pitkä suhde vaikuttaa
Sepä se, ne muut miehet/naiset on taustakohinaa ehkä noin kolme ensimmäistä vuotta. Itse olen ollut mieheni kanssa kuutisen vuotta, ja muistan hyvin kuinka alussa ei katsonutkaan muita miehiä, he tosiaan olivat vain kohinaa. Aivan sama kuinka mukavia/komeita miehiä kohdalle sattui. Samoin mieheni muille naisille jutellessaan puhui vain kuinka ihana hänen tyttöystävänsä on.Komppaan tälle! Tullut mietittyä näitä asioita, vielä näin suht nuoren luojan luoman otuksen maailmasta katsottuna. Tosiaan jos kumppani menis ja rakastuis toiseen, samalla kun vielä rakastaa minua niin.. jaa a, siis onko se nyt käytännössä mahdollista, että jos aidosti rakastaa kumppaniaan, jonka kanssa on vuoden päivät ollut ja elänyt, niin on mahdottomuus rakastua toiseen. Kuten yllä oleva hienosti ilmaisi: se on vain taustakohinaa
Kuten tässä on jo useampaan kertaan tullut vastaan se fakta, että ihastumisia tulee kyllä pitkässä suhteessa, mutta ennen pitkää ne menevät ohi. Mutta tästä rakastumis asiasta sitä miettii kuitenkin, että jos rakastuukin myös toiseen, niin eiköhän järkevä osapuoli parisuhteesta tarkoin mieti, haluaako olla siinä nykyisessä suhteessa vai antautua tälle uudelle tunteelle. Vai onko tosiaan, että aidosti rakastunut, sille ei muita enää ole olemassa.
Mutta mutta, vuodet vierivät, suhde arjistuu ja alkuhuuma loppuu. Silmät aukeavat taas muillekin miehille/naisille, ja sitä alkaa vertailemaan sitä omaa kumppania toisiin ("miksei minun mieheni koskaan...", "tekisipä minun miehenikin noin", "olisipa minun mieheni tuollainen..." jne jne). Mieheni tuskin enää puhuu minusta muiden naisten kuullen, ja minä huomaan komeat ja mukavat miehet. Ei se tarkoita, ettei sitä omaa rakastaisi, mutta se vaatii jo sitä tahtoa, ja jos joku toinen vaikuttaa sellaiselta johon haluaa satsata niin sitten se vaatii selkärankaa erota ensin ennen kuin lähtee uuden matkaan.
Viimeksi muokattu: