Vanhempi, joka ”opettaa”, ettei kenenkään mieltä saa pahoittaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
...
mutta pahoittaa itse lapsensa mielen. Eikä suostu pahoittelemaan, eikä pyytämään anteeksi, eikä edes myönnä, että itse tekee tekopyhänä juuri sitä, mistä lastaan arvostelee.
Luin Hesarista sen liian kitit -jutun ja soitin äidilleni. Siinä jutussa sanottiin, kuinka vanhemmat ovat saattaneet opettaa lapsilleen, että ”kenenkään mieltä ei saa pahoittaa”. Ja siis samalla vanhempi pahoittaa lapsensa mielen syyllistämällä tätä omien oikeuksien ja etujen kiinni pitämisestä, mutta sekö sitten muka ei ole rikos ja väärin?
Minusta KAIKKI toisten mielen pahoittaminen on AINA väärin, jos syy ei täysin ilmeisesti ole siinä toisessa, eli hän on toiminut väRin, eikä suostu oikaisemaan asiaa ja aiheuttaisi vääryyttä muille, jos nämä eivät saa ajaa etukaan ja oikeuksiaan, VAIKKA se pahoittaisi väärintekijän mielen.
Ja siis vielä niin, että jos väärintekijä on lapsi, hänelle tulee sallia enemmän virheiden tekoa ilman, että hänelle on oikeus aiheuttaa pahaa mieltä niiden korjailusta.
Niin soitin äidilleni ja syytin häntä siitä, että hän on pahoittanut minun mieleni kun on ”opettanut”, ettei toisten mieliä saa pahoittaa ja että se on johtanut kohdallani liialliseen kiltteyteen ja puolieni pitämisen tai ainakin omien etujeni ajamisen vaikeuksiin, eli en ole pystynyt niin tekemään.
Äitini ei suostu ottamaan mitään kritiikkiä vastaan vioistaan vanhempana, vaan alkaa kiukutella ja syytellä minua uudelleen. Sanoin, että sinä oletihminen, joka pahoitat toisten mieliä, et ihminen, jonka mielestä niin ei saa tehdä.
Äitini lopetti puhelun, raukkis kun on.
Mutta hetken päästä hän soitti uudestaan, tällä kertaa aiheenaan se, onko Suomessa vain Astra Zenecan rokotetta?
Teki mieleni sanoa, että jos joku ois just syyttänyt minua oman mielensä pahoittamisesta, niin enpä olisi niin röyhkeä, että soitan hänelle, anteeksi pyytämättä, tuollaisesta asiasta. Mutta en hoksannut puhelun aikana.
Sen sijaan huusin hänelle taas, koska hän valehteli, että mukamas minua piti lapsena ojentaa. Ei pitänyt, niin, että mulle tuli paha mieli, varsinkin, kun syynä ojentamiseen oli se, että en saa aiheuttaa kellekään pahaa mieltä.
Äitini on täysin harhoissa siinä, että olisin koskaan aiheuttanut kellekään pahaa mieltä, tai ainakaan kenellekään sellaiselle, jonka ystävä minua siinä tapauksessa kiinnosti olla.
 
Jos vanhempi ei HUOMAA itsessään vikaa, niin lapsen siitä sanoessa olisi syytä pyytää anteeksi ja myöntää olevansa vahingollinen kasvattaja ja väärässä.
Ap
 
Onko äitiäsi tutkittu? Syy hänen käyttäytymiseensä voi löytyä esim Aspergerin syndroomasta. Ihminen ei itse huomaa omia virheitään vaan ainoastaan muiden ja käyttäytyy sen mukaisesti.
Ei ole. Mutta kaikki tuntemani aspergerit ahdistuvat, jos heille kertoo heidän loukanneen tai satuttaneen, ja jos heille on ystävällinen ja rakastava, he pyytävät anteeksi tai ovat hyvin pahoillaan tapahtuneesta.
äitini on pikemminkin psykopaattinen, koska ei välitä yhtään käytöksestään, vaan jatkaa vain satutetun syyttelyä.
Ja siis hän nimenomaan huusi ja raivosi minulle siitä, että olisin muka pahoittanut jonkun mielen. Mutta sillä, että hän itse pahoitti minun mieleni käytöksellään, ei ollut mitään merkitystä.
edelleen kuvittelee rakastavansa minua, mua ällöttää ajatuskin, että hän ei tajua vihanneensa minua.
 
Olisikohan aika pikku hiljaa vaihtaa rooleja? Lopeta olemasta se kiltti pikkutyttö/poika ja ota aikuinen ote höperöityvään äitisi. Jos koet että hän toimii väärin niin laita hänet korjaamaan asia. Avaa suusi ja sano mitä hänen puheensa aiheuttaa muille. Äitisi käyttäytymismalli ei muutu mutta sinä voit muuttaa omaasi ja siten vaikuttaa ongelmaan.
 
...
mutta pahoittaa itse lapsensa mielen. Eikä suostu pahoittelemaan, eikä pyytämään anteeksi, eikä edes myönnä, että itse tekee tekopyhänä juuri sitä, mistä lastaan arvostelee.
Luin Hesarista sen liian kitit -jutun ja soitin äidilleni. Siinä jutussa sanottiin, kuinka vanhemmat ovat saattaneet opettaa lapsilleen, että ”kenenkään mieltä ei saa pahoittaa”. Ja siis samalla vanhempi pahoittaa lapsensa mielen syyllistämällä tätä omien oikeuksien ja etujen kiinni pitämisestä, mutta sekö sitten muka ei ole rikos ja väärin?
Minusta KAIKKI toisten mielen pahoittaminen on AINA väärin, jos syy ei täysin ilmeisesti ole siinä toisessa, eli hän on toiminut väRin, eikä suostu oikaisemaan asiaa ja aiheuttaisi vääryyttä muille, jos nämä eivät saa ajaa etukaan ja oikeuksiaan, VAIKKA se pahoittaisi väärintekijän mielen.
Ja siis vielä niin, että jos väärintekijä on lapsi, hänelle tulee sallia enemmän virheiden tekoa ilman, että hänelle on oikeus aiheuttaa pahaa mieltä niiden korjailusta.
Niin soitin äidilleni ja syytin häntä siitä, että hän on pahoittanut minun mieleni kun on ”opettanut”, ettei toisten mieliä saa pahoittaa ja että se on johtanut kohdallani liialliseen kiltteyteen ja puolieni pitämisen tai ainakin omien etujeni ajamisen vaikeuksiin, eli en ole pystynyt niin tekemään.
Äitini ei suostu ottamaan mitään kritiikkiä vastaan vioistaan vanhempana, vaan alkaa kiukutella ja syytellä minua uudelleen. Sanoin, että sinä oletihminen, joka pahoitat toisten mieliä, et ihminen, jonka mielestä niin ei saa tehdä.
Äitini lopetti puhelun, raukkis kun on.
Mutta hetken päästä hän soitti uudestaan, tällä kertaa aiheenaan se, onko Suomessa vain Astra Zenecan rokotetta?
Teki mieleni sanoa, että jos joku ois just syyttänyt minua oman mielensä pahoittamisesta, niin enpä olisi niin röyhkeä, että soitan hänelle, anteeksi pyytämättä, tuollaisesta asiasta. Mutta en hoksannut puhelun aikana.
Sen sijaan huusin hänelle taas, koska hän valehteli, että mukamas minua piti lapsena ojentaa. Ei pitänyt, niin, että mulle tuli paha mieli, varsinkin, kun syynä ojentamiseen oli se, että en saa aiheuttaa kellekään pahaa mieltä.
Äitini on täysin harhoissa siinä, että olisin koskaan aiheuttanut kellekään pahaa mieltä, tai ainakaan kenellekään sellaiselle, jonka ystävä minua siinä tapauksessa kiinnosti olla.
Paljon näetvaivaa keksiäksesi näitä provojuttuja.
 
Valkovuokot alkavat taas kukkia...
 
Olisikohan aika pikku hiljaa vaihtaa rooleja? Lopeta olemasta se kiltti pikkutyttö/poika ja ota aikuinen ote höperöityvään äitisi. Jos koet että hän toimii väärin niin laita hänet korjaamaan asia. Avaa suusi ja sano mitä hänen puheensa aiheuttaa muille. Äitisi käyttäytymismalli ei muutu mutta sinä voit muuttaa omaasi ja siten vaikuttaa ongelmaan.
Ei ole kyse siitä, olenko ”kiltti”, vaan syyllisyydestä, jota oman edun valvonta aiheuttaa. Ja oman elämän hyvyyden ajaminen. Se, että se voi olla jonkun korvapuusti tulisi olla HÄNEN ongelmansa, ei minun. Jos ihan laillisesti ja asiallisesti ja toisen ahdingon huomioin. Mutta loputtomiin ei voi muiden mieltä olla pahoittamatta. Johan jonkun mieli pahoittuu (=ärsyyntyy) mun olemuksestanikin. Äitini mielestä vika oli silloinkin minussa.
Ap
 
on oikein opettaa, että toisia kunnioitetaan ja käyttäydytään hyvi. mutta kasvattaminen ei onnistu ilman, etteikö niitä pettymyksiä väkisin tule tuottaneeksi. mutta asiat pitää käsitellä ja selvittää miksi asia on niin.
Se on täysin eri asia, kuin se, ettei kenenkään mieli saa koskaan pahoittua, tai että jos ärsytän joitain, minun on pakko muuttua. Mua ei haittaa, jos joku köyhä idari ärsyyntyy minusta.
ap
 
Se on täysin eri asia, kuin se, ettei kenenkään mieli saa koskaan pahoittua, tai että jos ärsytän joitain, minun on pakko muuttua. Mua ei haittaa, jos joku köyhä idari ärsyyntyy minusta.
ap
Mutta mun mieli piti siitäkin pahoittaa, eli tehdä MINUSTA jokin pahis, koska se köyhä idari ärsyyntyi ja kiusasi minua. Siihen takaisin antaminen oli äidistäni väärin.
Ap
 
...
mutta pahoittaa itse lapsensa mielen. Eikä suostu pahoittelemaan, eikä pyytämään anteeksi, eikä edes myönnä, että itse tekee tekopyhänä juuri sitä, mistä lastaan arvostelee.
Luin Hesarista sen liian kitit -jutun ja soitin äidilleni. Siinä jutussa sanottiin, kuinka vanhemmat ovat saattaneet opettaa lapsilleen, että ”kenenkään mieltä ei saa pahoittaa”. Ja siis samalla vanhempi pahoittaa lapsensa mielen syyllistämällä tätä omien oikeuksien ja etujen kiinni pitämisestä, mutta sekö sitten muka ei ole rikos ja väärin?
Minusta KAIKKI toisten mielen pahoittaminen on AINA väärin, jos syy ei täysin ilmeisesti ole siinä toisessa, eli hän on toiminut väRin, eikä suostu oikaisemaan asiaa ja aiheuttaisi vääryyttä muille, jos nämä eivät saa ajaa etukaan ja oikeuksiaan, VAIKKA se pahoittaisi väärintekijän mielen.
Ja siis vielä niin, että jos väärintekijä on lapsi, hänelle tulee sallia enemmän virheiden tekoa ilman, että hänelle on oikeus aiheuttaa pahaa mieltä niiden korjailusta.
Niin soitin äidilleni ja syytin häntä siitä, että hän on pahoittanut minun mieleni kun on ”opettanut”, ettei toisten mieliä saa pahoittaa ja että se on johtanut kohdallani liialliseen kiltteyteen ja puolieni pitämisen tai ainakin omien etujeni ajamisen vaikeuksiin, eli en ole pystynyt niin tekemään.
Äitini ei suostu ottamaan mitään kritiikkiä vastaan vioistaan vanhempana, vaan alkaa kiukutella ja syytellä minua uudelleen. Sanoin, että sinä oletihminen, joka pahoitat toisten mieliä, et ihminen, jonka mielestä niin ei saa tehdä.
Äitini lopetti puhelun, raukkis kun on.
Mutta hetken päästä hän soitti uudestaan, tällä kertaa aiheenaan se, onko Suomessa vain Astra Zenecan rokotetta?
Teki mieleni sanoa, että jos joku ois just syyttänyt minua oman mielensä pahoittamisesta, niin enpä olisi niin röyhkeä, että soitan hänelle, anteeksi pyytämättä, tuollaisesta asiasta. Mutta en hoksannut puhelun aikana.
Sen sijaan huusin hänelle taas, koska hän valehteli, että mukamas minua piti lapsena ojentaa. Ei pitänyt, niin, että mulle tuli paha mieli, varsinkin, kun syynä ojentamiseen oli se, että en saa aiheuttaa kellekään pahaa mieltä.
Äitini on täysin harhoissa siinä, että olisin koskaan aiheuttanut kellekään pahaa mieltä, tai ainakaan kenellekään sellaiselle, jonka ystävä minua siinä tapauksessa kiinnosti olla.

Oletko ajatellut, että voisit purkaa näitä tuntojasi terapiassa?
 
Terapeutit varmaan olettaa, että ongelmani on se, että joku pahoittaisi mielensä. Ei ole, vaan se, että mua syyllistetään (mun päässäni) oman edun ajamisesta. Ja siis he eivät saa sitä vaimennettua sitä ääntä. En itsekään saa.
Ap
 
Esim. kaikki bisnesihmiset ajavat omaa etuaan, eivät vastapuolen. Se ei tarkoita häikäilemättömyyttä tai muiden pulaan saattamista. Ja joku vastuu se on vastapuolellakin, mutta jos he eivät sen kanssa pärjää, mua syyllistettiin lapsena. Jos vaikka joku ei pärjää ärsyyntymisensä minuun, kanssa.
ap
 
Mun piti irtisanoa tänään yksi muutenkin pulassa oleva vuokralainen. Koska mun on pakko ajatella omaa etuani ja myydä se asunto. Pystyin sen tekemään, mutta KIITOS ÄITINI VIKOJEN se oli paljon vaikeampaa, kuin hyvän äidin tyttärenä olisi.
Ap
 
Jos vanhempi ei HUOMAA itsessään vikaa, niin lapsen siitä sanoessa olisi syytä pyytää anteeksi ja myöntää olevansa vahingollinen kasvattaja ja väärässä.
Ap
Keskity nyt vaan itseesi ja siihen, miten annat anteeksi itsellesi. Sen lisäksi menneisyydestä irtipäästäminen olisi hyvä ottaa työn alle.

Sulla mene noissa jutuissa vuosia, että saat ne läpi. Mutta kannattaa, jotta sun lapsilla olisi parempi tulevaisuus.
 

Yhteistyössä