Seuraavassa tekstissä käsitellään ympärileikkauksen läpikäyneen 26-vuotiaan miehen omia kokemuksia leikkauksen jälkeen. Kirjoitin tämän, koska koin oman toipiluuteni aikana, että keskustelupalstojen kommentit olivat usein suppeasti muotoiltuja (hyvin meni, jes!), asian vierestä (leikattu muna on ihana, ah, slurps, tekeekin mieli!), keskittyivät liikaa ympärileikkauksen moraaliseen puoleen (pikkulasten ympärileikkaamisen filosofia luvut 1-99) tai oudoimmissa tapauksissa täyteen raivoamiseen (mitä jos teidän vaginanne silvottaisiin?!!1!).
Ensisijaisesti tekstini on tarkoitettu siis rohkaisuksi ja vertaistueksi niille, jotka (omasta tahdostaan ja terveydellisistä syistä) ovat joko ympärileikkauksesta toipumassa, tai sellaiseen menossa. Itse huomasin netistä löytyvän paljon kauhutarinoita pieleen menneistä leikkauksista. Kirjoitin tämän siis tavallaan myös noiden kauhutarinoiden vastapainoksi. Ympärileikkaus on lopulta varsin tavanomainen kirurginen toimenpide ja väittäisin yhtään kauhutarinoita vähättelemättä, että ne ovat äänekkäitä marginaalisia poikkeuksia, jotka itse jättäisin omaan arvoonsa.
Leikkauspäivänä kävelin sairaalaan verrattain rauhallisin mielin sisään. Kunnallissairaanhoidon ihmiset olivat ystävällisiä ja sain kuulla miten päivä etenisi. Vasta leikkaussalissa alkoi jännittää. Minut leikattaisiin nukutuksessa. Minuun pistettiin jotain nukutukseen valmistavaa ainetta, joka sai olon hieman sekavaksi (puudutusainetta?) ja lopuksi anestesialääkäri kysyi miltä tuntuu. Kerroin oloni olevan ihan hyvä, johon lääkäri vastasi vain: siinä tapauksessa toivotan sinulle hyvää yötä, minkä jälkeen nukahdin välittömästi.
Heräsin heräämössä pari tuntia myöhemmin. Mihinkään ei sattunut. Kipulääkkeet olivat siis kohdillaan. Leipää ja mehua tarjottiin, mistä tuli heti parempi olo, sillä leikkaukseen saapuvaa kielletään syömästä ja juomasta leikkauspäivänä. Munani oli kääritty sideharsolla nättiin pikku pakettiin, jonka kärjestä terska pilkotti. Koko systeemistä tuli mieleen jokin french hot dog. Sisko tuli hakemaan minut viiden maissa sairaalasta kotiin kun olin saanut pienet huimauksen tunteet hiipumaan. Haimme apteekista lääkärin määräämiä Buranan kuussatasia mukaan ja lähdimme kotio katsomaan leffoja ja syömään tortilloja.
Ekana yönä heräilin muutamaan otteeseen pieniin kipuihin, mutta sain nukuttua ihan kohtalaisesti. Toisena päivänä oli aika ottaa side pois vehkeen ympäriltä. Minua oltiin varoiteltu, että veitikka saattaisi olla aika raisun näköinen leikkauksen jälkeen ja ilmeisesti aika monilla ilmenee turvotusta ja mustelmia, joiden pitäisi helpottaa n. viikossa. Itselläni oli vain pikkurillinpään kokoinen mustelma munan toisella sivulla. Kävely tuntui epämukavalta, mutta sohvalla lojuessani tilanne ei ollut mainittavan tukala.
Vasta seuraavana yönä p***a osui tuulettimeen. Minulle nimittäin selvisi, että aamuseisokki on ilmiö, joka tapahtuu vaikka veitsellä uhattuna. Ilmeisesti ekana yönä sideharso oli hillinnyt kaluni paisumista, mutta toinen yö olikin sitten aivan eri maailmasta. Erektion aikana peniksen kasvaessa tikit pistivät erektiolle vastaan, mikä nipisti niin maan perkuleesti! Tästä saattoi omalla kohdallani tehdä ikävämpää, että kuulun grower, not a shower-mieskategoriaan. Munani on lepotilassa ehkä n. 5cm pituinen, mutta erektiossa se on aika paljon pidempi ja paksumpi. Edustuskunnossa pituus on 15cm ja ympärys 60mm. Sain nukuttua yön aikana yhteensä ehkä noin 4 tuntia.
Päivät 3-10 menivät hyvin pitkälti makuuasennossa. Öisin tuli nukuttua keskimäärin 3-5 tuntia. Ei sillä etteikö uni olisi maittanut, mutta kivut eivät kannustaneet jatkamaan nukkumista sen jälkeen kun on pariin otteeseen herännyt kipuihin. Muna myös turposi tokan päivän aikana melkein kaks kertaa paksummaksi mitä normaalisti ja oli aika herkkä kosketukselle. Tikkien ympärille kertyi milloin punaista, milloin keltasta ja milloin mustaa arpea ja pientä veritihkua tuli aina silloin tällöin. Sairaalasta saamani ohje kannusti huuhtelemaan haavoja, etteivät paikat tulehdu. Neljännestä päivästä eteenpäin lopetin kalsareiden käytön kokonaan, päättelin että haava paranee nopeammin tuuletettuna, etenkin kun se ei sohvalla makoillessa pahasti sattunut.
Välillä meinasi usko loppua, etenkin kun lääkärin määräämä 9 päivän sairasloma loppui. Onneksi sain töistä luvan jatkaa sairaslomaa vielä toisella viikolla. Rankinta toipumisessa oli ehkä lopulta kuitenkin jatkuva univelka, joka koetteli hermoja. Samoin harmistusta aiheutti tylsistyminen, joka johtui siitä, etten pystynyt viettämään aikaa juuri muuta kuin selällään. Kymmenentenä toipilaspäivänä olin jo melko hajoamispisteessä, kun viikon turvottelusta ja kipuilusta oltiin sairaalasta etukäteen varoiteltu ja mietin, tuleeko tästä ikinä yhtään mitään.
11. päivänä kellon ääni kuitenkin muuttui. Aamujöpötys ei enää sattunut juurikaan (ilmeisesti tikit olivat sulaneet ihon alla, eivätkä sen tähden enää hangoitelleet vastaan) ja vaikka heräsinkin, uskalsin ruveta uudelleen nukkumaan. Värkin turvotus alkoi myös hellittää. Seuraavana yönä nukuin ensimmäiset täydet kahdeksan tunnin yöunet ja voin sanoa, että sinä päivänä hymyilytti. Housuja en viitsinyt tosin vieläkään käyttää. Siitä eteenpäin olo alkoi helpottaa päivä päivältä.
Sitten aiheeseen, joka useimpia kiinnostaa 19. päivänä kokeilin ensi kerran miltä masturboiminen tuntuisi. Hiukan askartelua se oli, mutta varovasti vain varteen keskittymällä minun onnistui kuin onnistuikin saada itseni tulemaan. Ei se ihan yksinkertainen operaatio ollut, mutta ottaen huomioon ettei se sattunut tai ruvet ottaneet pahasti osumaa (ja että sain kahden ja puolen viikon paineet purettua), saattoi kokeilua kutsua onnistuneeksi. Kokeilin tumputtamista liukuvoiteen avulla, mutta sittemmin en ole sitä pahemmin tarvinnut kuin korkeintaan fiilistelymielessä.
Ruvet putoilivat ajan myötä suureksi osaksi pois itsestään ja viimeiset ompeleet nypin tylsyyspäissäni omin päin irti. Arven iho oli alkuun ohutta, joten seksi onnistui ensimmäisen kerran vasta noin 6 viikon jälkeen. Se tuntui todella hyvältä. Ensimmäisillä kerroilla tulin paljon herkemmin kuin ennen leikkausta, mutta suht nopeasti terska karaistui ja seksi alkoi sujua entiseen malliin. Tosin takaapäin asennossa olen nykyisin hieman aiempaa herkempi, jonka olettaisin johtuvan siitä, että terskan alaosa joka kyseisessä asennossa ottaa eniten kontaktia, ei ole parkkiintunut kalsareita vasten.
Henkilökohtaisen ja tyttöystäväni kokemuksen mukaan seksin taso parani entisestään. Itse pidän siitä, että enää minun ei tarvitse lainkaan jarrutella tiukan nahan repeämistä varoen. Eikä nautintoni ole vähentynyt. Seksi on edelleen maailman siistein juttu! Tyttöystävästäni tuli leikatun fani saman tien. Leikattu on kivemman näköinen, puhtaampi ja tuntuu paremmalta, koska leikkauksen jäljiltä hepin iho on kireämpi, mikä lisää häpyhuuliin kohdistuvaa hankausta. Muutoksen huomaa myös tyttöystäväni saamien orgasmien lisääntyneestä määrästä.
Nyt, kolme kuukautta leikkauksen jälkeen, olen todella tyytyväinen, että menin ympärileikkaukseen, vaikka esinahkani kireys olikin sen verran lievää, että periaatteessa olisin voinut jänistääkin. Jos jotakin komplikaatioita haluan väen väkisin kaivella, niin leikkausarven alueelle on jäänyt pieniä kovettumia, jotka sörkkiessä ovat hieman herkkiä. Niiden olemassaoloa ei seksin aikana tai muussakaan arkielämässä edes huomaa.
Oman kokemukseni pohjalta voin siis ympärileikkausta lääketieteellisin perustein suositella. Leikkauksen jälkeisten toipilasviikkojen kivut ovat näin jälkikäteen ajatellen pieni hinta ottaen huomioon kuinka paljon leikkaus elämänlaatuani paransi.
