Vaimoa ei kiinnosta terveellinen ruoka, itsellä alkaa mennä kiinnostus vaimoon

Aloin jokunen kk sitten kuntoilemaan tosi paljon ja samalla syömään terveellisesti. Ja tosiaan lasten ja perheen ehdoilla teen tätä, eli en ole se tyypi joka menee suoraan töistä salille ja tulee kotiin kun lapset nukkuu. No vaimoa tämä toiminta ei haittaa koska hanskaan lapset samalla ja vaimo saa pörrätä menoissaan vapaasti. Mutta se mikä on rouvalle liikaa on tuo ruokavalio. Ilmoitti heti alkuun että saan etsiä toisen kumppanin jolla on samanlaiset ruokatottumukset jos meinaan terveysruuan intoilijaksi ryhtyä. Meilläpäin minä olen se joka on aina tehnyt ruuat 90%. Vaimon vuorolla syödään pizza tai pastaa. Ja en tosiaan mitä extreme terveellistä vedä vaan normaali terveellistä. Mutta kun vaimo näkee punaista jo pelkästä asian keskustelusta. Eli käytännössä kokoan joka ruualle eri ruuan kuin vaimolle. Tämä on minulle ihan ok.

Omalla kohdalla tuon ns. elänäntapa remontin jälkeen olo on kuin uudella ihmisellä ja olen alkanut kyseenalaistamaan tätä parisuhdetta muutenkin kun ainoa yhteinen asia on lapset ja lainat. Olen yrittänyt perustella vaimolle kaikkia positiivisiä asioita terveellisessä elämässä mutta tuntuu että nyt sitä sipsiä, limua yms menee vaan enemmän. Suoraan sanottuna naamastakin näkyy rouvan ruokavalio. Itse haluaisin kokea asioita ja olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Vaimo haluaa lähinnä herkutella telkkarin ääressä ja ei sitä yhteistä katsomistakaan löydy kun ohjelma maut on niin ääripäissä. Tai kyllä hänkin kauniin vartalon haluaisi mutta sekin pitäisi tulla sormia napsauttamalla, eli ei näe mitään vaivaa sen eteen.

Mietinkin jo tosissani tuota vaimon ohjetta etsiä joku toinen samanhenkinen...

 

Kokeilepa jättää vaimon syömiset ihan rauhaan. Uskon, että tuputtamisesi ja saarnat terveellisestä ravinnosta vain ärsyttävät vaimoa ja saa hänet reagoimaan asiaan täysin vastahankaan. Hän tietää kyllä liikunnan ja terveellisen ravinnon merkityksen, mutta joutuu näkemään omat puutteensa korostetusti, koska ne vedetään jatkuvasti näkyville, vaikket mainitsisi siitä yhdelläkään sanalla.

Tee perheen sapuskat kuten nytkin, mutta vain sitä normaali-terveellistä ja jätä vaimon itsensä valittavaksi, mitä hän niistä syö. Jos hän haluaa jotain muuta sen lisäksi, anna hänen hankkia ja tehdä ne itselleen.

On aivan mahtavaa, että saa istua valmiiseen, terveelliseen ruokapöytään, jonka puoliso on valmistanut. Jollei erillisten ruokien valmistukseen ole erityistä, terveyteen liittyvää syytä, ei aikuista ihmistä tarvitse passata. Siitä taas ei ole varsinaisesti mitään vahinkoa, jos joskus antaa mieliteoilleen periksi, kunhan pääasiassa ruoka on terveellistä.

Jos tästä asiasta tulee perheessänne kynnyskysymys, ehkä se todellakin johtaa vaimon ehdottamaan ratkaisuun. Se olisi suuri vahinko lasten kannalta, joten olkoon se viimeinen vaihtoehto.

 

Kyllä lasten takia kannattaa pysyä yhdessä, eikä ruokailuista kannata tehdä kynnyskysymystä. Mutta ymmärrettävää on, että haluaisi koko perheen syövän terveellisesti ja harmittaahan se, jos toinen koko aka "suolaa" ruokavaliota.

Kertomasi perusteella voi sanoa, että vika ei ole ainakaan sinussa. Harvoin kuitenkaan vaihtamalla paranee, mutta voihan sitä aina käydä vilkaisemassa esim http://www.foreigndatingforum.com on hyvä paikka ja voi liittyä anonyymisti sähköpostilla. (Ei siis tarvii yhdistää sometiliä)

 

Valittamalla vain eivät asiat parane. Voisitte kokeilla perheneuvolan tarjoamaa parisuhdeterapiaa ja lähteä kokeilemaan etsimään enemmän yhteisiä asioita kahdestaan.

Lapset oppivat teiltä mitä perhe tarkoittaa ja mistä onni koostuu. Jos te ette toimi yhdessä millään taajuudella niin eivät he ehkä nuorina aikuisina osaa hakea ja yrityää luoda tasapainoisia ihmissuhteita elämäänsä, kun heillä ei ole ollut ketään joka opettaisi ja valmistelisi heitä siihen. On oma päätöksenne että tarkoittaako se teidän kohdallanne eroa suoraan vai tahdotteko vielä yrittää. Se vaatii molemmilta kyllä toistenne arvostamista ja todennäköisesti kompromisseja molemmin puolin. Ei kaikista ole siihen enää kun on ollut aika rakkaudettomassa liitossa pitemmän aikaa eikä toisen läsnäolosta löydy jo syytä jatkaa.

 

Olen kyllä vähän eri mieltä..Itsekin painiskelen saman asian kanssa,haluan syödä terveellisesti ja kuntoilla mutta miehestä on tulossa oikea sohvaperuna..En kyllä ajatellut tälläistä kun yli kymmenen vuotta sitten alettiin olemaan yhdessä. Mies ei myöskään ole oikein halukas tekemään mitään,koti työ ja telvisio tuntuvat riittävän..
Itsellä tämä on aiheuttanut myös tunteiden hiipumisen kun ollaan niin erilaisia..Enkä tiedä kun aina kaikki sanoo että kyllä lasten takia kannattaa yhdessä roikkua. Omat vanhemmat erosivat aikanaan mutta kyllä siitä yli päästiin ja ihan hyvä että erosivat ei olisi mitään tullutkaan. En nyt kehota heti eroamaan , koettakaa puhua asiasta ensin. En tiedä oliko tästä apua mutta ainakin tiedät että on muitakin jotka miettivät samoja asioita..

 

Olen kyllä vähän eri mieltä..Itsekin painiskelen saman asian kanssa,haluan syödä terveellisesti ja kuntoilla mutta miehestä on tulossa oikea sohvaperuna..En kyllä ajatellut tälläistä kun yli kymmenen vuotta sitten alettiin olemaan yhdessä. Mies ei myöskään ole oikein halukas tekemään mitään,koti työ ja telvisio tuntuvat riittävän..
Itsellä tämä on aiheuttanut myös tunteiden hiipumisen kun ollaan niin erilaisia..Enkä tiedä kun aina kaikki sanoo että kyllä lasten takia kannattaa yhdessä roikkua. Omat vanhemmat erosivat aikanaan mutta kyllä siitä yli päästiin ja ihan hyvä että erosivat ei olisi mitään tullutkaan. En nyt kehota heti eroamaan , koettakaa puhua asiasta ensin. En tiedä oliko tästä apua mutta ainakin tiedät että on muitakin jotka miettivät samoja asioita..

 

En ihmettele yhtään, jotta tästä ruoka-asiasta on noussut perheessä riitaa, toisen halveksimista ja tylyttämistä. Eivät tällaiset "heräämiset" tapahdu puolisoissa yhtä aikaa, joten konfliktihan siitä väistämättä tulee. "Herännäinen on asian lumoissa, toinen lähinnä puolustaa omaa oikeuttaan omaan mielipiteeseensä ja elämäntapaansa. Tämä koskee niin ruokaa kuin liikuntaakin, joissakin perheissä sama tilanne voi tulla mm. jostain ihan muunlaisesta asiasta, kun toinen ns. hurahtaa johonkin "uskoon".

Jos haluaa saada myös kumppanin mukaansa, kannattaa asiaa lähestyä ihan toiselta kantilta. Tehdä asiasta mukava kummallekin. Tässä toimii varmasti parhaiten tapa, jolla toiselle annetaan mieluisia kokemuksia, kuin että yritetään aivopesua tai tuputtamista. Kun korottaa itsensä toisen yläpuolelle, vastassa on ihan varmasti reaktio, jossa annetaan samalla mitalla. Näinhän ap. tapauksessa on käynyt.

 

Kyllä sitä loppupeleissä teille ero tulee, mutta jos nyt jaksaisit siihen asti kun lapset on senikäisiä että ne eivät enää välitä. Lapsille on ihan fiksua muutenkin tehdä terveelliset sapuskat ja ohjata heidätkin liikunnan pariin. Ehkä sieltä löytyy samankaltainen nainen itsellesikin.

 

Tuputtaa ei kannata. Esimerkin kautta onnistuu paremmin. Luulenpa, että kun syötte hyvää terveellistä ruokaa lasten kanssa ja aktiivisesti touhuatte yhdessä, kuten käytte hiihtämässä tai muuten ulkoilemassa tms., vaimo huomaa jäävänsä kaikesta hauskasta paitsi. Alkaa todennäköisesti vähitellen vaimokin kiinnostaa terveellisempi ja aktiivisempi elämä.

 

Tuputtaminen ei koskaan ole hyvä idea. Missään. Ikinä. Silloin polkee toisen itsemäärämisoikeuksia.

muutos tapahtuu yksi asia kerrallaan.

On myös löydettävä yhteinen motiivi tehdä muutos.

Meillä se oli (mieheni oli tutustuessamme aika vastenmielinen: söi roskaruokaa ja pikaruokaa pääasiassa ja se näkyi kehosta - oli aika feminiininen mies, mutta koska rakstuin häneen, oli pakko antaa sen olla) yhteinen halu sovittaa ruokavalioita lähemmäs toisiaan, jotta voisimme syödä samaa ruokaa (itse olin kasvissyöjä, joten eroavaisuuksia oli paljon).

Muutos thetiin yksi asia kerrallaan, esimerkiksi mieheni tottutteli täysjyväriisiin siten, että valkoisen riisin sekaan laitettiin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän täysjyväriisiä. En koskaan tuputtanut näitä muutoksia miehelleni, vaan annoin hänen itsensä keksiä, että olisi kiva, jos voisimme syödä samaa ruokaa edes joskus. Enkä koskaan sanonut miehelleni, että olisi kiva, jos sinulla oli terveellisemmät elintavat, enkä varsinkaan sitä etten kokenut hänen kehoaan erityisen haluttavana (pika- ja roskaruoan ansiosta hän näytti enemmän teinipojalta kuin mieheltä eikä sellainen ole kiihottavaa sängyssä).

Nykyisin hän ei edes haikaile takaisin mäkkäriasiakkaaksi tai kebabbilaan, vaan lautasella on oikeaa lihaa ja kalaa, josta hän nauttii erityisen paljon. Hän on myös itse aktiivinen kasvisruokakokeilija ja etsii itse reseptejä verkosta, joita voisi olla kiva kokeilla ja tekee omaa lempiruokakansiotaan.

 

Tuputtaminen ei koskaan ole hyvä idea. Missään. Ikinä. Silloin polkee toisen itsemäärämisoikeuksia.

muutos tapahtuu yksi asia kerrallaan.

On myös löydettävä yhteinen motiivi tehdä muutos.

Meillä se oli (mieheni oli tutustuessamme aika vastenmielinen: söi roskaruokaa ja pikaruokaa pääasiassa ja se näkyi kehosta - oli aika feminiininen mies, mutta koska rakstuin häneen, oli pakko antaa sen olla) yhteinen halu sovittaa ruokavalioita lähemmäs toisiaan, jotta voisimme syödä samaa ruokaa (itse olin kasvissyöjä, joten eroavaisuuksia oli paljon).

Muutos thetiin yksi asia kerrallaan, esimerkiksi mieheni tottutteli täysjyväriisiin siten, että valkoisen riisin sekaan laitettiin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän täysjyväriisiä. En koskaan tuputtanut näitä muutoksia miehelleni, vaan annoin hänen itsensä keksiä, että olisi kiva, jos voisimme syödä samaa ruokaa edes joskus. Enkä koskaan sanonut miehelleni, että olisi kiva, jos sinulla oli terveellisemmät elintavat, enkä varsinkaan sitä etten kokenut hänen kehoaan erityisen haluttavana (pika- ja roskaruoan ansiosta hän näytti enemmän teinipojalta kuin mieheltä eikä sellainen ole kiihottavaa sängyssä).

Nykyisin hän ei edes haikaile takaisin mäkkäriasiakkaaksi tai kebabbilaan, vaan lautasella on oikeaa lihaa ja kalaa, josta hän nauttii erityisen paljon. Hän on myös itse aktiivinen kasvisruokakokeilija ja etsii itse reseptejä verkosta, joita voisi olla kiva kokeilla ja tekee omaa lempiruokakansiotaan.

No onpa sulla kiva mies. Missä säilytät sen kiveksiä.

 

No onpa sulla kiva mies. Missä säilytät sen kiveksiä.

Miksi moinen älähdys?

 

Olen kyllä vähän eri mieltä..Itsekin painiskelen saman asian kanssa,haluan syödä terveellisesti ja kuntoilla mutta miehestä on tulossa oikea sohvaperuna..En kyllä ajatellut tälläistä kun yli kymmenen vuotta sitten alettiin olemaan yhdessä. Mies ei myöskään ole oikein halukas tekemään mitään,koti työ ja telvisio tuntuvat riittävän..
Itsellä tämä on aiheuttanut myös tunteiden hiipumisen kun ollaan niin erilaisia..Enkä tiedä kun aina kaikki sanoo että kyllä lasten takia kannattaa yhdessä roikkua. Omat vanhemmat erosivat aikanaan mutta kyllä siitä yli päästiin ja ihan hyvä että erosivat ei olisi mitään tullutkaan. En nyt kehota heti eroamaan , koettakaa puhua asiasta ensin. En tiedä oliko tästä apua mutta ainakin tiedät että on muitakin jotka miettivät samoja asioita..

Samaa täällä. Samaa miettinyt että kuinka paljon lapsi nyt sitten kärsisi jos tästä tulisi 2 osoitetta kun kaikki tökkii. Tämän lisäksi miehellä ei ole mitään käytöstapoja, kaikenlainen sikailu on lisääntynyt jatkuvasti. Piereskelyä ja röyhtäilyä ym saa kuunnella kokoajan. Ja lapsi on alkanut matkimaan isäänsä, mikä on luonnollista ja on vaikea saada hänelle opetettua että niin ei ole fiksua tehdä. Myöskin kaljaa on alkanut menemään viikollakin, onpa tosi romanttista kun mies tulee viereen kaljalta lemuten pieremään!

En ottanut 7 v sitten tällaista sikaa!

 

Samaa täällä. Samaa miettinyt että kuinka paljon lapsi nyt sitten kärsisi jos tästä tulisi 2 osoitetta kun kaikki tökkii. Tämän lisäksi miehellä ei ole mitään käytöstapoja, kaikenlainen sikailu on lisääntynyt jatkuvasti. Piereskelyä ja röyhtäilyä ym saa kuunnella kokoajan. Ja lapsi on alkanut matkimaan isäänsä, mikä on luonnollista ja on vaikea saada hänelle opetettua että niin ei ole fiksua tehdä. Myöskin kaljaa on alkanut menemään viikollakin, onpa tosi romanttista kun mies tulee viereen kaljalta lemuten pieremään!

En ottanut 7 v sitten tällaista sikaa!

Tuskin lapsi siitä kärsii, jos kotona on siistiä ja kunnollinen äiti hänestä huolehtimassa ilman sitä ilmanpilaajaa.

Aikanaan läksin lasten kanssa omaan elämään juuri tuollaisen sian seurasta ja parempaa elämänlaatua siitä tuli meille kaikille. Lapset olivat hyvin tyytyväisiä, sillä nyt saattoi tuoda kotiin kavereitakin, kun ei tarvinnut ketään hävetä.

Jos mies oikeasti haluaa, hän pystyy kyllä muutokseen, mutta kokemuksestani johtuen en jaksa uskoa sellaiseen. On siis parempi lähteä ajoissa kuin jatkaa ja todeta vain tilanteen pahenevan.

 

monet kokeet pitäs tehdä ennen alttarille menoa