Mies puhuu lapsekkaasti

[elina]

Mieheni puhuu minulle lässyttäen suurimman osan ajasta. Olen sanonut siitä hänelle monta kertaa, mutta tyyli ei muutu. Nautin suunnattomasti hetkistä, joina olemme muiden seurassa ja mies joutuu puhumaan normaalimmin. Kahdestaan ollessamme alkaa lässytys ja "vauvapuhe", äänensävykin on toinen.

Tykkään ihan väistämättä siitä, kun muut miehet puhuvat minulle kuin naiselle. Lisäksi, vaikka haluaisin seksiä kuinka paljon tahansa, kun mieheni avaa suunsa, haluni ovat tiessään.

Miten saan tilanteen muuttumaan? Ei mies suhteen alussa ollut tuollainen...

 

[cccccccccccccc]

Mieheni puhuu minulle lässyttäen suurimman osan ajasta. Olen sanonut siitä hänelle monta kertaa, mutta tyyli ei muutu. Nautin suunnattomasti hetkistä, joina olemme muiden seurassa ja mies joutuu puhumaan normaalimmin. Kahdestaan ollessamme alkaa lässytys ja "vauvapuhe", äänensävykin on toinen.

Tykkään ihan väistämättä siitä, kun muut miehet puhuvat minulle kuin naiselle. Lisäksi, vaikka haluaisin seksiä kuinka paljon tahansa, kun mieheni avaa suunsa, haluni ovat tiessään.

Miten saan tilanteen muuttumaan? Ei mies suhteen alussa ollut tuollainen...

Puhuu siis sinulle kuin lapselle vai itse lapsenomaisesti?

No, miten päin vaan, kai voisit yrittää mahdollisimman kiltisti, aluksi vaikka ohimennen mainita että vähän jännä kun hän puhuu sinulle noin.

 

[Äijä]

Minä saan näppylöitä lässyttämisestä. En yksinkertaisesti pysty kommunikoimaan ihmisten kanssa, jotka puhuvat minulle lässyttäen - en miesten, enkä naisten. Olen joskus miettinyt, mihin nämä lässyttävät ihmiset tuolla puhetavallaan pyrkivät ja miksi itse reagoin, niin kuin reagoin ja tullut siihen tulokseen, että kommunikaatiotilanteessa en koe tulevani kohdelluksi kunnioittavasti ja tasa-arvoisena. Koen, että lässyttäjä asettaa itsensä jollain tavalla yläpuolelleni, jos kokee tarvetta puhua minulle kuin vaippaikäiselle lapselle. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa alkuperäinen viesti ei kyllä välity - ei ainakaan toivotulla tavalla. Hellittelynimet ja -hetket ovat asia erikseen, mutta jos koko elämä on day in, day out yhtä suurta hellyn-lellyä, niin johan siinä pää leviää ja kosketus todellisuuteen häviää.

En valitettavasti osaa neuvoa, kuinka lässyttämisen saa loppumaan. Toisillahan se tapa "kulkee myös suvussa" ja on opittu asia. Voi olla, että se on niin syvälle piintynyt, opittu tapa, ettei se lässyttäjä edes tajua lässyttävänsä.

 

[Mies 50]

On aivan totta että jopa puhetapa saattaa tulla lapsuudenkodista, miten perheessä on puhuttu.
Minua ärsyttää yli kaiken kun jotku puhuvat erittäin kovalla äänellä, kuin vaatiakseen huomiota.

Kyllä ihmisen puhe pitää olla jämäkkää, selvää ja riittävän "pientä" sanojen suhteen. Jatkuva läpänheitto on todella rasittavaa.........siis minulle.

Samoin kielenkäyttö muutenkin tulee aika paljon kotioloista. Kiroillaan sopimattomissa paikoissa, käytetään tunneköyhästi sarkastista puhetta, loukataan piikitellen. Nuo kaikki periytyvät helposti.
Yksi lässytyksen muoto on se jenkkilästä tullut tapa jossa lauseen lopussa nostetaan äänenväriä. Useat naiset käyttävät tyyliä todella järkyttävän kamalasti.

 

[cccccccccccccc]

Olen joskus miettinyt, mihin nämä lässyttävät ihmiset tuolla puhetavallaan pyrkivät ja miksi itse reagoin, niin kuin reagoin ja tullut siihen tulokseen, että kommunikaatiotilanteessa en koe tulevani kohdelluksi kunnioittavasti ja tasa-arvoisena. Koen, että lässyttäjä asettaa itsensä jollain tavalla yläpuolelleni, jos kokee tarvetta puhua minulle kuin vaippaikäiselle lapselle. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa alkuperäinen viesti ei kyllä välity - ei ainakaan toivotulla tavalla.

Totta. Minä en lapsenakaan kestänyt sitä, kun minulle lässytettiin. Se tuntui nöyryyttävältä.

Tämä menee jo ihan aiheen vierestä, mutta ahdistavimpia ovat mielestäni hoitsut, jotka lässyttävät potilaalle. Voi olla, että nuoremmille jo koulutuksessa opetetaan kunnioittavaa kohtaamista, mutta vanhemmissa hoitajissa on kyllä tullut vastaan sellaisia "vaippaikäiselle" puhujia, vaikka aikuiselle puhuisivatkin. Väkisinkin tulee mieleen että nauttivatko he nöyryyttämisestä ja potilaan mahdollisista peloista. Vaikka voihan se olla vain opittua ja sellaista, mitä ei jostain ihmeen syystä myöhemminkään sitten tulla ajatelleeksi, ehkä kuvitellaan olevansa jotenkin empaattisia vaikka oikeasti nöyryytetään. Minua ainakin kyseinen lässytys ottaa niin paljon päähän, että vaikka olen pakonomaisen kiltti persoona niin saattaisin tokaista aika rumasti takaisin.

Parisuhdelässytys nyt taasen tuskin niin suoraan mihinkään ylenkatsomiseen liittyy, mutta saattaahan siinä niitäkin piirteitä olla.

 

[talouspaperi]

Vastaan asian vierestä, mutta kuten täällä jo osa vastaajista tuumasi, niin lässyttäminen voi olla peräisin miehesi lapsuudenkodista.

Tuttavaperheessä nimittäin on tapana ihan aikuisillekin lapsille puhua kuin pienille pilteille ja liki kolmikymppinen esikoispoika kuin myös pikkusisarensa muuttavat äänensä vanhemmille puhuessaan uskomattomaksi vauvapuheeksi. Olen valitettavasti joutunut todistamaan tilanteita ja ihmetellyt, mistä moinen malli tulee.

Voisiko asiaa alkaa kyselemään miehesi taustaa penkomalla ja haastattelemalla? Lässyttäminen voi herättää miehessäsi turvallisuuden tunnetta niin, ettei hän tajua olevansa naurettava. Parisuhteessahan kuitenkin osa tunteista kumpuaa lapsuudesta asti ja tietynlaiset käytösmallit ovat sieltä peräisin, jotka pitäisi aikuisena osata itsessään tunnistaa.

 

[Niin.]

Miksi lapsille sitten lässytetään?
Ja tuohon syyllistyvät naiset useammin kuin miehet.

Jos mies on kuullut paljon tuota lässytystä eritilanteissa, niin se jää alitajuntaan.
Onhan tuo parisuhde hyvin samantyyppinen tilanne, kun vanhempien ja lasten välinensuhde.
Helpostihan mies tuossa tilanteessa alkaa lässyttämään.
Eikä miehen mielestä siinä ole mitään loukkaavaa.

Minkälaisia ärsyttäviä lässytyksiä olette kuullut?

 

[Lyhyet puheet]

Itse kanssa viime aikoina olen miettinyt tuota lapsuudesta opittua tapaa puheissa.

Äidillä ei ollut kauheasti kärsivällisyyttä kai ja kehotti usein puhumaan "asian suoraan ja vitkastelematta." Tästäköhän johtuu, etten yhtään jaksaisi ja kestäisi mitään lässyttelemisiä. En myöskään joidenkin harrastamia arvuutteluja ja salaperäiseksi tekeytymisiä. (Jos eivät halua pukea ajatuksiaan ymmärrettävään muotoon, vaihdan puheenaihetta)

Ja pahin kauhistus on töissä palaveripuheet, kun osalla väkeä kestää minuuttikaupalla päästä itse asiaan. Parempi olisi olla hiljaa vaan ja miettiä kesälomaa, mutta aina välillä tulee ärähdettyä.

Mulla on yksi miespuolinen kaveri, jolla oli ennen tapana joskus kommentoida johonkin asiaan "voi voi" ja TAPUTTAA MINUA PÄÄHÄN. Ei meinannut millään mennä perille, että tuo on aivan kestämättömän tökerö ele minulle. Siis tosi mukava ystävä muuten. Lopulta taisi uskoa, koska ei ole tapahtunut enää.

 

[Niin.]

Mulla on yksi miespuolinen kaveri, jolla oli ennen tapana joskus kommentoida johonkin asiaan "voi voi" ja TAPUTTAA MINUA PÄÄHÄN. Ei meinannut millään mennä perille, että tuo on aivan kestämättömän tökerö ele minulle. Siis tosi mukava ystävä muuten. Lopulta taisi uskoa, koska ei ole tapahtunut enää.

Hyvin voisin kuvitella tekeväni tuollalailla, mutta en tee, koska tiedän ettei naiset pidä siitä.

Kerron mistä tuo virheajattelu tulee.
Yleisestihän on tiedossa, että naiset kuten miehetkin pitävät hiusten koskettelusta.
Tuosta esimerkkitapauksessa voisin kuvitella antavani naiselle hyvänolontunteen hiuksiin koskemalla.
Sitä nyt ihmettelen miksi noin ei käykkään?

Sekin vie ajatuksen harhateille, kun kuvittelen naisten tuntevan samoin kuten itsekin.
Minulle hiuksiin kosketus on aina miellyttävää.

 

[hörh]

Hyvin voisin kuvitella tekeväni tuollalailla, mutta en tee, koska tiedän ettei naiset pidä siitä.

Kerron mistä tuo virheajattelu tulee.
Yleisestihän on tiedossa, että naiset kuten miehetkin pitävät hiusten koskettelusta.
Tuosta esimerkkitapauksessa voisin kuvitella antavani naiselle hyvänolontunteen hiuksiin koskemalla.
Sitä nyt ihmettelen miksi noin ei käykkään?

Sekin vie ajatuksen harhateille, kun kuvittelen naisten tuntevan samoin kuten itsekin.
Minulle hiuksiin kosketus on aina miellyttävää.

Ei ihminen halua, että sitä kosketetaan päähän yllättäen. Luonnollinen suojausmekanismi. Sama juttu hammaslääkärissä, ei kaikki rentoudu, koska suutakin suojaa automaattisesti.

 

[Niin.]

Ei ihminen halua, että sitä kosketetaan päähän yllättäen. Luonnollinen suojausmekanismi. Sama juttu hammaslääkärissä, ei kaikki rentoudu, koska suutakin suojaa automaattisesti.

Ilmeisesti minulta sitten puuttuu luonnollinen suojausmekanismi.

 

[samoin]

Itse kanssa viime aikoina olen miettinyt tuota lapsuudesta opittua tapaa puheissa.

Äidillä ei ollut kauheasti kärsivällisyyttä kai ja kehotti usein puhumaan "asian suoraan ja vitkastelematta." Tästäköhän johtuu, etten yhtään jaksaisi ja kestäisi mitään lässyttelemisiä. En myöskään joidenkin harrastamia arvuutteluja ja salaperäiseksi tekeytymisiä. (Jos eivät halua pukea ajatuksiaan ymmärrettävään muotoon, vaihdan puheenaihetta)

Ja pahin kauhistus on töissä palaveripuheet, kun osalla väkeä kestää minuuttikaupalla päästä itse asiaan. Parempi olisi olla hiljaa vaan ja miettiä kesälomaa, mutta aina välillä tulee ärähdettyä.

Mulla on yksi miespuolinen kaveri, jolla oli ennen tapana joskus kommentoida johonkin asiaan "voi voi" ja TAPUTTAA MINUA PÄÄHÄN. Ei meinannut millään mennä perille, että tuo on aivan kestämättömän tökerö ele minulle. Siis tosi mukava ystävä muuten. Lopulta taisi uskoa, koska ei ole tapahtunut enää.

Meillä oli perheessä samanlainen tapa keskustella - ehkä liiankin suoraan asiaan. Paljon keskustelimme, jopa väittelimme yleisitä asioista. Ei aina ollut tarve pyrkiä yksimielisyyteen, käytiin melkoisia debatteja.

Meillä ei lässytetty ja pyöritelty arkisia asioita pitkään. Edelleenkin on vierasta, kun ihmiset selittävät jatkuvasti ääneen, mitä tekevät. Suu käy kaiken aikaa. Tietenkin juttu voi olla välillä vitsikästä - tai se pakkaa olemaan sitä sivusta seuraten.

Eivät kaikki pitkätkään palaveripuheet ole mahdottomia, jos niissä on sisältöä, ja asia etenee. Mutta samoin kärsimystä ovat jaarittelut ja sellainen "lässytys, jos sitä sellaiseksi -ikävä kyllä - saattaisi kutsua, toivottavasti ei kukaan pahastu, kun kerron... Milloin muuten pidetään tauko? ..." Moni jaarittelija ei itse kyllä huomaa jaarittelevansa ja lässyttävänsä, mutta voivat kiivaasti arvostella muiden osallistumista kysymyksin ja keskeyttämällä.

Samoin ärsyttää tapa, jossa henkilölle kaikki ovat rakkaita, kultamussukoita, herra tai rouva hyviä, "lissukultia". Henkilön tapa puhua on tietty persoonallista, mutta kyllä sitä miettii, miten hän puhuttelee oikeita rakkaitaan. Miten kannattaisi suhtautua ja toimia, jos ei esimerkiksi työpaikalla kestä kuulla tuollaista "flirttiä"?

 

[Lyhyet puheet]

Yleisestihän on tiedossa, että naiset kuten miehetkin pitävät hiusten koskettelusta.
Tuosta esimerkkitapauksessa voisin kuvitella antavani naiselle hyvänolontunteen hiuksiin koskemalla.
Sitä nyt ihmettelen miksi noin ei käykkään?

Ei ole minusta mikään yleinen totuus, että hiusten koskettelusta pidettäisiin. Itse ainakaan en halua sellaista kuin todella läheisten ihmisten kesken tai sitten ammatillisessa mielessä kuten kampaajalla, mutta en ystäväpiirissä.

Ja päähän taputtelu ei siis ole mikään myötätuntoinen kosketus, vaan sellainen alentava ele ylhäältäpäin, tap tap tap. Koska tämä taputtelija on mukava ihminen, ei hän sillä vamaan pohjimmaltaan pahaa tarkoittanut. Pisteet myös sinulle siitä, että et sellaista tee!

 

[Ei meillä]

Miksi lapsille sitten lässytetään? Ja tuohon syyllistyvät naiset useammin kuin miehet.

Ei läheskään kaikille lapsille lässytetä, itselleni ei ole lässytetty koskaan enkä lässytä itsekään. Jossain väitettiin niinkin, että jos lapselle aina hoetaan Kulta, kulta ja lässytetään, pohjalla voi ollakin huono omatunto siitä, ettei haluaisi koko tenavaa välttämättä oikein nähdäkään, tai ettei oikein ainakaan jaksaisi sillä hetkellä. Voi se joskus olla sitäkin.

 

[Lyhyet puheet]

Meillä oli perheessä samanlainen tapa keskustella - ehkä liiankin suoraan asiaan. Paljon keskustelimme, jopa väittelimme yleisitä asioista. Ei aina ollut tarve pyrkiä yksimielisyyteen, käytiin melkoisia debatteja.

Meillä ei lässytetty ja pyöritelty arkisia asioita pitkään. Edelleenkin on vierasta, kun ihmiset selittävät jatkuvasti ääneen, mitä tekevät. Suu käy kaiken aikaa. Tietenkin juttu voi olla välillä vitsikästä - tai se pakkaa olemaan sitä sivusta seuraten.

Eivät kaikki pitkätkään palaveripuheet ole mahdottomia, jos niissä on sisältöä, ja asia etenee. Mutta samoin kärsimystä ovat jaarittelut ja sellainen "lässytys, jos sitä sellaiseksi -ikävä kyllä - saattaisi kutsua, toivottavasti ei kukaan pahastu, kun kerron... Milloin muuten pidetään tauko? ..."

Mukava kuulla samantapaisia kokemuksia! Minäkin ihmettelen usein, miksi ihmisten pitää tehdä suuri numero tavallisista rutiineistaan...

Minulle on joskus entinen miesystävä sanonut, että tapanani on "töksäytellä" ja ymmärrän kyllä, mitä hän tarkoitti ja olen yrittänyt päästä siitä eroon. Tarkoituksenani on kuitenkin ollut, että puhutaan asioista niiden oikealla nimellä. Jos jokin asia harmittaa, niin sanotaan se, eikä yleisesti nakella niskoja ja murjotella tai sitten vähätellä koko asiaa lässyttämällä. Se tilanne, jossa nämä asiat tulevat esille, ei ehkä ole kovin miellyttävä, mutta ainakin siinä sitten tulee ilmi, mistä on kyse.

Ja palavereissahan voi tosiaan olla tiukkaa asiaa vaikka miten paljon ja sen takia niitä pidetäänkin. Mutta tarkoitin juuri sitä, että sen lisäksi osa porukkaa viivyttää meitä muita tilanteessa jaarittelemalla: "Haluasin vain nostaa tästä esille erään asian, joka ehkä ei ole nyt aivan keskeinen, mutta kuitenkin on tullut esille, ainakin xxx kanssa keskustellessamme, ja myös yyy on tähän seikkaan kiinnittänyt huomiota, ja toisaalta asiakastyytyväisyydenkin kannalta voidaan pitää tärkeänä..."

 

[Kivinen]

Ei läheskään kaikille lapsille lässytetä, itselleni ei ole lässytetty koskaan enkä lässytä itsekään. Jossain väitettiin niinkin, että jos lapselle aina hoetaan Kulta, kulta ja lässytetään, pohjalla voi ollakin huono omatunto siitä, ettei haluaisi koko tenavaa välttämättä oikein nähdäkään, tai ettei oikein ainakaan jaksaisi sillä hetkellä. Voi se joskus olla sitäkin.

AIka paljon noita kulta kulta -lässyttäjiä on kauppakeskuksissa.Joskus ärsyttää seurata sivusta, varsinkin jos kyseessä on selkeä tilanne, missä aikuisen pitäisi sanoa yksinkertaisesti EI, eikä lässyttää ja selittää lapselle,että kulta, kulta pieni, ei me nyt voida, koska keltainen talo ja sininen isi ja velkakello. Tulikin mieleen, että onko ap:n mies JEES -miehiä, uskaltaako olla eri mieltä kuin ap vai alkaako pikkulapsikieli jossain tietyissä tilanteissa.

 

[seurustelusuhteessa]

Voisiko tuo lapsellepuhuminen olla tosiaankin piilotettua itsensä ylentämistä? varsinkin kun sitä tapahtuu parisuhteessa. Ilmeisesti kannattaa pitää silmät auki, että ei tule viedyksi kuin litran mittaa myöhemmin.

 

[elina]

AIka paljon noita kulta kulta -lässyttäjiä on kauppakeskuksissa.Joskus ärsyttää seurata sivusta, varsinkin jos kyseessä on selkeä tilanne, missä aikuisen pitäisi sanoa yksinkertaisesti EI, eikä lässyttää ja selittää lapselle,että kulta, kulta pieni, ei me nyt voida, koska keltainen talo ja sininen isi ja velkakello. Tulikin mieleen, että onko ap:n mies JEES -miehiä, uskaltaako olla eri mieltä kuin ap vai alkaako pikkulapsikieli jossain tietyissä tilanteissa.

Tämä soittaa kelloa, todella! Mieheni on minua kohtaan kyllä jees-mies. Häneltä saa usein kaivaa oman mielipiteen, hän pyytää lupaa moniin ihan arkipäiväisiin asioihin jne. Millä tästä sitten pääsee?

 

[no]

Tämä soittaa kelloa, todella! Mieheni on minua kohtaan kyllä jees-mies. Häneltä saa usein kaivaa oman mielipiteen, hän pyytää lupaa moniin ihan arkipäiväisiin asioihin jne. Millä tästä sitten pääsee?

Teillä on erilaiset tavat hallita. Jos muutosta haluat, niin parhaiten onnistuu itsensä muuttaminen. En usko, että pelkkä miehen muuttaminen korjaa tilannetta ja lienee melko mahdotontakin. Tästä tullaan siihen tilanteeseen, että miehessä ei ole haastetta, vaikka unelmamies olisikin. Ehkä sen luonteen saa sieltä esille kaivettua, jos vain joku osaisi sen ymmärrettävästi hänelle kertoa?

 

[Sehan on ihanaa!]

En ymmarra!

Minusta on juurikin ihanaa kun miesystavani puhuu ns vauvapuheella minulle, sehan on suuri valittamisen muoto kun toinen saa aikaan hellia ja rakastavia tunteita, ei aikuinen mies muutoin tuolla tavalla "lassyta"!

Tietysti asia erikseen jos kyseessa on vakavamielisempi keskustelu, jolloin puhetyyli tulee olla korrektisti asiallinen. Ei aina saa lassyttaa, mutta oikean tilanteen tullen se tuntuu todella hyvalta

 

[no]

En ymmarra!

Minusta on juurikin ihanaa kun miesystavani puhuu ns vauvapuheella minulle, sehan on suuri valittamisen muoto kun toinen saa aikaan hellia ja rakastavia tunteita, ei aikuinen mies muutoin tuolla tavalla "lassyta"!

Tietysti asia erikseen jos kyseessa on vakavamielisempi keskustelu, jolloin puhetyyli tulee olla korrektisti asiallinen. Ei aina saa lassyttaa, mutta oikean tilanteen tullen se tuntuu todella hyvalta

odotapa hetki; vauvapuhe kyllä muuttuu käskytykseksi, seurusteluaika on muutenkin teatteria...

 

[Läsyttäjä]

Taapiko titä pipalia vai ei? Jos ei niin kyllä naapulin täti antaa..

 

[Sinkulle]

odotapa hetki; vauvapuhe kyllä muuttuu käskytykseksi, seurusteluaika on muutenkin teatteria...

Mitäpä, jos sinä katkeruuden perikuva menisit tuonne sinkut puolelle lässyttämään.

 

[:) !]

Kerranki No osui naulan kantaan, menee se aika usein noinkin.

Minulta menisi lässyttäjän kanssa järki. En kyllä ymmärrä, miksi lapsillekaan pitäisi lässyttää, ei minulle ainakaan ole ikinä lässytetty, eikä tuosta traumoja ole tullut. Mitä nyt se, etten kestäisi tuollaista teennäistä lepertelyä. Huh.

 

[looginen]

Rakastuneet kaikkialla maailmassa käyttäytyvät samoin.
* Rakastavaiset käyttävät pikkulasten kieltä ja lepertelyä puhuessaan toisilleen ja nimittävät toisiaan hellittelynimin.

Puhetapa voi olla yritys viestittää turvallisuudentunnetta, kuten muunkin symboliikan avulla.
* Samoin rakastavaisilla on samanlaisia turvallisuussymboleja kuin pikkulapsilla, jotka tuovat turvallisuudentunnetta silloin kun rakastavaiset joutuvat olemaan erossa toisistaan.

Tätä ja muuta käyttäytymistä tavallisesti jatketaan ja matkitaan jokseenkin yleismaailmallisesti.
* Tällaisia turvallisuussymboleja ovat esimerkiksi toiselta saatu valokuva, sormus tai maskotti.