Koska juoppo sairastuu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tampereen Tiltu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
"Kävin 2 vuotta Al-Anonissa ja petyin siihen ryhmään pahan kerran. Olin siellä ainoa juovan vaimo, muut olivat lopettaneet juomisen vuosia tai vuosikymmeniä sitten ja jauhoivat yhtä ja samaa illasta toiseen.

Viime aikoina olen vähän avautunut, mutta se selvästi ahdistaa niitä joille olen kertonut ja yritän nyt tuntea yksin sitä mitä tunnen."

Ymmärrän täysin ap. tilanteesi. Olet hakenut apua, kertonut tilanteestasi lähipiirissä ja nyt tunnet suurta yksinäisyyttä ja huonoa oloa juhlapyhinä.

Muista heti alkuun ja varmasti sen jo tiedätkin. Ketään ihmistä ei voi raitistaa. Halu lähtee omasta itsestä. Vaikka pidät millaisia juhlapuheita miehellesi hän ei muuta tapojaan.
Minulla on tästä valtavan paljon kokemusta.

Olen kertonut elleissä elämästäni tämän palstan alkuajoista lähtien. Yritän päästä eroon nettirupattelusta vaikka tämän niin terapeuttista onkin.

Olet varmasti ottanut etäisyyttä mieheesi ja otan vastakin. On täysin samantekevää asutko miehesi kanssa saman katon alla vai eri taloudessa.

Kävin eilen kirpputorilla ja sain yhdellä lantilla uusimman Anna-lehden. Luin lehdestä uutta kirjaa viimeistelevästä naiskirjailijasta. Hän on onnelisessa parisuhteessa ja eri kahdessa eli taloudessa. Nainen ei puhu uusiperheestä vaan yhdessä viihtyvästä porukasta. Hienosti oivallettu.

Täällä pääkaupunkiseudulla ihmiset eivät ole niin kiinnostuneita naapureiden sosiaalisesta elämästä kuin muualla päin Suomea. Ehkä vain et uskalla repäistä ja tehdä muutoksia.
Pelkäät jotain jossa ei ole mitään pelkäämistä.

Lasteni isä sairastui vakavasti lähiaikoina. Olen huolesta suunnillani. Ei auta vaikka avioerosimme jo kauan sinne. Kuuntelin aamulla Maaritin biisin. Siinä kerrotaan mitä rakkaus on.
Rakasta ihmistä ei halua koskaan jättää. Mutta ei huolehtijan tarvitse itseään näännyttää.
Maailma on täynnä muita ihmisiä. Jätän hoitovastuun asiantuntijoille.

On taitolaji kirjoittaa netissä anonyyminä. Olen melko varma että joskus perässähiihtäjäni taas löytää viestini ja käy sivaltamassa ilkeästi.

Luin eilen vuonna 1990 kirjoittamani tekstin valokuva-albumiin. Käsialani oli huikean kaunista ja teksti kuin runo. Silloin en tiennyt miten taitava kirjoittaja olen.

Arkailen juttujeni julkaisemista.

Kuuntelin eilen radiosta jutun Kuopin synnytysosastolta. Kätilö kertoi olleensa 30 vuotta kutsumusammatissa. Kotipitäjästäni tuotiin äiti synnyttämään osastolle. Joku vauva pääsi muutaman minuutin vanhana radiolähetykseen.

Kun ajattelen ihmisen elämää syntymää ja kuolemaa niin kaikki on sujut. Rakastan vain elämää, ihmisiä ja kaikkea kauneutta. Tekisi mieli lähettää tuolle kätilölle terveisiä. Minulle aina nuorena sanottiin, että käteni ovat pienet kuin kätilön kädet. Ehkä tuossa ammatissa olisi suurin rikkaus.

Mutta näitä kätilöiden maailmaan päästämiä ihmisiäkin pitää kannatella näillä käsillä.
Jos jutuistani on vähänkin apua ja tulee kevyempi olo hengittää niin kyllä minä joskus julkaisen jotain painettuna tekstinä.
 
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni. En malta tarkistaa tekstiä ennen lähetä-painiketta.
Siis kirjailija asuu kahdessa eri taloudessa eri paikkakunnilla ja radiolähetys tuli Kuopiosta.

Nyt Yle uutisoi uusioperheiden syrjityistä teineistä. Vihdoin tuokin asia pääsi päivänvaloon.
Jokainen perhekokoonpano sisältää vastuuta ja ongelmia. Mitä iloa on täysin harmittomassa liitossa. Kyllä elämä on vaivaa ja tuskaa suurimmalta osalta. Helpolla ei pääse kukaan.

Elän tasapainoista elämää. Mutta olen täysin varma että kohta taas löydän itseni jostakin
omituisesta tilanteesta. Minulla on edelleen huono tapa pistää nokkani asioihin jotka eivät minulle kuulu.
 
Mielesi on varmaan valaistunut ja viisas nyt kun pääsit räjäyttämään sen ison asian ja tietopankkisi. Olet ehkä nuorehko ihminen. Tiedän hyvin mihin tarpeeseen elän tätä elämää.

Ei. Olen iäkäs ihminen, ja alkoholistin jättänyt. Pitkän ja monipolvisen, myös raskaan taipaleen jälkeen. Lähtö oli raskas, ja terveys meni molemmilta, mutta olen joutunut kohtaamaan myös oman osuuteni siihen, miksi jäin niin pitkäksi aikaa. Ei pitäisi arvioida ihan kevyesti ketään, sinunkaan. Helpompaa jatkoa toivottaen.
 
Viimeksi muokattu:
Joskus täällä saa todella ällistyä ihmisten "päättelykyvyistä." Siis miten IHMEESSÄ sinäkin, nimimerkki Johanna, olet voinut tulla kirjoituksestani tuollaiseen tulokseen, että kuulostaisin siltä, kuin odottaisin mieheni kuolemaa?

Olisitko ystävällinen ja kertoisit, mistä kohdasta kirjoitustani sait tuollaisen viestin?

Minä en todellakaan odota enkä toivo mieheni kuolemaa! Enkä ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla kysymykselläsi, että miksi mieheni kuolema olisi minulle helpompi kuin ero. En ole missään kohdassa tuollaista esittänyt, en missään!

Niinpä ei minun tarvitse tuollaiseen kysymykseenkään vastata, en ole tuollaista asiaa edes ajatellut. Eikä tarvitse ajatella, elämässä käy niin kuin käy, ja toimitaan sitten tilanteen mukaan, oli helppoa tai vaikeata. Toivon hartaasti, että mies lopettaisi juomisen tai edes vähentäisi sitä, ennen kuin tapahtuu mitään peruuttamatonta eli joku sairaus iskee.


Isäni ja appeni olivat alkoholisteja, joita eivät vaimot (eli äitini ja anoppi) jättäneet. Minusta naisten pitäisi kyllä siinä vaiheessa vielä kun mies on edes jonkinlaisessa kunnossa, eikä esim. alkoholidementia ole vielä alkanut, nimenomaan jättää nämä miehet ja näinollen antaa miiehelleen ota tai jätä tilanteen eteen! Silloin näiden miesten olisi rakennettava itse oma elämänsä ja moni on saanutkin siinä tilanteessa vielä otteen elämästä kun ei ole enää sitä tuttua vaimoa passaamassa, siivoamassa ja selittelemässä valheitaan.

Olen vihainen äidilleni kun hän ei jättänyt miestään eli isääni. Jos olisi tehnyt sen , me lapset olisimme saaneet paremman lapsuuden eikä aina sitä tappelua, oksennusta, paskaa ja huutoa ja epämääräistä elämää ja juoppokööriä kotona möykkäämässä kun seuraavana päivänä oli kouluun meno.Mutta ei, erota ei voinut kun oli papin aamenen yhteydessä luvattu rakastaa!

Jos äitini olisi AJOISSA eronnut isästäni, hänestä olisi voinut tulla kunnon kansalainen vielä, mutta ehei, koska äitini mahdollisti isäni juomisen, salaen sen aivan loppuun asti, näin ei käynyt vaan isäni kuoli alkoholimyrkytykseen 56 vuoden iässä.

Karua puhetta mutta sitä oli elämäkin.
 
Viimeksi muokattu:
"""Jos äitini olisi AJOISSA eronnut isästäni, hänestä olisi voinut tulla kunnon kansalainen vielä, mutta ehei, koska äitini mahdollisti isäni juomisen, salaen sen aivan loppuun asti, näin ei käynyt vaan isäni kuoli alkoholimyrkytykseen 56 vuoden iässä."""

Sinä, nimim. paljon nähnyt, kirjoitit muuten asiaa, mutta tuo ylläoleva lause on äidillesi kohtuuton syytös. Et voi mitenkään tietää, miten isällesi olisi käynyt jos äitisi olisi lähtenyt ja jättänyt hänet, olisi siinä voinut käydä niinkin että isäsi olisi juonut itsensä hautaan paljon aikaisemminkin. Minä jätin aikanani juovan miehen AJOISSA, eli jo muutaman avioliittovuoden jälkeen, kun yhteiselo hänen kanssaan ei sujunut mitenkään. Mies joi sen jälkeen entistä enemmän ja kuoli juomisen seurauksena vajaan vuoden kuluttua avioerosta. Minäkin tyhmänä - nuori kun olin - kuvittelin, että mies voisi ryhdistäytyä, kun huomaa mitä menetti, mutta päinvastoin juominen vain yltyi. Hän heitti kaiken lopullisesti lossiksi kun ei ollut enää perhettäkään. Niin että älä ihan noin suoraviivaisesti vedä johtopäätöksiä.
 
Empä uskaltanut ehdottaa vaikka näin minäkin ajattelin.


Ajattelemassa täällä ollaan ja mielipiteitä ja ajatuksia täällä nimen omaan toivotaan.
Raha ei ole tässä asiassa minkäänlaisessa roolissa. Pärjään siinä mielessä omillani ja niin tekisi mieskin.
Ihmisessä on monia puolia ja alkoholismi on yksi puli. Kovin tarkasti en edes osaa alkoholismia määritellä, mutta tiedän, että määritelmiä on. Jos miehellänne tai vaimollanne olisi syöpä, hivuttava sairaus sekin, jättäisittekö hänet? Jos hänellä oli vaikea nivelreuma tai joku vastaava, harkitsisitteko eroa? Elämän se muuttaa jokainen vaikea sairaus.

Aika yleisesti tunnutaan ajattelevan, että sairas jätetään järkiintymään. Kiinnostaisi tietää kuinka moni ns. jätetty on juomisen lopettanut? Itse olen havainnut, että kun mahdollistaja lähtee, mies/vaimo löytää nopeasti uuden "hoitajan," koska hoitajiahan on maailma täynnä.

En osaa lajitella itseäni mahdollistajaksi, mutta en isoksi tuomariksikaan voi ryhtyä, koska diagnoosin teko on jokaisen henkilökohtainen asia.
 
Viimeksi muokattu:
Ajattelemassa täällä ollaan ja mielipiteitä ja ajatuksia täällä nimen omaan toivotaan.
Raha ei ole tässä asiassa minkäänlaisessa roolissa. Pärjään siinä mielessä omillani ja niin tekisi mieskin.
Ihmisessä on monia puolia ja alkoholismi on yksi puli. Kovin tarkasti en edes osaa alkoholismia määritellä, mutta tiedän, että määritelmiä on. Jos miehellänne tai vaimollanne olisi syöpä, hivuttava sairaus sekin, jättäisittekö hänet? Jos hänellä oli vaikea nivelreuma tai joku vastaava, harkitsisitteko eroa? Elämän se muuttaa jokainen vaikea sairaus.

Aika yleisesti tunnutaan ajattelevan, että sairas jätetään järkiintymään. Kiinnostaisi tietää kuinka moni ns. jätetty on juomisen lopettanut? Itse olen havainnut, että kun mahdollistaja lähtee, mies/vaimo löytää nopeasti uuden "hoitajan," koska hoitajiahan on maailma täynnä.

En osaa lajitella itseäni mahdollistajaksi, mutta en isoksi tuomariksikaan voi ryhtyä, koska diagnoosin teko on jokaisen henkilökohtainen asia.

Minulla on hyvin henkilökohtainen mielipide alkoholismiin sairautena. Alkoholismista voi parantua. Kun ei juo, ei ole sairas eli alkoholisti. Ja sen sairauden parantaminen on ihan omissa käsissä: Lopettaa juominen. Sitten on parantunut. Eikä ole alkoholisti. Ja koska se on ihan omissa käsissä, voi jokainen läheinen, joka siitä joutuu kärsimään asettaa parantumisen ehdoksi yhdessä elämiselle.

Ai, sinä pelkäät, että joku muu huolii sairaan miehesi ja ryhtyy hoivaajaksi? Eli olisi parempi, jos miehesi kuolisi, jottei kukaan muu häntä "saisi"?
 
Viimeksi muokattu:
Mutta ei se oikeuta kuitenkaan sanomaan, että ei voi jättää holistia, joka on sairas. Oikeasti asia on niin, että kun tarpeeksi juo tulee sairaaksi. Syöpä taas on sairaus, josta aina tiedä keneen se iskee. Mutta kyllä toinen voi mahdollistaa juomisen, olemalla välinpitämätön toisen juomiselle.
 
En ole ennen tänne kirjoitellut, lukemassa vain. Olemme mieheni kanssa 59 v, ja oltu aviossa
yli 30 v. Äijän juominen on rasittanut aina, välillä vähemmän välillä enemmän.
Tänään olen ollut erittäin masentunut, kun taas alkoi aamusta oluen juominen ja nyt nukkua
röhnöttää, mitään ei saa aikaan, mitään ei tee, ja nyt minä olen samassa tilanteessa mikään
ei kiinnosta ja kesä on tulossa. Haluaisin erota, mutta olen aina ollut nynny ja saamaton, ehkä
ero olisi helpompi, jos mies olisi ilkeä, mutta hän on kiltti eikä väkivaltainen.
Kirjoitin tämän ihan vain purkaakseni pahaa oloa, ehkä se tästä. Voimia teille muillekin.
 
Kertoisiko joku viisas, vaikka nimimerkki "selitys asioille," mitkä kaikki tavat tai asenteet suhtautua toisen juomiseen ovat niitä, mitkä mahdollistavat tämän juomisen.

Kun ihmiset ovat niin viisaita. Kaikki tuntuvat olevan viisaampia kuin nämä alkoholistien puolisot ja muut läheiset. Valistakaa nyt sitten ja neuvokaa, mikä on teidän mielestänne se oikea tapa suhtautua, ettei vain syyllistyisi siihen juomisen mahdollistamiseen.

Henrik Tikkasen vaimo kirjoitti, että "Alkoholistin vaimo, se on sellainen, joka on aina väärin päin, kääntyipä miten päin tahansa." Taitaisiko joku tuon paremmin sanoa. Mutta kas, kirjoittajahan olikin alkoholistin vaimo itse. Ehkä hän oli sittenkin väärässä, eli on olemassa joku suunta, mihin päin tämä vaimo ei ollutkaan vielä kääntynyt, ja se onkin se oikea suunta... vai kuinka...?
 
Olet aivan omatekoinen asiantuntija määritellessäsi alkoholistia. Alkoholismista ei parane sillä, että lopettaa juomisen. Silloin on vain raitis alkoholisti, mutta alkoholismi on ja pysyy. Edelleen on kyvytön juomaan kohtuullisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ja Johannalle vielä;10867912:
Olet aivan omatekoinen asiantuntija määritellessäsi alkoholistia. Alkoholismista ei parane sillä, että lopettaa juomisen. Silloin on vain raitis alkoholisti, mutta alkoholismi on ja pysyy. Edelleen on kyvytön juomaan kohtuullisesti.


Tiedän kyllä hyvin, mitä kirjoissa lukee - olen kova lukemaan ja opiskelemaan asioita.
Kirjoitinkin: "Minulla on hyvin henkilökohtainen mielipide alkoholismista...". Ja pysyn hyvin henkilökohtaisen mielipiteeni takana. Tuollainen alkoholismin määritelmä, jonka pystyy suoraan opuksista lukemaan, on mielestäni propagandaa. Ja huomaa sanat: MIELESTÄNI ja MIELIPIDE.
 
Kertoisiko joku viisas, vaikka nimimerkki "selitys asioille," mitkä kaikki tavat tai asenteet suhtautua toisen juomiseen ovat niitä, mitkä mahdollistavat tämän juomisen.

Kun ihmiset ovat niin viisaita. Kaikki tuntuvat olevan viisaampia kuin nämä alkoholistien puolisot ja muut läheiset. Valistakaa nyt sitten ja neuvokaa, mikä on teidän mielestänne se oikea tapa suhtautua, ettei vain syyllistyisi siihen juomisen mahdollistamiseen.

Henrik Tikkasen vaimo kirjoitti, että "Alkoholistin vaimo, se on sellainen, joka on aina väärin päin, kääntyipä miten päin tahansa." Taitaisiko joku tuon paremmin sanoa. Mutta kas, kirjoittajahan olikin alkoholistin vaimo itse. Ehkä hän oli sittenkin väärässä, eli on olemassa joku suunta, mihin päin tämä vaimo ei ollutkaan vielä kääntynyt, ja se onkin se oikea suunta... vai kuinka...?

En tunne käsitystä olevani viisas tässä viina-asiassa ainakaan. Ja on minullakin omakohtaista kokemusta mieheni viinan käytöstä, joka on loppunut monta vuotta sitten. Mutta vasta myöhemmin tajusin, että tein tyypillisiä asioita, kun en ajoissani puuttunut miehen juomiseen. Se on helppo katsoa sivusta, kun mies juo, on terve kuin pukki ja hoitaa työt ja myös kaikki muutkin miehen tehtävät. Minun olisi pitänyt napakampi ja sanoa suoraan tai lähteä ja jättää mies. Useasti sukulaiset myös mieheni siskot surkuttelivat kohtaloani, että kuinka paljon jaksan katsoa vierestä ja olen niin positiivinen ulospäin. Olin siis läheisriippuvainen, sokea kaikelle ja itselleni. Nykyään mieheni on todella sairas ja viina on osasyynä tuohon. Mitä tahansa voi siis tapahtua ei heti ehkä jälkeenpäin tai kun on itsensä juonut hengiltä. On vain helppo katsoa sivusta, kun juova ei näytä kärsivän ja kaikki sujuu kuin elokuvissa. Edelleen syytän itseäni, kun oikeasti minun olisi pitänyt olla itsekäs ja tehdä valintani jo silloin. Nyt en voi jättää sairasta miestä, mitä ne ihmiset sanoisivat??Voi kun olisi ollut viisas ja rohkea ennen kuin??
 
Viimeksi muokattu:
... jos olisit ollut napakka ja sanonut suoraan, mitä mieltä olet, mies olisi pitänyt sinua pirttihirmuna ja juonut entistä kovempaan tahtiin.

... jos olisit ottanut ja lähtenyt, olisit ollut paska akka joka jätti miehen, kun tämä oli heikko, eikä kyennyt nousemaan asian yläpuolelle ja jäänyt hoitamaan miestään, niinpä mies olisi juonut entistä enmmän ja syytellyt vielä juomisestaan sinua.

...Jos olisit ollut lempeä ja ystävällinen, niin olisit ollut omahyväinen piru, joka peilaa omaa hyvyyttään toisen heikkoutta vasten ja se jos mikä pistää miehen juomaan.

... jos olisit ollut asiallinen ja tavallinen, olisit ollut välinpitämätön ja jättänyt miehen yksin heikkoutensa kanssa, siihen hyljätyksi tulemisen tunteeseen ja kurjuuteen ei auta kuin viina.

... jos olisit itkenyt ja ollut murheellinen hänen juomisestaan, olisit ollut tekopyhä syyllistäjä, joka yrittää typerillä konsteillaan vaikuttaa mieheen ja tämän rakkaaseen harrastukseen eli juomiseen, sellaista ei juomatta kestä.

...jos olisit yrittänyt järjestää miehelle hoitoa, olisit ollut kampuksessa yhteiskunnan ja laitosten kanssa ja yrittänyt saada itsenäisen ihmisen eli miehesi ansaan ja satimeen. Varsinaisen pirullista toimintaa ja siihen on miehen näytettävä, että hän sentään on itse oman itsensä herra ja juo niin paljon kuin huvittaa.

...jos annat hänen nukkua oksennuksissaan ja kusissaan ja jos pomo soittaa tai anoppi tulee kylään ja heille sanot suoraan, että mies on päissään kuin sika, olet maailman vittumaisin ihminen jonka kanssa ei voi ryyppäämättä elää.

...jos et anna miehelle rahaa viinapulloon tai kaljaan, olet sydämetön ämmä etkä ymmärrä, että miehen on saatava viinaa kun sielu sitä huutaa etkä edes ansaitse raitista miestä, ja jos taas annat rahaa, tuet miehen juomista.

...ja teetpä niin tai näin, sinua syytetään LÄHEISRIIPPUVUUDESTA, joka on muotisana nykyään ja tarkoittaa jokaista alkoholistin omaista ja varsinkin hänen vaimoaan. Kaikki selviytymiskeinosi ovat läheisriippuvuutta.
 
että ne joilla on normaali puoliso, ne osaavat neuvoa parhaiten. Ihan sama lapsenkasvattamisen kanssa. Mikään ei ole niin hyvä neuvomaan kuin lapseton terveydenhoitaja joka sanoo: "Ottakaa tuttu pois, sillä se lapsi pääsee tutista."
Puolisolle ei ihan noin helppo konsti riitä.

Riippuvuus on paha sairaus ja joka toista väittää, ei tiedä tästä maailmasta mitään. Mahdollistaja syyllistyy siihen, että huolehtii normaali-elämän pysyvyydestä ainakin lasten vuoksi, jos ei muuten.

Jos lapsia ei ole, voisi ehkä hyvinkin kuuluttaa kylillä mikä on perheen tilanne, mutta ei juoppo siitä parane. Se juo vain. Ihan sama, itke tai naura. Toinen ihminen ei voi siihen vaikuttaa. Alkoholismi on tunne-elämän sairaus ja varjelkoon nuori nainen tuohon juopon ansaan astumasta. Vanhalla ei ole kovin paljon muutenkaan odotettavaa.

Juopon kanssa on sekin ongelma, että normaaleita perisuhteen vuorovaikutuspulmia ei päästä koskaan ratkomaan. Juoppo on juopunut tai väsynyt tai sitten hänellä on ankara krapula tai viinan puute, jos ei satu olemaan töissä. Väliaikoina he saattavat paiskia töitä hullun lailla.
 
"""Jos äitini olisi AJOISSA eronnut isästäni, hänestä olisi voinut tulla kunnon kansalainen vielä, mutta ehei, koska äitini mahdollisti isäni juomisen, salaen sen aivan loppuun asti, näin ei käynyt vaan isäni kuoli alkoholimyrkytykseen 56 vuoden iässä."""

Sinä, nimim. paljon nähnyt, kirjoitit muuten asiaa, mutta tuo ylläoleva lause on äidillesi kohtuuton syytös. Et voi mitenkään tietää, miten isällesi olisi käynyt jos äitisi olisi lähtenyt ja jättänyt hänet, olisi siinä voinut käydä niinkin että isäsi olisi juonut itsensä hautaan paljon aikaisemminkin. Minä jätin aikanani juovan miehen AJOISSA, eli jo muutaman avioliittovuoden jälkeen, kun yhteiselo hänen kanssaan ei sujunut mitenkään. Mies joi sen jälkeen entistä enemmän ja kuoli juomisen seurauksena vajaan vuoden kuluttua avioerosta. Minäkin tyhmänä - nuori kun olin - kuvittelin, että mies voisi ryhdistäytyä, kun huomaa mitä menetti, mutta päinvastoin juominen vain yltyi. Hän heitti kaiken lopullisesti lossiksi kun ei ollut enää perhettäkään. Niin että älä ihan noin suoraviivaisesti vedä johtopäätöksiä.


Olisi kuitenkin se alkohostiton koti ollut lapsille parempi kuin juoppojen, oksennusten ja muun seurassa kasvu.
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän kyllä hyvin, mitä kirjoissa lukee - olen kova lukemaan ja opiskelemaan asioita.
Kirjoitinkin: "Minulla on hyvin henkilökohtainen mielipide alkoholismista...". Ja pysyn hyvin henkilökohtaisen mielipiteeni takana. Tuollainen alkoholismin määritelmä, jonka pystyy suoraan opuksista lukemaan, on mielestäni propagandaa. Ja huomaa sanat: MIELESTÄNI ja MIELIPIDE.


Propagandaako? Höh. Sinä sitten olet kaunistellut lapsillesi juomistasi, viinihuuruisia tappeluita miehesi kanssa. Nämä luettavissa olevat määritelmät ovat hyvinkin tosia, eikä sinun mielipiteesi niitä miksikään muuta. Aika epeli olet muuttamaan mustan valkoiseksi kun itsestäsi on kyse. Nooh, muuthan ne tyhmiä ovat.
 
Viimeksi muokattu:
Propagandaako? Höh. Sinä sitten olet kaunistellut lapsillesi juomistasi, viinihuuruisia tappeluita miehesi kanssa. Nämä luettavissa olevat määritelmät ovat hyvinkin tosia, eikä sinun mielipiteesi niitä miksikään muuta. Aika epeli olet muuttamaan mustan valkoiseksi kun itsestäsi on kyse. Nooh, muuthan ne tyhmiä ovat.
En ymmärrä tästä vastauksesta mitään, mutta olen samaa mieltä 'Johannan' kanssa alkoholistin määrittelystä. Noinhan ihminen parantuu muistakin sairauksista miksei siis alkoholismista myös?
 
Viimeksi muokattu:
No joo. Sillä, miten alkoholismin määrittelee, ei ole mitään merkitystä. En missään tapauksessa kirjoittanut mielipidettäni asiasta kinastellakseni tai siksi, että sillä olisi joku merkitys. Halusin vain sivujuonteena mainita. Muistaakseni joku entinen alkoholisti on kirjoittanut saman suuntaista mielipidettään jossakin... en kyllä yhtään muista kuka enkä missä. Lähinnä sillä on merkitystä alkoholistille itselleen. Jos haluaa mieltää alkoholismin sairaudeksi, josta voi parantua, niin siten kannattaa ajatella, mikäli se helpottaa paranemisprosessia eli liiallisesta alkoholista irtaantumisprosessia.

En ole sen mustempi enkä sen valkoisempi ajattelin asiasta, miten tahansa. Minä nyt vain satun ajattelemaan, että alkoholismista paranee.

Minun mielestäni kukaan ei ole minua huonompi, vaikka ajatteleekin, että alkoholismista ei voi parantua.
 
No joo. Sillä, miten alkoholismin määrittelee, ei ole mitään merkitystä. En missään tapauksessa kirjoittanut mielipidettäni asiasta kinastellakseni tai siksi, että sillä olisi joku merkitys. Halusin vain sivujuonteena mainita. Muistaakseni joku entinen alkoholisti on kirjoittanut saman suuntaista mielipidettään jossakin... en kyllä yhtään muista kuka enkä missä. Lähinnä sillä on merkitystä alkoholistille itselleen. Jos haluaa mieltää alkoholismin sairaudeksi, josta voi parantua, niin siten kannattaa ajatella, mikäli se helpottaa paranemisprosessia eli liiallisesta alkoholista irtaantumisprosessia.

En ole sen mustempi enkä sen valkoisempi ajattelin asiasta, miten tahansa. Minä nyt vain satun ajattelemaan, että alkoholismista paranee.

Minun mielestäni kukaan ei ole minua huonompi, vaikka ajatteleekin, että alkoholismista ei voi parantua.


En saa selville mikä ongelma sinulla tässä aiheessa on, liippaako läheltä? Jos tauti paranisi sinun ajattelullasi, sinä olisit nopeasti miljonääri. Alapa sivistää juoppoja, kyllä maksajia riittää, jos tulos on noin vakuuttava. Sinä pidät ilmoituskurssit ja kerrot, että porukat paranee.
 
Viimeksi muokattu:
En saa selville mikä ongelma sinulla tässä aiheessa on, liippaako läheltä? Jos tauti paranisi sinun ajattelullasi, sinä olisit nopeasti miljonääri. Alapa sivistää juoppoja, kyllä maksajia riittää, jos tulos on noin vakuuttava. Sinä pidät ilmoituskurssit ja kerrot, että porukat paranee.

Huomasithan, että minulla ei ole mitään ongelmaa tässä aiheessa, kerroin vain, miltä minun mielipiteeni ja ajatusmaailmani aiheesta on. Joo, olen entinen alkoholisti - nimenomaan entinen. Ja joo, minulle oli hyvin tehokasta ajatella, että alkoholismista paranee. Etten ole ikuinen alkoholisti.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä