Pitkä parisuhde - syrjähyppy - ikäkriisi

Pitkään parisuhteessa oltu ensirakkauden kanssa, lapset pieniä. Arki hoidetaan mutta keskinäinen kiinnostus on aika nollassa. Itse olen kotona lasten kanssa. Yhteisellä reissulla tässä sitten kävi niin, että vietin iltaa vieraan miehen kanssa - jutellen, siis mitään ei tapahtunut vaikka molemmin puolinen kiinnostus todellakin oli. Oma mieshän oli mukana, muttei siis minun seurassani viettänyt iltaa.

Tässä on jonkinmoista ikäkriisiä podettu jo pidempään, ja jotain ikään kuin puuttuu elämästä, en ole keksinyt että mitä. Tämä ilta vieraan miehen seurassa sai minut ihan sekaisin, en edes muistanut että ihan vaan seksiä voi haluta niin pahasti olen aina aiemmin ollut sitä mieltä että syrjähypyt on moraalittomia, ja jättäisin mieheni heti jos sellaista ilmenisi. Mutta nyt en ole enää varma... oli ihanaa kun tämä vieras mies halusi juuri minut, keskittyi vain minuun, ja kai siinä se kielletyn hedelmän makukin oli. Itse mies ei ollut varsinaisesti edes mitenkään erikoinen, vaan se mitä tunteita hän käynnisti minussa ja kuinka yllättynyt niistä olen. Mieskin oli naimisissa ja pienten lasten isä. Jonka omassa parisuhteessa näin toimitaan, sekä hän että vaimo.

Lähinnä kai mietin, että voisiko todella olla niin että rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa? Kun kaipaan huomiota mieheltä, olisiko oikein hakea se muualta "rasittamatta" miestäni? Sillä enhän itsekään varmaan huomioi häntä niin kuin hän haluaisi. Että voiko sitä kaikkea saada vanhasta parisuhteesta, parasta seksiä, tunnetta että olen seksikäs ja haluttava?

Sekava sepustus, mutta sekaisin olen minäkin. En uskonut joutuvani tällaisia asioita pohtimaan. Enkä olis joutunutkaan jos olisin pysynyt täällä kotona vaan...

 

Älä huoli, kyllä hätä keinot keksii. Löydät taatusti jonkun syyn, millä perustelet uskottomuutesi itsellesi lepyttääksesi soimaavan omatuntosi.

 

Minä olen myös ensirakkauteni kanssa parisuhteessa, tällä hetkellä 6 v. yhdessä ja häät tulossa. Lapsia ei vielä ole, koska niitä ei olla haluttu. Voin vähän kertoa omia kokemuksiani.

Jokaisessa parisuhteessa varmasti jossain vaiheessa tulee se hetki, kun toinen on nähty ja naama alkaa olla vähän turhankin tuttu. Siinä vaiheessa olisi varmasti hyvä viettää yhteistä aikaa/lomaa ja etsiä toisesta taas niitä piirteitä mihin aikoinaan rakastui. Liekin voi saada roihahtamaan uudelleen! Itsellänikin on ollut kausia, jolloin oma mies ei ole seksuaalisesti kiinnostanut millään tavalla, mutta sitten on vain pitänyt ottaa yhteistä aikaa ja keskustella asioista, niin niillä siitä on selvitty! Kerran leikin syrjähyppy-ajatuksella, koska olisin sen voinut helposti toteuttaa erittäin kiinnostavan miehen kanssa, mutta onneksi tajusin pitää housut jalassa! Olisin varmasti katunut sitä koko loppuelämäni! Onneksi oma mieheni jaksaa minua edelleenkin kehua joka päivä ja sanoo rakastavansa, se merkitsee paljon ja arvostan sitä todella! Jos kehuja ei saa edes silloin tällöin saatika rakkauden osoituksia teoin ja sanoin, ymmärrän kyllä, jos muut miehet alkavat kiinnostamaan. Puhukaa, puhukaa. Varmasti halusi heräävät uudelleen myös omaa miestäsi kohtaan! Tietty se vaatii panostusta ja työn tekemistä molemmilta teiltä.

 

Minä olen myös ensirakkauteni kanssa parisuhteessa, tällä hetkellä 6 v. yhdessä ja häät tulossa. Lapsia ei vielä ole, koska niitä ei olla haluttu. Voin vähän kertoa omia kokemuksiani.

Jokaisessa parisuhteessa varmasti jossain vaiheessa tulee se hetki, kun toinen on nähty ja naama alkaa olla vähän turhankin tuttu. Siinä vaiheessa olisi varmasti hyvä viettää yhteistä aikaa/lomaa ja etsiä toisesta taas niitä piirteitä mihin aikoinaan rakastui. Liekin voi saada roihahtamaan uudelleen! Itsellänikin on ollut kausia, jolloin oma mies ei ole seksuaalisesti kiinnostanut millään tavalla, mutta sitten on vain pitänyt ottaa yhteistä aikaa ja keskustella asioista, niin niillä siitä on selvitty! Kerran leikin syrjähyppy-ajatuksella, koska olisin sen voinut helposti toteuttaa erittäin kiinnostavan miehen kanssa, mutta onneksi tajusin pitää housut jalassa! Olisin varmasti katunut sitä koko loppuelämäni! Onneksi oma mieheni jaksaa minua edelleenkin kehua joka päivä ja sanoo rakastavansa, se merkitsee paljon ja arvostan sitä todella! Jos kehuja ei saa edes silloin tällöin saatika rakkauden osoituksia teoin ja sanoin, ymmärrän kyllä, jos muut miehet alkavat kiinnostamaan. Puhukaa, puhukaa. Varmasti halusi heräävät uudelleen myös omaa miestäsi kohtaan! Tietty se vaatii panostusta ja työn tekemistä molemmilta teiltä.

Van vaekka joka päevä sannoo, että kaurapuuro on hyvveä ja terveellistä, niin vaekeapa sitä on uskoa..ja tämä on taevaan tosi.

 

Pitkään parisuhteessa oltu ensirakkauden kanssa, lapset pieniä. Arki hoidetaan mutta keskinäinen kiinnostus on aika nollassa. Itse olen kotona lasten kanssa. Yhteisellä reissulla tässä sitten kävi niin, että vietin iltaa vieraan miehen kanssa - jutellen, siis mitään ei tapahtunut vaikka molemmin puolinen kiinnostus todellakin oli. Oma mieshän oli mukana, muttei siis minun seurassani viettänyt iltaa.

Tässä on jonkinmoista ikäkriisiä podettu jo pidempään, ja jotain ikään kuin puuttuu elämästä, en ole keksinyt että mitä. Tämä ilta vieraan miehen seurassa sai minut ihan sekaisin, en edes muistanut että ihan vaan seksiä voi haluta niin pahasti olen aina aiemmin ollut sitä mieltä että syrjähypyt on moraalittomia, ja jättäisin mieheni heti jos sellaista ilmenisi. Mutta nyt en ole enää varma... oli ihanaa kun tämä vieras mies halusi juuri minut, keskittyi vain minuun, ja kai siinä se kielletyn hedelmän makukin oli. Itse mies ei ollut varsinaisesti edes mitenkään erikoinen, vaan se mitä tunteita hän käynnisti minussa ja kuinka yllättynyt niistä olen. Mieskin oli naimisissa ja pienten lasten isä. Jonka omassa parisuhteessa näin toimitaan, sekä hän että vaimo.

Lähinnä kai mietin, että voisiko todella olla niin että rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa? Kun kaipaan huomiota mieheltä, olisiko oikein hakea se muualta "rasittamatta" miestäni? Sillä enhän itsekään varmaan huomioi häntä niin kuin hän haluaisi. Että voiko sitä kaikkea saada vanhasta parisuhteesta, parasta seksiä, tunnetta että olen seksikäs ja haluttava?

Sekava sepustus, mutta sekaisin olen minäkin. En uskonut joutuvani tällaisia asioita pohtimaan. Enkä olis joutunutkaan jos olisin pysynyt täällä kotona vaan...

Mitä mieltä miehesi on? Jos olette samoilla linjoilla, voisitte ehkä koittaa avointa suhdetta.

Kaikissa pitkissä suhteissä tulee joskus tylsiä vaiheita ja kumppania pidetään itsestäänselvyytenä.

Mieti mikä pitää teidät yhdessä ja onko teillä motiivia parantaa suhdettanne.

Tottakai toisen miehen huomio imartelee ja joskus sitä voi ihastua tulisestikin. Vastapuoli ei välttämättä tunne samoin vaan hakee "hetken hurmiota" ja unohtaa toisen mentyään kotiin.

 

Mieskin oli naimisissa ja pienten lasten isä. Jonka omassa parisuhteessa näin toimitaan, sekä hän että vaimo.

Oliko vaimokin tietoinen "toiminnasta", vai oletko helppo vedätettävä?

 

Kiitos ajatuksista ja kommenteista!

Puhuminen tuntuu olevan vähän hankalaa, kun ei tiedä itsekään mitä haluaa tai miten sen saisi aikaiseksi. Ja mikä mä olen vaatimaan mieheltäni jos en itsekään osaa? Yhteistä aikaa vietetään silloin tällöin, mutta ei se mitään seksuaalisia jännitteitä saa meille aikaan. Ei mun mies koskaan kommentoi ulkonäköäni, tai osoita että laittautumiseni saisi hänessä reaktiota aikaan. Olen kuitenkin pieni, siro ja melko sievä, ja näköjään muille kelpaisi.

Miehelleni mainitsin tapahtuneesta katsoakseni saako edes se hänessä mitään reaktiota aikaan. Ei hän juuri kommentoinut, lähinnä oli huvittunut. Esitin miehelle myös tuon ajatuksen jonkinmoisesta avoimesta suhteesta, tai lähinnä kysyin, että haittaisiko se pelkkä seksi sitten muiden kanssa. Ei kuulemma jaksa (=ilmeisesti nähdä vaivaa seuran hankkimisessa, kun vaimo jo on?). Mutta ei kehottanut minuakaan moiseen.

Ja mä nyt korostan että ihan hetken huumaa mäkin olin vailla, en mitään salasuhdetta suinkaan. Vieraassa miehessä ehkä kiehtoo osittain sekin, ettei hän tietäisi musta mitään, voisin olla mitä haluan ilman arkiroolejani. Tästä avioliitostani en halua erota, mutta mulla on pieni tunne siitä että syrjähyppy voisi jopa parantaa meidän välistä seksielämää. Mutta en tiedä... ja tietysti minä olisin valmis suomaan miehelle saman oikeuden. Siis ihan vaan seksin suhteen, ei mitään syvällistä.

Ja tähän viimeiseen vastauksena, en tiedä tiesikö tuon miehen vaimo oikeasti, hän ei ollut reissulla mukana ja mullahan on siitä vain tuon miehen sana. Ja ihan varmaan olen helppo vedätettävä, ei sillä. Toisaalta, mä otan vastuun tästä omasta suhteestani, muut ottakoon omastaan.

 

aplle.

entäs jos miehesi tosissaan innostukin hyppäämään viikottain vieraissa?
Vaihdatte kumpikin kumppania jatkuvasti, niin mitenkäs se sukupuolitautien vaara?

Entäs jos muualla onkin tarjolla mielettömä paljon parempaa kuin kotona?
Ei sitä sen jälkeen kotona mitään pakkopullaseksiä enää halua tehdä, niin onko sekin hyvä asia teidän perhe-elämänne ja lasten kannalta?

Tai entäs jos miehesi löytääkin sua paremman ja homma muuttuukin vakavaksi itsestään?

Kanna vaan vastuusi suoraselkäisenä avoimesta liitosta.

Muista kuitenkin sitä ennen se, että teillä on pieniä lapsia.
Miten teidän paneskelut siellä sun täällä vaikuttaisi lapsiinne ja heidän elämäänsä.
Mietipä sitä tosi tarkkaan ennenkuin alat toteuttaa unelmiasi.

 

Mä en ole kovin seksuaalinen ihminen, kerta kuussa tai harvemmin on ihan ok. Viihteellä käyn ehkä kerran tai kaksi vuodessa, joten mistään kovin usein tapahtuvasta asiasta ei olisi kyse. Tuskin miehelläkään, kerran sitä ei kiinnosta ja arkikin vie aika suuren osan elämästä. Taudit lienee estettävissä, enkä nyt ajatellut kertaluontoisen syrjähypyn vaikuttavan lapsiin mitenkään.

Mieheni on siis ensimmänen ja ainoa mulle joka suhteessa. Ja tosiaan kun en ole kovin seksuaalinen, ehkä tässä tapauksessa tuo ruumiillinen reaktioni tähän toiseen mieheen sai mut täysin ymmälleni.

Ja miten ne syrjähypyt sitten vaikuttaisi perhe-elämään, en tiedä. Mutta miten tämä nykytilanne siihen vaikuttaa? Jaksaako tähän tyytyä ikuisesti? Siis että elää vaan lapsille ja työlle? On välittämättä naiseudestaan? Kertokaa te vanhemmat ja kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet ja ajatelleet.

 

Jos perheessänne on varhaisteini-ikäisiä lapsia, en suosittele syrjähyppyä. Tuon ikäinen tyttäreni sairastui vakavaan masennukseen tultuaan tietoiseksi äitinsä salasuhteesta. Aloitti itsensä viiltelyn, kokeili huumeita ja viinaa. Kaupungin kriisikeskuksessa tytär ilmoitti, että koska äiskä ei välitä enään perheestään, niin hänenkään ei tarvitse välittää enään elämästään.

Tytön koulunkäynti loppui siihen ja hän muutti poikakaverinsa luo.

Käyn joskus tyttären luona viemässä hampurilaisia, kokista ja ranskanperunoiita ja korjaamassa ruiskut roskikseen. Että silleen...

Harmillinen homma sinänsä. Ehjässä kodissa lapsella olisi ollut edes jonkinlaiset mahdollisuudet elämään...

...Mieheni on siis ensimmänen ja ainoa mulle joka suhteessa. Ja tosiaan kun en ole kovin seksuaalinen, ehkä tässä tapauksessa tuo ruumiillinen reaktioni tähän toiseen mieheen sai mut täysin ymmälleni.

Ja miten ne syrjähypyt sitten vaikuttaisi perhe-elämään, en tiedä. Mutta miten tämä nykytilanne siihen vaikuttaa? Jaksaako tähän tyytyä ikuisesti? Siis että elää vaan lapsille ja työlle? On välittämättä naiseudestaan? Kertokaa te vanhemmat ja kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet ja ajatelleet.

 

Minä taas olen iso, uhkea ja kaunis. Vientiä riittää ja seksuaalisia haluja, mutta en lankea vieraisiin, koska oma komea mieheni jaksaa kehua, rakastaa ja rakastella kanssani aina vain.

En oikein osaa asennoitua asemaasi. Joko petät tai et. Kun petät kerran, olet ylittänyt riman, joka on kerta toisensa jälkeen aina helpompi ylittää. Miksi miehesi kunnioitttaisi sinua enää sen jälkeen? Edes sirona tai pienenä?

 

Mä en ole kovin seksuaalinen ihminen, kerta kuussa tai harvemmin on ihan ok. Viihteellä käyn ehkä kerran tai kaksi vuodessa, joten mistään kovin usein tapahtuvasta asiasta ei olisi kyse. Tuskin miehelläkään, kerran sitä ei kiinnosta ja arkikin vie aika suuren osan elämästä. Taudit lienee estettävissä, enkä nyt ajatellut kertaluontoisen syrjähypyn vaikuttavan lapsiin mitenkään.

Mieheni on siis ensimmänen ja ainoa mulle joka suhteessa. Ja tosiaan kun en ole kovin seksuaalinen, ehkä tässä tapauksessa tuo ruumiillinen reaktioni tähän toiseen mieheen sai mut täysin ymmälleni.

Ja miten ne syrjähypyt sitten vaikuttaisi perhe-elämään, en tiedä. Mutta miten tämä nykytilanne siihen vaikuttaa? Jaksaako tähän tyytyä ikuisesti? Siis että elää vaan lapsille ja työlle? On välittämättä naiseudestaan? Kertokaa te vanhemmat ja kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet ja ajatelleet.

Tyhmä kun olen kokeilin paranisiko pitkä ja arkinen parisuhde syrjähypystä. Minäkin olin vailla mieheni ihailua ja huomiota, enkä itsekään kyllä huomioinut häntä romanttisesti tai seksuaalisesti. Kun sitten työpaikan järjestämässä tilaisuudessa sain vieraalta mieheltä huomiota,imartelua ja flirttailua ihastuin kuin teinityttö. Emme sinä iltana tehneet muuta kuin jutetltiin ja tanssittiin, mieheni tuli vielä hakemaan minut. Sain kuitenkin mieheltä puhelinnumeron jonka hermostuksissani pudotin autoon kun mies tuli hakemaan. Ja tietenkin
mies näki sen numeron JA miehen nimen. Katseli mielestäni minua pitkää mutta ei kommentoinut mitenkään vaikka varmaan huomasi miten hermostuin kun hän antoi sen lapun takaisin minulle.

Olin aivan sekaisin enkä uskaltanut soittaa ihastukselleni. Parin päivän jälkeen hän soitti.
Suostuin hyvin ristiriitaisin mielin tapaaman hänet seuraavana iltana - kirjastossa välttyäksemme kysymyksiltä jos joku tuttava sattuisi näkemään. Sen jälkeen olimme melkein päivittäin yhteydessä kunnes suostuin lähtemään Tallinnan risteilylle työpaikan järjestämälle matkalle. Hän varasi huoneen samasta hotellista ja livahdin karkuun muista heti Tallinnaan tultuamme. Vietimme ihanan viikonlopun, hän lähti takaisin eri laivalla kuin minä. Taas oli mieheni vastassa tällä kertaa satamssa. Siinä hässäkässä puhelimeni joutui tax-free ostosten sekaan ja mieheni käsiin kun hän kotiin tultuamme tyhjensi kasseja tuliasista.
Ja totta kai ihastukseni piti juuri silloin lähettää minulle viesti ja kiittää ihanasta yöstä ja vannoa rakkauttaan. En tiedä oliko mieheni painanut numeron muistiin siitä pudottamastani lapusta vai kysyikö ihan sokkona onko kyseessä sama mies? Ja olenko ollut uskoton?
En voinut muuta kuin myöntää. Mies pakkasi sanaakan sanomatta matkalaukun ja lähti.
Ei vastannut puhelimeen, lapset ihmettelivät minne isä lähti eikä minulla ollut mitään vastausta.
Sain jotenkin lapset sänkyyn ja romahdin. Itkin koko yön. En voinut ymmärtää miksi olin pettänyt miestäni. Enkä todella tiennyt mitä tekisin.
Mieheni tuli kotiin myöhään maanantai-iltana valmiiksi allekirjoitetun avioerohakemuksen kanssa. Ei halunnut kuulla yhtään mitään mitä oli tapahtunut, totesi vain jäänkylmästi ettei ole mitään keskusteltavaa ja hänen tuomarinsa hoitaa nyt tätä eroasiaa.
Oli myös vuokrannut tilapäisen asunnon johon voisi muuttaa viikon kuluttua.
Ja lapsille hän kertoo tilanteen ja mistä se johtuu heti aamulla, saisin olla mukana jos haluan.

Itkin ja rukoilin ettei hän rankaisisi lapsia (10-v ja 13-v) minun virheestäni mutta vastaus oli itsehän tämän olet aiheuttanut. Ja niinhän hän aamulla kertoi.

Nyt paljastumisesta on kulunut neljä kuukautta. Mies asuu kaksiossaan ja pitää lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Lapset ovat ihan rikki enkä itse tiedä miten voin antaa itselleni anteeksi.
Mieheni ei ainakaan ikinä tee sitä. Ja avio-eron saamme parin kuukauden kuluttaa - halusin tai en.
Varmaan monien ihastuminen päättyy onnellisesti. En kuitenkaan usko että riski on sen lyhyen onnenhetken arvoinen. Olen itse niin rikki että en edes enää muista ihastukseni nimeä. Kuraattorin mielestä se voi johtua uskottomuuden paljastumisen aiheuttamasta traumasta.

Hänen numeronsa pyyhin jo silloin kun paljastuin - ja mitä sillä enää tekisinkään.

 

Mutta olihan sinulla hetken aikaa ihanaa!!!

Tyhmä kun olen kokeilin paranisiko pitkä ja arkinen parisuhde syrjähypystä. Minäkin olin vailla mieheni ihailua ja huomiota, enkä itsekään kyllä huomioinut häntä romanttisesti tai seksuaalisesti. Kun sitten työpaikan järjestämässä tilaisuudessa sain vieraalta mieheltä huomiota,imartelua ja flirttailua ihastuin kuin teinityttö. Emme sinä iltana tehneet muuta kuin jutetltiin ja tanssittiin, mieheni tuli vielä hakemaan minut. Sain kuitenkin mieheltä puhelinnumeron jonka hermostuksissani pudotin autoon kun mies tuli hakemaan. Ja tietenkin
mies näki sen numeron JA miehen nimen. Katseli mielestäni minua pitkää mutta ei kommentoinut mitenkään vaikka varmaan huomasi miten hermostuin kun hän antoi sen lapun takaisin minulle.

Olin aivan sekaisin enkä uskaltanut soittaa ihastukselleni. Parin päivän jälkeen hän soitti.
Suostuin hyvin ristiriitaisin mielin tapaaman hänet seuraavana iltana - kirjastossa välttyäksemme kysymyksiltä jos joku tuttava sattuisi näkemään. Sen jälkeen olimme melkein päivittäin yhteydessä kunnes suostuin lähtemään Tallinnan risteilylle työpaikan järjestämälle matkalle. Hän varasi huoneen samasta hotellista ja livahdin karkuun muista heti Tallinnaan tultuamme. Vietimme ihanan viikonlopun, hän lähti takaisin eri laivalla kuin minä. Taas oli mieheni vastassa tällä kertaa satamssa. Siinä hässäkässä puhelimeni joutui tax-free ostosten sekaan ja mieheni käsiin kun hän kotiin tultuamme tyhjensi kasseja tuliasista.
Ja totta kai ihastukseni piti juuri silloin lähettää minulle viesti ja kiittää ihanasta yöstä ja vannoa rakkauttaan. En tiedä oliko mieheni painanut numeron muistiin siitä pudottamastani lapusta vai kysyikö ihan sokkona onko kyseessä sama mies? Ja olenko ollut uskoton?
En voinut muuta kuin myöntää. Mies pakkasi sanaakan sanomatta matkalaukun ja lähti.
Ei vastannut puhelimeen, lapset ihmettelivät minne isä lähti eikä minulla ollut mitään vastausta.
Sain jotenkin lapset sänkyyn ja romahdin. Itkin koko yön. En voinut ymmärtää miksi olin pettänyt miestäni. Enkä todella tiennyt mitä tekisin.
Mieheni tuli kotiin myöhään maanantai-iltana valmiiksi allekirjoitetun avioerohakemuksen kanssa. Ei halunnut kuulla yhtään mitään mitä oli tapahtunut, totesi vain jäänkylmästi ettei ole mitään keskusteltavaa ja hänen tuomarinsa hoitaa nyt tätä eroasiaa.
Oli myös vuokrannut tilapäisen asunnon johon voisi muuttaa viikon kuluttua.
Ja lapsille hän kertoo tilanteen ja mistä se johtuu heti aamulla, saisin olla mukana jos haluan.

Itkin ja rukoilin ettei hän rankaisisi lapsia (10-v ja 13-v) minun virheestäni mutta vastaus oli itsehän tämän olet aiheuttanut. Ja niinhän hän aamulla kertoi.

Nyt paljastumisesta on kulunut neljä kuukautta. Mies asuu kaksiossaan ja pitää lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Lapset ovat ihan rikki enkä itse tiedä miten voin antaa itselleni anteeksi.
Mieheni ei ainakaan ikinä tee sitä. Ja avio-eron saamme parin kuukauden kuluttaa - halusin tai en.
Varmaan monien ihastuminen päättyy onnellisesti. En kuitenkaan usko että riski on sen lyhyen onnenhetken arvoinen. Olen itse niin rikki että en edes enää muista ihastukseni nimeä. Kuraattorin mielestä se voi johtua uskottomuuden paljastumisen aiheuttamasta traumasta.

Hänen numeronsa pyyhin jo silloin kun paljastuin - ja mitä sillä enää tekisinkään.

 

Mutta olihan sinulla hetken aikaa ihanaa!!!

Kiitos ironiasta - toivottavasti ei satu omalle kohdallesi sen enempää pettäjänä kuin petettynä.
Mutta kun ilmeisesti olet itse täydellinen lienee sädekehän puristaminen ainoa ongelmasi.

 

Käykää vieraissa, pettäkää siippojanne, mutta älkää sen jälkeen iniskö, jos nämä käyvät vieraissa. Kysykää sen sijaan, että oliko hyvä? Teille tuleekin mukavaa keskusteltavaa iltateellä, kun vertailette panojanne keskenänne ja sen jälkeen voitte hakea toisistanne vaihtelua, jos vielä sattuu maistumaan. Mikä parasta, tehkää se kaikki ilman kumia. Suomessa on tälläkin hetkellä yli 700 HIV:iä sairastavaa heteroseksuaalia, jotka eivät tiedä tartunnastaan mitään. Haluan oikein nähdä, kun pettävien heteroiden sukukunta kuolee sukupuuttoon.

Olen itse joutunut pettämisen kohteeksi, enkä pysty antamaan sitä anteeksi sitten millään. Pettäminen ilmeni monessa muodossa ja tavalla pahinta oli, etten kyennyt lakkaamaan rakastamasta sitä naista vielä aikoihin. Nyt se on onnistunut. Tällä hetkellä lähinnä halveksin häntä ja ero on onneksi ollut selvä jo monta vuotta. Silti oli pakko käydä testeissä, etten ole saanut häneltä mitään. Meno sillä naisella jatkuu samanlaisena, miehet vaihtuvat taloudessa kuin pyöröovessa. Pelkään pahoin, että jonakin päivänä lapset tulevat itkien sisään ja kertovat, miten naapurin lapset ovat huudelleet, että heidän äitinsä on huora.

 

Tyhmä kun olen kokeilin paranisiko pitkä ja arkinen parisuhde syrjähypystä. Minäkin olin vailla mieheni ihailua ja huomiota, enkä itsekään kyllä huomioinut häntä romanttisesti tai seksuaalisesti. Kun sitten työpaikan järjestämässä tilaisuudessa sain vieraalta mieheltä huomiota,imartelua ja flirttailua ihastuin kuin teinityttö. Emme sinä iltana tehneet muuta kuin jutetltiin ja tanssittiin, mieheni tuli vielä hakemaan minut. Sain kuitenkin mieheltä puhelinnumeron jonka hermostuksissani pudotin autoon kun mies tuli hakemaan. Ja tietenkin
mies näki sen numeron JA miehen nimen. Katseli mielestäni minua pitkää mutta ei kommentoinut mitenkään vaikka varmaan huomasi miten hermostuin kun hän antoi sen lapun takaisin minulle.

Olin aivan sekaisin enkä uskaltanut soittaa ihastukselleni. Parin päivän jälkeen hän soitti.
Suostuin hyvin ristiriitaisin mielin tapaaman hänet seuraavana iltana - kirjastossa välttyäksemme kysymyksiltä jos joku tuttava sattuisi näkemään. Sen jälkeen olimme melkein päivittäin yhteydessä kunnes suostuin lähtemään Tallinnan risteilylle työpaikan järjestämälle matkalle. Hän varasi huoneen samasta hotellista ja livahdin karkuun muista heti Tallinnaan tultuamme. Vietimme ihanan viikonlopun, hän lähti takaisin eri laivalla kuin minä. Taas oli mieheni vastassa tällä kertaa satamssa. Siinä hässäkässä puhelimeni joutui tax-free ostosten sekaan ja mieheni käsiin kun hän kotiin tultuamme tyhjensi kasseja tuliasista.
Ja totta kai ihastukseni piti juuri silloin lähettää minulle viesti ja kiittää ihanasta yöstä ja vannoa rakkauttaan. En tiedä oliko mieheni painanut numeron muistiin siitä pudottamastani lapusta vai kysyikö ihan sokkona onko kyseessä sama mies? Ja olenko ollut uskoton?
En voinut muuta kuin myöntää. Mies pakkasi sanaakan sanomatta matkalaukun ja lähti.
Ei vastannut puhelimeen, lapset ihmettelivät minne isä lähti eikä minulla ollut mitään vastausta.
Sain jotenkin lapset sänkyyn ja romahdin. Itkin koko yön. En voinut ymmärtää miksi olin pettänyt miestäni. Enkä todella tiennyt mitä tekisin.
Mieheni tuli kotiin myöhään maanantai-iltana valmiiksi allekirjoitetun avioerohakemuksen kanssa. Ei halunnut kuulla yhtään mitään mitä oli tapahtunut, totesi vain jäänkylmästi ettei ole mitään keskusteltavaa ja hänen tuomarinsa hoitaa nyt tätä eroasiaa.
Oli myös vuokrannut tilapäisen asunnon johon voisi muuttaa viikon kuluttua.
Ja lapsille hän kertoo tilanteen ja mistä se johtuu heti aamulla, saisin olla mukana jos haluan.

Itkin ja rukoilin ettei hän rankaisisi lapsia (10-v ja 13-v) minun virheestäni mutta vastaus oli itsehän tämän olet aiheuttanut. Ja niinhän hän aamulla kertoi.

Nyt paljastumisesta on kulunut neljä kuukautta. Mies asuu kaksiossaan ja pitää lapsia luonaan joka toinen viikonloppu. Lapset ovat ihan rikki enkä itse tiedä miten voin antaa itselleni anteeksi.
Mieheni ei ainakaan ikinä tee sitä. Ja avio-eron saamme parin kuukauden kuluttaa - halusin tai en.
Varmaan monien ihastuminen päättyy onnellisesti. En kuitenkaan usko että riski on sen lyhyen onnenhetken arvoinen. Olen itse niin rikki että en edes enää muista ihastukseni nimeä. Kuraattorin mielestä se voi johtua uskottomuuden paljastumisen aiheuttamasta traumasta.

Hänen numeronsa pyyhin jo silloin kun paljastuin - ja mitä sillä enää tekisinkään.

Onpa surullinen tarina. Mutta eipä miehesikään mikään järkevin tapaus ole, koska tuolla tavalla lähti ja petti lapsensa.

Nyt sitten alat koota elämän rippeitä kasaan ja katsot vain eteenpäin, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Voimia sinulle.

 

Onpa surullinen tarina. Mutta eipä miehesikään mikään järkevin tapaus ole, koska tuolla tavalla lähti ja petti lapsensa.

Nyt sitten alat koota elämän rippeitä kasaan ja katsot vain eteenpäin, ei saa jäädä tuleen makaamaan. Voimia sinulle.

Minäkin ihmettelen miehen äkkijyrkyyttä asiaan. Jos suhde on päässyt arkiseksi eikä kumppaniaan arvosta tuollainen ihastuminen on aika luonnollista. Sänkyyn ei kannattaisi sen ihastuksen kanssa heti rynnätä, mutta kannattaako perhettä rikkoa yhden panon vuoksi.

Kai miehelläkin oli osuutta suhteen väljenemiseen.

 

Minä en heittäisi miestäni pihalle syrjähypyn vuoksi ja toivon että mieskään ei heittäisi minua pellolle, jos päätyisin joskus syrjähyppyyn.

Olen miettinyt näitä asioita aika paljon, ja minua ei tosiaankaan haittaisi seksi toisen miehen kanssa tai se että mieheni harrastaisi seksiä toisen naisen kanssa. Mies pettää tilaisuuden tullen ja nainen harkitsee aina tarkemmin pettämistä.

Useinhan näissä syrjähypyissä tuppaa käymään niin, että jos salasuhde jatkuu pidempään, niin jompi kumpi osapuoli rakastuu toiseen. Rakastuu, vaikka ei tahtoisikaan ja vaikka kuinka olisi sovittu, että vain ja ainoastaan seksiä, ei tunteita peliin, niin tunteet tuppaavat sotkemaan kaiken. Arki on sitten samanlaista salarakkaan kanssa kuin sen oman vakikumppaninkin kanssa, se ei siitä muutu sen paremmaksi.

Jos pystyy harrastamaan tunteetonta seksiä, niin antaa mennä vaan

 

Mä en ole kovin seksuaalinen ihminen, kerta kuussa tai harvemmin on ihan ok. Viihteellä käyn ehkä kerran tai kaksi vuodessa, joten mistään kovin usein tapahtuvasta asiasta ei olisi kyse. Tuskin miehelläkään, kerran sitä ei kiinnosta ja arkikin vie aika suuren osan elämästä. Taudit lienee estettävissä, enkä nyt ajatellut kertaluontoisen syrjähypyn vaikuttavan lapsiin mitenkään.

Mieheni on siis ensimmänen ja ainoa mulle joka suhteessa. Ja tosiaan kun en ole kovin seksuaalinen, ehkä tässä tapauksessa tuo ruumiillinen reaktioni tähän toiseen mieheen sai mut täysin ymmälleni.

Ja miten ne syrjähypyt sitten vaikuttaisi perhe-elämään, en tiedä. Mutta miten tämä nykytilanne siihen vaikuttaa? Jaksaako tähän tyytyä ikuisesti? Siis että elää vaan lapsille ja työlle? On välittämättä naiseudestaan? Kertokaa te vanhemmat ja kokeneemmat, miten olette tilanteen ratkaisseet ja ajatelleet.

Täällä monet moralistit pelottelevat sinua avioerolla, HIV:llä ja lasten sairastumisella mielenterveysongelmiin. Lisäksi sinun niskaasi kasataan vastuuta tämän tapaamasi vieraan miehen avioliitosta. Ehkä teidän kannattaa kokeilla avointa suhdetta mutta sopikaa pelisäännöt etukäteen valmiiksi. Ellei miehesi suostu sopimaan asiasta, täytyy sinun keksiä jokin muu keino arkeasi piristämään.

Sinulla ja miehelläsi on aika matala libido kun ette tuon aktiivisempia ole. Lisäksi tunnutte olevan aika välinpitämättömiä toisianne kohtaan. Kerranhan täällä eletään ja kannattaa sitä tutustua omaankin seksuaalisuuteensa paremmin jonkun uuden, ehkä ventovieraan kumppanin kanssa.

 

Nii sitä ei oo. Ajatelkoa nyt hyvät kansalaeset mitä seksi itessää on.
Naesen rinnat on ite assiessa turvonneita hikirauhasie ja pipari vaen virtsaputken jatke.
Mikä ihme niissä miehie kiinnostaa. Ja jos lapset on tehty nii antaa koko homman olla.
Palijo mukavampoa mennä ukkoporukalla uisteleen , saunomaan ja paestamaa makkaroa, kun hikipeässä jyysteä piparin kimpussa....

 

Pitkään parisuhteessa oltu ensirakkauden kanssa, lapset pieniä. Arki hoidetaan mutta keskinäinen kiinnostus on aika nollassa. Itse olen kotona lasten kanssa. Yhteisellä reissulla tässä sitten kävi niin, että vietin iltaa vieraan miehen kanssa - jutellen, siis mitään ei tapahtunut vaikka molemmin puolinen kiinnostus todellakin oli. Oma mieshän oli mukana, muttei siis minun seurassani viettänyt iltaa.

Tässä on jonkinmoista ikäkriisiä podettu jo pidempään, ja jotain ikään kuin puuttuu elämästä, en ole keksinyt että mitä. Tämä ilta vieraan miehen seurassa sai minut ihan sekaisin, en edes muistanut että ihan vaan seksiä voi haluta niin pahasti olen aina aiemmin ollut sitä mieltä että syrjähypyt on moraalittomia, ja jättäisin mieheni heti jos sellaista ilmenisi. Mutta nyt en ole enää varma... oli ihanaa kun tämä vieras mies halusi juuri minut, keskittyi vain minuun, ja kai siinä se kielletyn hedelmän makukin oli. Itse mies ei ollut varsinaisesti edes mitenkään erikoinen, vaan se mitä tunteita hän käynnisti minussa ja kuinka yllättynyt niistä olen. Mieskin oli naimisissa ja pienten lasten isä. Jonka omassa parisuhteessa näin toimitaan, sekä hän että vaimo.

Lähinnä kai mietin, että voisiko todella olla niin että rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa? Kun kaipaan huomiota mieheltä, olisiko oikein hakea se muualta "rasittamatta" miestäni? Sillä enhän itsekään varmaan huomioi häntä niin kuin hän haluaisi. Että voiko sitä kaikkea saada vanhasta parisuhteesta, parasta seksiä, tunnetta että olen seksikäs ja haluttava?

Sekava sepustus, mutta sekaisin olen minäkin. En uskonut joutuvani tällaisia asioita pohtimaan. Enkä olis joutunutkaan jos olisin pysynyt täällä kotona vaan...

Älä nyt hyvää liittoa haaskaa. Sinulla ja miehelläsi on hyvät mahdollisuudet lisätä kipinää liittoonne. Sitä minä en ymmärrä, miksi te lähditte yhdessä matkalla ja kuljitte erikseen. Olisitten nauttineet yhdessä viinistä ja tanssista. Kerrankin teillä oli mahdollisuus keskustella ilman, että lapsia piti hoitaa. Tehkää uusi matka vaikka johonkin kivaan kaupunkiin tai yhteisen harrrastuksen äärelle.

Kai teillä on yhteinen harrastus? Ja mikä sinulla on oma harrastus, se josta puhut innoissasi, se mitä teet ilman lapsia? Niiden kautta tulee keskusteltua muustakin kuin lapsista, jotka toki tarvitsevat ison osan huomiota.

Kerro miehellesi, että toivot hänen edelleen kehuvan hiuksiasi ja mekkoasi, kuten joskus seurusteluaikana. Kehu sinä puolestasi häntä, kiitä toki siivoamisesta, mutta muista myös upea hauis tai mitä hyvää hänessä onkaan.

Minusta tuntuu, että olet niin uppoutunut lapsiin ja kotiin, että kuka tahansa voi hurmata sinut yhdeksi illaksi. Mieluummin kannattaisi antaa se tilaisuus omalle miehelle. Voihan se olla kankeaa, kun ei ole vuosiin harjoiteltu, mutta kyllä se toisen kuuntelusta ja katselusta alkaa.

Jos omin neuvoin tuntuu hankalalta, niin menkää johonkin parisuhdeiltaan, kurssille tms.

 

Oletteko ajatelleet parinvaihtoa?
Siis toisen parin kanssa niin, että kaikki tietävät pelisäännöt. Esim. niin, että olisitte kaikki neljä samassa huoneessa, mutta eri sängyissä
Aluksi voisitte kokeilla tavata sopivan parin ja jos hyvältä tuntuu, niin molemmat parit voisivat harrastaa omiensa kanssa seksiä samassa huoneessa ja ehkä myöhemmin (toisella kertaa) vaihtaa pareja.

 

Jos parinvaihto ei heti innosta, niin aloittakaa ensin kertomalla omia seksifantasioitanne toisillenne.

 

Jos parinvaihto ei heti innosta, niin aloittakaa ensin kertomalla omia seksifantasioitanne toisillenne.

Oikein. Kuinka harvassa suhteessa kuitenkaan puhutaan rehellisesti kunkin fantasioista?
Asioista pitää keskustella avoimin kortein, silloin ei ihan pienestä tule elämää järkyttävää katastrofia.

 

Pitkään parisuhteessa oltu ensirakkauden kanssa, lapset pieniä. Arki hoidetaan mutta keskinäinen kiinnostus on aika nollassa. Itse olen kotona lasten kanssa. Yhteisellä reissulla tässä sitten kävi niin, että vietin iltaa vieraan miehen kanssa - jutellen, siis mitään ei tapahtunut vaikka molemmin puolinen kiinnostus todellakin oli. Oma mieshän oli mukana, muttei siis minun seurassani viettänyt iltaa.

Tässä on jonkinmoista ikäkriisiä podettu jo pidempään, ja jotain ikään kuin puuttuu elämästä, en ole keksinyt että mitä. Tämä ilta vieraan miehen seurassa sai minut ihan sekaisin, en edes muistanut että ihan vaan seksiä voi haluta niin pahasti olen aina aiemmin ollut sitä mieltä että syrjähypyt on moraalittomia, ja jättäisin mieheni heti jos sellaista ilmenisi. Mutta nyt en ole enää varma... oli ihanaa kun tämä vieras mies halusi juuri minut, keskittyi vain minuun, ja kai siinä se kielletyn hedelmän makukin oli. Itse mies ei ollut varsinaisesti edes mitenkään erikoinen, vaan se mitä tunteita hän käynnisti minussa ja kuinka yllättynyt niistä olen. Mieskin oli naimisissa ja pienten lasten isä. Jonka omassa parisuhteessa näin toimitaan, sekä hän että vaimo.

Lähinnä kai mietin, että voisiko todella olla niin että rakkaus ja seksi ovat kaksi eri asiaa? Kun kaipaan huomiota mieheltä, olisiko oikein hakea se muualta "rasittamatta" miestäni? Sillä enhän itsekään varmaan huomioi häntä niin kuin hän haluaisi. Että voiko sitä kaikkea saada vanhasta parisuhteesta, parasta seksiä, tunnetta että olen seksikäs ja haluttava?

Sekava sepustus, mutta sekaisin olen minäkin. En uskonut joutuvani tällaisia asioita pohtimaan. Enkä olis joutunutkaan jos olisin pysynyt täällä kotona vaan...

Ja vittu raolleen. Kyllä ne himot siitä laantuu kun saat vierasta parrua sisään.