Ja markkina-arvosi oli?

[eräsperäs.]

Silläkään, että kuka tahansa lähiöruusu saa seksiseuraa kantiksestaan joka perjantai, ei ole mitään tekemistä ko lähiöruusun markkina-arvon kanssa. Tai oikeastaan voidaan päätellä, että hänen markkina-arvonsa on varsin matala..
.

Tästä taas pääsemme siihen, että lähiöruusu luulee olevansa kuumaa kamaa seurustelumarkkinoilla, vaikka hänen käytöksensä jokapaikan ja jokapojan flirttinä laskee hänen markkina-arvoaan muiden silmissä. Tämä pätenee myös niihin lähiöruusuihin, jotka eivät hae varsinaista seksiseuraa, kunhan antavat ymmärtää että vosivat hakea.

----> mitä enemmän ja epätoivoisesemmin haet buustia markkina-arvollesi, sen alemmas se muiden silmissä laskee.

 

[Inhorealisti1]

Vielä pitää tehdä tikusta asiaa, ettei vaan tarttes lähteä tekemään sitä, mitä oikeestaan pitäisi tehdä.

Markkina-arvo käsite vaatii varmaan, että seksi on vapaata, muutenhän nuo säännöt ei pidä. Vain pienessä osassa maailmaa vallitsee vapaa seksi, siis pohjoismaissa vissin, jossain päin Amerikkaa. Jossain pienemmissä piireissä esim. turistipaikoissa, ympäri maailmaa. Pienillä paikkakunnilla ei taida Suomessakaan olla täysin vapaata.

Monissa maissa seksi ei ole vapaata. Näissä maissa miehet elävät niin puutteessa, että kuka tahansa nainen kelpaisi seksiin. Siis kaikilla naisilla on korkea markkina-arvo. Jopa pojat kelpaa jossain naisen puutteessa. Toisaalta vaimoksi ei kelpaisi kukaan, joka suostuu esiaviollisiin suhteisiin. Jos jonkun markkina-arvo on nolla Suomessa, niin suuressa osassa maapalloa se voisi olla kymppi.

Monissa maissa ei valita vaimoksi naista tai mieheksi miestä, joka vetää seksuaalisesti puoleensa, vaan valitaan joku, joka tulee tunnetusti hyvästä, arvostetusta perheestä. Usein joku tuttu tulee puhemieheksi. Tunnen henkilöitä, jotka elävät pitkässä, onnellisessa parisuhteessa näin valitun puolison kanssa. Ei edes odoteta rakkautta heti alussa, vaan rakkaus kasvaa sen yhdessäolon ja kunnioituksen kautta, mikä ajan kanssa seuraa. Opitaan rakastamaan, kun uskotaan, että juuri näin suhteen tulee toimia. Tää on niitä kulttuurieroja, meille kuten heille, on monesti itsestään selvää valita, kuten omassa kultturissamme on tapana ja toisten tapa tuntuu väärälle. Eikös tulinen intohimo kestä korkeintaan pari vuotta? Mitäs tehdään sitten, jos suhde ei kasva rakkaudeksi? Vaihdetaan taas uuteen? Onko siis intohimoinen rakkaus riittävä parisuhteen solmimiseen, vai olisko jotkut muut asiat tärkeämpiä hyvän, pysyvän parisuhteen luomiseen?

Onko Suomessa seksuaalinen vapaus jo johtanut siihen, että edes hyvät, vapaat naiset ei saa seksiä tarpeeksi? Joskus tuntuu siltä, kun Ellejä lukee. Kun kaikki ei kelpaa seksiin, niin voi luoda markkina-arvo käsitteen määrittämään jonkun seksuaalista vetovoimaa. Kuuluuko käsitteen keksiminen tähän aikaan ja maailmankolkkaan? Suuressa osassa maailmaa tuntuisi uskomattomalta, että joku nainen ei kelpaa edes seksiin.

Sinusta siis markkina-arvoteoria ei päde yhteiskuntiin, jossa parinvalintaan vaikuttaa yksilöiden lisäksi myös suku ja muu yhteisö? Minusta siellä nimenomaan markkina-arvoteoria on voimissaan. Se ei vain perustu seksuaaliseen vetovoimaan vaan esimerkiksi varakkuuteen tai suvun maineeseen.

Noin muuten olen sitä mieltä, että jos markkina-arvo on korkea, itsetunto on kohdallaan, eikä jatkuvasti tarvitse baareissa testailla, vieläkö jollekin kelpaisi.

 

[eräsperäs.]

Sinusta siis markkina-arvoteoria ei päde yhteiskuntiin, jossa parinvalintaan vaikuttaa yksilöiden lisäksi myös suku ja muu yhteisö? Minusta siellä nimenomaan markkina-arvoteoria on voimissaan. Se ei vain perustu seksuaaliseen vetovoimaan vaan esimerkiksi varakkuuteen tai suvun maineeseen.
.

Juuri näin.

Markkina-arvo käsitteenä kuuluu jokaiseen yhteiskuntaan. On vain voimakkaasti kulttuurisidonnaista minkälaista puolisoa pidetään tavoittelemisen arvoisena.

 

[pisti miettimään]

Täytyy sanoa, että aikamoisessa Ihmemaassa asustat, jos siellä on täysin vierasta se, että tietyn tyyppiset ihmiset valikoituvat joko ulkoisten tai sisäisten avujensa myötä sopivimmiksi puolisoehdokkaiksi.

Kaikissa minun tuntemissani kulttuureissa on nimittäin joitain tekijöitä, joiden perusteella vastakkaisen sukupuolen edustajia arvotetaan joillain asteikolla ja tietyn tyyppisiä ihmisä pidetään toivotuimpina puolisoina. Tähän kuuluu myös se, että joillain yksilöillä on enemmän valinnanvaraa puolisoehdokkaiden suhteen kuin toisilla

Varsin tuttu ilmiö ihan eläinmaailmastakin, jossa tätä ilmiötä kutsutaan nimellä seksuaalivalinta.

Tällä ei ole mitään tekemistä ihmisen arvon kanssa sinänsä, eikä sen kanssa kuinka paljon hyväksyntää hän saa lähipiriltään. Oikeastaan koko seikalla ei ole juurikaan väliä.

Mutta se ettei jollain markkina-arvolla ole oikeastaan ihmsen jokapäiväisessä elämässä väliä, ei tee sitä, että sellainen imaginäärinen markkina-arvo on olemassa. Ilman markkina-arvoa eläminen tarkottaisi, että olisimme valmiit pariutumaan ihan kenen kanssa tahansa, ilman mitään kriteereitä joita asettaa.

Se olisi minusta outoa, vaikka ehkä kuten väität, sinun kulttuurissasi varsin tavallista.

Ja kyllä minä ymmärrän, että ihminen jolla on heikko itsetunto eikä ole sinut itsensä kanssa tuntee tarvetta testailla säännöllisesti kelpaisiko vaiko eikä ja onko markkina-arvo edelleen kunnossa. Ei sekään mikään uusi ilmiö ole. Miksi edes noissa tilanteissa tarvitsisi harrastaa seksiä, itsetunnon buustaukseksi riittänee tunne, että tolta saisin jos tahtoisin.. Onhan näitä tälläisiä ihmisä ollut kummassakin sukupuolessa kautta aikojen. -ja eiköhän heitä liiku kapakoissa, netissä tai ihan missä vaan missä ihmiset nyt pyörivät.

Minä nyt vatvon tuota markkina-arvo käsitettä, niinkuin se tuolta netistä löytyy. Sen perusteella, mitä olen googlettamalla lukenut, niin aika paljon taitaa olla seksuaalisesta vetovoimasta kyse, kun arvotetaan. Esitetään pari äärityyppiä, ylemmän ja alemman tason mies ja nainen. En kai ole väittänytkään ettei parinvalinnassa mitään kriteerejä ole tai tulisi olla, että joku valitsisi ilman kriteerejä. Paremminkin kritisoin sitä, että kriteerejä tuossa teoriassa yksinkertaistetaan liikaa. Kyllä täälläkin tietyntyyppiset henkilöt ovat kysytympiä, mutta ei vaikuta siltä, että elämänkumppaniksi yleensä valittaisiin se, joka on vain seksuaalisesti puoleensavetävin, tai tuo kuvattu ylemmän tason mies tai nainen. Valinnat vaikuttavat hyvinkin yksilöllisiltä, se mikä on yhdelle paras on toiselle täysin mielenkiinnoton.

Perustelut parinvalintaan ovat paljon monipuolisemmat ja monimutkaisemmat kuin mitä markkina-arvo teoria antaa ymmärtää. Olenhan tuosta jo aikaisemminkin puhunut. Miksi siis oletat, että luulen partnerinvalinnan tapahtuvan ilman kriteerejä? On siis ulkoisia ja sisäisiä avuja, jotka ovat yleisesti toivottuja, plus paljon, paljon muuta. On myös erityistoivomuksia ja poikkeustapauksia. Väittäsin, että parinvalinta on niin monimutkainen prosessi, että jokainen lista tai teoria asiasta tuntuu liian suppealta. Markkina-arvo teoria siten kuin se netissä esitetään, on aivan liian suppea ollakseen uskottava tai yleispätevä.

Huonoitsetuntoinen menee kapakkaan kerjäämään toivomaansa palautetta täysin tuntemattomilta. Miten tuntemattomien tekemisillä tai sanomisilla voisi olla merkitystä kun itseä arvotetaan, sitä en tosiaan ymmärrä. Siinähän otetaan myös se riski, että saadaan sellaista palautetta, että se viimeinenkin itsetunnonripe katoaa. En voi ymmärtää miten tämä voisi toimia muuten kuin siten, että toiset ja itse nähdään osaobjektina, eikä kokonaisena kaikkine ominaisuuksineen. Eikö kannattaisi satsata vaikka terapiaan sen itsetunnon kohottamiseksi. Voisi toimia paremmin kuin kapakkakäynnit ja pitemmän päälle tulla jopa halvemmaksi.

 

[pisti miettimään]

Sinusta siis markkina-arvoteoria ei päde yhteiskuntiin, jossa parinvalintaan vaikuttaa yksilöiden lisäksi myös suku ja muu yhteisö? Minusta siellä nimenomaan markkina-arvoteoria on voimissaan. Se ei vain perustu seksuaaliseen vetovoimaan vaan esimerkiksi varakkuuteen tai suvun maineeseen.

Noin muuten olen sitä mieltä, että jos markkina-arvo on korkea, itsetunto on kohdallaan, eikä jatkuvasti tarvitse baareissa testailla, vieläkö jollekin kelpaisi.

Minä olen tainnut jumittua markkina-arvo käsitteeseen siten, kuin olen sen tuolta netistä löytänyt, eli todella suppeassa muodossa. Kuten olen jo kertonut, sana on minulle uusi, kun sitä käytetään ihmisistä. Te olette varmaan keskustelleet käsitteestä muuallakin, joten teillä on varmaan monipuolisempi kuva sanasta. Sitähän mä täällä alunperin kyselinkin, että mitä tämä sana/ teoria tarkoittaa teille. Tein aloitteen asiasta, koska se vaikutta mielenkiintoiselta. Käsitettä tulee varmaan laajentaa paljonkin, ennenkuin se tuntuu uskottavalta. Laittakaa palautetta ja mielipiteitänne käsitteestä, ehkä se siitä selviää!

 

[eräsperäs.]

Mikä ihmeen markkina-arvo teoria?

Minusta markkina-arvoon vaikuttaa juuri nuo mainitsemasi monet sisäsiset ja ulkoiset seikat.

Seksuaaliseen puoleensavetävyyteen vaikuttaa ihmisen fyysisten ominaisuuksen lisäksi hänen henkiset ominaisuutensa ja hänen asemansa yhteisössä.

Taloudellinen asema, luonne, koulutus yms kaikki vaikuttavat siihen miten potentiaalisena kumppanina ihmistä pidetään ts. minkälainen markkina-arvo ko henkilöllä on vastakkaisen sukupuolen silmissä.

Markkina-arvo on kuten totesin jo monesti, täysin kulttuurisidonnainen asia. Siihen vaikuttavat ne seikat joita juuri siinä kulttuurissa arvostetaan eniten. Olivat ne seikat sitten perheen maine, taloudelliset seikat, tai ihmisten fyysisiä ominaisuuksia.

 

[eräsperäs.]

Huonoitsetuntoinen menee kapakkaan kerjäämään toivomaansa palautetta täysin tuntemattomilta. Miten tuntemattomien tekemisillä tai sanomisilla voisi olla merkitystä kun itseä arvotetaan, sitä en tosiaan ymmärrä. Siinähän otetaan myös se riski, että saadaan sellaista palautetta, että se viimeinenkin itsetunnonripe katoaa. En voi ymmärtää miten tämä voisi toimia muuten kuin siten, että toiset ja itse nähdään osaobjektina, eikä kokonaisena kaikkine ominaisuuksineen. Eikö kannattaisi satsata vaikka terapiaan sen itsetunnon kohottamiseksi. Voisi toimia paremmin kuin kapakkakäynnit ja pitemmän päälle tulla jopa halvemmaksi.

Jos terapia ei ole auttanut

Ihminen joka näin toimii arvottaa muitakin hyvin pintapuolisesti, ja kokee itsekin voivansa markkina-arvoitella muita lyhyen tuttavuuden perusteella.

Jos tosiaan oman tai muiden markkina-arvo määräytyy hyvin pintapuolisen tuttavuuden prusteella, niin kysessä lienee ihminen jolle ihmissuhteiden markkina-arvo muodostuu hyvin nopeasti arvioiduista asioista. Eli ihminen fyysisesttä habituksesta, sosiaalisista taidoista ja kenties varakkuudesta.

 

[pisti miettimään]

Täytyy sanoa, etten näe mitään yheistä markkina-arvolla ja vapaalla seksillä. Kovin outo rinnastua


Se millä perustein joku yksittäinen ihminen valitsee puolisonsa, ei poista sitä tosiasiaa, että yleisellä tasolla voidaan anta määritelmiä minkälaiset naiset viehättävät miehiä ja minkälaiset miehet viehttävät naisia eniten. Tämä on hyvin kulttuurisidonnaista, mutta uskallan epäillä ettei sellaista kulttuuria olekaan, jossa mitään säännönmukaisuuksia ei esiinny

Silläkään, että kuka tahansa lähiöruusu saa seksiseuraa kantiksestaan joka perjantai, ei ole mitään tekemistä ko lähiöruusun markkina-arvon kanssa. Tai oikeastaan voidaan päätellä, että hänen markkina-arvonsa on varsin matala..
.

Ettäkö mitä yhteistä on vapaalla seksillä ja markkina-arvolla? Googlettaessa löysin mm. sellaisia juttuja markkina-arvosta, että on sitä korkeampi arvo, mitä useammalle kelpaa seksiin. Miten siis voisi mitata arvoaan maissa, joissa seksi ei ole vapaa, joissa seksiä ei ehdotella kaikille, vaikka mieli tekisikin? Miten tiedät, että kelpaisit, jos kukaan ei kysy? Tai jos kaikki kelpaa, voiko silloin sanoa, että on korkea arvo seksimarkkinoilla? Sitä kai ajoin takaa, että kyseenalaistan määritelmät, jotka esitetään ikäänkuin ne koskisivat kaikkia ihmisiä, vaikka niitä voi käyttää vain pikkuruiseen osaan ihmiskunnasta. Oletan, että vapaan seksin maissa on helpompaa tietää kuinka monelle kelpaisi ja täten laskea markkina-arvonsa.

Yleisellä tasolla löytyy tietenkin monenlaista määritelmää, mutta ei kai niistä tulisi puhua ikäänkuin ne koskisivat kaikkia? Tottakai löytyy myös säännönmukaisuuksia, mutta nehän ovat vain pieni osa kokonaisuutta, sen lisäksi tulee vielä kaikki muu.

Sitä minäkin jäin ihmettelmään nettijuttuja lukiessani, että miten voi jonkun markkina-arvo nousta, jos kapakkaruusuna aikaansa kuluttaa? Varsinkin koska monessa muussa kulttuurissa tuollaisen naisen markkina-arvo olisi tosi matala.

 

[pistää miettimään]

Jos terapia ei ole auttanut

Ihminen joka näin toimii arvottaa muitakin hyvin pintapuolisesti, ja kokee itsekin voivansa markkina-arvoitella muita lyhyen tuttavuuden perusteella.

Jos tosiaan oman tai muiden markkina-arvo määräytyy hyvin pintapuolisen tuttavuuden prusteella, niin kysessä lienee ihminen jolle ihmissuhteiden markkina-arvo muodostuu hyvin nopeasti arvioiduista asioista. Eli ihminen fyysisesttä habituksesta, sosiaalisista taidoista ja kenties varakkuudesta.

Elikkä näkee toiset ja itsensä osaobjektina, ei kokonaisena kaikkine ominaisuuksineen.

 

[eräsperäs.]

? Sitä kai ajoin takaa, että kyseenalaistan määritelmät, jotka esitetään ikäänkuin ne koskisivat kaikkia ihmisiä, vaikka niitä voi käyttää vain pikkuruiseen osaan ihmiskunnasta. Oletan, että vapaan seksin maissa on helpompaa tietää kuinka monelle kelpaisi ja täten laskea markkina-arvonsa.

Yleisellä tasolla löytyy tietenkin monenlaista määritelmää, mutta ei kai niistä tulisi puhua ikäänkuin ne koskisivat kaikkia? Tottakai löytyy myös säännönmukaisuuksia, mutta nehän ovat vain pieni osa kokonaisuutta, sen lisäksi tulee vielä kaikki muu.
.

Jos rajaa markkina-arvon siihen, että kuinka monelle kelpaa seksiin, niin on muutenkin hakoteillä, ihan kaikkien kulttuurien suhteen..

Näissä moneen kertaan viittamissasi ei vapaan seksin maissa on myös markkina-arvosysteemi. Kenties siihen pystyy tutustumaan helpommin perehtymällä kyseisten maiden kulttuureihin ja siihen mitä siellä arvostetaan ja otetaan homioon koskien puolison valintaa.

Yleisellä tasolla käytetään monelaisia adjektiiveja ja määrietelmiä kuvittelematta että ne koskisivat kaikkia ihmisä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historian aikoina.

 

[eräsperäs.]

Elikkä näkee toiset ja itsensä osaobjektina, ei kokonaisena kaikkine ominaisuuksineen.

No puuttumatta hienoon käsitteeseen osaobjekti, niin sanoisin että kyseinen ihminen käsittää kuten sinäkin, markkina-arvon tarkoittavan vain sitä kenelle kelpaa seksiin tai ketä viehättää seksuaalisesti.

Tästäkin voinee tehdä eroja, että riittääkö että kelpaa jollekin ylipäänsä, vai onko markkina-arvo sitä suurempi, mitä korkeampi markkina-arvoiselle kelpaisi seksiin tai viehättäisi seksuaalisesti

Itse veikkaisin kelpaavani lähikapakassa perjantai-iltana pilkun jälkeen seksiin kelle vaan ja viehättäväni seksuaalisesti posetiivarin marakattiakin, mutten katsoisi tätä markkina-arvoani mitenkään nostattavaksi..

 

[pisti miettimään]

Jos rajaa markkina-arvon siihen, että kuinka monelle kelpaa seksiin, niin on muutenkin hakoteillä, ihan kaikkien kulttuurien suhteen..

Näissä moneen kertaan viittamissasi ei vapaan seksin maissa on myös markkina-arvosysteemi. Kenties siihen pystyy tutustumaan helpommin perehtymällä kyseisten maiden kulttuureihin ja siihen mitä siellä arvostetaan ja otetaan homioon koskien puolison valintaa.

Yleisellä tasolla käytetään monelaisia adjektiiveja ja määrietelmiä kuvittelematta että ne koskisivat kaikkia ihmisä kaikissa kulttuureissa ja kaikkina historian aikoina.

Minua on koko ajan hämännyt ihmisen markkina-arvosta lukiessa se, että se tuntuu niin rajalliselta, vaikka ottaisi huomioon sen, että eri kulttuureissa on erilaiset markkina-arvot. En pysty yksinkertaistamaan niin paljoa, että teoriat tyydyttäisivät, aina jää jotain tärkeää puuttumaan. Jokainen ihminen on kuitenkin uniikki yksilö, ei ihmisten motiiveja voi määrittää yksinkertaisin teorioin. Olemme kaikki erilaisia ulkonäöltämme (kukaan ei ole samannäköinen kuin toinen, ei edes identtiset kaksoset), yhtä erilaisia olemme psyykkisine ominaisuuksinemme. Elämänkokemuksemme muokkaavat meitä, eikä kukaan ole elänyt täysin samanlaista elämää kuin toinen. Miten siis voisi olla yksikertaisia teorioita siitä, miten valitsemme partnerin?

Tuli mieleeni, että ehkä teoriat tuntuu uskottavilta, jos pystyy näkemään itsensä ja toiset osaobjektina, että kokonaisuutta kaikkine variaatioineen ei tarvitakkaan, jotta olisi tarpeeksi tyydyttävä kokonaiskuva. Tyytyy siis vain osaan, eikä kokonaisuutta kaivatakkaan.

Jos pystyy kokemaan itsensä osaobjektina, niin riittää että on viisi, kuusi positiivista ominaisuutta, joka riittää määrittämään koko ihmisen markkina-arvon. Entäs kaikki se muu, mikä jää noiden ominaisuuksien ulkopuolelle, jotka myös henkilöstä löytyy? Eikö se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään? En voi poimia vain joitain yksityiskohtia ja kuvitella, että sellainen näkemistapa on tarpeeksi tyydyttävä ja kokonaisvaltainen.

 

[pisti miettimään]

No puuttumatta hienoon käsitteeseen osaobjekti, niin sanoisin että kyseinen ihminen käsittää kuten sinäkin, markkina-arvon tarkoittavan vain sitä kenelle kelpaa seksiin tai ketä viehättää seksuaalisesti.

Tästäkin voinee tehdä eroja, että riittääkö että kelpaa jollekin ylipäänsä, vai onko markkina-arvo sitä suurempi, mitä korkeampi markkina-arvoiselle kelpaisi seksiin tai viehättäisi seksuaalisesti

Itse veikkaisin kelpaavani lähikapakassa perjantai-iltana pilkun jälkeen seksiin kelle vaan ja viehättäväni seksuaalisesti posetiivarin marakattiakin, mutten katsoisi tätä markkina-arvoani mitenkään nostattavaksi..

Netistä olen lukenut, että markkina-arvo joillekin on samaa kuin kelvata jollekkin seksiin. Yritän täällä selvitellä sanan merkitystä itselleni, joka tuntuu kaikintavoin vieraalta, kun on ihmisestä kysymys. Olen vissiin moneen kertaan jo selitellyt, että määritelmä tuntuu minusta liian ahtaalta, mutta silti olet tulkinnut siten, että minullekin markkina-arvo on samaa kuin kelvata seksiobjektiksi, eikä mitään muuta?

Kelpaisitko homollekkin? Tai aseksuaaliselle?

 

[eräsperäs.]

Mi. Miten siis voisi olla yksikertaisia teorioita siitä, miten valitsemme partnerin?

Tuskinpa käsite markkina-arvoista ihan teoriaksi kelpaakaan.

Mutta huolimatta eroista ulkoisissa ominaisuuksista, niin suurin osa ihmisistä tässä elämässä haluaa aika samantapaisia asioita parisuhteeltaan tai ylipäänsä elämältään.

Se miten ne asiat saavuttaa, saattaakin olla kiinni kultuurista tai omasta persoonallisuudesta.

Seksuaalinen vetovoima, uskollisuus, taloudellinen vakaus, samantapainen elämänkatsomus lienevät länsäimaisten ihmisten top-listan kärkipäässä. Ihan siitä tukan väristä riippumatta.

Siksi työ - ja ulkonäkö orinetoituneissa länsimaissa markkina-arvoltaan vahvoilla ovat hyvännäköiset, hyvässä työsuhteessa olevat, yhteiskunnan normien mukaista elämää elävät kansalaiset.

 

[eräsperäs.]

Kelpaisitko homollekkin? Tai aseksuaaliselle?

Sekin varmaan selviää netistä, on se sen verran ihmeellinen tietolähde.

 

[pistää miettimään]

Sekin varmaan selviää netistä, on se sen verran ihmeellinen tietolähde.

Täytyypä sitten lähteä googlettamaan että kelpaako eräsperä vähemmistöryhmille!

 

[eräsperäs.]

Jos pystyy kokemaan itsensä osaobjektina, niin riittää että on viisi, kuusi positiivista ominaisuutta, joka riittää määrittämään koko ihmisen markkina-arvon. Entäs kaikki se muu, mikä jää noiden ominaisuuksien ulkopuolelle, jotka myös henkilöstä löytyy? Eikö se vaikuta kokonaisuuteen mitenkään? En voi poimia vain joitain yksityiskohtia ja kuvitella, että sellainen näkemistapa on tarpeeksi tyydyttävä ja kokonaisvaltainen.

Ei markkina-arvossa olekaan kyse mistään kokonaisvaltaisesta analyysistä. Se on vaan sterotypiasoppa.

 

[pistää miettimään]

Ei markkina-arvossa olekaan kyse mistään kokonaisvaltaisesta analyysistä. Se on vaan sterotypiasoppa.

Niin ja minua ei miellytä stereotypiasoppa. Nyt on ihan pakko lähtee tekemään sitä, mitä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten! Kiitos antavasta keskustelusta.

 

[pistää miettimään]

Jälkimietteitä työntouhun välissä:

Taidan kallistua siihen suuntaan, jonne jo intuitiivisesti kurkottelin alkumetreillä. Minun suuhuni ei sovi arvosanat markkina-arvo, kun on ihmisestä kysymys. Aivan yhtä vähän, kuin sopii arvosanat mustalainen, neekeri, jutku, mutakuono, huora, lutka jne.

Minusta on tärkeää, mitä sanoja tai ilmaisuja käytetään kun on ihmisestä kysymys. Ihmisestä ei puhuta kuin kaupattavasta tavarasta.

 

[Pyykkäri]

Pyykit on pesty ja kävin kaupassa. Tämä keskustelu meni akateemiseksi. Mielen sopukoista nousi ylös hauska työpuhelu. Soitin maaseudulle yksineläjälle. Muutaman minuutin päästä mies pyysi taloon emännäksi. Joten ap. voi testata markkina-arvonsa baarin ulkopuolella.

 

[pistää miettimään]

Pyykit on pesty ja kävin kaupassa. Tämä keskustelu meni akateemiseksi. Mielen sopukoista nousi ylös hauska työpuhelu. Soitin maaseudulle yksineläjälle. Muutaman minuutin päästä mies pyysi taloon emännäksi. Joten ap. voi testata markkina-arvonsa baarin ulkopuolella.

Vai oikein maajussille morsiameksi? Joillekin tuo valinta olisi kuin lottovoitto ja jollekkin toiselle ei.

Ei tainnut löytyä oikeaa tapaa arvoani arvioida, mutta tuskinpa sitä tarvitsenkaan. Baariin tuskin uskaltautuisin tuossa mielessä, lihatiskimeininki tuntuisi liian vieraalta.

 

[looginen]

Käsitettä tulee varmaan laajentaa paljonkin, ennenkuin se tuntuu uskottavalta.

* Vaihtoteoreettinen malli tarkastelee ihmisten käyttäytymistä osana yhteisöllistä vuorovaikutusta. Se korostaa sukupuolieroja ottamatta tarkkaa kantaa siihen, missä määrin erot johtuvat kulttuurista tai biologisista tekijöistä.

"Minä nyt vatvon tuota markkina-arvo käsitettä, niinkuin se tuolta netistä löytyy."
* Teoria tarkastelee yhteisöllistä elämää toimijoiden välisten voimavarojen tai palkintojen vaihtona, jossa ihmiset pyrkivät saamaan hyötyjä ja välttämään kustannuksia.

Laittakaa palautetta ja mielipiteitänne käsitteestä, ehkä se siitä selviää!

Sosiaalisen vaihdon teoriaa on jo monen vuosikymmenen ajan kritisoitu erilaisista ongelmista, joista suurimmat ovat sen ihmiskuva, jossa ihminen oletetaan rationaalisena ja ainoastaan omaa etuaan tavoittelevana toimijana, sekä se, etteivät sen peruskäsitteet ole riittävän selkeästi määriteltyjä, mikä tekee sen testaamisen vaikeaksi.

"Sen perusteella, mitä olen googlettamalla lukenut, niin aika paljon taitaa olla seksuaalisesta vetovoimasta kyse, kun arvotetaan."
* Sukupuolitutkimuksessa sosiaalisen vaihdon teoriaa on käytetty selittämään muun muassa parivalintaa ja seksuaalimarkkinoiden lainalaisuuksia. Sosiaalisen vaihdon teorian juuret ovat behavioristisessa psykologiassa, mutta se on hyödyntänyt myös ihmis- ja yhteiskuntatieteiden sekä taloustieteen havaintoja. Suomessa sosiaalisen vaihdon teoriaa on tuonut esiin Henry Laasanen kirjassaan Naisten seksuaalinen valta.

* Vaihtoteorian toimivuutta nimenomaan sukupuolten välisiä suhteiden tarkastelemisessa ovat Suomessa kyseenalaistaneet seksuaalisuuteen perehtynyt filosofi Tommi Paalanen ja seksologi ja sosiologi Aune Karhumäki, jotka ovat esittäneet, että Laasasen vaihtoteoreettiselle pohjalle rakentama parinvalinnan markkina-arvoteoria on tieteellisesti ongelmallinen, sillä se ei pohjaudu tieteellisesti riittäviin ja relevantteihin lähteisiin, eikä myöskään pysty selittämään niitä ilmiöitä, joita se väittää selittävänsä. Heidän mukaansa se esittää ainoastaan arkitotuuksina pidettyjä näkemyksiä uudella tavalla muotoiltuna.
Sukupuolitutkimus ? Wikipedia