G
Guilt trip
Vieras
Kävin vastikään neuvolassa ja siellä lasta tutkittaessa lapseni alkoi itkeä. Samalla, kun itse lohduttelin lastani, huomasin, kuinka lähellä oli etten päästänyt ulos sanoja "meidän xxxxxxxx on vähän tällainen, anteeksi tästä".
Kotimatkalla ajattelin asiaa ja muistin kuinka äitini oli juuri tällainen. Hänen katseessaan näkyi aina pettymys silloin, kun aiheutin ihmisten ilmoilla hämmennystä, tai osoitin heikkoutta. Esimerkiksi pyörtyessäni urheilukisoissa hän katsoi pettyneesti ja keskittyi sitten pahoittelemaan tapahtunutta toimitsijoille. Kotiin päästyämme tiesin aina odottaa vielä sanoja "äiti tuli surulliseksi, mitä sinä nyt noin..."
Nyt aikuisena minusta tuntuu etten kelvannut äidilleni sellaisena kuin olen. Äitini on toista mieltä ja kiistää että olisi hävennyt minua. Mitä äidistäni pitäisi ajatella?
Kotimatkalla ajattelin asiaa ja muistin kuinka äitini oli juuri tällainen. Hänen katseessaan näkyi aina pettymys silloin, kun aiheutin ihmisten ilmoilla hämmennystä, tai osoitin heikkoutta. Esimerkiksi pyörtyessäni urheilukisoissa hän katsoi pettyneesti ja keskittyi sitten pahoittelemaan tapahtunutta toimitsijoille. Kotiin päästyämme tiesin aina odottaa vielä sanoja "äiti tuli surulliseksi, mitä sinä nyt noin..."
Nyt aikuisena minusta tuntuu etten kelvannut äidilleni sellaisena kuin olen. Äitini on toista mieltä ja kiistää että olisi hävennyt minua. Mitä äidistäni pitäisi ajatella?