Mun käsittääkseni miesten haluttomuus pitkässä aviosuhteessa on vähintää yhtä yleinen ongelma kuin naisten haluttomuus, ellei jopa yleisempi.
Oletteko lukeneet Anna-Leena Härkösen romaanin "EI kiitos", tai kuulleet PMMP:n "Pariterapiaa" biisin?
Käsittääkseni haluttomuus ei aina suinkaan ole merkki uskottomuudesta, tai edes halusta uskottomuuteen. Se voi tietysti olla merkki siitä, mutta ei aina.
Lisäksi joskus saattaa olla, että ihminen kokee masturbaation kivemmaksi kuin seksin kumppanin kanssa. Noin saattaisi olla joidenkin edellä kirjottaneiden miestenkin laita.
Myös minun ex-mieheni oli liittomme loppuvuosina juuri sellainen. Olimme yhdynnässä vain n. kerran kuussa, ja muina aikoina miehelleni olivat mieluisampaa seuraa netin pehmoporno-sivujen nuoret pimatsut tai jopa naisten alusvaatemainosten mallit.
Joskus keksimme kyllä avoimuuden ilmapiirissä erilaisia hauskoja vaihtoehtoja joissa saatoin olla osallisena mieheni tyydyttämisessä,, mm. käsiseksin. Lisäksi miestäni kiihotti kameran käyttäminen, eli hän nautti saadessaan räpsiä minusta tuhmia kuvia ja masturboida samalla.
Totuttelun ja harjoittelun myötä aloin itsekin pitää näistä leikeistä, vaikka ne eivät antaneetkaan mulle samanlaista täysipainoista nautintoa kuin perinteisten, miehekkäiden otteisen kohteeksi pääseminen.
Sitten kun mieheni lopulta ilmaisi omaavansa "aisuri-fantasioita", ja kertoi kiihottuvansa ajatuksesta että makaisin viereiden miesten kanssa, alkoi avioliittomme olla loppusuoralla.
No, tosin minä sitten makasinkin vieraiden kanssa, mutta mieheni tietämättä.
Nykysin mulla on ihana, todella halukas miesystävä kavaljeerina., joka ei kovin täysiksi halua kassejaan minun kanssani pästää täyttymään, vaan tyhjentää niitä halukkaasti kanssani.
Täynnä suhteessamme ei ole kuin kauppakassit joskus viikonloppuisin.