..jos tästä olisi jollekulle hyötyä. Aloitus oli aika vanha mutta varmaan asia on ajankohtainen monelle muullekin.
Itse olin nuorempana (nyt 40+) tosi innokas seksin kokeilija. Sitten kun löysin aviosiippani, myös hänen kanssaan pari ekaa vuotta oli aika innokasta. Sitten syntyi eka lapsi, seksiä oli vielä jonkun verran ja sitten syntyi toinen, seksi alkoi osaltani hiipua ja hiipua.
Meillä on elämäntilanne sellainen, että ei ole käytettävissä ulkopuolista lastenhoitoapua kuin ehkä kerran, pari vuodessa. Vieraalle hoitajalle taas ei voi lapsia yöksi jättää. Olin siis kotitöissä kiinni 24/7 noin karkeasti sanottuna, toki mieskin teki osaansa mutta kuitenkin sitä ajatteli äidin "roolin" tavoin.
Omien halujen hiipuminen oli itselleni pettymys ja arvatkaa vaan oliko miehelleni. Pettymyksen oikein näki kun torjuin niin usein. Mutta en vaan väsymykseltä jaksanut kiinnostua yhtään, arki vei kaikki halut, vaikka olisin "halunnut haluta". Sitten aloin miettiä missä voi olla vika, puuttuuko jotain hormoonia tms. kun tuntui etten ollut edes oma itseni enää. Pitkällisten tutkimuksien jälkeen löytyi kilpirauhasen vajaatoiminta, ja oletin että NYT halut alkavat palata kun sain lääkkeet. No, ehkä aavistuksen ne vaikuttivat mutta eivät juuri tilannetta muuttaneet.
Sitten toinen lapsi sairastui ja samaan aikaan töissä oli tosi stressaava vaihe. Silloin seksi jäi sitten jo totaalisesti. Mies yritti, lopulta jo melko arasti vihjailla siihen suuntaan, itse keksin illalla kaikkea tekemistä ettei tarvitsisi selittää ja kieltäytyä vaan pääsisin suoraan nukkumaan. Seksi kävi mielessä aniharvoin. Elämäntilanteen takia olin henkisesti tosi poikki, murehdin lasta varmaan miestäkin enemmän tai ehkä miehet osaavat pitää seksin jotenkin "erillisenä osa-alueena" arjen pyörteistä huolimatta.
Seksikerrat harvenivat kahden vuoden kuluessa, ensin ehkä oltiin 2 kk välein, sitten lopulta tuli varmaan jo 5 kk tauko. Suututti, kun mies tuntui laskevan miten kauan aina edellisestä kerrasta oli. Usein ajattelin, lähteekö mies jo muualle mutta en jaksanut enää sillä stressata kun stressiä oli muutenkin ja törkeät univelat. Joskus harvoin tyydytin itseäni, silloin koin että kukaan ei ollut vaatimassa mitään ja pääsin "vähällä vaivalla", vähemmällä kuin rakastellessa.
Vähitellen lapsen tilanne meni hyvään suuntaan ja alettiin löytää hoitotasapaino. Määräaikainen työsuhteeni oli päättynyt jokin aika sitten, mikä oli siinä tilanteessa helpotus, kun sain keskittyä lapsen tilanteeseen paremmin ja toki toiseenkin lapseen. Mies kyllä kieltämättä jäi siihen taustalle minun näkökulmastani, en jaksanut panostaa suhteeseen.
Muutama viikko sitten aloin huomata, miten stressini on pikkuhiljaa lähes kadonnut. Lapsetkin ovat jo vähän isompia ja omatoimisempia ja saan omaa aikaa jonkun verran sen myötä, mitä aiemmin ei juuri ollut. Pysähdyin silloin oikein miettimään, miten mies oli suhtautunut kaikkeen tähän. Oli ollut apuna, mitä töiltään oli ehtinyt ja jaksanut, mutta ennen kaikkea oli jaksanut odottaa! Jaksanut kuukausitolkulla odottaa eikä ollut lähtenyt vieraisiin silloin, kun elämässä oli niitä vastamäkiä, jotka oli luvannut rinnallani kulkea silloin joskus.
Se tunne, kun sen tajusin, oli ihan mieletön. Tiesin, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan taatusti elää lopunkin elämääni, jos se minusta on kiinni. Arvostin tuota asiaa miehessäni niin että mieleni oli välillä pakahtua kun aiemmista kokemuksistani tiedän, että harva mies jaksaa vaikeita (ja eritoten seksittömiä) aikoja kumppaninsa rinnalla kovinkaan kauaa.
Siitä alkoi minun halujeni palaaminen. Kun lapset hiljattain olivat pitkästä aikaa sukulaisissa muutaman päivän, en edes laskenut, miten monta kerta rakastelimme. Halusin vain uudelleen ja uudelleen, päivällä, yöllä ja siinä välissä, halusin toteuttaa hänen toiveistaan mitä vain mieleen tulee. Kaikki patoutuneet fantasiat yksi toisensa perään
Nyt toivon tosi kovasti, että saisin pidettyä tästä kipinästäni kiinni silloinkin, jos ja kun stressaavampia aikoja elämään joskus taas tulee. On aivan mielettömän hienoa tuntea, miten halut ovat samaa luokkaa kuin silloin 20 vuotta sitten!
Että joskus se vain aika tekee tehtävänsä, itse ainakin huomasin sen. Eri asia, kuka jaksaa odottaa ja kuka ei, ja mitkä syyt siellä taustalla muutoin ovat.
Yksi asia, mikä ainakin minuun naisena myös vaikuttaa jonkin verran, on kertyneet kilot. On hassua, että en ajattele lainkaan, rakastellessakaan, mieheni ylipainoa jota jonkin verran on, vaan pelkästään omaani. Mitä hoikempi olen, sitä haluttavammaksi itseni tunnen. Siksi aion jättää muutamia kiloja taakseni, haluan hankkia vaatteita joista mieheni tiedän pitävän, näyttävät päälläni silloin paremmilta ;-). Toinen asia, minkä uskon vaikuttavan muutenkin, on se, mitä tulee syötyä. Olen jonkin aikaa ostanut laadukkaita vitamiineja ja hivenaineita ja jättänyt makean vähemmälle, koska uskon että kyllä niilläkin on merkitystä hormoneihin osaltaan. Mutta näistä huolimatta suurin juttu itselläni haluttomuuteen oli selkeästi tuo stressi arjessa.
Kommentoin vielä tuota, kun joku nainen tässä ketjussa aiemmin kertoi miehensä seisokin stoppaavan kesken kaiken eikä hommasta tule mitään silloin harvoin, kun seksiä on.
Luulenpa, että tuossa on kyse ihan psyykkisestä jutusta, omalla miehellä on ollut samaa hommaa. Jos on pidempi seksikausi, seisokissa ei ole ongelmia, mitä pidempi on ollut tauko, sitä herkemmin saattaa homma keskeytyä. Siinä tulee varmasti miehelle paineita; NYT pitäisi antaa kaikkensa kun toinen kerrankin haluaa ja sitten menee juttu jo liikaa yrittämisen puolelle. Vanhat torjumisetkin saattaa nousta alitajuntaan jollain lailla.
En itse pidä tuota minään kun luulisin tietäväni, että syy on tuossa. Kunnon suuseksillä saa tilanteen pian entiselleen, joten so what. Olen sanonut miehelleni, että minua tilanne ei haittaa ja suuseksistä pidän muutenkin tosi paljon, joten ei tod haittaa moinen "välikohtaus" ;-). Se on mielestäni naisesta kiinni miten siihen suhtautuu, jos seksi sillä kerralla jää siihen eikä nainen tee mitään tilanteen hyväksi, niin vielä suuremmalla todennäköisyydellä sama toistuu seuraavalla kerrallakin. Yhdessä voi tilanteen "ohittaa" helposti ja paineita on seuraavalla kerralla taas vähän vähemmän.
Toivottavasti tästä oli jollekulle hyötyä, miehille etenkin, jotka elävät perheensä kanssa "pikkulapsiarkea"
. Ja te naiset, joilla on uskolliset miehet, teillä on aarre!