vierailija
Olen pikku hiljaa herännyt siihen että olen muuttunut, on minä ennen suhdetta ja suhteessa. Puoliso oli alkuun ihana, kehui ja oli hellä, lämmin ja teki pieniä romanttisia yllätyksiä. Pikku hiljaa aloin saada kommenttia siitä kuinka luuli että liikun niin ja niin paljon ja se ei pidä paikkaansa. Yritin liikkua myös hänen kanssaan mutta lenkillä ollessa sain kuulla kuinka tekniikkani on väärä ja huono, siitä kuinka hidas olen ja kuinka heikko. Lopulta en enään jaksanut käydä hänen kanssaan lenkillä ja huomaan kuinka hän nauttii siitä etten liiku enään niin paljon kuin aiemmin. Ja huomauttelee kehostani esim. näkyikö tuolla reisilihas kaiken möllin seasta? Lisäksi ennen olin pirteä, naurava ja iloinen ja tein ex-tempore reissuja yms. Nyt olen erilainen, itsetunto on laskenut, en enään kehtaa mennä käymään edes sukulaisilla koska häpeän itseäni niin valtavasti. Silloin kun hän ei ole paikalla niin olen vapautuneempi, rennompi ja iloisempi. Mutta kaikesta huolimatta hän on minulle tärkeä.
Tässä ei ollut sinällään mitään kysyttävää, halusin vain purkaa sitä pahaa oloa miltä musta tuntuu.
Tässä ei ollut sinällään mitään kysyttävää, halusin vain purkaa sitä pahaa oloa miltä musta tuntuu.
