle pienelle kuin kahdelle vanhemmalle lapselle.

Sori pitkä viesti. Enpä uskonut että saisin vielä kirjoitella odottavien ryhmässä. Täytyy varmasti liittyä myös kesäkuisiin. Oliko täällä muita kesäkuisia?

Muistan sinut
Onnea plussasta ja tervetuloa ryhmään

 

Hei, uskaltaudun mukaan porukkaan. Täällä on paljon tuttuja nimiä, @minttuni @Alinna86 @KirJoh89 @Piipaa93. Ihanaa kun olette täällä. En tiedä muistaako kukaan enää minua. Mukava tutustua myös kaikkiin muihin. Kirjoittelin 2020 haaveilijoiden ryhmässä aktiivisesti, ja hetken myös 2021 ryhmässä. Mutta pitkä yrittäminen ja ainaiset pettymykset alkoivat käydä raskaaksi, lopetin kirjoittamisen ja pikkuhiljaa lopetimme "yrittämisen", ehkäisyä ei kuitenkaan aloitettu. Olen tehnyt paljon surutyötä siitä ettei meille tule enempää lapsia (-10 ja -13 syntyneet lapset meillä on) ja hyväksynyt hiljalleen asian, ja paljon muuta hyvääkin on tullut elämään kuten unelmien työ ja koiranpentu.

Nyt 2, 5 vuoden jälkeen yrityksen aloittamisesta sain kuitenkin ihan muutamassa sekunnissa kaksi yhtä vahvaa viivaa raskaustestiin. Tein testin tosin vasta varmaan jotain dpo 22. Nyt menossa ilmeisesti rv 5+2. Olo on älyttömän onnellinen, toisaalta pelokas ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ihan alussahan tässä ollaan vasta, kumpa kaikki menisi hyvin. Ikää minulla 36-vuotta ja mm. se pelottaa. Suurin murhe on kuitenkin oma rakas mieheni, jolle uutinen oli aika shokki koska emme uskoneet enää tämän olevan mahdollista. Muutenkin toive kolmannesta lapsesta on ollut lähinnä minulla mutta suostui kuitenkin mm. tutkimuksiinkin 1,5 v sitten joten on hän ollut tässä pitkässä matkassa myös mukana yrittämisessä. Toivottavasti hän tuosta tokenee, uskon että tarvitsee nyt aikaa sulatella asiaa ja jos kaikki menee hyvin loppuun asti, tulee hän varmasti olemaan yhtä upea isä myös tälle uudelle pienelle kuin kahdelle vanhemmalle lapselle.

Sori pitkä viesti. Enpä uskonut että saisin vielä kirjoitella odottavien ryhmässä. Täytyy varmasti liittyä myös kesäkuisiin. Oliko täällä muita kesäkuisia?

Tervetuloa ja onnea plussasta! Meillä odotetaan myös kolmatta (ennestään -14 ja -16 lapset) ja olen 36v. Tää raskaus alkoi reilut 2,5 vuotta yrityksen aloituksesta. Kaksi keskeytynyttä keskenmenoa mahtuu tähän aikaa ennen tätä raskautta. Yritettiin ovulaation induktiolla, mutta yritykset käytettiin, joten lopetettiin yritys. Ei tosin otettu mitään ehkäisyä käyttöön, mutta ei enää uskottu että meidän olisi mahdollista saada kolmatta lasta. Mutta sitten tulikin plussa testiin elokuussa ja nyt eletään viikoilla 16+6.

Täällä pahoinvointi vaivaa edelleen sitkeästi, on se tosin hiukan helpottanut. Päivät aloitan edelleen oksentamalla 2-5 kertaa ja ennen puolta päivää en voi syödä tai juoda mitään kun kaikki tulee ylös. Mutta loppu päivänä olo on jo parempi ja olen pystynyt jopa syömään pieniä määriä lämmintä ruokaa. Vähän alkaa olla myös selkävaiva, varmaan SI-nivel. Välillä vihlaisee niin, että tuntuu siltä että jalka lähtee alta. Teen istuma työtä ja pitkään istuminen selvästi vaikuttaa. Eikä yhtään helpota se, että pahoinvoinnin takia yleiskunto on suorastaan romahtanut enkä jaksa liikkua yhtään.

Meinasi iskeä pientä paniikkia kun pariin päivään ei tuntunut oikein mitään liikkeitä. Kaivoin eilen dopplerin esiin ja heti löytyi vauvan syke. Onneksi tuli hommattua tuo doppler olisin muuten vielä pahemmin hermoraunio kuin nyt.

 

Oon tässä muutaman päivän pohdiskellut. Rinta-arkuus ei enää vaivaa, lievää satunnaista. Ja kohtutuntemuksiakaan ei juurikaan. Olo melkeinkin kuin normaali tila ennen raskautta. Tietysti hengästymistä ja nenän tukkoisuutta hieman. Mutta ne vähäisetkin oireet vielä lieventyny, nii jännäillään, että onko kuitenkin menossa kesken. Nyt 6+3 ja ultra 7+1 lisääntymislääketieteen yksikössä. Oireet tosin voi hyvinkin aaltoilla ja osalla voi olla hyvinkin oireeton raskaus, silti se pohdituttaa. Ei mitään kipuja tai vuotoja ole ollut

On täysin normaalia, että oireet vaihtelee Onneksi ultra on pian niin pääsette tsekkaa tilanteen! Täälläkin oireet vähentyneet viikolla 6+0 eteenpäin, enää ei ole pahaa oloa oikeestaan ollenkaan ja välillä melkeen energisempi olo kuin väsynyt! Himotuksetkin on muuttuneet

 

Hei, uskaltaudun mukaan porukkaan. Täällä on paljon tuttuja nimiä, @minttuni @Alinna86 @KirJoh89 @Piipaa93. Ihanaa kun olette täällä. En tiedä muistaako kukaan enää minua. Mukava tutustua myös kaikkiin muihin. Kirjoittelin 2020 haaveilijoiden ryhmässä aktiivisesti, ja hetken myös 2021 ryhmässä. Mutta pitkä yrittäminen ja ainaiset pettymykset alkoivat käydä raskaaksi, lopetin kirjoittamisen ja pikkuhiljaa lopetimme "yrittämisen", ehkäisyä ei kuitenkaan aloitettu. Olen tehnyt paljon surutyötä siitä ettei meille tule enempää lapsia (-10 ja -13 syntyneet lapset meillä on) ja hyväksynyt hiljalleen asian, ja paljon muuta hyvääkin on tullut elämään kuten unelmien työ ja koiranpentu.

Nyt 2, 5 vuoden jälkeen yrityksen aloittamisesta sain kuitenkin ihan muutamassa sekunnissa kaksi yhtä vahvaa viivaa raskaustestiin. Tein testin tosin vasta varmaan jotain dpo 22. Nyt menossa ilmeisesti rv 5+2. Olo on älyttömän onnellinen, toisaalta pelokas ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ihan alussahan tässä ollaan vasta, kumpa kaikki menisi hyvin. Ikää minulla 36-vuotta ja mm. se pelottaa. Suurin murhe on kuitenkin oma rakas mieheni, jolle uutinen oli aika shokki koska emme uskoneet enää tämän olevan mahdollista. Muutenkin toive kolmannesta lapsesta on ollut lähinnä minulla mutta suostui kuitenkin mm. tutkimuksiinkin 1,5 v sitten joten on hän ollut tässä pitkässä matkassa myös mukana yrittämisessä. Toivottavasti hän tuosta tokenee, uskon että tarvitsee nyt aikaa sulatella asiaa ja jos kaikki menee hyvin loppuun asti, tulee hän varmasti olemaan yhtä upea isä myös tälle uudelle pienelle kuin kahdelle vanhemmalle lapselle.

Sori pitkä viesti. Enpä uskonut että saisin vielä kirjoitella odottavien ryhmässä. Täytyy varmasti liittyä myös kesäkuisiin. Oliko täällä muita kesäkuisia?

Onnea ja tsemppiä - tavallaan ymmärrettävää, että mies on yllättynyt, jos on asennoitunut niin, ettei tule enää lapsia. Joskus suojellaan myös itseämme niin Ja onkin vaikea muuttaa ajattelua, mutta ajan kanssa varmasti miehesikin on mukana onnessa täysillä

 

@Pampula3 muistan sinut, onnea tuhannesti oli meilläkin miehellä ensimmäinen reaktio lähes järkytys, vaikka siis ivf raskaus, eli todellakin yritetty ja toivottu raskaus. Toki meillä ensimmäinen, iso elämänmuutos. Ja koko ajan tulee konkreettisemmaksi.

Oireista. Minulla myös jossain kohtaa katosi oireet alkuraskaudessa. Ajattelin, onko huono merkki. Olikohan ennen varhaisultraa, kun ensimmäistä kertaa oireet katosi. Rintojen arkuus meni jossain kohtaa kokonaan ohi, ja nyt kuukausiin en ole tuntenut rintojen arkuutta. Tai sitten olen tottunut. Oireet mm. pahoinvointi ja väsymys loppuivat kuin seinään eka kolmanneksen lopulla, ajattelin sitäkin huonoksi asiaksi. Vaikka olinkin lukenut, että eka kolmannes tavallisesti paha, sitten voi helpottaa, kunnes taas oireita tulee.

Toisella kolmanneksella on kyllä ollut väsymystä, huonoa oloa, selkä vaivoja yms. Mutta näihin on ehtinyt jo ehkä tottua. Vauvan liikkeet tuntuu päivittäin. Ihan vasta oli muutama päivä, että en huomannut liikkeitä, ehdin jo hieman huolestua. Olin vapailla, kun oli tätä "hiljaisuutta", ja töihin palatessa tuntui taas selkeästi pitkin päivää. Ehkä lomalla en vain ehtinyt huomata. 26. viikko nyt menossa jo

 

Hei, uskaltaudun mukaan porukkaan. Täällä on paljon tuttuja nimiä, @minttuni @Alinna86 @KirJoh89 @Piipaa93. Ihanaa kun olette täällä. En tiedä muistaako kukaan enää minua. Mukava tutustua myös kaikkiin muihin. Kirjoittelin 2020 haaveilijoiden ryhmässä aktiivisesti, ja hetken myös 2021 ryhmässä. Mutta pitkä yrittäminen ja ainaiset pettymykset alkoivat käydä raskaaksi, lopetin kirjoittamisen ja pikkuhiljaa lopetimme "yrittämisen", ehkäisyä ei kuitenkaan aloitettu. Olen tehnyt paljon surutyötä siitä ettei meille tule enempää lapsia (-10 ja -13 syntyneet lapset meillä on) ja hyväksynyt hiljalleen asian, ja paljon muuta hyvääkin on tullut elämään kuten unelmien työ ja koiranpentu.

Nyt 2, 5 vuoden jälkeen yrityksen aloittamisesta sain kuitenkin ihan muutamassa sekunnissa kaksi yhtä vahvaa viivaa raskaustestiin. Tein testin tosin vasta varmaan jotain dpo 22. Nyt menossa ilmeisesti rv 5+2. Olo on älyttömän onnellinen, toisaalta pelokas ja tunteet vaihtelee laidasta laitaan. Ihan alussahan tässä ollaan vasta, kumpa kaikki menisi hyvin. Ikää minulla 36-vuotta ja mm. se pelottaa. Suurin murhe on kuitenkin oma rakas mieheni, jolle uutinen oli aika shokki koska emme uskoneet enää tämän olevan mahdollista. Muutenkin toive kolmannesta lapsesta on ollut lähinnä minulla mutta suostui kuitenkin mm. tutkimuksiinkin 1,5 v sitten joten on hän ollut tässä pitkässä matkassa myös mukana yrittämisessä. Toivottavasti hän tuosta tokenee, uskon että tarvitsee nyt aikaa sulatella asiaa ja jos kaikki menee hyvin loppuun asti, tulee hän varmasti olemaan yhtä upea isä myös tälle uudelle pienelle kuin kahdelle vanhemmalle lapselle.

Sori pitkä viesti. Enpä uskonut että saisin vielä kirjoitella odottavien ryhmässä. Täytyy varmasti liittyä myös kesäkuisiin. Oliko täällä muita kesäkuisia?

Muistan sinut Meillä oli yritystä takana 1v 8kk. Olimme jo hakeutuneet tutkimuksiin, mutta onneksi emme koskaan kerenneet aloittaa niitä. Menimme elokuussa naimisiin ja se ilmeisesti auttoin yritys stressiin. häitä seuraavana päivänä nimittäin sain elämäni ensimmäisen haamun. Nyt rv 12+1 ♡

 

Tervetuloa uudet!

Mulla on ollut kolme tosi oireista alkuraskautta ja sitten yhtä äkkiä tämä neljäs oli tosi oireeton! Kyllä huoletti hirveesti koko ajan ja meni ihan hukkaan se hyvä vointi murehtiessa. Nyt menossa rv27 ja kyllä on vaivoja vaikka muille jakaa