Tämä on totta. Sanaa jotkut, kakki, monet tai vain passiivi-ilmaisua käytetään mukamas harhaanjohtavasti varsinkin vastaväitteissä ja vasta-argumentoinnissa, kun ei haluta olla samaa mieltä, niin ollaan vastakkaista mieltä kaikkien muiden, joidenkin nimissä.
Sama ilmiö tapahtuu myös ironian tai ivan halusta. Mutta sisältö on tunnetasolla se, ettei halua olla samaa mieltä tai hyväksyä toisenlaista näkemystä tai henkilöä. Arkipäiväisesti ilmaistuna on halu piikitellä toista tai toisen ajatuksia.
En pidä sellaisesta kommunikoinnista itse. On itsestäänselvyys, ettei kaikki halua samaa tai tee samoin. Miksi siis sellaista korostaa - varsinkin vastauksena.
Miten itse tulkitsette (tai millaisia reaktioita herättää) esimerkiksi tämä?
"Lähden pitkälle lomalle. Varsin juuri matkan." Kommentti tai vastaus: " Kaikilla ei ole varaa tuollaiseen." "Jotkut (ne) matkustaa!" "Monet jää töitä tekemään." Ainahan sitä matkustellaan." "Kukin tyylillään."
Kyllä näissä kommenteissa yleensä tarkoitetaan tehdä ero MINUN ja SINUN välillä. halu on olla eri mieltä omasta näkökulmastaan tai vain vähätellä toista ja hänen ajatustaan tai ilmaisuaan. Voisi ihan hyvin kysyä, mikä oikeus jollakulla on puhua kaikkien puolesta tai edes joidenkin suulla?
Olen vissiin putkiaivo, kun en ymmärrä kaikkia vittuilun hienouksia. Tarpeettomalta tuntuu mennä mutkan kautta ja puhua "toisista" vaikka tarkoittaa itseään. Minulle tällaisesta ihmisestä tulee sellainen mielikuva, että henkilöllä voi olla heikko itsetunto tai että ei tunne itseään, ei tee selkeää eroa itsensä ja toisten välillä. Tai että ei halua seistä tekojensa tai sanojensa takana ja siksi ilmaisee itseään niin epäsuorasti, että jää aina takaportti auki jos haluaa perua sanojaan. Siis aika liukas. Vai halutaanko saada enemmän painoa sanoilleen, jos puhutaan toisista itseä tarkoittaen, kun luodaan illuusio, että on muka iso joukko takana? Eikö omilla sanoilla ole tarpeeksi painoa?
Sitten on niitä, jotka tulkkaavat toisia ikäänkuin nämä olisivat itse. Laitetaan ikäänkuin sanoja, joita siellä ei ole, toisten suuhun. Luetaan rivien välistä mitä sattuu. Voisi kysyä, mikä oikeuttaa puhumaan toisten, aikuisten, puolesta? Onko toiset niin avuttomia, että tarvitsevat puhemiehen? Eikö jokainen itse parhaiten tiedä mitä mieltä on, mitä haluaa ja miten ja voi itse omalla suullaan esittää sen, minkä tarpeelliseksi näkee? Minua usein syytellään täällä elleissä itsekkääksi, jos puhun vain omista näkökannoistani, enkä "koko ihmiskunnan." Omasta mielestäni teen näin, koska pidän toisia tarpeeksi aikuisina puhuakseen itse, omalla suullaan. Jos puhuisin toisten puolesta, niin voinko olla varma, että juuri näin ajattelevat? Vain omat kantani tiedän ja tunnen tarpeeksi hyvin ja oletan, että tämä pätee kaikkiin muihinkin. Kun käytän sanontaa "omasta mielestäni" voin saada palautetta, että olen itsekäs, kun noin painotan itseäni ja vain itsestäni puhun. Painotan nimenomaan siksi, että haluan tehdä selväksi, että minä tiedän ajattelevani noin, mutta toisista en tiedä. He voivat parhaiten kertoa itse, mitä mieltä ovat.
Tekstistä "lähden pitkälle lomalle, varasin juuri matkan" ajattelisin, että joku on matkalle menossa ja on varannut matkan. Ehkä saattaisi herättää joitain assosiaatioita omista matkoista, mutta positiivinen kuva jäisi kirjoituksesta. Ainahan on mukavaa lähteä matkalle, minulla ei ainakaan ole negatiivisiä muistoja lomamatkoille lähdöstä. Ajattelisin, että hauskaa kun joku on lähdössä. Että en ole katkera tai katellinen, voi johtua siitäkin, että voisin hyvinkin lähteä itse matkalle, jos haluaisin.
Joku toinen ei ehkä voisi ja ajattelee silloin jotain muuta, vaikka tyyliin "kaikilla ei ole varaa." Ja näinhän onkin, tuokin voisi olla pelkkä toteaminen. Jos on jotain muuta, niin se on sen henkilön ensimmäinen ajatus toisen kirjoitukseen. Ja hän itse parhaiten tietää, miksi vastaa noin. Miksi ei ole varaa, on jo toinen juttu. Jos itsekkin haluaisi matkalle, mutta ei jostain syystä pääse, niin voi kai kateellinen ja katkerakin olla, mitä sitten? "Jotkut ne matkustaa, jotkut jää töihin" voidaan myös huumorilla sanoa, se ei täällä näy. On myös niitä, jotka eivät halua matkustaa. Miksi joku kommentoi ja miten, senkin tietää yleensä kirjoittaja itse parhaiten. Jos tuntisimme hänen elämänhistoriansa tarpeeksi hyvin, niin ehkä katkerakin kommentti olisi mielestämme oikeutettu.
Kun itse aikaisemmin kirjoitin ihmisistä työelämässä sanoilla "jotkut, monet, eräät" jne., niin tarkoitin sanatarkasti "jotkut"=eräät, ei kaikki, enkä "minä"........... olisiko pitänyt kirjoittaa yksi tekee näin, toinen niin, kolmas noin, neljäs noin..........Halusin nimenomaan ottaa mukaan erilaisia tapoja, joita ihmisillä tiedän olevan, enkä puhua omista kokemuksista. Jos olisin halunnut kertoa itsestäni, olisin käyttänyt minä-muotoa. Vaikka haluankin yleensä, että kaikki puhuvat omalla suullaan, voin mielestäni kuitenkin sanoa toisista jotain niin ympäripyöreää kuin: "jotkut viihtyvät työssään", koska tiedän sen todeksi. Ei kommenteissani ollut tarkoitus tehdä eroa minun ja jonkun toisen välillä, vaan kertoa eri ihmisistä työpaikoilla, ihmisistä, jotka kokevat työnteon ja työssäkäynnin eri tavoin kuin mitä aloitteessa esiin tuli. Itsestäni en tuossa kommentissa maininnut mitään, mutta kirjoitukseni tulkittiin ikäänkuin olisin itsestäni puhunut.
