Ylensä kai markkina-arvosta puhutaan talouselämän lisäksi parisuhdemarkkinoilla. Markkina-arvo on korkea, jos voi valita mieleisistään ja matala, jos ei kelpaa kellekään. Omaan markkina-arvooni olen koko aikuisikäni ollut tyytyväinen, koska olen saanut haluamani. Syy moiseen lienee monen asian summa. Ulkonäkö, älykkyys, supliikki, ahkeruus, onni ja niiden yhteisvaikutuksella hankittu menestys.
Ja jo joku meinaa, että koko markkina-arvoteoria on huuhaata, niin tulkoot esittelemään minulle pariskunnan, jossa mies on köyhä, yksinkertainen ja mitättömän näköinen ja nainen kaiken tuon vastakohta. Minä en ole moiseen vielä törmännyt.
Teille Suomessa asuville tää käsite näyttää olevan tuttu. Mulle ei, joten kävin googlaamassa. Näin ensituntumalta varmaan osittain ja joidenkin kohdalla voi pitää paikkaansa. Mutta ne, jotka eivät mallia noudata, eikö heitä lasketa ihmisiin ollenkaan? Teoria haiskahtaa vahvasti natsi saksalle. "Voittajat ja häviäjät" yksinkertaistettuina, kaikki vaan yksinkertaiseen mappiin, jotta jokainen voi alkaa arvottamaan. Ne, joilla oli tarvis tuollainen teoria luoda, ovat luoneet sen itseään ja kaltaisiaan varten.
Mennään hakoteille, kun aletaan yksinkertaistamaan liikaa, miehiäkin on vain kolmea tyyppiä. Minusta teoria tuntuu hyvin puutteelliselta, ihmisen psyyke on tosi monimutkainen kapistus. Ihminen ei ole mikään kone, jonka toimintojen motiiveja voidaan yksinkertaistaa noin. Se, miksi kiinnostuu jostain ja millä tavalla, on monimutkainen prosessi. Koko elämän aikaiset kokemukset voi vaikuttaa valintaan. Emme edes itse ymmärrä kaikkia motiiviamme valintaan, kuinka sen voisi yksinkertaistaa pariin kolmeen sääntöön. Mihin laitetaan esim. äitisidonnaiset, jotka eivät valitse vapaasti?
Kovin yksinkertaiselta tuntuu, että on korkea arvo, jos voi valita mieleisensä. Hän, joka voi ostaa toivomansa kapineen, on arvokas?? Tuleeko käsite markkinamaailmasta? Eiköhän lähes jokainen valitse mieleisensä partnerin, mutta valinta voi olla hyvin erilainen ja hyvin erilaisin perustein tehty. Erittäin harvan olen kuullut sanovan tyytyneensä kakkoseen. Mihin skaalaan laitetaan kaikki ne, jotka valitsee "luuserin", vaikka saisi "voittajan"? "Voittaja ja luuserikin" on tuossa teoriassa yksinkertaistettu. Missä renttuun rakastujat? Psykososiaalinen perimä? Kaikki eivät valitse "parasta mahdollista", vaan haluavat "itseään huonomman" ja nimenomaan haluavat sen "huonomman". Ellit on täynnä tarinoita "kunnollisista" naisista", jotka valittaa luuserijuoppo miehistään. Missä ne, jotka eivät itse valitse, vaan haluavat tulla valituiksi? Ihminen käyttää sekä järkeään että tunteitaan valitessaan, jotkut vähemmän yhtä ja enemmän toista, ei meitä pelkkä biologia ohjaa. Olemme enemmän kuin apinoita.
Kaikki eivät valitse ns. alfauroksia, vaikka saisivatkin. Aika narisitisilta vaikuttavat alfat tuolla kuvauksissa. Kypsä, aikuinen nainen valitsee empaattisen miehen, ei pinnallisesti menestyvää, komeaa miestä. Missä kyky valita onnellinen elämä, tervein tapa elää? Luontoa lähellä elävät, onnelliset, yksinkertaista elämää elävät, tyytyväiset ihmiset? Hekään eivät tuon teorian raameihin mahdu, missä menestys on samaa kuin raha, karriääri ja asema. Onnellinen elämä ei ole sama kuin raha ja menestys. Missä kyky toteuttaa itseään, käyttää resurssinsa parhaalla mahdollisella tavalla? On paljon ominaisuuksia, joita on tuossa teoriassa unohdettu. Markkina-arvo teoria vaikuttaa tietynlaisten ihmisten tarpeelta pönkittää omaa egoaan. Älykäs ihminen ei välttämättä kykene tekemään hyviä valintoja ja ns. menestymään elämässään. Myös älykäs voi olla "luuseri", koska ihminen ei välttämättä ole rationaalinen.
Madonna on rikas, menestyvä ja kaunis, mutta valitsee miehekseen tyhjätasku luusereita, eikä menestyviä alfa-uroksia. Masokisti-nainen, kaunis, älykäs ja rikas, voisi valita vanhan, köyhän ja ruman miehen. Ai niin, eihän tuohon teoriaan mahdu kuin vain ns. "terveet." Ihan kuin natsien aikaan....