Heippa!
Minua kiinnostaa ihan mielenkiinnosta kuulla kokemuksista, joissa suomelaisella naisella on ollut Turkkilainen poikaystava/partneri/aviomies.
Miten teilla sujui/sujuu kommunikointi keskenanne? Mitka olivat/ovat hyvia ja mitka huonoja seikkoja yhteiselossa? Miten kuivailisit tata miesta? Esim, kuinka han vertaillen menetteli ystavana, tukijana, kumppanina, sangyssa? Kuinka han kohteli sinua ihmisena, naisena?
Mitka olivat sellaisia seikkoja jotka koit liittyvan enemman kulttuurieroihin, kuin esim henk koht luoteenpiirteisiin?
Voit kertoa ihan mita haluat, ja mitaa tulee ensimmaisena mieleesi!!
Kiitos asiallisesti vastanneille etukateen!
Hei,
En osaa sanoa mielipidettä turkkilaisista miehistä, mutta voin kertoa omakohtaisen kokemukseni marokkolaisesta muslimimiehestä. Emme ole naimisissa (olemme avoliitossa), mutta olemme olleet kauan yhdessä. Meillä ei myöskään ole lapsia.
Olemme tavanneet mieheni kanssa Espanjassa. Mieheni on muslimi, minä kristitty. Osaamme molemmat usempaa kieltä. Keskenään kommunikoimme tavallisesti espanjaksi, arabiaksi tai englanniksi. Joskus suomeksi. Puhumme avoimesti kaikesta, uskonnosta, kulttuurista, politiikasta, seksistä. Ihan kaikesta. Olemme avoimia, rehellisiä ja uskollisia toisillemme. Olemme ottaneet alusta asti selvää toistemme kulttuureista, kielestä ja elämäntavasta yleensä. Käyttäydymme maassa aina maan tavalla. Suomessa ollessa suomalaisittain ja hänen kotimaassaan maan tavalla.
Noudatamme molemmat uskontoomme liittyviä tapoja. Olen aina ollut tietoinen islamilaisen kulttuurin tavoista, mutta olihan se aluksi outoa, kun mieheni ei syönytkään joulupöydässä kinkkua tai hän polvistui rukoilemaan kotonamme viidesti päivässä. Hän ei käyttänyt alkoholia, vaan tyytyi aina kuskin rooliin tai hän ei katsonut ketään aluksi silmiin. Olimme puhuneet asioista paljon etukäteen, joten monikaan asia ei tullut yllätyksenä. Olimme myös ennalta tietoisia asioista. Mieheni ei käytä alkoholia tai käy juurikaan ulkona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö minä voisi käydä. Minulla on mies ja naispuolisia ystäviä, joiden kanssa käyn ulkona. Juon kohtuudella alkoholia (lasillinen tai kaksi viiniä) ja tanssin ystävieni seurassa. Saan pukeutua, miten haluan (en ole koskaan käyttänyt burkaa tai huntua). Mieheni ystävät voivat käydä meillä kylässä, vaikka mieheni ei olisi kotona ja katson heitä silmiin. Saan tutustua uusiin ihmisiin ja luoda kontakteja. Mieheni ei ole mustasukkainen eikä ole koskaan yrittänyt löydä minua tai käyttäytynyt muutoinkaan epäsopivalla tavalla minua kohtaan. Mieheni on oikein kohtelias ja kysyy minulta aina ensin mielipidettä asioihin, teemme päätökset yhdessä. Mieheni ottaa minut usein mukaan myös ns miesten tapaamisiin, joihin naista ei olisi sopiva tuoda. Mieheni ei hyväksy sitä, että minua naisena pidettäisiin alempi arvoisena. Hän pitää huolen siitä, ettei kukaan sano minusta ala-arvoisia kommentteja tms.
Minulla on korkeakoulututkinto ja opiskelen yliopistossa. Olen esimiesasemassa työelämässä. Olen korkeammin koulutettu, kuin mieheni. Maksamme laskut puoliksi, mieheni tekee enemmän kotitöitä kuin minä ja elämämme tasa-arvoista elämää.
Tiedän monia tuttavapariskuntiamme, jossa näin ei kuitenkaan ole. Miehellä on useampia syrjähyppyjä ja naisen asema kotona ei ole hyvä. Olemme mieheni kanssa yrittäneet puhua näille pariskunnille, kuinka tärkeää tasa-arvoinen ja rakastava elämä on, kuinka tärkeää naisen kouluttautuminen on jne. Joidenkin osalta olemme saaneet luotua järkeä päähän. Mieheni suvussa on sukulaisia, jotka eivät hyväksy minua, koska olen suomalainen, olen nainen, olen koulutettu jne. En anna sen vähentää arvoani. Olen vahva nainen, en anna kenenkään kävellä ylitseni. Olen näyttänyt kotimaassamme (arabimaa), että nainen voi olla vaikustuvaltainen, tasa-arvoinen, kaunis, älykäs ja ennen kaikkea rakastava yksiavioinen vaimo, vaikka käykin välillä sivistyneesti ulkona. Saan varmasti paljon vihaa ja paheksuntaa naapureilta, mutta onneksi mieheni on hyvä puhumaan ja maailman paras sovittelija. Hän osaa kyllä aina kääntää asiat parhainpäin ja iskostaa muiden ihmisten mieleen sen, että kaikki islamin uskoiset eivät suinkaan ole terroristeja, narsisteja, naisten hakkaajia tms. Hän saa ihmiset vakuuttuneeksi, että islami on myös tasa-arvoa, rauhaa ja rakkautta.
Mieheni on hyvä sängyssä ja oikein rakastava persoona muutoinkin. Hän osoittaa julkisesti minulle rakkauttaan sanoin ja teoin. En ole koskaan nähnyt esimerkiksi kotikaupungissamme, että joku tulisi suutelemaan vaimoaan kaupassa ja sanoisi "kulta, minä rakastan sinua". Mieheni pitää minua aina hellästi kädestä kiinni ja osoittaa minulle paljon julkista huomiota, vaikka se ei ole tyypillistä täällä. Tunnen oloni oikein naiselliseksi ja kauniiksi mieheni seurassa. Kaikki päivät eivät ole toki rakkautta, ainahan sitä välillä riidelläänkin, koska olemme molemmat hyvin tempperamenttisia. Emme koskaan kuitenkaan käytä väkivaltaa, kiroile tai muutoinkaan loukkaa toisiamme. Keskitymme keskustelemaan eroavaisuuksista sivistyneesti.
Voin sanoa, että muslimimaahan muutto, naisen aseman luominen, parisuhteen vaaliminen, kielen nja kulttuurin sisäistäminen jne eivät olleet maailman helpoin asia, mutta yhdessä mieheni kanssa ja mahdottomalla voiton tahdolla, jääräpäisyydellä, sitkeydellä ja määrätietoisuudella se on tuottanut hedelmää.
Kaikki miehet eivät ole kuten minun mieheni, kaikilla ei ole yhtä hyvä tuuri, kuin minulla. Tämän vuoksi kehotan jokaista naista ensin tutustumaan maan tapoihin, lainsäädäntöön, naisen oikeuksiin, kulttuuriin, kieleen, uskontoon, uskonnolisiin käytänteisiin jne ennen, kuin lankeatte turkkilaiseen, marokkolaiseen, somalialaiseen tms mieheen. Sanon tämän, koska olen nähnyt niin monta ikävää esimerkkiä.