Tuleva eläkeläinenkö?
Ikää on 26 vuotta ja on vielä aikaa keksiä edes jokin ammatti, vaikka koen tilanteeni toivottomaksi mahdollisuuteni ollessani rajatut. Siihen on syynsäkin: laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka ovat suomeksi sanottuna heikkolahjaisuutta. Se on sama asia kuin 70-85 älykkyysosamäärä, joka ei mene vielä kehitysvammaisuuden puolelle. En ole mutuillut tällaisella asialla, vaan siitä on ihan psykologin lausunto olemassa ja ihan tuorekin.
Minulla on myös fyysisiä vaivoja johtuen Sjögrenin oireyhtymästä, joka vaikuttaa eniten silmiin, mutta mahdollisesti myös lihaksistoonkin. Välinehuoltajan ammattiinkin perehdyin viime vuonna kiinnostuessani ko. alasta kunnes todellisuus tuli esiin ja oli ajateltava fyysistä terveyttäni. Alassa kiinnosti pikkutarkkuus ja introvertin luonnolle sopiva työ, mutta kuten totesin, kyseinen ammatti ei tule kuuloonkaan.
Minulla on ennestään takana ammattikoulutus tavallisesta ammattikoulusta. Opiskelin ravintola-alaa. Olin alussa heittämässä hanskoja tiskiin, kun en osannut hahmottaa, että milloin vaa'an näyttö näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa. Tiedän kilogramman olevan suurempi kuin gramma, mutta se hahmottaminen vaa'an näytöltä oli vaikeaa. Aloin kuitenkin kuvamuistin kautta oppia tämän. Minullehan ehdotettiin jopa yksilöllistettyjä arviointikriteerejä, mutten suostunut niihin pelätessäni, että miten ne vaikuttaa työllistymiseen.
Oli minulla ongelmani myös omantoiminnan ohjauksessa, mutta pidin syyn pääni sisällä salaisuutena. Syynä oli se, että hiljaa ajattelin, että uskallanko tehdä tuota tai mitä jos mokaan ja minulle nauretaan. Ehkä diagnosoimaton masennus, jota epäilin koulukiusaamisen takia peruskoulussa, teki minusta passiivisen. Kuitenkin sain ensimmäisenä vuotena otettua itseäni niskasta kiinni ja arvosanat nousi H2:en ja K3:en työssäoppimisjaksoilla. Ensimmäinen työssäoppimisjaksohan meni päin p*rsettä johtuen noista omantoiminnan ohjauksen ongelmista yhdistettynä epävarmaan luonteeseen. On myönnettävä pelkurimainen luonteeni nuoruusajoiltani, minkä takia en ollut suosiossa.
Vaikka minulla on vaikeaakin ollut, niin pääsin kuitenkin heti valmistumisen jälkeen tarvittaessa kutsuttavaksi työntekijäksi samaan henkilöstöravintolaan, jossa suoritin viimeisen työssäoppimisen hyvillä arvosanoilla. En ole ollut kädestä pitäen opetettava joka hetki, vaan sain arviossa palautetta, että sisäisin heti alkuviikosta työtehtävät. Tuntipalkka on ollut sama kuin muillakin ja onneksi työmuodosta huolimatta töitä oli ennen koronan alkuun arkisin paljonkin. Nyt tosin koronan takia työt ovat jäähyllä, ja minulla on pitkään käynyt mielessä toinen ammatti, mutten keksi mikä. Olen aivan tyhmä lukioon ja korkeakouluun, muttei ammattikoulustakaan löydy tällaiselle fyysisesti heikolle ja sosiaalisesti kömpelölle (olen Asperger-piirteinen).
Minulla on myös fyysisiä vaivoja johtuen Sjögrenin oireyhtymästä, joka vaikuttaa eniten silmiin, mutta mahdollisesti myös lihaksistoonkin. Välinehuoltajan ammattiinkin perehdyin viime vuonna kiinnostuessani ko. alasta kunnes todellisuus tuli esiin ja oli ajateltava fyysistä terveyttäni. Alassa kiinnosti pikkutarkkuus ja introvertin luonnolle sopiva työ, mutta kuten totesin, kyseinen ammatti ei tule kuuloonkaan.
Minulla on ennestään takana ammattikoulutus tavallisesta ammattikoulusta. Opiskelin ravintola-alaa. Olin alussa heittämässä hanskoja tiskiin, kun en osannut hahmottaa, että milloin vaa'an näyttö näyttää 2 kiloa tai 2 grammaa. Tiedän kilogramman olevan suurempi kuin gramma, mutta se hahmottaminen vaa'an näytöltä oli vaikeaa. Aloin kuitenkin kuvamuistin kautta oppia tämän. Minullehan ehdotettiin jopa yksilöllistettyjä arviointikriteerejä, mutten suostunut niihin pelätessäni, että miten ne vaikuttaa työllistymiseen.
Oli minulla ongelmani myös omantoiminnan ohjauksessa, mutta pidin syyn pääni sisällä salaisuutena. Syynä oli se, että hiljaa ajattelin, että uskallanko tehdä tuota tai mitä jos mokaan ja minulle nauretaan. Ehkä diagnosoimaton masennus, jota epäilin koulukiusaamisen takia peruskoulussa, teki minusta passiivisen. Kuitenkin sain ensimmäisenä vuotena otettua itseäni niskasta kiinni ja arvosanat nousi H2:en ja K3:en työssäoppimisjaksoilla. Ensimmäinen työssäoppimisjaksohan meni päin p*rsettä johtuen noista omantoiminnan ohjauksen ongelmista yhdistettynä epävarmaan luonteeseen. On myönnettävä pelkurimainen luonteeni nuoruusajoiltani, minkä takia en ollut suosiossa.
Vaikka minulla on vaikeaakin ollut, niin pääsin kuitenkin heti valmistumisen jälkeen tarvittaessa kutsuttavaksi työntekijäksi samaan henkilöstöravintolaan, jossa suoritin viimeisen työssäoppimisen hyvillä arvosanoilla. En ole ollut kädestä pitäen opetettava joka hetki, vaan sain arviossa palautetta, että sisäisin heti alkuviikosta työtehtävät. Tuntipalkka on ollut sama kuin muillakin ja onneksi työmuodosta huolimatta töitä oli ennen koronan alkuun arkisin paljonkin. Nyt tosin koronan takia työt ovat jäähyllä, ja minulla on pitkään käynyt mielessä toinen ammatti, mutten keksi mikä. Olen aivan tyhmä lukioon ja korkeakouluun, muttei ammattikoulustakaan löydy tällaiselle fyysisesti heikolle ja sosiaalisesti kömpelölle (olen Asperger-piirteinen).