Nainen36v.

[vaaksiainen]

Ilmeisesti et oikein ymmärrä markkinataloudesta vähääkään. Ei täällä saada sen mukaan mitä ansaitaan. Eniten rahaa saa se, joka osaa parhaiten pelata. Oikeudenmukaisuudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

"Jos vituttaa ja masentaa 24/7 niin vituttaa ja masentaa 24/7 ellen minä itse tee asialle jotain."

Ilmeisesti et pysty käsittämään sitä, että kun sairastaa kliinistä depressioita, aivot ovat täysin kykenemättömät tuntemaan mitään muuta kuin masennusta, teki ihminen mitä hyvänsä. Se, että ihan tavallisesti vituttaa ja masentaa on aivan toinen asia.

Olen tässä juuri tänä keväänä seurannut, miten yksi läheiseni sai sarjan sähköhoitoa masennukseen kun oli niin hoitoresistentti tapaus, itsemurhaa yrittänyt ja kuukausia suljetulla. Sähköhoito auttoi seitsemän kerran jälkeen niin, että masennus on täysin tiessään -ilman että ihminen itse teki asian eteen mitään.

Se, että masentuneen pitäisi itse tehdä jotain sairaudelleen on sama kuin nyt sanoisin sinulle, että "hoida itseäsi niin että jalkojasi ei amputoida". Mitä, mikset muka pysty siihen? Miten niin et pysty?

Katsos kun se aivo on ihan yhtä konkreettinen elin kuin jalkakin. Monille ihmisille se tuntuu olevan liian vaikeaa käsittää. Vakavasti masentunut ei edes pysty tekemään mitään itseään auttaakseen, kuten tuo sähköhoitoa saanut esimerkkitapaukseni. Ihmisen täytyy ensin parantua muiden avustuksella aika paljon että pystyy yhtään mihinkään.

Ja ei, tämä ei ole myötätunnon kerjäämistä. Kerron tätä vain että joku muu joskus jossain saisi ymmärtämystä, kun ihmisten tietämys mielisairauksista tuntuu olevan niin käsittämättömän heikolla tolalla. Kuvitellaan, että kyllä ne korjaantuu, kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

Miten, on "oma vika", pitäisikö sinusta bipolaarisenkin pystyä hallitsemaan maniavaiheensa ihan vaan sillä, että päättää niin? Tai skitsofreenikon tehdä ihan itse jotain sille, ettei olisi harhainen?

 

[oma vika]

huoh, nyt alkaa kypsyttää.
Minun puoleltani Lilius-hommassa oli kyse yhden ihmisen, yksilön, Liliuksen, sisään rakennetusta moraalista. Onko hän ahne vai osaako sanoa, että kiitos, mutta vähempikin riittää. Lilius oli ahne. Se siitä.

Jos lääkärit ei voi mitään sinun mielenterveysongelmille, niin se on voi voi, ihan yhtä lailla kuin se on voi voi minunkin sairauteni kanssa. Jos masentunut ei kykene itte mitään tekemään sairaudelleen, niin sillon hänen paikka on psykiatrisessa sairaalassa jossa häntä terveemmät päättävät miten sairaus parannetaan. Kyse on siitä, hakeutuuko ja vastaanottako yksilö hoitoa vai ei.

Kaikki hoidot eivät ole potilaan kannalta kovinkaan mieluisia. Minulta menee jalat, joku toinen saa sähköshokkeja aivoihin. Ei kivaa kummallakaan, mutta hei, elämä ei aina ole kivaa. Joskus on pakko tehdä ikäviä valintoja voidakseen paremmin.
Mutta mitä sitä ihminen ei tekisi saadakseen elää muutaman lisävuoden/mielekästä elämää??

Eikä mielenterveysongelmat oikeuta yhäkään yhtään sen enempää varastelemaan kuin tämä minun diabeteskään! Piste. Lopetan tähän, tää keskustelu on yhtä hedelmätöntä kuin .. en viitsikään sanoa mikä.

 

[---]

Viesti ei ollut minulle, mutta vastaanpa silti.
Ei, kukaan tuskin ajattelee että skitsofreenikon harhaisuus olisi oma vika. Ei masennuskaan ole varsinaisesti oma vika. Mutta masennusdiagnoosien räjähdysmäinen kasvu kertoo vain siitä, että elämään normaalistikin kuuluvat ilmiöt katsotaan sairaudeksi. Ja, saa nostaa kädet pystyyn, niin kuin joku aiemmin sanoi. Lääketeollisuus vie lääkäreitä 6-0. Se huomattiin viimeksi toukokuussa, kun pitkän linjan huippupsykologi sai potkut Mehiläisestä arvosteltuaan masennuslääkkeitä MOT-ohjelmassa. Mielestäni ilmiö on yleistettävissä laajemminkin. Lihavuudesta puhutaan koko ajan, koska laihdutus on miljardibisnes. Ja aivo on konkreettinen elin mutta psykiatria ei ole ollenkaan konkreettista.
Nostan hattua Oma vika - ihmisille ja toivon hänelle hyvää ja tervettä elämää.



QUOTE=vaaksiainen;11699782]Ilmeisesti et oikein ymmärrä markkinataloudesta vähääkään. Ei täällä saada sen mukaan mitä ansaitaan. Eniten rahaa saa se, joka osaa parhaiten pelata. Oikeudenmukaisuudella ei ole sen asian kanssa mitään tekemistä.

"Jos vituttaa ja masentaa 24/7 niin vituttaa ja masentaa 24/7 ellen minä itse tee asialle jotain."

Ilmeisesti et pysty käsittämään sitä, että kun sairastaa kliinistä depressioita, aivot ovat täysin kykenemättömät tuntemaan mitään muuta kuin masennusta, teki ihminen mitä hyvänsä. Se, että ihan tavallisesti vituttaa ja masentaa on aivan toinen asia.

Olen tässä juuri tänä keväänä seurannut, miten yksi läheiseni sai sarjan sähköhoitoa masennukseen kun oli niin hoitoresistentti tapaus, itsemurhaa yrittänyt ja kuukausia suljetulla. Sähköhoito auttoi seitsemän kerran jälkeen niin, että masennus on täysin tiessään -ilman että ihminen itse teki asian eteen mitään.

Se, että masentuneen pitäisi itse tehdä jotain sairaudelleen on sama kuin nyt sanoisin sinulle, että "hoida itseäsi niin että jalkojasi ei amputoida". Mitä, mikset muka pysty siihen? Miten niin et pysty?

Katsos kun se aivo on ihan yhtä konkreettinen elin kuin jalkakin. Monille ihmisille se tuntuu olevan liian vaikeaa käsittää. Vakavasti masentunut ei edes pysty tekemään mitään itseään auttaakseen, kuten tuo sähköhoitoa saanut esimerkkitapaukseni. Ihmisen täytyy ensin parantua muiden avustuksella aika paljon että pystyy yhtään mihinkään.

Ja ei, tämä ei ole myötätunnon kerjäämistä. Kerron tätä vain että joku muu joskus jossain saisi ymmärtämystä, kun ihmisten tietämys mielisairauksista tuntuu olevan niin käsittämättömän heikolla tolalla. Kuvitellaan, että kyllä ne korjaantuu, kun vaan ottaa itseään niskasta kiinni.

Miten, on "oma vika", pitäisikö sinusta bipolaarisenkin pystyä hallitsemaan maniavaiheensa ihan vaan sillä, että päättää niin? Tai skitsofreenikon tehdä ihan itse jotain sille, ettei olisi harhainen?[/QUOTE]

 

[vaaksiainen]

huoh, nyt alkaa kypsyttää.
Minun puoleltani Lilius-hommassa oli kyse yhden ihmisen, yksilön, Liliuksen, sisään rakennetusta moraalista. Onko hän ahne vai osaako sanoa, että kiitos, mutta vähempikin riittää. Lilius oli ahne. Se siitä.

Jos lääkärit ei voi mitään sinun mielenterveysongelmille, niin se on voi voi, ihan yhtä lailla kuin se on voi voi minunkin sairauteni kanssa. Jos masentunut ei kykene itte mitään tekemään sairaudelleen, niin sillon hänen paikka on psykiatrisessa sairaalassa jossa häntä terveemmät päättävät miten sairaus parannetaan. Kyse on siitä, hakeutuuko ja vastaanottako yksilö hoitoa vai ei.

Kaikki hoidot eivät ole potilaan kannalta kovinkaan mieluisia. Minulta menee jalat, joku toinen saa sähköshokkeja aivoihin. Ei kivaa kummallakaan, mutta hei, elämä ei aina ole kivaa. Joskus on pakko tehdä ikäviä valintoja voidakseen paremmin.
Mutta mitä sitä ihminen ei tekisi saadakseen elää muutaman lisävuoden/mielekästä elämää??

Eikä mielenterveysongelmat oikeuta yhäkään yhtään sen enempää varastelemaan kuin tämä minun diabeteskään! Piste. Lopetan tähän, tää keskustelu on yhtä hedelmätöntä kuin .. en viitsikään sanoa mikä.

Minä yritän parhaani mukaan kertoa yleisellä tasolla, millainen sairaus on kliininen depressio ja sinä vedät jatkuvasti sen yksilötasolle ja ad hominemiin. Olen yrittänyt jopa osoittaa asenteesi sillä, että viittaan sinun diabetekseesi samalla tavalla, mutta ilmeisesti et kykene keskustelemaan asioista yleisellä tasolla? Tuo Lilius -juttu osoittaa sen myös. Toki hän on ahne, mutta ei se ole laitonta. Päinvastoin, markkinataloudessa se on suorastaan toivottava piirre. Kuitenkin takerrut vain tuohon yksittäistapaukseen ymmärtämättä kokonaiskuvaa.

Toteat, että kaikki hoidot eivät ole potilaan kannalta mieluisia ja jatkat samaan syssyyn sähköhoidoista. Sanoinko missään, että se olisi jotenkin kamala asia? En. Käytin sitä vain esimerkkinä, että joskus tarvitaan todella konkreettista interventiota ennen kuin masennus alkaa hellittää. Mutta ei se potilaan kannalta mitenkään järin rajua ole, nukutuksessa se tehdään ja hoitaja saattaa mennen tullen. Sitä vaan ei anneta kuin melko toivottomille tapauksille, koska hoito vaatii niin paljon resursseja (hoitaja, anestesialääkäri, neurologi, leikkaussali).

Olen jo aikaisemmin todennut, että vaikka ap on vastuussa näpistelystään, se on kuitenkin hänen tapauksessaan todennäköisesti kleptomaniaa, eli sairauden oiretta sekin, ei mitään näpistelyä näpistelyn ilosta. Ei se tietenkään silti oikein ole, mutta aika pikku juttu kuitenkin tämän keskustelun kokonaisuudessa.

Sinulla on myös jostain syystä merkillinen vimma kuvitella, että en ole tehnyt mitään sairauteni eteen kun olen yrittänyt osoittaa _yleisellä_tasolla_, että masentunut ei aina voi itselleen mitään.

Nyt sitten kerrron ihan itsestäni kun se tuntuu sinua niin hirveästi kiinnostavan: En minäkään voinut pariin ensimmäiseen vuoteen itselleni mitään. Se suljettukin on tuttu paikka. Lääkkeitä vaihdeltiin yhteensä pariinkymmeneen kertaan (minun aloitteestani). Olen käynyt unitutkimuksissa (minulla on lievä uniapnea mitä unilääkkeet pahensi ja mikä taas pahensi masennusta), olen suljetuttanut kaikki somaattiset sairaudet pois, jotka voivat aiheuttaa masennusta. Tällä hetkellä minulla on aktiivinen hoitosuhde psyk. polille, käyn psykoterapiassa ja teen päivittäin Mindfulness-harjoituksia. Lenkkeilen koiran kanssa, jonka mies hommasi meille minun "terapiakoirakseni" -silloin en ollut siinä tilassa, että olisin itse pystynyt asian päättämään.

Pointti on kuitenkin se, että jos minut olisi jätetty yksin pärjäämään ja "tekemään itse jotain sairauteni eteen", olisin lykännyt horsmaa jo pitkään. Minä olen ollut onnekas sikäli että olen saanut hyvää hoitoa sekä lääkärien tasolta että mieheltäni -joka kantoi pari vuotta kutakuinkin kaiken vastuun kotielämästämme koska minä olin niin uupunut etten jaksanut käsilaukkuani kantaa.

Ihminen tarvitsee toisinaan hyvin paljon apua ja tukea ennen kuin tokenee sen verran, että voi itse ruveta auttamaan itseään. Eikä silti aina pysty paranemaan täysin, ei vaikka kaikkensa yrittäisi. Vielä huonompi tilanne on, jos sitä apua ei oikein ole ollut tarjolla, kuten ap:n ja accountantin kirjoituksista rivien välistä luin.

Sitä minä olen yrittänyt tässä selittää. Ihmisten voimat eivät riitä loputtomiin, ja toisten loppuvat aiemmin kuin toisten. Se, että sinä olet pärjännyt tietyssä tilanteessa ei tarkoita että kaikkien pitäisi pystyä samaan. Koska kaikki eivät kerta kaikkiaan pysty. Ihmisillä on syntyjään erilainen hermorakenne, ihan kuten koirillakin. Toiset on kovempia (ja kovapäisiä), toiset pehmeitä -ja nopeita oppimaan. Valitettavasti "pehmeä koira" -ihminen "oppii" melko nopeasti myös syrjäytymisen, jos tarpeeksi siihen suuntaan tuupitaan -tai vaan jätetään tukematta.

Lopetan tämän keskustelun tähän; ei ole mitään mieltä keskustella ihmisen kanssa joka ei kykene näkemään kokonaiskuvaa tai yleistämään asioita.

 

[oma vika]

voi hyvät hyssykät
minua ei tippaakaan kiinnosta sinun sairaskertomuksesi.

Sun mielestä mielenterveysongelmat ovat jotain ihmeellistä. Minun mielestä ne ei ole sen kummempia kuin minun diabeteksenikään. Minun sairauteni on fyysistä, sinun henkistä. So what?
Minulle ja sinulle on sattunut huonot kortit käteen, niiden kanssa eletään tai kuollaan. Ei tämä elämä tämän kummallisempaa ole. Sama pätee muihin sairaisiin.

Minun pointtini on koko ajan ollut, että jokaikisellä ihmisellä on omat ristinsä kannettavana.
Ja olen yhäkin sitä mieltä, että kukin ihminen vastaa omista tekemisistään ja myös omasta hyvinvoinnistaan. Jos ei itse siihen pysty, toivottavasti on läheisiä jotka tilaa ambulanssin. Siihen loppuu maallikoiden vastuu. Sen jälkeen kuvioon astuvat terveydenhuollon ammattilaiset.

Liliukseen en viitsi enää ottaa kantaa muuten kuin, että sinä et näköjään kertakaikkiaan tajua tätä
pointtia joka minun Lilius kommentissa on:

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla sisäänrakennettuna moraalinen vastuu omista tekemisistään.
Jos tämä ei ole yleisesti sanottu, niin mikä sitten?

Hyvää yötä. Minä pistän pisteen keskustelulle tähän.

 

[ainokainen]

Sun mielestä mielenterveysongelmat ovat jotain ihmeellistä. Minun mielestä ne ei ole sen kummempia kuin minun diabeteksenikään. Minun sairauteni on fyysistä, sinun henkistä. So what?

Itse asiassa masennus ja kaikki muutkin mielenterveyden sairaudet ovat fyysisiä eli elimellisiä, ne pohjautuvat aivojen toimintahäiriöihin. On keinotekoista jakaa sairaudet fyysisiin ja henkisiin, kuten on ylipäänsäkin keinotekoista jakaa ihminen ruumiseen ja sieluun (Descartesin lahja länsimaiselle ajattelulle...)

Siitä olen samaa mieltä että varastaminen on väärin, ja että samat moraaliset säännöt ovat sovellettavissa sekä terveisiin että sairaisiin ihmisiin. Käytännössä sairas ihminen ei kuitenkaan välttämättä pysty arvioimaan omaa toimintaansa kuten terve ihminen. Oikeudessakin tämä otetaan huomioon, eli sairauden vuoksi ihminen voi olla alentuneesti syyntakeinen. Ap:n tilanteessa on mielestäni kyse juuri tästä.

Mitä Liliukseen tulee, mielestäni hän ei ole tehnyt mitään moraalitonta. Hänelle tarjottiin ihan laillisesti isoa eläkettä. Miksi hänen olisi siitä pitänyt kieltäytyä? Pörssiyhtiö saa tarjota pomoilleen juuri niin kultaiset kädenpuristukset kuin haluaa. Ja tässä nyt haluttiin, syystä tai toisesta.
Tottakai normaalin tallaajan näkökulmasta kuka tahansa paljon tienaava ihminen voi olla "ahne", vaikkapa NHL-pelaajat miljoonasopimuksineen. Mutta kun me nyt vaan eletään markkinataloudessa, ei kommunismissa. Deal with it.

Mitä sinun "oma vika" tilanteeseen tulee, kuulostaa todella lohduttomalta ja tuntuu siltä että yrität selviytyä hampaat irvessä etkä halua kenenkään apua. Se on ihan ok jos se on sinulle ok. Kyse on omasta valinnastasi ja tavasta, jolla haluat elää -loppuun asti.
Älä silti tuomitse niitä, jotka tarvitsevat apua ja toisten myötätuntoa, vaikka sinä et niitä tarvitsekaan. Paitsi että sekin päivä saattaa vielä tulla, että tarvitsetkin.