Erilaiset arvot parisuhteessa

Hei,



Olen käynyt yliopiston ja minulla on tavoitteita uralleni. Pidän ammatistani ja haluan panostaa siihen. Harrastan paljon liikuntaa ja arvostan terveellisiä elämäntapoja. Toisinaan minäkin toki haluan laiskotella ja herkutella, mutta pääsääntöisesti liikun paljon. Olen ahkera, touhuan arkena paljon ja teen kotitöitä päivittäin, en tykkää siitä, jos jokin asia on keskeneräinen.


Mieheni taas on tällä hetkellä työtön, eikä hänellä ole mitään ammattia. Hän ei oikein tiedä mitä tekisi ja suunnittelee erilaisia opiskelu- ja työvaihtoehtoja aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan saa aikaiseksi juuri mitään. Hän ei harrasta liikuntaa ja on muutenkin aika laiska. Kotitöitä hän tekee kyllä jos pyydän, mutta ei juurikaan oma-aloitteisesti. Arvostaisin oma-aloitteisuutta, koska en tykkää patistamisesta.


Maksan tällä hetkellä lähes kaikki elämisestämme aiheutuvat kulut. Mieheni auttaa silloin tällöin laskuissa tai ruokaostoksissa, mutta melko pienellä prosentilla.

Mieheni sanoo, että hänkin haluaa joskus lapsia, naimisiin, ja omakotitalon. Hän kyllä haluaisi olla töissä tai keksiä ammatin, johon haluaa opiskella, mutta ei vain yhtään tiedä mitä tekisi. Hän on nyt 1,5 vuotta ollut työttömänä, on hakenut satunnaisesti töitä ja kouluunkin, mutta ei ole päässyt.


Olen alkanut itse pohtia sitä, että haluanko elää kunnianhimottoman miehen kanssa, kun itse olen kunnianhimoinen ja toivoisin kumppanilta myös samanlaisia elämänarvoja. Mieheni mielestä olen itsekäs, koska toivoisin, että hänelläkin olisi samanlainen elämäntyyli kuin minulla.


Mieheni on kuitenkin hellä ja rakastava. Hän kehuu minua valtavasti ja osoittaa jatkuvasti, että on minusta erittäin onnellinen. Tiedän, että hän musertuisi jos jättäisin hänet. Suurin syy siihen, miksi ero tuntuu vaikealta päätökseltä onkin se, että tiedän hänen valtavan suuret tunteensa, ja sen kuinka onnellinen hän on minusta. En tiedä mitä hän tekisi, jos jättäisin hänet. Omat rakkauden tunteeni ovat hiipuneet ja vaikka välitän miehestäni todella paljon, se on enemmänkin sellaista huolehtimista, että miten se toinen pärjäisi ilman minua. En haluaisi satuttaa häntä, koska tiedän kuinka paljon häneen sattuisi se, kun hänet jättäisin.


Olenko itsekäs jos haluan erota siksi, että miehelläni ei ole samanlaista kunnianhimoa tai hän ei kaipaa samanlaisia arkirutiineja kuin minä? Onko minulla toisaalta mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota, jos en ole onnellinen tässä parisuhteessa?

 

Hei,



Olen käynyt yliopiston ja minulla on tavoitteita uralleni. Pidän ammatistani ja haluan panostaa siihen. Harrastan paljon liikuntaa ja arvostan terveellisiä elämäntapoja. Toisinaan minäkin toki haluan laiskotella ja herkutella, mutta pääsääntöisesti liikun paljon. Olen ahkera, touhuan arkena paljon ja teen kotitöitä päivittäin, en tykkää siitä, jos jokin asia on keskeneräinen.


Mieheni taas on tällä hetkellä työtön, eikä hänellä ole mitään ammattia. Hän ei oikein tiedä mitä tekisi ja suunnittelee erilaisia opiskelu- ja työvaihtoehtoja aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan saa aikaiseksi juuri mitään. Hän ei harrasta liikuntaa ja on muutenkin aika laiska. Kotitöitä hän tekee kyllä jos pyydän, mutta ei juurikaan oma-aloitteisesti. Arvostaisin oma-aloitteisuutta, koska en tykkää patistamisesta.


Maksan tällä hetkellä lähes kaikki elämisestämme aiheutuvat kulut. Mieheni auttaa silloin tällöin laskuissa tai ruokaostoksissa, mutta melko pienellä prosentilla.

Mieheni sanoo, että hänkin haluaa joskus lapsia, naimisiin, ja omakotitalon. Hän kyllä haluaisi olla töissä tai keksiä ammatin, johon haluaa opiskella, mutta ei vain yhtään tiedä mitä tekisi. Hän on nyt 1,5 vuotta ollut työttömänä, on hakenut satunnaisesti töitä ja kouluunkin, mutta ei ole päässyt.


Olen alkanut itse pohtia sitä, että haluanko elää kunnianhimottoman miehen kanssa, kun itse olen kunnianhimoinen ja toivoisin kumppanilta myös samanlaisia elämänarvoja. Mieheni mielestä olen itsekäs, koska toivoisin, että hänelläkin olisi samanlainen elämäntyyli kuin minulla.


Mieheni on kuitenkin hellä ja rakastava. Hän kehuu minua valtavasti ja osoittaa jatkuvasti, että on minusta erittäin onnellinen. Tiedän, että hän musertuisi jos jättäisin hänet. Suurin syy siihen, miksi ero tuntuu vaikealta päätökseltä onkin se, että tiedän hänen valtavan suuret tunteensa, ja sen kuinka onnellinen hän on minusta. En tiedä mitä hän tekisi, jos jättäisin hänet. Omat rakkauden tunteeni ovat hiipuneet ja vaikka välitän miehestäni todella paljon, se on enemmänkin sellaista huolehtimista, että miten se toinen pärjäisi ilman minua. En haluaisi satuttaa häntä, koska tiedän kuinka paljon häneen sattuisi se, kun hänet jättäisin.


Olenko itsekäs jos haluan erota siksi, että miehelläni ei ole samanlaista kunnianhimoa tai hän ei kaipaa samanlaisia arkirutiineja kuin minä? Onko minulla toisaalta mitään muuta vaihtoehtoa kuin erota, jos en ole onnellinen tässä parisuhteessa?

On ihanaa olla laiska, kun tietää jonkun elättävän ja huolehtivan. Voisin myös kehua ja ylistää elättäjääni maasta taivaisiin jos hän vain kävisi puolestani töissä. Olisin myös tosi rakastava.

Oikeasti, en kyllä katselisi tuollaista luuseria yhtään, oletko kysynyt suoraan mitä aikoo elämälleen tehdä? Ja sano ettet aio elättää häntä enää. Jos ei oma-aloitteisesti osaa edes kotitöitä tehdä niin on jo tosi laiska ja saamaton.

Oma miehenikin oli vanhana jonkin aikaa työtön, mutta teki kaikki kotityöt ja ruoat minulle, en tehnyt mitään. Vaikka sekin suututti kun jouduin itse aamuisin lähtemään töihin ja hän sai jäädä kotiin. Jos nuorena olisi näin tapahtunut olisin ottanut eron.

En kyllä sinuna säälisi yhtään tuollaista miestä, vaan pistäisin pellolle.

 

Miesystävälläsi voi olla piilevä masennus tai voi olla
kilpirauhasen vajaatoiminta, kannattaisi käydä tutkimuksissa.
Tai joku muu sairaus?
Jos mikään opiskelu tai työ ei kiinnosta, se ei ole ihan tervettä.??

 

On ihanaa olla laiska, kun tietää jonkun elättävän ja huolehtivan. Voisin myös kehua ja ylistää elättäjääni maasta taivaisiin jos hän vain kävisi puolestani töissä. Olisin myös tosi rakastava.

Oikeasti, en kyllä katselisi tuollaista luuseria yhtään, oletko kysynyt suoraan mitä aikoo elämälleen tehdä? Ja sano ettet aio elättää häntä enää. Jos ei oma-aloitteisesti osaa edes kotitöitä tehdä niin on jo tosi laiska ja saamaton.

Oma miehenikin oli vanhana jonkin aikaa työtön, mutta teki kaikki kotityöt ja ruoat minulle, en tehnyt mitään. Vaikka sekin suututti kun jouduin itse aamuisin lähtemään töihin ja hän sai jäädä kotiin. Jos nuorena olisi näin tapahtunut olisin ottanut eron.

En kyllä sinuna säälisi yhtään tuollaista miestä, vaan pistäisin pellolle.

Mies on ollut alusta asti erilainen kuin aiemmat poikaystäväni ja siihen juuri hänessä ihastuin, että osoittaa rakkauttaan. Silloinkin siis, kun en häntä elättänyt vielä pennilläkään. Mutta kuitenkin, olen myös itsekin miettinyt sitä, että hänen suuri onnellisuutensa johtunee osittain myös siitä kuinka helppo minun kanssa on olla, kun tilanne on tämä ja häneltä ei juuri muuta vaadita kuin rakkautta.

Olen erosta maininnut, ja siitä, että koen, että meillä on varsin erilaiset odotukset elämältä ja arjesta ylipäätään. Tämän jälkeen hän tarttui tuohon kotitöiden yms. tekemiseen, ja tekee niitä nyt oma-aloitteisesti. Tässä on siis tapahtunut parannusta, mutta en vain tiedä riittääkö se, ja onko se avain tähän ongelmaan.

Ja olen siis kysellyt, että mitä aikoo tehdä, mutta ongelma on se, ettei tiedä mitä haluaisi tehdä. Olen sanonut, että valitettavasti tässä yhteiskunnassa on tehtävä edes jotakin siihen asti, että keksii mikä olisi ns. oma juttu. Häntä ei "paskaduunit" kiinnosta, vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa, että se voisi olla vain välivaihe, kunnes hän keksii mitä elämässään haluaa oikeesti tehdä. Että jostakin sitä rahaa on vain hankittava elämiseen. Olen myös sanonut, että olen kyllästynyt tähän elättämiskuvioon ja on sanonut ymmärtävänsä. Tällä hetkellä suunnittelee menevänsä kouluun/töihin, mutta siinäkin tuntuu nyt olevan jahkailua ja tuntuu siltä, että kaipaa patistelua jatkuvasti, mitä taas itse en tykkää tehdä.

Olen miettinyt sitäkin, että jos hän jotakin rupeaisikin tekemään, niin ratkeaako ongelmamme sillä, vai onko tämä laiskuus ja saamattomuus myös edelleen jatkossa ongelma.

 

Miesystävälläsi voi olla piilevä masennus tai voi olla
kilpirauhasen vajaatoiminta, kannattaisi käydä tutkimuksissa.
Tai joku muu sairaus?
Jos mikään opiskelu tai työ ei kiinnosta, se ei ole ihan tervettä.??

Olen toki sitäkin miettinyt, mutta hänen aiempaan koulutus- ja työhistoriaan peilaten ainakin itse koen, että ongelma on enemmän yleisesti luonteenpiirteessä. Varsinkin, kun hän usein puhuu siitä, ettei tarvitse ns. materiaa yms. ollakseen onnellinen.

 

Olen toki sitäkin miettinyt, mutta hänen aiempaan koulutus- ja työhistoriaan peilaten ainakin itse koen, että ongelma on enemmän yleisesti luonteenpiirteessä. Varsinkin, kun hän usein puhuu siitä, ettei tarvitse ns. materiaa yms. ollakseen onnellinen.

Tulisiko lie toimeen ilman materiaa? Entä jos kännykkä tai tv hajoaa, tulisiko toimeen ilman? Tai ilman muita nykyajan välineitä. Ja vanhana sairastuessa miten kykenisi ostamaan tarvittavia lääkkeitä jos ei saa kuin peruskansaneläkkeen.

 

Tulisiko lie toimeen ilman materiaa? Entä jos kännykkä tai tv hajoaa, tulisiko toimeen ilman? Tai ilman muita nykyajan välineitä. Ja vanhana sairastuessa miten kykenisi ostamaan tarvittavia lääkkeitä jos ei saa kuin peruskansaneläkkeen.

Juuri noin. Teoriassa on helppo kehua tulevansa toimeen pelkällä rakkaudella, mutta kyllä tunteet haalenevat ellei kukaan maksa pöytään ruokaa ja kattoa pään päälle. Rakkautta on helppo hokea toisen ostaman Familon-peitteen alla.
Ei turhaan puhuta esim. city-vihreistä, jotka eivät pärjäisi päivääkään suomalaisessa metsässä tai erämaamökissä.

Älä, naiskulta, mene helppoon ansaan.

 

Juuri noin. Teoriassa on helppo kehua tulevansa toimeen pelkällä rakkaudella, mutta kyllä tunteet haalenevat ellei kukaan maksa pöytään ruokaa ja kattoa pään päälle. Rakkautta on helppo hokea toisen ostaman Familon-peitteen alla.
Ei turhaan puhuta esim. city-vihreistä, jotka eivät pärjäisi päivääkään suomalaisessa metsässä tai erämaamökissä.

Älä, naiskulta, mene helppoon ansaan.

No, näinhän se juuri on. Olen hänelle sanonutkin, että ongelma ei olekaan siinä, että minulle materia ja raha olisi tärkeämpää kuin mikään muu, mutta kuitenkin tiettyjä asioita elämässä vain tarvitsee, mitä saa vain sillä rahalla.

Kiitos näistä kommenteista, vaikka olenkin ajatellut jo samalla tapaa hiljaa mielessäni, niin aina sitä herää paremmin, kun joku muu sanoo sen totuuden "ääneen".

 

Mies on ollut alusta asti erilainen kuin aiemmat poikaystäväni ja siihen juuri hänessä ihastuin, että osoittaa rakkauttaan. Silloinkin siis, kun en häntä elättänyt vielä pennilläkään. Mutta kuitenkin, olen myös itsekin miettinyt sitä, että hänen suuri onnellisuutensa johtunee osittain myös siitä kuinka helppo minun kanssa on olla, kun tilanne on tämä ja häneltä ei juuri muuta vaadita kuin rakkautta.

Olen erosta maininnut, ja siitä, että koen, että meillä on varsin erilaiset odotukset elämältä ja arjesta ylipäätään. Tämän jälkeen hän tarttui tuohon kotitöiden yms. tekemiseen, ja tekee niitä nyt oma-aloitteisesti. Tässä on siis tapahtunut parannusta, mutta en vain tiedä riittääkö se, ja onko se avain tähän ongelmaan.

Ja olen siis kysellyt, että mitä aikoo tehdä, mutta ongelma on se, ettei tiedä mitä haluaisi tehdä. Olen sanonut, että valitettavasti tässä yhteiskunnassa on tehtävä edes jotakin siihen asti, että keksii mikä olisi ns. oma juttu. Häntä ei "paskaduunit" kiinnosta, vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa, että se voisi olla vain välivaihe, kunnes hän keksii mitä elämässään haluaa oikeesti tehdä. Että jostakin sitä rahaa on vain hankittava elämiseen. Olen myös sanonut, että olen kyllästynyt tähän elättämiskuvioon ja on sanonut ymmärtävänsä. Tällä hetkellä suunnittelee menevänsä kouluun/töihin, mutta siinäkin tuntuu nyt olevan jahkailua ja tuntuu siltä, että kaipaa patistelua jatkuvasti, mitä taas itse en tykkää tehdä.

Olen miettinyt sitäkin, että jos hän jotakin rupeaisikin tekemään, niin ratkeaako ongelmamme sillä, vai onko tämä laiskuus ja saamattomuus myös edelleen jatkossa ongelma.

Eli olet valmis melkein mihin vain jos toinen sanoo rakastavansa? Mielestäni ansaitset paremman miehen, enemmän itsesi kaltaisen. Nekin osaa sanoa rakastavansa, kaiken muun hyvän lisäksi. Älä jää hyväksikäytetyksi vaikka kuinka syyllistäisi. Ei siivestäj elättäjästään oma-aloitteisesti luovu.

 

Tuli mieleeni, että polttaako miehesi pilveä? Tuli mieleen tuosta haahuilusta ja näköalattomuudesta.

Kirjasuositus: Voiko nainen rakastaa liikaa (Robin Norwood)

 

Eli olet valmis melkein mihin vain jos toinen sanoo rakastavansa? Mielestäni ansaitset paremman miehen, enemmän itsesi kaltaisen. Nekin osaa sanoa rakastavansa, kaiken muun hyvän lisäksi. Älä jää hyväksikäytetyksi vaikka kuinka syyllistäisi. Ei siivestäj elättäjästään oma-aloitteisesti luovu.

Sitä minäkin eniten tässä olen miettinyt, että kaipaisi rinnalleen kuitenkin enemmän samanlaisen ihmisen kuin itse on. Toinen osaa nimenomaan vain aina syyllistää niissä keskustelutilanteissa siitä, että hylkäisin hänet.

Loogisesti ja järjellä, kun yrittää miettiä, niin tuntuu hölmöltä, että tässä suhteessa edes enää on, mutta mikä siinä onkaan niin vaikeaa hyväksyä tosiasiat, ja uskaltaa ottaa se askel.

 

Tuli mieleeni, että polttaako miehesi pilveä? Tuli mieleen tuosta haahuilusta ja näköalattomuudesta.

Kirjasuositus: Voiko nainen rakastaa liikaa (Robin Norwood)

Ei polta pilveä, nuorempana on kyllä ollut tekemisissä sellaistenkin asioiden kanssa.

Kiitos kirjasuosituksesta, pitääkin ottaa tutkailuun.

 

Sitä minäkin eniten tässä olen miettinyt, että kaipaisi rinnalleen kuitenkin enemmän samanlaisen ihmisen kuin itse on. Toinen osaa nimenomaan vain aina syyllistää niissä keskustelutilanteissa siitä, että hylkäisin hänet.

Loogisesti ja järjellä, kun yrittää miettiä, niin tuntuu hölmöltä, että tässä suhteessa edes enää on, mutta mikä siinä onkaan niin vaikeaa hyväksyä tosiasiat, ja uskaltaa ottaa se askel.

Suhde on hyvä silloin kun sekä järki että tunne sanoo niin. Jos järki sanoo yhtä ja tunne toista, niin silloin voi olla joku tunne esteenä siihen ettei voi tehdä järkevää päätöstä. Ota selvää siitä mikä tuo tunne on ja mitä sen takaa löytyy. Miksi tuo tunne "lukitsee"järkesi. Vaikutat järkevältä ja älykkäältä, mutta ei se estä sitä etteikö voisi käyttäytä vähemmän älykkäästi parisuhteessa.

 

Aika erilaisilta kuulostatte, kuten kerrot. Olet ihastunut mieheesi, ja suhteenne tuntuu pitkälle perustuvan pelkästään tuohon ihastukseen. Nyt olet kiinnittänyt huomiota myös elämän ja suhteen konkretiaan, ja huomannut että taidatte olla pahasti eri paria? Veikkaanpa, että olet lähtenyt ns. "pelastusretkelle" tai sitten rakastunut henkilön sijasta tämän "potentiaaliin". Vaarana on, että saat ikuisen koti-isän ja mahdollisille lapsillesi vanhemman sijasta kaverin.
Kehitys voi johtaa siihenkin, että alat vähitellen hävetä joutilasta puolisoasi. Siitä on lyhyt askel kunnioituksen menettämiseen ja lopulta eroon.
Päätös on sinun, mutta tee se ennen kuin teitä on enemmän kuin kaksi.

 

Aika erilaisilta kuulostatte, kuten kerrot. Olet ihastunut mieheesi, ja suhteenne tuntuu pitkälle perustuvan pelkästään tuohon ihastukseen. Nyt olet kiinnittänyt huomiota myös elämän ja suhteen konkretiaan, ja huomannut että taidatte olla pahasti eri paria? Veikkaanpa, että olet lähtenyt ns. "pelastusretkelle" tai sitten rakastunut henkilön sijasta tämän "potentiaaliin". Vaarana on, että saat ikuisen koti-isän ja mahdollisille lapsillesi vanhemman sijasta kaverin.
Kehitys voi johtaa siihenkin, että alat vähitellen hävetä joutilasta puolisoasi. Siitä on lyhyt askel kunnioituksen menettämiseen ja lopulta eroon.
Päätös on sinun, mutta tee se ennen kuin teitä on enemmän kuin kaksi.

Aivan niin. "Pelastusretki" kuulostaa tutulta kun mietin hänen hankalaa tilannettaan minut tavatessaan ja sitä, miten olen hänelle kaikki kaikessa.

Tulevan perhe-elämän yms. ajatteleminen on juuri se asia, mikä tähän on myös saanut heräämään, vaikka se ei ole vielä ajankohtaista. Kuitenkin, oletan sen joskus lähitulevaisuudessa tapahtuvan, mies taas ei osaa vielä katsoa kovin pitkälle tulevaisuuteen.

 

Suhde on hyvä silloin kun sekä järki että tunne sanoo niin. Jos järki sanoo yhtä ja tunne toista, niin silloin voi olla joku tunne esteenä siihen ettei voi tehdä järkevää päätöstä. Ota selvää siitä mikä tuo tunne on ja mitä sen takaa löytyy. Miksi tuo tunne "lukitsee"järkesi. Vaikutat järkevältä ja älykkäältä, mutta ei se estä sitä etteikö voisi käyttäytä vähemmän älykkäästi parisuhteessa.

Kiitos. Tämä olikin hyvä pointti keskittyä siihen, mikä siihen järjenvastaiseen toimintaan ajaa.

Olen aina osannut asettua toisen asemaan ja ollut varsin empaattinen ihminen. Helposti toisen ihmisen onni menee oman edelle. Lopputulos parisuhteelle ei kuitenkaan varmasti ole hyvä, jos molemmat eivät voi hyvin.

 

Mietipä asiaa niin, että joku tulisi sinulle kertomaan tarinansa omanaan. Miten neuvoisit häntä toimimaan? Asetut siis omaan asemaasi, älä miehesi asemaan, niin kuin nyt teet. Ehkä sitä kautta löydät oikean tavan toimia tilanteessasi.

 

Se, että asettaa aina toisen edun etusijalle, voi toimia jos se on suhteessa molemminpuolista. Jos vain yksi tekee noin, niin siinä saattaa helposti joutua hyväksikäytetyksi. Pienen lapsen kanssa täytyykin osata toimia siten, että asettaa lapsen edun etusijalle. Mutta kun lapsi kasvaa, niin äidinkin edut tulee ottaa huomioon.

 

Kiitos. Tämä olikin hyvä pointti keskittyä siihen, mikä siihen järjenvastaiseen toimintaan ajaa.

Olen aina osannut asettua toisen asemaan ja ollut varsin empaattinen ihminen. Helposti toisen ihmisen onni menee oman edelle. Lopputulos parisuhteelle ei kuitenkaan varmasti ole hyvä, jos molemmat eivät voi hyvin.

Kotikoirakin palvoo ja nuoleskelee emäntäänsä, joka ruokkii sitä.

Kysymys onkin siitä, voiko sellaista riippuvuussuhdetta verrata tasavertaisten ihmisten väliseen rakkauteen.
Kun ajattelet aikuisesti, vastaus on ehdottoman kielteinen.

 

Hei. Ystävättärelläni oli samantyyppinen tilanne. Fiksu ja lämmin ihminen rakastui. Tienasi kohtuudella. Oli hetken onnellinen, mutta pian hyväksikäyttäjän onneton uhri. Ja siihen soppaan teki kaksi lasta ja osti talon. Mieti, mitä rakkaus on ja mitä haluat parisuhteelta. Et ole äiti, et aikuisen miehen elättäjä. Ehdota miehellesi, että muuttaa omaan asuntoon ja elättää itsensä. Jos sitten vielä suhteenne toimii. Parisuhteessa ollaan tasaveroisia ja tehdään hyvää molempien eteen. Kuinka moni mies tai nainen painaa paskaduunia perheensä eteen. Vastuunkantoa ja aikuistumista. Teet kaiken liian helpoksi. Riippuvuus ei ole rakkautta, sairaskin elättää itsensä.

 

"Häntä ei "paskaduunit" kiinnosta, vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa, että se voisi olla vain välivaihe, kunnes hän keksii mitä elämässään haluaa oikeesti tehdä. Että jostakin sitä rahaa on vain hankittava elämiseen."

Tuo koko tarinasi kuulostaa kuin eraan ex-kollegani kertomana. Hanella tosin oli avomies joka opiskeli yliopistotutkinnon jalkeen viela MBA:n. Kollegani elatti molemmat pienella palkallaan - mies oli ollut tyottomana 1.5 vuotta. Oli sanonut tuon saman lauseen ettei paskaduunit kiinosta! No, sitten mina olin vaihtamassa tyopaikkaa ja siita kerroin kollegalle. Han innostui kovasti kun kuuli mille alalle olen lahdossa ja kysyi olisiko mahdollisesti antaa kontaktitietoja kehen hanen kumppaninsa voisi ottaa yhteytta koska mies on alan intohimoinen harrastaja. Tietysti annoin tiedot ja mies sitten paasikin haastatteluun ja sai paikan! Kollega kertoi ettei mies ollut edes kiittanyt hanta etta oli saanut todella hyvapalkkaisen viran puhumattakaan etta olisi vienyt esim. kiitokseksi syomaan. Meni muutama kuukausi ja mies jatti kollegani kuin nalli kalliolle kun firmasta loytyi kiinnostavampia tuttavuuksia! Eli siina oli sitten kiitos...Toivottavasti sinulle ei tule kaymaan nain siina vaiheessa jos miehesi loytaa opiskelu- ja tyopaikan! Ei kannata olla sinisilmainen!

 

Jospa tuohon tulisi apu työttömien aktiivimallista.
Tämäkin jää nähtäväksi.

 

mulla aika sama tilanne. Onneksi on omat kodit. Olen samanlainen, tykkään työstäni, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, siististä kodista, urheilusta, kaikesta terveellisestä, hyvistä käytöstavoista ... mies taas peilikuva. Aluksi oli kuin minä.

Mä olen hukannut itseni ihan täysin tässä suhteessa. Kaikki mitä teen tai ajattelen on pääosin väärää. Kuuntelen toisen loputonta puhetta itsestä ja taivaanrannan maalailuja, piereskelyn ja simpsoneiden äänien läpi, lautasilla taas roiskeläppää ja lasissa kaljaa.

Kaikkeen epäterveelliseen helppo mennä mukaan ja voin huonosti, olen todella eksysissä. Oksettaa ajatus seksistä mutta puren aina hammasta. Tovi omassa kodissa antaa vähän happea, toinen muutaman kerran maininnut yhteenmuuton.

Se on viimeinen oljenkorteni pysyä järjissään, omat seinät, omat tavarat ja omat ehkä hupsutkin tavat.

 

mulla aika sama tilanne. Onneksi on omat kodit. Olen samanlainen, tykkään työstäni, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, siististä kodista, urheilusta, kaikesta terveellisestä, hyvistä käytöstavoista ... mies taas peilikuva. Aluksi oli kuin minä.

Mä olen hukannut itseni ihan täysin tässä suhteessa. Kaikki mitä teen tai ajattelen on pääosin väärää. Kuuntelen toisen loputonta puhetta itsestä ja taivaanrannan maalailuja, piereskelyn ja simpsoneiden äänien läpi, lautasilla taas roiskeläppää ja lasissa kaljaa.

Kaikkeen epäterveelliseen helppo mennä mukaan ja voin huonosti, olen todella eksysissä. Oksettaa ajatus seksistä mutta puren aina hammasta. Tovi omassa kodissa antaa vähän happea, toinen muutaman kerran maininnut yhteenmuuton.

Se on viimeinen oljenkorteni pysyä järjissään, omat seinät, omat tavarat ja omat ehkä hupsutkin tavat.

Kai sentään edes mietit, onko tuossa mitään järkeä?
Kaikkeen sitä ihminen tyytyy ja suostuu rakkaudennälässään ja yksinjäämisen pelossaan. Järkiinny hyvä ihminen!

 

mulla aika sama tilanne. Onneksi on omat kodit. Olen samanlainen, tykkään työstäni, urakehityksestä, itsensä kehittämisestä, siististä kodista, urheilusta, kaikesta terveellisestä, hyvistä käytöstavoista ... mies taas peilikuva. Aluksi oli kuin minä.

Mä olen hukannut itseni ihan täysin tässä suhteessa. Kaikki mitä teen tai ajattelen on pääosin väärää. Kuuntelen toisen loputonta puhetta itsestä ja taivaanrannan maalailuja, piereskelyn ja simpsoneiden äänien läpi, lautasilla taas roiskeläppää ja lasissa kaljaa.

Kaikkeen epäterveelliseen helppo mennä mukaan ja voin huonosti, olen todella eksysissä. Oksettaa ajatus seksistä mutta puren aina hammasta. Tovi omassa kodissa antaa vähän happea, toinen muutaman kerran maininnut yhteenmuuton.

Se on viimeinen oljenkorteni pysyä järjissään, omat seinät, omat tavarat ja omat ehkä hupsutkin tavat.

Hei, tässä aloittaja kirjoittelee. Olen edelleen samassa suhteessa, ja mieleeni palasi tämä kirjoitus, jonka olen tehnyt.

Onneksi teillä on omat kodit. Älä suostu yhteenmuuttoon. Yritä kertoa ajatuksistasi miehellesi.

Tiedän, että neuvot minulta ovat ironisia, kun en ole pystynyt niitä toteuttamaan vieläkään. Yritin tosin. Jätinkin hänet aika pian noiden viimevuotisten kirjoitusten jälkeen. Hän käyttäytyi aggressiivisesti, uhkaili ties millä. Olin pelkuri ja annoin uuden mahdollisuuden. Nyt olen jumissa tässä suhteessa, koska en uskalla lähteä. Tuntuu, että kadotan itseni päivä päivältä enemmän.

Toivon, että sinulla on enemmän voimia lähtemiseen.