Kun vaimo ei halua

itse olen nainen reilusti yli 30 vuotias eikä ongelmani todellakaan ole haluttomuus vaan liiallinen halu olisi ihanaa löytää mies jonka kanssa halut kohtaisivat tietenkin miehen pitää vielä kyetä kunnon hommiin haluan miehen jolla on kunnon varustus ja joka olisi muutenkin miellyttävä sängyssä olen erittäin kokenut ja valitettavasti on pakko sanoa etteivät useimmat miehet kykene sängyssä siihen mitä haluaisin eli taitaa vain haaveeksi jäädä että sellaisen miehen löytäisin

Ihana, halukas, kyvykäs, sängyssä miellyttävä ja kokenut mies ei kelpaa, jos muna on pieni ?

 

..jos tästä olisi jollekulle hyötyä. Aloitus oli aika vanha mutta varmaan asia on ajankohtainen monelle muullekin.

Itse olin nuorempana (nyt 40+) tosi innokas seksin kokeilija. Sitten kun löysin aviosiippani, myös hänen kanssaan pari ekaa vuotta oli aika innokasta. Sitten syntyi eka lapsi, seksiä oli vielä jonkun verran ja sitten syntyi toinen, seksi alkoi osaltani hiipua ja hiipua.
Meillä on elämäntilanne sellainen, että ei ole käytettävissä ulkopuolista lastenhoitoapua kuin ehkä kerran, pari vuodessa. Vieraalle hoitajalle taas ei voi lapsia yöksi jättää. Olin siis kotitöissä kiinni 24/7 noin karkeasti sanottuna, toki mieskin teki osaansa mutta kuitenkin sitä ajatteli äidin "roolin" tavoin.

Omien halujen hiipuminen oli itselleni pettymys ja arvatkaa vaan oliko miehelleni. Pettymyksen oikein näki kun torjuin niin usein. Mutta en vaan väsymykseltä jaksanut kiinnostua yhtään, arki vei kaikki halut, vaikka olisin "halunnut haluta". Sitten aloin miettiä missä voi olla vika, puuttuuko jotain hormoonia tms. kun tuntui etten ollut edes oma itseni enää. Pitkällisten tutkimuksien jälkeen löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, ja oletin että NYT halut alkavat palata kun sain lääkkeet. No, ehkä aavistuksen ne vaikuttivat mutta eivät juuri tilannetta muuttaneet.

Sitten toinen lapsi sairastui ja samaan aikaan töissä oli tosi stressaava vaihe. Silloin seksi jäi sitten jo totaalisesti. Mies yritti, lopulta jo melko arasti vihjailla siihen suuntaan, itse keksin illalla kaikkea tekemistä ettei tarvitsisi selittää ja kieltäytyä vaan pääsisin suoraan nukkumaan. Seksi kävi mielessä aniharvoin. Elämäntilanteen takia olin henkisesti tosi poikki, murehdin lasta varmaan miestäkin enemmän tai ehkä miehet osaavat pitää seksin jotenkin "erillisenä osa-alueena" arjen pyörteistä huolimatta.
Seksikerrat harvenivat kahden vuoden kuluessa, ensin ehkä oltiin 2 kk välein, sitten lopulta tuli varmaan jo 5 kk tauko. Suututti, kun mies tuntui laskevan miten kauan aina edellisestä kerrasta oli. Usein ajattelin, lähteekö mies jo muualle mutta en jaksanut enää sillä stressata kun stressiä oli muutenkin ja törkeät univelat. Joskus harvoin tyydytin itseäni, silloin koin että kukaan ei ollut vaatimassa mitään ja pääsin "vähällä vaivalla", vähemmällä kuin rakastellessa.

Vähitellen lapsen tilanne meni hyvään suuntaan ja alettiin löytää hoitotasapaino. Määräaikainen työsuhteeni oli päättynyt jokin aika sitten, mikä oli siinä tilanteessa helpotus, kun sain keskittyä lapsen tilanteeseen paremmin ja toki toiseenkin lapseen. Mies kyllä kieltämättä jäi siihen taustalle minun näkökulmastani, en jaksanut panostaa suhteeseen.

Muutama viikko sitten aloin huomata, miten stressini on pikkuhiljaa lähes kadonnut. Lapsetkin ovat jo vähän isompia ja omatoimisempia ja saan omaa aikaa jonkun verran sen myötä, mitä aiemmin ei juuri ollut. Pysähdyin silloin oikein miettimään, miten mies oli suhtautunut kaikkeen tähän. Oli ollut apuna, mitä töiltään oli ehtinyt ja jaksanut, mutta ennen kaikkea oli jaksanut odottaa! Jaksanut kuukausitolkulla odottaa eikä ollut lähtenyt vieraisiin silloin, kun elämässä oli niitä vastamäkiä, jotka oli luvannut rinnallani kulkea silloin joskus.

Se tunne, kun sen tajusin, oli ihan mieletön. Tiesin, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan taatusti elää lopunkin elämääni, jos se minusta on kiinni. Arvostin tuota asiaa miehessäni niin että mieleni oli välillä pakahtua kun aiemmista kokemuksistani tiedän, että harva mies jaksaa vaikeita (ja eritoten seksittömiä) aikoja kumppaninsa rinnalla kovinkaan kauaa.

Siitä alkoi minun halujeni palaaminen. Kun lapset hiljattain olivat pitkästä aikaa sukulaisissa muutaman päivän, en edes laskenut, miten monta kerta rakastelimme. Halusin vain uudelleen ja uudelleen, päivällä, yöllä ja siinä välissä, halusin toteuttaa hänen toiveistaan mitä vain mieleen tulee. Kaikki patoutuneet fantasiat yksi toisensa perään

Nyt toivon tosi kovasti, että saisin pidettyä tästä kipinästäni kiinni silloinkin, jos ja kun stressaavampia aikoja elämään joskus taas tulee. On aivan mielettömän hienoa tuntea, miten halut ovat samaa luokkaa kuin silloin 20 vuotta sitten!

Että joskus se vain aika tekee tehtävänsä, itse ainakin huomasin sen. Eri asia, kuka jaksaa odottaa ja kuka ei, ja mitkä syyt siellä taustalla muutoin ovat.

Yksi asia, mikä ainakin minuun naisena myös vaikuttaa jonkin verran, on kertyneet kilot. On hassua, että en ajattele lainkaan, rakastellessakaan, mieheni ylipainoa jota jonkin verran on, vaan pelkästään omaani. Mitä hoikempi olen, sitä haluttavammaksi itseni tunnen. Siksi aion jättää muutamia kiloja taakseni, haluan hankkia vaatteita joista mieheni tiedän pitävän, näyttävät päälläni silloin paremmilta ;-). Toinen asia, minkä uskon vaikuttavan muutenkin, on se, mitä tulee syötyä. Olen jonkin aikaa ostanut laadukkaita vitamiineja ja hivenaineita ja jättänyt makean vähemmälle, koska uskon että kyllä niilläkin on merkitystä hormoneihin osaltaan. Mutta näistä huolimatta suurin juttu itselläni haluttomuuteen oli selkeästi tuo stressi arjessa.

Kommentoin vielä tuota, kun joku nainen tässä ketjussa aiemmin kertoi miehensä seisokin stoppaavan kesken kaiken eikä hommasta tule mitään silloin harvoin, kun seksiä on.
Luulenpa, että tuossa on kyse ihan psyykkisestä jutusta, omalla miehellä on ollut samaa hommaa. Jos on pidempi seksikausi, seisokissa ei ole ongelmia, mitä pidempi on ollut tauko, sitä herkemmin saattaa homma keskeytyä. Siinä tulee varmasti miehelle paineita; NYT pitäisi antaa kaikkensa kun toinen kerrankin haluaa ja sitten menee juttu jo liikaa yrittämisen puolelle. Vanhat torjumisetkin saattaa nousta alitajuntaan jollain lailla.
En itse pidä tuota minään kun luulisin tietäväni, että syy on tuossa. Kunnon suuseksillä saa tilanteen pian entiselleen, joten so what. Olen sanonut miehelleni, että minua tilanne ei haittaa ja suuseksistä pidän muutenkin tosi paljon, joten ei tod haittaa moinen "välikohtaus" ;-). Se on mielestäni naisesta kiinni miten siihen suhtautuu, jos seksi sillä kerralla jää siihen eikä nainen tee mitään tilanteen hyväksi, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä sama toistuu seuraavalla kerrallakin. Yhdessä voi tilanteen "ohittaa" helposti ja paineita on seuraavalla kerralla taas vähän vähemmän.

Toivottavasti tästä oli jollekulle hyötyä, miehille etenkin, jotka elävät perheensä kanssa "pikkulapsiarkea" . Ja te naiset, joilla on uskolliset miehet, teillä on aarre!

 

Sanokaapa ihan asiallisesti - varsinkin naiset - mitä pitäis tehäd kun perhe on ok, lapsia on, mutta vaimon kanssa seksi on jäänyt. Ensin muutama vuosi kuukaudenkin väli, sitten alkoi tulla kahta, kolmea kuukautta taukoa, näin parin vuoden ajan - sitten : loppui kokonaan reilu vuosi sitten.

Hän ei tutle koskaan lähelle "siinä" mielessä, hän ei osoita fyysistä hellyyttä. Vastaa vaisusti jos minä aloitan - olen asiaan kyllästynyt, jopa nöyryytetty. En jaksa olla se joka aloittaa ja kun usiemmin tuntuu että hän ei ole läsnä koko "toimituksessa". Ja millään tavalla väksin en halua ottaa.

Olen tullut siihen tulokseen ettei kaikki halua seksiä siinä määrin kuin toiset. Ja joillekin riittää yhdessä oleilu. Minulle kyllä vaan ei. Kun sais sammutettu koko osaston - löytyis nappula itsestä, josta saisi seksin "switch off".

Olen kyllä ottanut asiaa puheeksi. Hän ei vastaa oikein mitenkään, korkeintaan sanalla tai parilla. Keskustelua ei synny. Hän ei ole muutenkaan sitä tyyppiä joka keskustetilisi "meistä".

Mitä tässä pitäisi tehdä?

Kysyinkin tuossa, että kauanko pitää vielä odottaa kun 2 vuotta on odoteltu, en vonkaa enää, se on turhaa. Helpoin tapa jos kaikki menee muuten hyvin kotona, on käydä vieraissa hoitamassa tarpeet. Noi naiset haluavat hallita meitä miehiä, tai sit ne kyllästyy meihin pitkän suhteen aikana.

Mulle tuli pieni fyysinen vika tapaturmassa pari vuotta sitten joka ei haittaa seksielämää, siihenkin vetosin kun kerroin että ei mun vamma ole ala eikä yläpäässä. Odotan vielä sen verran että nuorinkin muuttaa kotoa pois ja se on siinä sitten, pitäkööt värkkinsä joka kuluu käytössä. Siihen saakka hoidan seksiasiat muualla. "jos vaimo ei leivo pullaa kotona, pitää pulla hakea muualta.

 

..jos tästä olisi jollekulle hyötyä. Aloitus oli aika vanha mutta varmaan asia on ajankohtainen monelle muullekin.

Itse olin nuorempana (nyt 40+) tosi innokas seksin kokeilija. Sitten kun löysin aviosiippani, myös hänen kanssaan pari ekaa vuotta oli aika innokasta. Sitten syntyi eka lapsi, seksiä oli vielä jonkun verran ja sitten syntyi toinen, seksi alkoi osaltani hiipua ja hiipua.
Meillä on elämäntilanne sellainen, että ei ole käytettävissä ulkopuolista lastenhoitoapua kuin ehkä kerran, pari vuodessa. Vieraalle hoitajalle taas ei voi lapsia yöksi jättää. Olin siis kotitöissä kiinni 24/7 noin karkeasti sanottuna, toki mieskin teki osaansa mutta kuitenkin sitä ajatteli äidin "roolin" tavoin.

Omien halujen hiipuminen oli itselleni pettymys ja arvatkaa vaan oliko miehelleni. Pettymyksen oikein näki kun torjuin niin usein. Mutta en vaan väsymykseltä jaksanut kiinnostua yhtään, arki vei kaikki halut, vaikka olisin "halunnut haluta". Sitten aloin miettiä missä voi olla vika, puuttuuko jotain hormoonia tms. kun tuntui etten ollut edes oma itseni enää. Pitkällisten tutkimuksien jälkeen löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, ja oletin että NYT halut alkavat palata kun sain lääkkeet. No, ehkä aavistuksen ne vaikuttivat mutta eivät juuri tilannetta muuttaneet.

Sitten toinen lapsi sairastui ja samaan aikaan töissä oli tosi stressaava vaihe. Silloin seksi jäi sitten jo totaalisesti. Mies yritti, lopulta jo melko arasti vihjailla siihen suuntaan, itse keksin illalla kaikkea tekemistä ettei tarvitsisi selittää ja kieltäytyä vaan pääsisin suoraan nukkumaan. Seksi kävi mielessä aniharvoin. Elämäntilanteen takia olin henkisesti tosi poikki, murehdin lasta varmaan miestäkin enemmän tai ehkä miehet osaavat pitää seksin jotenkin "erillisenä osa-alueena" arjen pyörteistä huolimatta.
Seksikerrat harvenivat kahden vuoden kuluessa, ensin ehkä oltiin 2 kk välein, sitten lopulta tuli varmaan jo 5 kk tauko. Suututti, kun mies tuntui laskevan miten kauan aina edellisestä kerrasta oli. Usein ajattelin, lähteekö mies jo muualle mutta en jaksanut enää sillä stressata kun stressiä oli muutenkin ja törkeät univelat. Joskus harvoin tyydytin itseäni, silloin koin että kukaan ei ollut vaatimassa mitään ja pääsin "vähällä vaivalla", vähemmällä kuin rakastellessa.

Vähitellen lapsen tilanne meni hyvään suuntaan ja alettiin löytää hoitotasapaino. Määräaikainen työsuhteeni oli päättynyt jokin aika sitten, mikä oli siinä tilanteessa helpotus, kun sain keskittyä lapsen tilanteeseen paremmin ja toki toiseenkin lapseen. Mies kyllä kieltämättä jäi siihen taustalle minun näkökulmastani, en jaksanut panostaa suhteeseen.

Muutama viikko sitten aloin huomata, miten stressini on pikkuhiljaa lähes kadonnut. Lapsetkin ovat jo vähän isompia ja omatoimisempia ja saan omaa aikaa jonkun verran sen myötä, mitä aiemmin ei juuri ollut. Pysähdyin silloin oikein miettimään, miten mies oli suhtautunut kaikkeen tähän. Oli ollut apuna, mitä töiltään oli ehtinyt ja jaksanut, mutta ennen kaikkea oli jaksanut odottaa! Jaksanut kuukausitolkulla odottaa eikä ollut lähtenyt vieraisiin silloin, kun elämässä oli niitä vastamäkiä, jotka oli luvannut rinnallani kulkea silloin joskus.

Se tunne, kun sen tajusin, oli ihan mieletön. Tiesin, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan taatusti elää lopunkin elämääni, jos se minusta on kiinni. Arvostin tuota asiaa miehessäni niin että mieleni oli välillä pakahtua kun aiemmista kokemuksistani tiedän, että harva mies jaksaa vaikeita (ja eritoten seksittömiä) aikoja kumppaninsa rinnalla kovinkaan kauaa.

Siitä alkoi minun halujeni palaaminen. Kun lapset hiljattain olivat pitkästä aikaa sukulaisissa muutaman päivän, en edes laskenut, miten monta kerta rakastelimme. Halusin vain uudelleen ja uudelleen, päivällä, yöllä ja siinä välissä, halusin toteuttaa hänen toiveistaan mitä vain mieleen tulee. Kaikki patoutuneet fantasiat yksi toisensa perään

Nyt toivon tosi kovasti, että saisin pidettyä tästä kipinästäni kiinni silloinkin, jos ja kun stressaavampia aikoja elämään joskus taas tulee. On aivan mielettömän hienoa tuntea, miten halut ovat samaa luokkaa kuin silloin 20 vuotta sitten!

Että joskus se vain aika tekee tehtävänsä, itse ainakin huomasin sen. Eri asia, kuka jaksaa odottaa ja kuka ei, ja mitkä syyt siellä taustalla muutoin ovat.

Yksi asia, mikä ainakin minuun naisena myös vaikuttaa jonkin verran, on kertyneet kilot. On hassua, että en ajattele lainkaan, rakastellessakaan, mieheni ylipainoa jota jonkin verran on, vaan pelkästään omaani. Mitä hoikempi olen, sitä haluttavammaksi itseni tunnen. Siksi aion jättää muutamia kiloja taakseni, haluan hankkia vaatteita joista mieheni tiedän pitävän, näyttävät päälläni silloin paremmilta ;-). Toinen asia, minkä uskon vaikuttavan muutenkin, on se, mitä tulee syötyä. Olen jonkin aikaa ostanut laadukkaita vitamiineja ja hivenaineita ja jättänyt makean vähemmälle, koska uskon että kyllä niilläkin on merkitystä hormoneihin osaltaan. Mutta näistä huolimatta suurin juttu itselläni haluttomuuteen oli selkeästi tuo stressi arjessa.

Kommentoin vielä tuota, kun joku nainen tässä ketjussa aiemmin kertoi miehensä seisokin stoppaavan kesken kaiken eikä hommasta tule mitään silloin harvoin, kun seksiä on.
Luulenpa, että tuossa on kyse ihan psyykkisestä jutusta, omalla miehellä on ollut samaa hommaa. Jos on pidempi seksikausi, seisokissa ei ole ongelmia, mitä pidempi on ollut tauko, sitä herkemmin saattaa homma keskeytyä. Siinä tulee varmasti miehelle paineita; NYT pitäisi antaa kaikkensa kun toinen kerrankin haluaa ja sitten menee juttu jo liikaa yrittämisen puolelle. Vanhat torjumisetkin saattaa nousta alitajuntaan jollain lailla.
En itse pidä tuota minään kun luulisin tietäväni, että syy on tuossa. Kunnon suuseksillä saa tilanteen pian entiselleen, joten so what. Olen sanonut miehelleni, että minua tilanne ei haittaa ja suuseksistä pidän muutenkin tosi paljon, joten ei tod haittaa moinen "välikohtaus" ;-). Se on mielestäni naisesta kiinni miten siihen suhtautuu, jos seksi sillä kerralla jää siihen eikä nainen tee mitään tilanteen hyväksi, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä sama toistuu seuraavalla kerrallakin. Yhdessä voi tilanteen "ohittaa" helposti ja paineita on seuraavalla kerralla taas vähän vähemmän.

Toivottavasti tästä oli jollekulle hyötyä, miehille etenkin, jotka elävät perheensä kanssa "pikkulapsiarkea" . Ja te naiset, joilla on uskolliset miehet, teillä on aarre!

...ihan oikeasti Aikuisen Ihmisen kirjoittamaa,eikä vain ilkeilemistä tai asiattomuutta tai vain että "Vittu kun sitä ei paneta ikinä."

-Meillä kun on itsellä kaksi turbokekaraa,kolme ja nelivuotiaat tyttö ja poika,niin molemmat olemme todella väsyneitä välillä,ja vaimolla univaikeuksiakin ihan luonnostaankin,aina ollut huono nukkuja.

Meinaan vain sitä että välillä tuntuu että yksin saa ottaa ns seksielämän omiin käsiinsä,kirjaimellisesti,mutta kuitenkin se rakkauskin jossakin on,ja erotiikkakin pilkahtelee ajoittain parin viikon tauon jälkeen ihan yllättäen.

Tarkoitan että kun oikeita tunteita toiseen on,ja vaikka riiteleekin ja elämä on hankalaa ja raskasta ja kaipaa molemmat edes vähän omaa aikaa välillä ettei olisi vain henkilökuntaa kahdelle rasavillille,ja seksi on mitä on,nopeasti silloin tällöin,niin jotenkin sitä vain jaksaa,ja jaksaa antaa anteeksi toiselle ja odottaa vaikka tosissaan välillä korpeaa että voi hyvänen aika;aikuinen mies ja erotiikkaelämä on yhtä yksin käteen vetämistä sellaiset 85% ehkä.

Mutta kasvaahan nuo nopeasti,kaippa sitä sitten jossain vaiheessa on aikaa toisilleenkin,ja se tuntuu että on tärkeää että kuitenkin täytyy jollain tavalla huolehtia parisuhteesta,ettei sitten vain lasten kasvaessa huomaakin että on tosissaan vieraantuneita toisistaan.

Mutta varmasti jos yhteenkuuluvuutta ja rakkautta ei ole tarpeeksi(ja mitä se rakkaus nyt sitten oikeasti onkaan)niin kai se pahassa paikassa ja aikona nostaa kaikki ongelmat ja toiseen suivaantumiset entistäkin enemmän esiin,mut jos asiat on kunnossa niin on tunnetta ettei muita halua,tai vaikka haluaisikin ja katselisi,niin joku vain pidättää että ei päähän tunnu vain useampia naisia sopivan yhtä aikaa kuin tuo yksi.

-Ero joskus käy mielessä ja miettii että jonkun toisen kanssa voisi olla helpompaakin,mutta tämäkin tarina on vielä kesken ja uutta on mahdoton silloin oikeasti tosissaan miettiä.
Hyvää kesän jatkoa kaikille,kyllä se tästä.

Ps.Ei erokaan läheskään aina huono asia ole,mutta syrjähyppy syö ihmistä ja ei kamalasti ratkaise mitään,ongelmia on ajoittain kaikissa parisuhteissa

Jari.

 

itse olen nainen reilusti yli 30 vuotias eikä ongelmani todellakaan ole haluttomuus vaan liiallinen halu olisi ihanaa löytää mies jonka kanssa halut kohtaisivat tietenkin miehen pitää vielä kyetä kunnon hommiin haluan miehen jolla on kunnon varustus ja joka olisi muutenkin miellyttävä sängyssä olen erittäin kokenut ja valitettavasti on pakko sanoa etteivät useimmat miehet kykene sängyssä siihen mitä haluaisin eli taitaa vain haaveeksi jäädä että sellaisen miehen löytäisin

Tässä mies joka tyydyttäisi naisen suurimmat himot.. Vaimoa ei vaan kiinnosta

 

kyseessä voi olla ns alkuhuuman menetys joka tulee kaikilla.Olen seurustellu oman muijan kaa yli vuoden ja nyt 1kk ajan seksi on vähentynyt.Mutta silti rakastamme toisiamme ja kyllähän toi muija tykkää meikäläisen kalua imaista ja runkata

 

Ei ole hääppöstä joulupukinkaan seksielämä, kerran vuodessa pussit tyhjenee.
Ei kai se muori anna kun kaikille on jakamassa... eikä aattona ole koskaan kotona.

 

Onkohan sulla ikinä tullut mieleen että mies voi myös haluta vastarakkautta? Jos nainen ei anna vastakaikua rakkaudessa niin ei se liity mitenkään orkkuun? Ei sitten mitenkään. Riittää että on halua yhteiseen kivaan ja orgasmia tai ei niin ihan sama. Olen monesti tyydyttänyt naista ilman että itsellä on tullut orgasmia. Mitäs siihen korppu sanot? Pitäiskö sinuakin panna uusiksi että mielipide vaihtuisi? Per***e että naiset luulevat aina olevansa oikeassa tässä asiassa.

Kun ja jos, sitten puhutte ja vaimosi sanoo mistä johtuu tuo rakastelemattomuus. Et ota sitten nokkiisi olipa syy mikä hyvänsä.
Epäilen, että suurimmassa osassa vaimojen kylmyys johtuu tuosta, ettei saa orgasmia, kun ei saa mitään itselleen, niin ei innosta. Työt-ja kotityöt, lapset ym. naisten vaivat voivat olla osasyynä. Myöskin miehen ihailu toisia naisia kohtaan ja vertailu omaansa, se kuivattaa naisen. Ns. pelkkä perseestä kouriminen ei saa innostumaan.
Sehän pitää muistaa että naisen saa innostumaan yläpään kautta, ei alapään. Se tulee sitten myöhemmin.
Miesten pitäisi tietää että nainen pystyy teeskentelemään orgasmia ja monihan sen tietää, mutta oma tyydytys lähimpänä.

Vika on siinä, etteivät naiset vaadi hyvää rakastelua.

 

Homman nimi on nyt se, että seksiä ei juuri ole. Jos kerran viikossa "pääsee kostuttamaan kärkeä", niin hyvin menee. Stoori on tämä:

Seurustelu - kihlaus - avioliittoon - lapsia.

Ensimmäiseen raskauteen asti kaikki ok. Seksiä oli paljon ja riittävän monenlaista, sitä halusi kumpikin ja kumpikin teki aloitteita. Ensimmäinen raskaus vei vaimon halut. Synnytyksen jälkeen meni viikkoja ennen kuin harrastettiin taas. Siihen toinen raskaus ja sama kuvio, tosin vielä pahempana. Ja päälle kolmas raskaus. (Ehkäisy ei ollut silloin sattuneesta syystä vaihtoehto, vaikka ehkäisy ennen avioliittoa oli normi.) Tähän soppaan kun lisätään synnytysmasennus, sen vähäisen seksin mielenkiinnottomuus (ehkä tasan kolme asentoa!) ja parikymmentä kiloa vihkimätöntä lihaa vaimolle, niin soppa vaan sakenee.

Vonkaaminen ei kiinnosta, sitä olen harrastanut jo riittävästi. V*t*ttaa vaan entistä raskaammin kun seksiä ei tulekaan... Käytännössä kaikki seksi tapahtuu vaimon aloitteesta. Tilanne ollut vallitseva jo parisen vuotta, muutamaa antamista lukuun ottamatta. Pelkkä saaminen ei kiinnosta jos toinen osapuoli vain suorittaa velvollisuutta tms. Kun vaimo haluaa seksiä, hän saa myös orgasmin. Sen puutteesta ei ole kyse.

Kakaroita on siis kolme. Vaimo on kotiäitinä ja minä epäsäännöllisessä työssä. Omaa/yhteistä aikaa on vain iltaisin. Alkuillasta vaimo saattaa antaa ymmärtää, mutta kun lapset on nukkumassa, niin eipä vaimo ymmärrä antaa. Päivisin virtaa kuulemma riittäisi sänkypuuhiin, mutta mitenpä sen toteutat? Minä pääsen ehkä kerran-kaksi kertaa kuussa kotiin silloin kun lapset eivät ole kotona. Ja useinkin oma tilanne on silloin se, että haluan olla sen puolituntisen omassa rauhassa kun sellainen on kerrankin työn ja perheen puolesta suotu.

Niin se seksi, jos sitä sattuu tapahtumaan... Alkuhuumaa lukuunottamatta se on mielenkiinnotonta. Vaimolla ei kiinnosta muu kuin lähetyssaarnaaja ja nainenpäällä. Muut ei tunnu kuulemma miltään. No, takaa päin kyllä, mutta minä olen siinä touhussa minuuttimies. Suuseksiä olen antanut, mutta harvoin saanut. Antamisessa on taas hankalaa se, kun vaimo ei halua leikata karvojaan. Ne p*un karvat suussa ei yhtään kiihota allekirjoittanutta. Kerran vaimo sitten parturoi ne pois. Kehuin, kuinka mukavaa ja helppoa suuseksi nyt on, mutta sekin on jo historiaa. Ei vihjailut enää auta, eikä suorakaan puhe. Ollaan sitten ilman. Muutaman kerran vaimo on antanut suuseksiä. Haluaa puhdasta (yllätys, niin minäkin...), mutta ei auta vaikka kuinka pesisin kaluani ennen aktia.

Pari kertaa ollaan päästy kaksistaan lomalle. Ensin on aktiivistakin touhua, mutta sitä kestää sen pari päivää. Ehkä siinä sen 3-4 yhdyntää on ollut. Pari kertaa on ostettu vähän piristeitäkin, sauvaa ja eroottista alusasua. Sauva vaan rupesi ottamaan minun itsetunnon päälle ja en ole sitä enää kolmanneksi pyöräksi juuri hyväksynyt. Vaimo ei ymmärrä, että sattui arkaan paikkaan. Yksinään on sitä joskus käytellyt, mutta ei se ole minun seksielämää piristänyt, päin vastoin. Vähemmän vain vaimo haluaa seksiä minun kanssa. Alusasutkaan ei juuri säpinää synnytä siellä kaapin pohjalla. Pari kertaa olen vihjannut pöksyistä ja pari kertaa vetänyt omani jalkaan, mutta ei.

Alkaa potuttaa! Vaimokin huomauttaa, että "edellisestä kerrasta onkin jo aikaa", mutta ei irtoa, ei. Minä tarvin seksiä usemmin kuin kerran viikossa. Olen tässä miettinyt, että sanon suoraan lähteväni vieraisiin, jos ei ala tapahtua. Mutta mitä se auttaisi? Lopputulos olisi vain se, että olisi sama laittaa sitten jo lusikatkin jakoon. Ehkä siihen avioeron häpeään tottuisi, mutta lapsia en halua menettää enkä yh:ksi alkaa. Alkaa olla ainoa vaihtoehto olla ilman, olla ruinaamatta ja vetää vaan käteen. Saa sillä pussit tyhjiksi kun tarve vaatii, mutta seksi naisen kanssa on vaan...

#¤%#/"... Pitänee painua pehkuihin ja ottaa huominen vastaan taas p*alla fiiliksellä, niin kuin monesti aikaisemminkin...

 

Homman nimi on nyt se, että seksiä ei juuri ole. Jos kerran viikossa "pääsee kostuttamaan kärkeä", niin hyvin menee. Stoori on tämä:

Seurustelu - kihlaus - avioliittoon - lapsia.

Ensimmäiseen raskauteen asti kaikki ok. Seksiä oli paljon ja riittävän monenlaista, sitä halusi kumpikin ja kumpikin teki aloitteita. Ensimmäinen raskaus vei vaimon halut. Synnytyksen jälkeen meni viikkoja ennen kuin harrastettiin taas. Siihen toinen raskaus ja sama kuvio, tosin vielä pahempana. Ja päälle kolmas raskaus. (Ehkäisy ei ollut silloin sattuneesta syystä vaihtoehto, vaikka ehkäisy ennen avioliittoa oli normi.) Tähän soppaan kun lisätään synnytysmasennus, sen vähäisen seksin mielenkiinnottomuus (ehkä tasan kolme asentoa!) ja parikymmentä kiloa vihkimätöntä lihaa vaimolle, niin soppa vaan sakenee.

Vonkaaminen ei kiinnosta, sitä olen harrastanut jo riittävästi. V*t*ttaa vaan entistä raskaammin kun seksiä ei tulekaan... Käytännössä kaikki seksi tapahtuu vaimon aloitteesta. Tilanne ollut vallitseva jo parisen vuotta, muutamaa antamista lukuun ottamatta. Pelkkä saaminen ei kiinnosta jos toinen osapuoli vain suorittaa velvollisuutta tms. Kun vaimo haluaa seksiä, hän saa myös orgasmin. Sen puutteesta ei ole kyse.

Kakaroita on siis kolme. Vaimo on kotiäitinä ja minä epäsäännöllisessä työssä. Omaa/yhteistä aikaa on vain iltaisin. Alkuillasta vaimo saattaa antaa ymmärtää, mutta kun lapset on nukkumassa, niin eipä vaimo ymmärrä antaa. Päivisin virtaa kuulemma riittäisi sänkypuuhiin, mutta mitenpä sen toteutat? Minä pääsen ehkä kerran-kaksi kertaa kuussa kotiin silloin kun lapset eivät ole kotona. Ja useinkin oma tilanne on silloin se, että haluan olla sen puolituntisen omassa rauhassa kun sellainen on kerrankin työn ja perheen puolesta suotu.

Niin se seksi, jos sitä sattuu tapahtumaan... Alkuhuumaa lukuunottamatta se on mielenkiinnotonta. Vaimolla ei kiinnosta muu kuin lähetyssaarnaaja ja nainenpäällä. Muut ei tunnu kuulemma miltään. No, takaa päin kyllä, mutta minä olen siinä touhussa minuuttimies. Suuseksiä olen antanut, mutta harvoin saanut. Antamisessa on taas hankalaa se, kun vaimo ei halua leikata karvojaan. Ne p*un karvat suussa ei yhtään kiihota allekirjoittanutta. Kerran vaimo sitten parturoi ne pois. Kehuin, kuinka mukavaa ja helppoa suuseksi nyt on, mutta sekin on jo historiaa. Ei vihjailut enää auta, eikä suorakaan puhe. Ollaan sitten ilman. Muutaman kerran vaimo on antanut suuseksiä. Haluaa puhdasta (yllätys, niin minäkin...), mutta ei auta vaikka kuinka pesisin kaluani ennen aktia.

Pari kertaa ollaan päästy kaksistaan lomalle. Ensin on aktiivistakin touhua, mutta sitä kestää sen pari päivää. Ehkä siinä sen 3-4 yhdyntää on ollut. Pari kertaa on ostettu vähän piristeitäkin, sauvaa ja eroottista alusasua. Sauva vaan rupesi ottamaan minun itsetunnon päälle ja en ole sitä enää kolmanneksi pyöräksi juuri hyväksynyt. Vaimo ei ymmärrä, että sattui arkaan paikkaan. Yksinään on sitä joskus käytellyt, mutta ei se ole minun seksielämää piristänyt, päin vastoin. Vähemmän vain vaimo haluaa seksiä minun kanssa. Alusasutkaan ei juuri säpinää synnytä siellä kaapin pohjalla. Pari kertaa olen vihjannut pöksyistä ja pari kertaa vetänyt omani jalkaan, mutta ei.

Alkaa potuttaa! Vaimokin huomauttaa, että "edellisestä kerrasta onkin jo aikaa", mutta ei irtoa, ei. Minä tarvin seksiä usemmin kuin kerran viikossa. Olen tässä miettinyt, että sanon suoraan lähteväni vieraisiin, jos ei ala tapahtua. Mutta mitä se auttaisi? Lopputulos olisi vain se, että olisi sama laittaa sitten jo lusikatkin jakoon. Ehkä siihen avioeron häpeään tottuisi, mutta lapsia en halua menettää enkä yh:ksi alkaa. Alkaa olla ainoa vaihtoehto olla ilman, olla ruinaamatta ja vetää vaan käteen. Saa sillä pussit tyhjiksi kun tarve vaatii, mutta seksi naisen kanssa on vaan...

#¤%#/"... Pitänee painua pehkuihin ja ottaa huominen vastaan taas p*alla fiiliksellä, niin kuin monesti aikaisemminkin...

Missämäärin teillä on sitä hellyyttä ja läheisyyttä?
Opetelkaa nauttimaan siitä, ja sitä voi harjoittaa lasten nähdenkin.
Ei pidä ajatella niin, jos ei ole yhdyntöjä niin silloin on seksuaalisuus kuollut.
Omissa ajatuksissa voi toteuttaa ne villimmätkin seksitoiveet.
Tärkeintä on huomata miten halun herääminen ja erektion syntyminen on seksuaalisuuden parhaita hetkiä.
Otetaan esimerkki: Kun saavutte vaimon luo, ja haluatte halata niin halaus saa aikaan myös erektion.
Kun vaimo hyväksyy läheisyyden, niin kosketus ja erektion tunne kuuluu parhaisiin tunteisiin.
Vähitellen erektio laantuu, jonka voi uudelleen herättää jollakin ärsykkeellä.
Miettikää kuuluuko teistä erektion synty hyviin tunteisiin ja riittäisikö sen toistuminen korvaamaan yhdynnät, tai edes osan niistä.
Yhdyntähän lopettaa halun ainakin joksikinaikaa.

Suuseksi ei kaikille ole mieleen, joten sitä ei kannata vaatia.
Entä voisiko käsintehdyt hyväilyt korvata sen tarpeen?

Palatakseni vielä noihin yhteisiin halauksiin, sillä ne voi olla todella hyviä ja antoisia, koska sekin on mahdollista sylikkäinollessa tulee siemensyöksy.
Eikä tuohon vaadita edes alastomuutta.
Kosketus ja ajatukset saa sen aikaan.
Mielenkiintoinen kokemus eikövaan?

Näin te itse saatte tyytyväisen mielen.
Se on eriasia tyytyykö vaimo tuohon, jos ei niin silloin on tehtävä sitä mistä hän pitää.
Vaikkapa se yhdyntä kerrankuussa.

 

Mieheni ex-vaimo lähti kävelemään. Seksiä ei ollut ollut, mies oli halunnut. Meillä meni tosi hyvin monta vuotta, mutta 1. lapsen jälkeen minua ei kiinnostanut moneen vuoteen. Olen ikionnellinen, ettemme kumpikaan tehneet mitään peruuttamatonta, koska nyt ei voisi mennä paremmin.

Syy on useimmiten yksinkertainen. Omalla kohdallani VÄSYMYS, kyllästyminen ainaiseen raatamiseen kotona ja työssä, tunne siitä, että teen kotona kaiken ja olen kadottanut itseni. Ne menivät ohi, ihan itsestään.

Kärsivällisyyttä! Minusta ei kannata erota eikä varsinkaan pettää.

 

Ensimmäinen raskaus vei vaimon halut. Synnytyksen jälkeen meni viikkoja ennen kuin harrastettiin taas. Siihen toinen raskaus ja sama kuvio, tosin vielä pahempana. Ja päälle kolmas raskaus. (Ehkäisy ei ollut silloin sattuneesta syystä vaihtoehto, vaikka ehkäisy ennen avioliittoa oli normi.)

Mikä tarkalleen ottaen on se tilanne jossa ehkäisy ei ole vaihtoehto? Luulisi että jos jo ensimmäinen raskaus ja lapsi on rasite parisuhteelle ja vanhempien jaksamiselle, niin siinä vaiheessa ehkäisy olisi se ainut vaihtoehto. Eikä suinkaan se, että pukataan vielä kaksi muksua lisää jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen.

 

Vaimoni äskettäin ihmetteli miksi minusta on tullut niin tasainen seksin suhteen enkä vonkaa joka ilta niin kuin ennen. Syy yksinkertainen, peuhaan salarakkaan kanssa kerran viikossa, uuuhhh.

 

Olen kanssa itse miettinyt että pitäisikö tuota omaa akkaa potkaista perseelle. Suhteen alussa kävi kullin kimppuun kuin hai, joka oli kokemattomalle miehelle uutta ja mahtavaa aikaa. Oli suuseksiä ja vaihtelevuutta ja muuta pikkutuhmaa. Nyt muutama vuosi mennyt ja seksi on aina samanlaista: tasan yksi asento ja silloinkin äkkiä hommat alta pois kun akka haluaa, ettei voi täysin pihtariksi syyttää. Noin kerran viikossa välillä harvemminkin. Seksiä ei ikinä saa silloin kuin itse haluaa. Kyttää jopa housuja ja kaikkea mahdollista etten voisi edes runkata! Käyttää tekosyynä ettei saa tarpeeksi hellyyttä, vaikka itse panostan siihen 10x enemmäin kuin hän. Tykkään pussailla ja kosketella toista, mutta hänelle hellyys merkitsee, että hieroisin yksipuolisesti hänen selkäänsä. Itse en ole ikinä saanut häneltä kunnon hierontaa, tai edes sinne päin. Yhdessä kohtaa, en tiedä ehkä vittumaisuuttaan lupasi, että illalla saat kunnon suihinoton, tai huomenna pannaan koko päivä. Tälläisillä jutuilla innosti ja sitten kun aika koitti ei oltu tietävinään mistään läheisyydestä. Nykyään en noteeraa noita juttuja ollenkaan. Suuseksi ei tule enää kysymykseen, koska "mitä minä siitä hyödyn" ja leukoihin ja hampaisiin ja millon mihinkin sattuu. Kumminkin pettänyt minua aikoinaan noin 5 miehen kanssa ja kullia imetty niin metsässä, vessassa ja meidän kotonakin, kun olen ollut pois.

Rakastan häntä kumminkin, tuntuu vaan niin alentavalta ja raivostuttavalta, että vaimo on pettänyt erittäin törkeästi ja se että tulee itse aina torjutuksi, etten halua edes tehdä aloitetta enään.

 

Missämäärin teillä on sitä hellyyttä ja läheisyyttä?
Opetelkaa nauttimaan siitä, ja sitä voi harjoittaa lasten nähdenkin.
Ei pidä ajatella niin, jos ei ole yhdyntöjä niin silloin on seksuaalisuus kuollut.
Omissa ajatuksissa voi toteuttaa ne villimmätkin seksitoiveet.
Tärkeintä on huomata miten halun herääminen ja erektion syntyminen on seksuaalisuuden parhaita hetkiä.
Otetaan esimerkki: Kun saavutte vaimon luo, ja haluatte halata niin halaus saa aikaan myös erektion.
Kun vaimo hyväksyy läheisyyden, niin kosketus ja erektion tunne kuuluu parhaisiin tunteisiin.
Vähitellen erektio laantuu, jonka voi uudelleen herättää jollakin ärsykkeellä.
Miettikää kuuluuko teistä erektion synty hyviin tunteisiin ja riittäisikö sen toistuminen korvaamaan yhdynnät, tai edes osan niistä.
Yhdyntähän lopettaa halun ainakin joksikinaikaa.

Suuseksi ei kaikille ole mieleen, joten sitä ei kannata vaatia.
Entä voisiko käsintehdyt hyväilyt korvata sen tarpeen?

Palatakseni vielä noihin yhteisiin halauksiin, sillä ne voi olla todella hyviä ja antoisia, koska sekin on mahdollista sylikkäinollessa tulee siemensyöksy.
Eikä tuohon vaadita edes alastomuutta.
Kosketus ja ajatukset saa sen aikaan.
Mielenkiintoinen kokemus eikövaan?

Näin te itse saatte tyytyväisen mielen.
Se on eriasia tyytyykö vaimo tuohon, jos ei niin silloin on tehtävä sitä mistä hän pitää.
Vaikkapa se yhdyntä kerrankuussa.

Hellyyttä ja läheisyyttä löytyy. Halauksia, kosketuksia, suudelmia ja peräti niitten lastenkin nähden. Ei vaan riitä. Sama kuin nälkäiselle lyötäis täysi lautasellinen ruokaa nenän eteen ja sanotaan, että katsele nyt vain ja kuvittele syöväsi...

Niin, ei se erektio ole minulle mikään ongelma. Vehkeet toimii eikä tarvi houkutella. Suuseksikin oli vain eräänlaisena esimerkkinä seksin variaatioista ja asennoista. En itsekään suuseksiä juuri kaipaile, vaan seksiä ylipäätään. Ei ne päivän halailut ja pusut ja sylikkäin istumiset etc paljon illalla lämmitä ku akkaa aina väsyttää... Olen ehdottanut päiväunia ja energiajuomia (kahvi kun ei kelpaa), mutta alkaa hiljalleen tuntua, että väsymys on vain hiton hyvä tekosyy, ihan siihen kuuluisaan päänsärkyyn verrattavissa.

 

Mikä tarkalleen ottaen on se tilanne jossa ehkäisy ei ole vaihtoehto? Luulisi että jos jo ensimmäinen raskaus ja lapsi on rasite parisuhteelle ja vanhempien jaksamiselle, niin siinä vaiheessa ehkäisy olisi se ainut vaihtoehto. Eikä suinkaan se, että pukataan vielä kaksi muksua lisää jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen.

Tervetuloa todellisuuteen! Suomessa on tälläkin hetkellä varmaan satoja pariskuntia, joille syntyy lapsia toinen toisensa perään vastoin heidän tahtoaan. Tämä on täyttä totta fundamentalistisissa uskonnollisissa piireissä. Suomeksi sanottuna olemme vl-piireistä mutta nykyään onnellisesti exiä.

 

Hellyyttä ja läheisyyttä löytyy. Halauksia, kosketuksia, suudelmia ja peräti niitten lastenkin nähden. Ei vaan riitä. Sama kuin nälkäiselle lyötäis täysi lautasellinen ruokaa nenän eteen ja sanotaan, että katsele nyt vain ja kuvittele syöväsi...

Niin, ei se erektio ole minulle mikään ongelma. Vehkeet toimii eikä tarvi houkutella. Suuseksikin oli vain eräänlaisena esimerkkinä seksin variaatioista ja asennoista. En itsekään suuseksiä juuri kaipaile, vaan seksiä ylipäätään. Ei ne päivän halailut ja pusut ja sylikkäin istumiset etc paljon illalla lämmitä ku akkaa aina väsyttää... Olen ehdottanut päiväunia ja energiajuomia (kahvi kun ei kelpaa), mutta alkaa hiljalleen tuntua, että väsymys on vain hiton hyvä tekosyy, ihan siihen kuuluisaan päänsärkyyn verrattavissa.

Kyllä tuo hyvin tuttu tilanne on, johon ratkaisun löytyminen ei ole helppoa.
Ainakin seksin vaatiminen kannattaa lopettaa.

Yksi vaikeista asioista on se, kun/ jos kerrotte hänelle halustanne ja mistä tykkäätte, niin hän kokee sen painostuksena seksiin.
Samoin jos seksiin viittaavat puheet on usein esillä, niin nekin on painostusta, tai vähintään hän ajattelee seksin olevan aina mielessä, ja sitä pitäisi tehdä jatkuvasti.

Entä hyväksyykö hän halaukset ja nauttii niistä ynnämuut sensuuntaiset toiminnot.
Sekin kun on mahdollista ettei hän niistäkään pidä, koska hänelle voi tulla niistä käsitys teidän halusta seksiin.

Miten tuosta tilanteesta eteenpäin, siinäpä kysymys.
Ehkä helpointa on itseä yrittää muokata.
Onko teille kaikkein tärkein asia seksissä orgasmi ja siemensyöksi, ja pyritte niitä ensisijaisesti tavoittelemaan, ja toteutuskeino yhdyntä?
Ensin kannattaa lopettaa yhdynnän tavoittelu.
Voi tuntua pahalta ehdotukselta, mutta kyllä sen kanssa tulee toimeen.
Ensijaisesti nautitte erektiosta.
Halaustilanteissa oletan sen syntyvän, ja tuntuvan hyvältä, kun sillä voi koskettaa vaimon kehoa.
Siellä se on vatsojen välissä, vaikka ei sisällä olekaan.
Vähän mielikuvitusta, niin tunnelma on mitä mainioin.
Jos noita halauksia on useita päivässä, niin se seksuaalinentunne toistuu usein, ja on tyydyttävää.
Kosketuksen pitkittyessä ja ajatusten laukatessa voi purkautuminen hyvinkin tapahtua.

Omalukunsa on se, jos vaimonne näyttää alastomuuden ja hyväksyy sen.
Tuolloinkin voi tunnelmoida eikä orgasmi ole poissuljettu juttu.

Varmaan senkin hyväksytte nautinnoksi, jos vaimo koskettaa penistä vaikka hetkellisesti.

Tietysti haluaisitte vaimonne kokevan orgasmin, ja uskon sen toteutuvan kunhan ette sitäkohti etene liialla innolla.
Ainakin, jos hän läheisyydestä pitää, niin sen kautta voi avautua tie seksuaaliseen kokemukseen.

Hitaasti hyvätulee ajattelutapa on eduksi.

 

Jos toisella ei ole oikeutta päättää yksipuolisesti asioista niin miksi me naiset sitten suostumme olemaan miesten tyhjennyksen kohteena ???. Tarkoitan tällä että monet naiset eivät saa orgasmia yhdynnässä lähinnä sen vuoksi ettei mies viitsi/osaa sitä heille tuottaa. Itse olen tehnyt sen päätöksen että jos mies ei saa minulle orgasmia aikaan sängyssä ei hänelläkään ole oikeutta minun sisääni heittää mällejä.

Pakota vaimosi puhumaan, jos ei sinun kanssasi niin sitten ammattilaisen. Ei toisella ole oikeutta yksipuolisesti päättää parisuhteen tärkeistä asioista, ja sitten vielä kieltäytyä keskustelemasta niistä. Vaimosi varmaan hiljaa toivoo että sinäkin unohdat asian kun siitä ei puhuta, tai ainakin hän yrittää kieltää koko ongelman olemassaolon. Nosta kissa pöydälle, vaadi keskustelua.

 

Jos toisella ei ole oikeutta päättää yksipuolisesti asioista niin miksi me naiset sitten suostumme olemaan miesten tyhjennyksen kohteena ???. Tarkoitan tällä että monet naiset eivät saa orgasmia yhdynnässä lähinnä sen vuoksi ettei mies viitsi/osaa sitä heille tuottaa. Itse olen tehnyt sen päätöksen että jos mies ei saa minulle orgasmia aikaan sängyssä ei hänelläkään ole oikeutta minun sisääni heittää mällejä.

Hyvä, ihan oikea periaate.

On myös tilanteita, kun nainen ei edes halua itselleen orgasmia, ja silloin hän nauttii siitä miehen purkautumisesta, koska mies rauhoittuu ainakin joksikinaikaa.
Joten tuolloin olisi kiva tietää jo rakastelun alkuvaiheessa mitkä hänen odotukset on.
Tottahan se kehonkieli jotakin kertoo, mutta voi sen ääneenkin sanoa.

Onko ainoa oikea tapa tuottaa orgasmi peniksellä?
Siinä kun on vaarana, että mies laukeaa liian aikaisin.
Käsi tehden se onnistuisi helpommin, mutta onko se naisen mielestä riittävä toimintatapa?

Kai nainen itse voi edesauttaa omaa kiihottumistaan.
Kun nainen on orgasmintulon partaalla, niin muutamalla työnnöllä voi orgasmi tulla molemmille.

On tervetulleita vinkit miten nainen haluaa miehen toimivan, että siitä orgasmista tulisi kaikenkattava ja ihana, jonka muistaa pitkään, sekä jää halu uuteen samanlaiseen kokemukseen.

 

Lohdullista huomata, että ei ole ongelman kanssa yksin. Ollaan oltu yhdessä vaimoni kanssa yli 15 "seksitöntä" vuotta jos alkuhuumaa ei lasketa. Lapsia meillä on kaksi, joten tästä voi päätellä etten neitsyenä hautaan joudu. Lapseni onneksi on perinyt ulkonäköni, muuten luulisin heitä muiden omaksi koska en ajatellut että meidän elämän kahdesta seksikerrasta molemmilla tärppää.
Luulisi tuossa ajassa unohtavan mitä koko seksi tarkoittaa mutta näin ei ole todellakaan käynyt.

Omat haluni ovat jatkuvat ja saatan olla jopa addikti mutta on kohtalon ivaa olla 15 vuotta naimisissa melkein neitsyen kanssa.

En aio erota enkä pettää puolisoani muuta kuin kuin ajatustasolla ja tämäkin syystä että hätinä muistan miltä vaimoni alasti näyttää.

Olen mielestäni yrittänyt kaikkea. Olen antanut aikaa, mikä ei auta. Olen yrittänyt olla maailman paras aviomies, ei vaikutusta. Olen yrittänyt olla mahdollisimman ärsyttävä ja samanlainen kun hän on itseäni kohtaan, kumma kyllä tämäkään ei tuonut toivottua tulosta.
Olen kinunut päivittäin, ei auta. Olen teoilla yrittänyt vinkata, ei mitään iloa. Olen yrittänyt harvoin tai usein ei mitään vaikutusta ei edes säälistä.

Yhteiselämässämme ei ole muuta valitettavaa, olemme vain kuin parhaat kaverit, emme aviopuoliso.



Olen optimisti ja tietysti toivon ongelmaani yhä ratkaisua vaikkakin moni voi tälle kommentille jo hieman nauraa ja sallinkin myös sen itse en naura vaan itken asialle.

Eniten minua harmittaa se, että olisi ollut elämäni upein asia tietää miltä tuntuu sellainen seksi, missä myös toinen osapuoli on edes jollakin lailla mukana ja olla myös antamisen ohella olla vastaanottamassa suuseksiä edes kerran elämän aikana. Turha tietysti tälläista toivoa kun suuri asia olisi kun saisi edes istua vaimon vierellä ja pitää kiinni (tämä meillä voi onnistua muutaman kerran vuoden aikana). Olen 30 vuotias joten on vielä pitkä aika orottaa seuraavaa elämää, jospa sitten valitsisin puolisoni toisin.

Syy miksi halusin kirjoittaa tänne on, että jos joku nainen jolla on samanlaisia taipumuksia kuin omalla vaimollani lukisi tämän, voisi hän koittaa ymmärtää minkälaisen *elvetin hän puolisolleen järjestää. Toivoisin että he kokisivat sen kuinka heitä petetään että heillekin aiheutuisi jotakin tuskaa mutta itse en ole tällaisiin tekoihin valmis. Harmittaa tällainen elämä, onneksi omistan kaksi ihanaa lasta, sekä ystävä/asuinkumppanin.

 

Kyllähän se olisi kiva tietää, miksi haluton ei halua juurikaan tulla vastaan, jotta halukkaampi saisi edes jotakin.

Itse nyt olen jollainlailla onnistunut, mutta silti joihin asioihin haluaisin vastauksen.
Halutonhan on yleensä haluton puhumaan seksuaalisuudesta.

Jos läheisyys hyväilyineen myös puuttuu, niin tilanne on vielä vaikeampi.

 

Haluaisin kokeilla female viagra vaimosi. Ostan sen täällä ilman reseptiä ja ne ovat aina toimitettu http://edeuropeangenerics.com

 

ja varjelkoon. Ap on totisesti vahvalla itsekurilla varustettu nuori mies, kun pystyy olemaan poikkeamatta suotuisimmille laitumille. Miten itsetuntosi kestää tilanteen?

Mielestäni tuollainen on vaimon puolelta täydellistä itsekkyyttä ja toisen kiusaamista. Jos on avioon mennyt, siihen kuuluu myöskin seksielämä. Parisuhteeseen kuuluu ottaa huomioon toisenkin tarpeet. Siksipä minä, jo ikämimmi, en pitäisi lainkaan ihmeenä enkä tuomittavana, jos menisit ja hankkisit itsellesi noita hyvän ja tyydyttävän seksin kokemuksia kodin ulkopuolelta. Sääliksi käy, jos jäät kokonaan sellaista paitsi.

Olen kyllä nähnyt, että joku pitää lapsentekoa ikäänkuin lahjana puolisolle ja josta hyvästä voi sitten kiristää itselleen erinäisiä oikeuksia. Joidenkuiden olen kuullut "hinnoittelevan" seksinsä erilaisin etu- tai lahjavaatimuksin. Minusta tuollaiset ovat sairasta ja täysin tunteetonta. Nykyään kun ei tarvitse edes pelätä yllätysraskauksiakaan, sitäkään ei voi pitää kieltäytymisen syynä.

Haluttomuuteen voi olla useita syitä ja hyvin monet niistä ovat muutettavissa. Lääkäreillä on konstinsa. Luulisi, jotta niin vaimot kuin miehetkin seksiongelmissaan hakisivat apua. Sillä parannetaan kummankin puolison yhteenkuuluvuutta ja elämänlaatua. Minä menisin vaimonasi lääkärin pakeille.

 

Olen alle kolmikymppinen, myös vaimoni. Saan kyllä toosaa aina kun haluan (ja saan sitä muutaman kerran viikossa), mutta seksi on rutinomaista touhua, jossa ei ole intohimoa. Itse olen kyllä intohimoinen, itsevarma ja halukas tyydyttämään vaimoni, mutta hänelle seksi on rutiinia, jossa otetaan heti vaatteet pois ja ryhdytään yhdyntään. Suihinottoa joutuu usein pyytämään. Hän ei itse nauti suuseksista, vaikka tiedän että sitä klitorista on simuloitava ja sormia sisälle. Lisäksi kaikki yllätykselliset pikapanot eivät ole sallittuja, eikä vieraissa paikoissa panna, vain omassa makkarissa. Myös usein kun ilmaisen haluni, hänen ensi reaktio on "ai nytkö, ai taasko?" (mutta antaa kuitenkin). Minä taas olisin valmis tyydyttämään hänet miten vaan. Tykkään myös nuolla joka paikasta (if you know what I mean). Rivot ja seksikkäät puheet eivät myöskään ole hänen mieleen, eikä hän koskaan ota tilannetta haltuun. Mä teen kaikki aloitteet.

Suhteessa on kuitenkin monia hyviä puolia, joten siitä on vaikea lähteä pois, enkä ole edes harkinnut asiaa vakavasti. Mielessäni vaan pyörii, kaikkiko naiset ovat samanlaisia "kuherruskuukauden" jälkeen, vai onko niitä naisia, jotka repivät housuini, ottavat melaa suuhun ja työntävät pääni haarojensa väliin voihkien nautinnosta?

 

oletteko keskustelleet näistä? mitä hän kertoo? Keskustelu kannattaa aina.