Johonkin tasohyppelypeliin tartti rivin diskettejä, lerppuja? asennukseen! Oli helpottava, kun tekniikka kehittyi ja tartti enää vaan pari kappaletta cd-levyjä. Juu, älkää naurako, en muista välttämättä nimityksiä oikeen näille..
Commodore 64:ssä oli lerppuasema, se oli edistyksellistä. Ja kasettiasema. Kopsattiin yhdeltä kaverilta peli kasetilla ja ihmeteltiin, kun sen lataus ei tuntunut loppuvan koskaan. Jossain vaiheessa ruvettiin sitten pelaamaan. Ihmeteltiin, kun joka kerta se toimi vähän eri lailla. Jälkeenpäin tajuttiin, että se toimivuus riippui siitä miten pitkälle oltiin sitä kasetilta ladattu
Joskus se oli mennyt loppuun saakka, kun kasettiversioissa oli jutut kahteen kertaan peräkkäin jonkin varmistuksen vuoksi. Ei oltu ymmärretty miten paljon hitaampi se kasettisysteemi oli lerppuihin verrattuna.
Lerppuja pystyi käyttämään molemmilta puolin, kun leikkasi kolon toisen puolen reunaan ja tunkemalla levyn toisin päin sisään. Teippaamalla umpeen sen sai kirjoitussuojattua.
Radiosta tuli lähetyksiä, minkä pystyi äänittämään tietokoneella käytettäväksi, sellaista vinku ininää. Ja oli lehtiä, mistä pystyi kirjoittamaan itse koneelle pelikoodin. Sitten sai tarkistaa, millä data-rivillä oli joku kirjoitusvirhe, kun kaikki ei toiminutkaan oikein. Koodirivien virheistä tuli yleensä virheilmoitus, joten se oli helpompi löytää.