Mitä minä teen?
Onko täällä joku päätynyt päättämään parisuhdetta siksi ettei toisella ole aikaa? Haluaisin kuulla kokemuksia ja ajatuksia aiheesta, sillä pohdiskelen juuri oman suhteeni tulevaisuutta.
Pähkinänkuoressa tilanteeni on tämä:
Olen iältäni vähän alle kolmikymppinen, seurustellut alkuvuodesta asti joitakin vuosia nuoremman miehen kanssa. Kaikki on ollut luonteen, arvojen yms. suhteen hyvin.
Mies on tehnyt työtä aamu- ja yövuorossa (pidempiä jaksoja yhtä vuoroa kerrallaan). Omat työaikani ovat vaihtelevat, mutta saan hyvin vaikuttaa vapaisiini ja vuoroihini. Mies on aloittamassa opiskeluja ja siirtymässä osa-aikaiseksi toiseen työpaikkaan.
Olemme viime aikoina tavanneet miehen kanssa vain hyvin pikaisesti aamuisin ja joskus iltaisin. Emme juuri koskaan esimerkiksi syö yhdessä tms. Työltä jäävän ajan hän viettää harrastustensa tai kavereidensa parissa. Emme vietä juuri koskaan aikaa kahdestaan, vaikka olen kertonut hänelle, että toivoisin meidän joskus tekevän niinkin. Hän toivoo minun tulevan hänen ja kavereidensa mukaan, ja heidän seurassaan hyvin viihdynkin. Harvoin tulee minun kavereitani tapaamaan, ja jos tulee, hän lähtee kesken illan omien kavereidensa luo.
Hän peruu sovittuja menoja jatkuvasti. Hänen harrastusaikatauluistaan sovitaan porukassa, ja tiedän hänen harrastuskavereidensa ilmoittavan ne päivät kun heillä on sovittuja menoja, esim. lippuja tapahtumiin, juhlia, reissuja yms. Minun mieheni ei koskaan ilmoita, vaan hän kysyy muilta harrastuspäivistä, ja peruu sitten muita menoja niiden mukaan. Meidän on esimerkiksi pitänyt tehdä päiväretki kotiseudullamme olevaan paikkaan koko kesän, mutta mies on perunut joka ikisellä kerralla. Meidän on mahdotonta lyödä lukkoon mitään menoja. Hän saa myös itse päättää työvuorojaan, ja ottaa/muuttaa niitäkin lyhyellä varoitusajalla. Tämä on toisinaan vaikuttanut myös muiden ihmisten aikatauluihin siten, että hänen on esimerkiksi lähteä kimpassa jonnekin, mutta on kuitenkin ottanut työvuoron ko. päivälle, ja pakottanut toiset siirtämään lähtöään tuntikausia.
Minun on aivan turha yrittää sovittaa vapaitamme samoille päiville, sillä mies peruu tai siirtää sopimiamme asioita koko ajan. Mies sanoo, että voisinhan viettää aikaa myös muiden kanssa, mutta esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen viettänyt aikaa enemmän kavereideni kanssa kuin hänen.
Tuntuu välillä siltä, että mies ei osaa sanoa "ei" ystävilleen, harrastuskavereilleen, pomolleen, sukulaisilleen jne. Hän ottaa lautaselleen paljon aktiviteetteja, eikä sano millekään ei.
Tulin surulliseksi siitä, että kun olin taannoin lähdössä useammaksi päiväksi matkalle ja pyysin häntä kanssani syömään ennen lähtöäni, hän ilmoitti menevänsä treenaamaan (ei porukan kanssa). Hän ei edes saattanut minua. Olin jo venyttänyt paluutani kahdella päivällä hänen peruttuaan viikonlopulle sopimamme menon. Hänellä oli poissaollessani viisi päivää aikaa keskittyä vain treenamiseen ja kavereihinsa, mutta silti hän ei voinut ottaa edes tuntia ajastaan syödäkseen kanssani päivällistä.
Olen ilmaissut hänelle etten halua olla suhteessa jossa työ, harrastukset, ystävät, kaverit, baareissa käyminen, dokaaminen, tuttavat ja tapahtumat menevät aina minun edelleni. Kysyin haluaako hän seurustella, ja kokeeko hän elämäntilanteensa sellaiseksi, että suhde sopii siihen. Hän sanoi rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa suhdetta. Mietin mitä suhde tekee minulle ja elämälleni pidemmän päälle?
Pähkinänkuoressa tilanteeni on tämä:
Olen iältäni vähän alle kolmikymppinen, seurustellut alkuvuodesta asti joitakin vuosia nuoremman miehen kanssa. Kaikki on ollut luonteen, arvojen yms. suhteen hyvin.
Mies on tehnyt työtä aamu- ja yövuorossa (pidempiä jaksoja yhtä vuoroa kerrallaan). Omat työaikani ovat vaihtelevat, mutta saan hyvin vaikuttaa vapaisiini ja vuoroihini. Mies on aloittamassa opiskeluja ja siirtymässä osa-aikaiseksi toiseen työpaikkaan.
Olemme viime aikoina tavanneet miehen kanssa vain hyvin pikaisesti aamuisin ja joskus iltaisin. Emme juuri koskaan esimerkiksi syö yhdessä tms. Työltä jäävän ajan hän viettää harrastustensa tai kavereidensa parissa. Emme vietä juuri koskaan aikaa kahdestaan, vaikka olen kertonut hänelle, että toivoisin meidän joskus tekevän niinkin. Hän toivoo minun tulevan hänen ja kavereidensa mukaan, ja heidän seurassaan hyvin viihdynkin. Harvoin tulee minun kavereitani tapaamaan, ja jos tulee, hän lähtee kesken illan omien kavereidensa luo.
Hän peruu sovittuja menoja jatkuvasti. Hänen harrastusaikatauluistaan sovitaan porukassa, ja tiedän hänen harrastuskavereidensa ilmoittavan ne päivät kun heillä on sovittuja menoja, esim. lippuja tapahtumiin, juhlia, reissuja yms. Minun mieheni ei koskaan ilmoita, vaan hän kysyy muilta harrastuspäivistä, ja peruu sitten muita menoja niiden mukaan. Meidän on esimerkiksi pitänyt tehdä päiväretki kotiseudullamme olevaan paikkaan koko kesän, mutta mies on perunut joka ikisellä kerralla. Meidän on mahdotonta lyödä lukkoon mitään menoja. Hän saa myös itse päättää työvuorojaan, ja ottaa/muuttaa niitäkin lyhyellä varoitusajalla. Tämä on toisinaan vaikuttanut myös muiden ihmisten aikatauluihin siten, että hänen on esimerkiksi lähteä kimpassa jonnekin, mutta on kuitenkin ottanut työvuoron ko. päivälle, ja pakottanut toiset siirtämään lähtöään tuntikausia.
Minun on aivan turha yrittää sovittaa vapaitamme samoille päiville, sillä mies peruu tai siirtää sopimiamme asioita koko ajan. Mies sanoo, että voisinhan viettää aikaa myös muiden kanssa, mutta esimerkiksi kuluneen kuukauden aikana olen viettänyt aikaa enemmän kavereideni kanssa kuin hänen.
Tuntuu välillä siltä, että mies ei osaa sanoa "ei" ystävilleen, harrastuskavereilleen, pomolleen, sukulaisilleen jne. Hän ottaa lautaselleen paljon aktiviteetteja, eikä sano millekään ei.
Tulin surulliseksi siitä, että kun olin taannoin lähdössä useammaksi päiväksi matkalle ja pyysin häntä kanssani syömään ennen lähtöäni, hän ilmoitti menevänsä treenaamaan (ei porukan kanssa). Hän ei edes saattanut minua. Olin jo venyttänyt paluutani kahdella päivällä hänen peruttuaan viikonlopulle sopimamme menon. Hänellä oli poissaollessani viisi päivää aikaa keskittyä vain treenamiseen ja kavereihinsa, mutta silti hän ei voinut ottaa edes tuntia ajastaan syödäkseen kanssani päivällistä.
Olen ilmaissut hänelle etten halua olla suhteessa jossa työ, harrastukset, ystävät, kaverit, baareissa käyminen, dokaaminen, tuttavat ja tapahtumat menevät aina minun edelleni. Kysyin haluaako hän seurustella, ja kokeeko hän elämäntilanteensa sellaiseksi, että suhde sopii siihen. Hän sanoi rakastavansa minua ja haluavansa jatkaa suhdetta. Mietin mitä suhde tekee minulle ja elämälleni pidemmän päälle?