K
Kohta menee hermo
Vieras
Ei hyvää päivää kohta hirttää lopullisesti! Taas kerran kuunnellaan lasten kanssa kun ukko kuorsaa olkkarin sohvalla ja me muut koitetaan katsoa pikku kakkosta. Olen niin v***n täynnä tota rohinaa ettei oikeesti mitään rajaa; kuuntelen kaiket yöt sitä ja ei millään jaksaisi kuunnella sitä myös töistä tullessa. Kaava tuntuisi olevan aina sama; tullaan töistä ja pväkodista, syödään ja mies linnottautuu peiton kanssa sohvalle ja jumalaton kuorsaaminen alkaa per heti. Mulla menee hermo ja lapsillakin jo menee hermo tohon korinaan. Ei auta ei sitten mikään mitä koitan sanoa, ei suostu siirtymään mihinkään sohvalta vaan jostain syystä se on aivan pakko korista keskellä olkkaria ja me muut saadaan kuunnella. Miksi ihmeessä ei voi mennä makkariin jos noin väsyttää?
Yöt on ihan perkelettä; vihdoin kun lasten puolesta sais nukkua niin mies kuorsaa. Pitää aivan käsittämätöntä meteliä, en ymmärrä miten joku voi kuorsata noin äänekkäästi. Pitäs oikeesti videoida. Kun yritän sanoa miten päin tahansa niin joko mies suuttuu, ei piittaa tai naureskelee. Ja se harmittaa. Olen myös ottanut kantaa mahdolliseen uniapneaan, mutta kun eihän sitä lääkäriin voi mennä, ne kuulemma käskee vaan tiputtamaan painoa. (Ihanko totta??)
Jotenkin tuntuu, että mies on alkanut muistuttaa enenevissä määrin omaa isääni, pallomahainen kuorsaaja ja rehellisesti sanottuna se jopa ällöttää. Jatkuvasti väsynyt, pahantuulinen ja kuorsaa. Mutta yhtään mitään halua ei itsellä tunnu olevan mihinkään tilanteen muutokseen miehellä. Ja mulla taas on mittari niin täynnä, että kohta possahtaa. Tämä vaikuttaa osin myös seksuaaliseen kanssa käymiseen kun ei oikeen huvita isänsä kanssa olla..
Mikä tässä on niin vaikeeta?
Yöt on ihan perkelettä; vihdoin kun lasten puolesta sais nukkua niin mies kuorsaa. Pitää aivan käsittämätöntä meteliä, en ymmärrä miten joku voi kuorsata noin äänekkäästi. Pitäs oikeesti videoida. Kun yritän sanoa miten päin tahansa niin joko mies suuttuu, ei piittaa tai naureskelee. Ja se harmittaa. Olen myös ottanut kantaa mahdolliseen uniapneaan, mutta kun eihän sitä lääkäriin voi mennä, ne kuulemma käskee vaan tiputtamaan painoa. (Ihanko totta??)
Jotenkin tuntuu, että mies on alkanut muistuttaa enenevissä määrin omaa isääni, pallomahainen kuorsaaja ja rehellisesti sanottuna se jopa ällöttää. Jatkuvasti väsynyt, pahantuulinen ja kuorsaa. Mutta yhtään mitään halua ei itsellä tunnu olevan mihinkään tilanteen muutokseen miehellä. Ja mulla taas on mittari niin täynnä, että kohta possahtaa. Tämä vaikuttaa osin myös seksuaaliseen kanssa käymiseen kun ei oikeen huvita isänsä kanssa olla..
Mikä tässä on niin vaikeeta?